Lontoossakin nähty Helene Schjerfbeck -näyttely avautuu Ateneumissa kaksi kertaa suurempana – Esillä myös ennen näkemättömiä teoksia

Lontoossa Schjerfbeck-näyttely siivitti kriitikot nokittelemaan toistensa arvioita.

kulttuuri
Maailmalta löysin itseni kertoo, kuinka Helenestä tuli Helene. Näyttely keskittyy erityisesti Schjerfbeckin matkoihin Pohjois-Ranskan Pont-Aveniin, Italian Fiesoleen sekä Iso-Britannian St Ivesiin 1800-luvun lopussa. Lukevat työt, 1907
Helene Schjerfbeckin maalaus Lukevat tytöt vuodelta 1907 kuvaa uuden ajan muotitietoisia ja tiedonhaluisia naisia.

Kaikki tämä ja paljon muuta, voisi olla Ateneumin uuden Schjerfbeck-näyttelyn otsikko. Laaja Helene Schjerfbeckin töiden näyttely oli esillä Lontoossa heinäkuussa. Nyt myös suomalaiset saavat tutustua Lontoota varten koottuun kokonaisuuteen Atenemin taidemuseossa Helsingissä.

helene-schjerfbeck-tanssiaiskengat 1882
Tanssiaiskengät-maalaus vuodelta 1882 on ollut viimeksi esillä Suomessa 1990-luvun alussa.Jenni Nurminen / Kansallisgalleria

Koska suurin osa Schjerfbeckin töistä on Suomessa, Helsingin näyttelystä on voitu rakentaa kaksi kertaa Lontoossa nähtyä suurempi. Ateneumin seinällä komeilee muun muassa vasta esiin putkahtanut teos Tyttö Barösundista, kuin sokerina pohjalla.

Tuntematon Schjerfbeck esille Ateneumiin – teos löytyi yksityisomistuksesta

Perjantaina avautuvassa näyttelyssä on esillä myös viimeksi 1992 Suomessa nähty merkkiteos Tanssiaiskengät. Maalaus on yksi Schjerfbeckin tunnetuimmista ja se on ruotsalaisomistuksessa.

Tyttö hirsiaitan nurkalla ei ole Schjerfbeckiä tyypillisimmillään

Ensi kertaa julkisesti esillä olevassa teoksessa seisoo nuori maalaistyttö aittapolulla heleässä alkukesän valossa. Pieni, 1800-luvun lopulle sijoittuva teos ei ole tyypillinen Schjerfbeckille. Hän kuvasi usein ihmisiä läheltä tai sitten maisemia ilman ihmisiä.

Tyttö on näyttelyn intendentin Anna-Maria von Bonsdorffin mielestä oiva esimerkki Ateneumin näyttelyn teemasta. Näyttelyn nimi Maailmalta löysin itseni viittaa Schjerbeckin tekemiin ulkomaanmatkoihin ja niiden vaikutteisiin. Samaan aikaan näyttely kertoo siitä, kuinka taiteilijat Pariisista tai Italian kaupungeista palatessaan huumaantuivat suomalaisen maiseman raikkaudesta ja heleästä valosta.

– Siinä voi nähdä kauan ulkomailla reissanneen taiteilijan paluuta Suomeen. Värit viittaavat siihen, että se on heti alkukesästä maalattu ulkona, siinä paikanpäällä.

– Kotimaan kesän ihana valo on inspiroinut Schjerfbeckiä tekemään tällaisen maalauksen.

Flickan från Barösund Tyttö Barösundista (1885–1890). Yksityiskokoelma. helene schjefbeck
Tyttö Barösundista on maalattu arviolta vuosien 1885-1890 välillä.Jenni Nurminen / Kansallisgalleria

Von Bonsderffin mukaan esimerkiksi Pariisissa työskentelevät ja opiskelevat taiteilijat lähtivät kesäksi pois kaupungista, kun akatemioiden lukukausi päättyi. Schjerfbeck tuli yleensä Suomeen, tässä tapauksessa Inkoon seudulle.

Maalaus löytyi yksityiskodista. Teoksen aitous on varmennettu Ateneumissa ja se on entisöity ja puhdistettu ennen näytteille asettamista.

