5 lapsen äiti ajoi kohti kotia, kun nuori mies hyppäsi sillalta hänen autonsa eteen – vain toinen selvisi hengissä: "Olin pitkään katkera"

Liikenteen itsemurhat ovat tabu, jonka vuoksi onnettomuuden henkiin jäävä osapuoli jää helposti ilman tukea.

kriisiterapia
Pyhtääläinen Tuula Tikerpuu ja bostoninterrieri Rasse pihakeinussa.
Tuula Tikerpuu kohtasi jokaisen autoilijan painajaisen kolme vuotta sitten.Ville Vanhala / Yle

Oli syysyö, kun Tuula Tikerpuu lähti ajamaan syrjäisestä Kaarniemestä pelastuskoiraseuran kokeista kotiin Pyhtäälle. Hän ajoi varovasti pimeää hiekkatietä pitkin, koska pelkäsi hirviä.

– Muistan, kuinka helpotuin päästyäni valaistulle moottoritielle, Tikerpuu kertoo.

Hän oli jo melkein kotona, kun lähti ohittamaan sillan alle sukeltanutta rekkaa. Palatessaan takaisin oikealle kaistalle Tikerpuu ehti havaita, kuinka jokin putosi suoraan auton eteen maahan.

– En ehtinyt tehdä mitään. Meni hetki, ennen kuin käsitin että kyseessä oli ihminen.

Oma ratkaisu

Tikerpuu ajoi tien oikeaan reunaan. Paikalle pysähtyi muitakin. Nämä soittivat ambulanssin. Tuula Tikerpuu pyrki tiellä maanneen nuoren luo auttamaan. Muut estivät häntä menemästä.

Poliisi tuli paikalle nopeasti ja kertoi, ettei mitään ollut tehtävissä.

– Tuntui, että he olivat siinä hyvin nopeasti. Ehkä joku oli jo soittanut sillalla kiipeilevästä nuoresta. Tai ehkä hän oli ilmoittanut asiasta itse, Tikerpuu pohtii.

Kävi ilmi, että kyseessä ei ollut vahinko. Nuori mies oli päätynyt ratkaisuunsa itse.

– Luulen, että hän aikoi mennä rekan alle eikä huomannut, että yksi auto oli lähtenyt ohittamaan sitä.

Oli vuosi 2016. Noin viisi vuotta aiemmin Tikerpuun oma isä oli kuollut rekkakolarissa.

Pieni teko voi pelastaa hengen

Yle Uutiset kertoi viime viikolla Petra Peiposta, joka pelastui 15-vuotiaana ohikulkijan tarkkaavaisuuden ansiosta viime hetkellä itsemurhalta. Ohikulkija auttoi hänet alas sillankaiteelta.

Lue lisää: 15-vuotias tyttö istui sillan kaiteella odottamassa rekkaa, jonka alle hypätä – yksi ohikulkija pysähtyi ja sanoi pelastavat sanat: "Mitä kuuluu?"

Itsemurhien ehkäisykeskuksen kriisityöntekijä Harri Sihvola sanoo, että ohikulkijalla on hyvät mahdollisuudet estää itsemurha – kuten Petra Peipolle kävi.

– Puhekontakti palauttaa ihmisen aikaan ja paikkaan. Se aktivoi ne aivojen osat, jotka ovat rationaalisia. Kun näin käy, pystyy taas ajattelemaan laajemmin, Sihvola toteaa.

Peippo sai apua ongelmiinsa, ja voi nykyään hyvin. Juttu herätti sosiaalisessa mediassa kipakkaa keskustelua siitä, miksi liikenteessä itsemurhan tekevä vetää tilanteeseen mukaan viattoman sivullisen.

Tuula Tikerpuu aittansa edessä
Tuula Tikerpuu halusi palata onnettomuuden jälkeen mahdollisimman nopeasti arkeen.Ville Vanhala / Yle

“Tämä ihana ohikulkija pelasti sekä tytön että rekkakuskin! Kukaan ei jää pelkän rekan tai junan alle. Niissä on aina kuljettajana joku.”

“Ei ymmärrystä noille.”

Kommentit on poimittu Ylen Facebook-tileiltä. Itsemurhien ehkäisykeskuksen kriisityöntekijän Harri Sihvolan mukaan valittu keino on usein sattumanvarainen.

– Kyseessä on hyvin voimakas, irrationaalinen henkinen kiputila. Silloin ei pysty ajattelemaan muiden tunteita, Sihvola toteaa.

Hän kertoo puhuneensa kriisipuhelimessa henkilön kanssa, jolle ei ole tullut mieleen, että tällä on omia lapsia. Sihvola painottaa, että kyseessä ei ole itsekkyys.