Maailmalta löysin itseni -näyttelyssä on myös neljä muuta teosta, joita ei ole nähty aiemmin Suomessa. Kaksi maalauksista on löytynyt toisen teoksen takaa.

Taiteilijaksi saattoi tulla vain Pariisissa

Helene Schjerfbeckin ja hänen aikalaistaiteilijoittensa oli lähdettävä Suomesta valmistuakseen ammattiinsa kunnialla. Suomessa 1800-luvun lopulla annettava taideopetus oli puutteellista. Suomen suuriruhtinaskunnassa kuitenkin arvostettiin taidetta ja taiteilijoita.

–Apurahat olivat aika mittavia ja niitä myönnettiin myös nuorille taiteilijoille. Kun Helene Schjerfbeck sai ensimmäisen apurahansa, se oli niin suuri, että hän pystyi asumaan vuoden Pariisissa, Anna-Maria von Bonsdorff kertoo.

Von Bonsdorffin mukaan Pariisilla oli merkittävä vaikutus Suomen maalaustaiteen kultakauden syntyyn 1800-luvun lopulla. Kuvateilijat saivat huippuluokan opetusta, kaupungissa oli kansainvälinen, avoin ilmapiiri ja esillä runsaasti taidetta niin museoissa kuin ajankohtaisissa näyttelyissäkin. Tämä kaikki kouli Suomen taiteilijat siihen kukoistukseen, josta heidät nyt tunnetaan.

En bild av Helene Schjerfbeck: Konvalescenten (1888). En ung flicka sitter inlindad i ett lakan vid ett bord och håller i en liten kvist med spirande gröna blad.
Toipilas-teoksen Schjerfbeck maalasi St Ivesissa, Cornwallissa, Englannissa. Finlands Nationalgalleri/Yehia Eweis CC0 / Public domain

Pariisin jälkeen taiteilijoiden pyhinvaelluspaikaksi nousi Italia ja sen perinteitä tihkuvat kaupungit. Monet maalarit olivat ihastelleet Louvressa renessanssiajan taiteilijoiden töitä. Schjerfbeckin ne johdattivat Firenzen lähellä sijaitsevaan etruskikaupunkiin Fiesoleen. Siellä taiteilija oli lähellä renessanssiajan mestariteoksia.

Yksi Schjerfbeckin uran tärkeistä paikoista oli myös Englannin Cornwallissa sijaitseva St Ives. Siellä syntyi muun muassa yksi taiteilijan tunnetuimmista ja lainatuimmista teoksista, Toipilas. Sekin nähdään nyt Ateneumissa.

Lontoossa kiisteltiin pohjoisen valosta

Lontoon kesäinen Schjerfbeck-näyttely sai ristiriitaisen vastaanoton. Taiteilijan maalausten kuvattiin hehkuvan viileää pohjoisen valoa. Toisten kriitikoiden mielestä se oli kylmää ja luotaantyöntävää toisten mielestä maagista ja valovoimaista.

The Guardian lehti julkaisi kaksi toisiaan korvalle lyövää kritiikkiä. Kun viikolla kriitikko antoi näyttelyllä kaksi tähteä, viikonlopun erikoisnumeroon kirjoittava kriitikko oli lämmennyt neljän tähden verran.

Anna-Maria von Bonsdorff
Anna-Maria von Bonsdorff oli mukana rakentamassa Schjerfbeckin näyttelyä Lontooseen. Ateneumin näyttely on hänen kuratoimansa.Petteri Sopanen / Yle

Lue tästä Lontoon Schjerfbeck-näyttelyn kritiikkejä:

https://www.theguardian.com/artanddesign/2019/jul/17/helene-schjerfbeck-review-royal-academy-london-finnish-painter (siirryt toiseen palveluun)

https://www.theguardian.com/artanddesign/2019/jul/21/helene-schjerfbeck-royal-academy-arts-review (siirryt toiseen palveluun)

https://www.timeout.com/london/art/helene-schjerfbeck-review (siirryt toiseen palveluun)

Pohjoisen valoa toki monissa Schjerfbeckin töissä nähdään, mutta yhtä moni teos on maalattu Ranskassa, Italiassa ja Englannissa. Ehkä pohjoinen valo on vain mielikuva, jonka katsoja näkee mielessään.