– Kaikki laajempi kontekstuaalinen ajattelu vain on siinä hetkessä mahdotonta. He, jotka ovat itsemurhayrityksestä selvinneet, kokevat muiden ihmisten mukaan liittämisestä hyvin voimakkaita itsesyytöksiä.

Ammattilaisen ura voi loppua

Tuula Tikerpuu vietiin onnettomuuspaikalta ensiapuun. Selvisi, ettei hänellä ollut fyysisiä vammoja. Hänelle tarjottiin kriisiapua, mutta hän ei ottanut sitä vastaan.

– Halusin kotiin. Kotona olivat lapset ja arki. Lisäksi lähipiirissäni oli ihmisiä, joilla on koulutus sellaisiin tilanteisiin. Ajattelin, etten tarvitse virallista kriisiapua.

Tikerpuu keskittyi käytännön asioihin ja arkeen. Hän ei antanut itsensä ajatella menehtynyttä nuorta tai hänen omaisiaan. Katkeruus kuitenkin iski myöhemmin.

Liikenteessä itsemurhan tekevistä ei puhuta kovin paljon julkisuudessa, sillä ilmiötä ei haluta pitää esillä.

– Tapaukset ovat tietenkin aina surullisia ja kuormittavat ikävästi raskaan liikenteen ammattilaisia. Olemme aika hiljaa näistä suojataksemme toimialaa, kertoo Suomen Kuljetus ja Logistiikka SKAL ry:n viestintäpäällikkö Heini Polamo.

Sitä, miten itsemurhat vaikuttavat raskaan liikenteen kuljettajiin pitkällä tähtäimellä, on Polamon mukaan äskettäin tutkittu, mutta raporttia ei ole julkistettu vielä suomeksi. Raportti paljastaa, että sekä henkiset että aineelliset vahingot voivat olla tuntuvia. Tutkimukseen osallistuneiden joukossa oli myös uransa päättäneitä.

– Monesti kuulee, että joillekin on sattunut näin ja hän ei enää välttämättä tätä työtä tee. Unenlaatu voi kärsiä ja hän voi saada pelkotiloja, sanoo Polamo.

Harva pyytää apua

Kuljettajille on tarjolla ammattiapua paitsi itsemurhien, myös muiden onnettomuuksien jälkeen. Ongelma on, ettei kuljettaja välttämättä halua ottaa apua vastaan.

– Monesti kun kysytään, haluatko mennä juttelemaan jonnekin, vastaus on ei. Kynnys on valtavan korkea. Kieltävään vastaukseen ei ehkä pitäisi heti tyytyä vaan kysyä sinnikkäämmin.

Polamon mukaan avuntarpeen tunnustaminen ei kuulu alan kulttuuriin. Tämä näkyy esimerkiksi raskaan liikenteen kuljettajille perustetun vertaistukipuhelimen melko vähäisenä käyttönä. Vertaistukipuhelimessa kuljettajat ja heidän perheenjäsenensä voivat purkaa mieltään mistä tahansa kuljettajan ammattiin liittyvästä asiasta.

Puhelimeen tulee vain noin 30 puhelua vuodessa.

– Joinakin kuukausia niitä tulee nolla. Kuljettajat ovat yleensä miehiä, joille omista tunteista avautuminen ei ehkä ole kaikkein luontevinta. Palkitsevin tilanne vertaistukihenkilölle on, että hän on pystynyt läsnäolollaan tai jollakin pienellä huomiolla auttamaan ihmistä eteenpäin.

Tuula Tikerpuu päästää Brek-koiran autosta
Lapset, koirat ja käytännön asioihin keskittyminen auttoivat Tuula Tikerpuuta pääsemään eteenpäin.Ville Vanhala / Yle

Myös Tuula Tikerpuu kokee, että hän pääsi tapahtuneesta yli juuri puhumalla. Menehtynyt nuori pyöri ajatuksissa pitkään.

– Olin hänelle katkera siitä, miksi asia piti toteuttaa näin. Meillä on viisi lasta, joista nuorin oli silloin pieni vauva. Jos olisin tehnyt väistöliikkeen tai lukkojarrutuksen, olisin kolaroinut takaa tulleen rekan kanssa. Olisin ehkä kuollut tai loukkaantunut vakavasti. Lisäksi rekkakuski ja ehkä muutkin autoilijat olisivat joutuneet vaaraan.

Tikerpuu haluaa puhua omasta selviytymisestään, jotta muiden saman kokeneiden olisi helpompi hakea ja saada apua.

"Ymmärsin, että vika ei ollut minussa"

Nainen tyhjensi mieltään kertaamalla tapahtumia ystäviensä kanssa uudestaan ja uudestaan.