– Voi sen noinkin nähdä! Mutta ehkä Lontoossa nähtiin, että pohjoismainen taiteilija katsoo vaikkapa lämmintä Italian valoa tietyllä tavalla. Ja kuvaa sitä tietyllä tavalla, pohjoismaiseen tyyliin.

– Schjerfbeck yhdistetään pelkistettyyn, keskittyvään maalaustaiteeseen, joka ei rönsyile, eikä kuvaa vaikkapa ihmisjoukkoja, von Bonsdorff toteaa.

Schjerfbeck ei ole Englannissa kovinkaan tunnettu, vaikka hän siellä työskentelikin. Anna-Maria Von Bonsdorff kertoo, että St Ivesissa moni kyllä nyökytteli ja sanoi muistavansa sen “vaikeanimisen naistaiteilijan”.

Ateneumin näyttelyssä on esillä yksi ainoa Schjerfbeck, joka on englantilaisen museon kokoelmissa. Se on pieni maalaus cornwallilaiselta pellolta, jossa hyppelee kanoja heinäsuovan edessä. Taiteilija on itse lahjoittanut työn Penlee House Museum & Gallery -museolle.

Uusi muoti ja vapaammat tuulet hurmasivat ikääntyvän taiteilijan

Helene Schjerfbeck oli taiteilija, joka ahmi monenlaisia visuaalisia ärsykkeitä. Asetuttuaan Suomeen ensin Hyvinkäälle ja sittemmin Tammisaareen hän selasi mielellään taidekirjoja, mutta myös erilaisia tuoteluetteloja ja lehtiä. Suuri mielenkiinnon kohde olivat muotilehdet.

Muodin lisäksi Schjerfbeckiä puhutteli tapojen ja erityisesti naisen aseman muutos. Naiset ottivat 1920-luvulle tultaessa aktiivisemman roolin yhteiskunnassa. Schjerfbeck maalasi uuden ajan polkkatukkaisia naisia, muodikkaissa asuissaan ja erilaisten ammattien edustajina.

Hänen töissään nähdään sairaanhoitaja, sirkustyttö ja laulaja. Myös intiiminä pidetty tutkielma nuoresta ystävästä Einar Reuterista on saanut reippaan nimen, Purjehtija.

Helene Schjerfbeckin näyttely Ateneumin taidemuseossa. Purjehtija-teos
Einar Reuter oli Schjerfbeckin läheinen ystävä, malli ja tukija. Reuter itse kertoo olleensa metsätöissä ja polttaneensa ihonsa. Taiteilija kuitenkin näki hahmossa purjehtijan.Petteri Sopanen / Yle

Kyse ei ole kuitenkaan muotokuvista.

– Schjerfbeck saattoi nähdä kirjassa El Grecon madonnan kuvan ja näki jotain samaa mallina olleessa sairaanhoitajassa. Hän yhdisti nämä kaksi toisiinsa hyvin luovalla tavalla.

– Hän myös korostaa yksityiskohtia, kuten huulipunaa tai vaikka vaatteen leikkausta tai tekstuuria.

Näin teoksesta tulee jotain muuta kuin esittävä muotokuva, vaikka mallin nimikin olisi tiedossa. Sama koskee taiteilijan omakuvia

Helene Schjerfbeckin näyttely Ateneumin taidemuseossa.
Sirkustyttö-maalaus vuodelta 1916 uhkuu tulevan 1920-luvun naisen emansipaatiota. Petteri Sopanen / Yle

.

Suomalaiset asiantuntijat odottivat kesällä, että Lontoon näyttelyn yhteydessä yksityiskodeista löytyisi lisää Schjerfbeckin maalauksia. Näin ei kuitenkaan heidän pettymyksekseen käynyt. Joistakin töistä on tietoa ja jopa valokuva, mutta ne ovat pysyneet piilossa.

– Joskus teosten omistajat eivät tiedä kuka taiteilija on. Jos Englannissa jonkun kotona on seinällä maalaus, joka on nimikoitu H-S., nimi ei ehkä sano mitään. Omiin tauluihin ei yleensä suhtauduta niin, että ne ovat uutisia, von Bonsdorff järkeilee.

– Tosin emme voi tietää ovatko tiedossa olevan työt tuhoutuneet. Sekin on mahdollista.