– Sitä kautta sain vakuutettua itselleni, etten olisi voinut tehdä tilanteessa mitään. Ymmärsin, ettei vika ollut minussa.

Hän uskoo, että muiden onnettomuuspaikalle saapuneiden toiminta säästi häneltä syvemmiltä traumoilta. Hän on kiitollinen siitä, että muut estivät häntä menemästä nuoren luo.

– Olen miettinyt, että auttoi omaa selviämistäni kun en nähnyt häntä.

Tikerpuu on pohtinut paljon myös sitä, kuinka vaikeaa asian käsittely on ammattikuljettajille. Hän on kokenut tilanteen tavallaan kaksi kertaa, koska hänen oma isänsä kuoli aikoinaan törmäyksessä rekan kanssa.

– En tosin usko, että isäni olisi tehnyt itsemurhaa. Hän ei ollut itsetuhoinen. Todennäköisempää on, että hän ei havainnut rekkaa tai oli nukahtanut rattiin.

Isän läheiset, Tikerpuu mukaan lukien, toimittivat tuolloin rekkakuskille kirjeen, jossa kertoivat ettei isän teko ollut tahallinen.

– Toivoimme, että kuski pystyi kaikesta huolimatta jatkamaan elämäänsä mahdollisimman normaalisti. En tiedä, miten siinä kävi.

Viranomaisetkin tarvitsevat keskusteluapua

Kriisiavun juurruttamisessa on ollut ongelmia Suomessa. Sen merkitystä on painotettu 80-luvulta asti, mutta kehitys on ollut hidasta.

Itsemurhien ehkäisykeskuksen mukaan kriisi- ja keskusteluapua pitäisi saada paikalle aina mahdollisimman pian onnettomuuden jälkeen.

– Hyvin voimakkaissa tapauksissa traumatisoituminen tapahtuu aina, mutta se ei välttämättä näy. Pakolla auttaminen ei toimi, vaan sen pitäisi mennä kulttuurin muuttumisen kautta, sanoo kriisityöntekijä Harri Sihvola.

Suomen kuljetus ja logistiikka SKALin mukaan apua tarvittaisiin jo onnettomuuspaikalle, mutta näin ei aina käy.

– Jos kuljettaja selviää päällisin puolin ilman fyysisiä vammoja, hän jää helposti yksin tai heitteille. On tuurista kiinni, miten sattuu juuri sillä kertaa käymään, sanoo viestintäpäällikkö Heini Polamo.

Pelastuskoirien emäntä Tuula Tikerpuu Pyhtäällä
Tuula Tikerpuu on nykyään onnellinen siitä, ettei kenellekään sivulliselle tullut fyysisiä vammoja.Ville Vanhala / Yle

Kulttuurin muutos ottaa aikaa myös viranomaispuolella. Kriiristyöntekijä Harri Sihvolan mukaan esimerkiksi palomiehet, ensihoitajat ja poliisi joutuvat säännöllisesti tilanteisiin, joissa joku kuolee. Näitä olisi tärkeä purkaa jälkikäteen.

– Traumaattiset tapahtumat voivat olla erilaisia, mutta avuntarve on aika samantyyppistä.

Poliiseilla tilanteiden jälkeinen traumaterapia on alkanut yleistyä vasta viime aikoina.

Muistot palaavat mieleen sillan alla

Tuula Tikerpuun kokemuksesta on aikaa noin kolme vuotta. Hänestä tuntuu, että hän on päässyt tapahtuneesta yli melko hyvin. Onnettomuuspaikalle saapuneista poliiseista ja ensihoitajista oli suuri apu.

– Mieleeni on jäänyt, että ensihoitaja kysyi heti mistä olen tulossa. Kun vastasin, että pelastuskoiraseuran kokeista, hän kysyi heti koirani vointia. Minulla ei ollut koiraa kyydissä, mutta siinä tilanteessa tuntui upealta, että hän huomioi senkin.

Kun Tikerpuu nykyään ajaa sillan alta, hän huomioi sillalla liikkuvat ihmiset entistä tarkemmin. Jos joku katselee sillalta alas tielle, ajatukset kolmen vuoden takaa palaavat helposti mieleen.

– Saattaa lähteä ajatusketju, että mitä hän aikoo, pitääkö jarruttaa ja tarkkailla, tuleeko jostakin toinen auto. Se on eräänlainen varautumissuunnitelma.

Itsemurhaan päätyneelle nuorelle Tikerpuu ei enää ole katkera. Päällimmäinen ajatus nykyään on, että onneksi kenellekään sivulliselle ei käynyt pahemmin.

– En ajattele häntä pahalla. Toivoisin vain kovasti, että vastaavat tapaukset saataisiin estettyä jatkossa.