Janne Saarikiven kolumni: Lama tulee – se on ihanaa

Toivottavasti enää koskaan ei tule uutta nousukautta, koska lama-aika on parempaa, kirjoittaa Janne Saarikivi. Tämän kolumnin voi myös kuunnella.

lama
Janne Saarikivi
Petteri Sopanen / Yle

Ensin avattiin jättiläismäinen kauppakeskus Redi. Sitten tuli isompi Mall of Tripla, nimeltäänkin ainutlaatuinen suomalaisen idiotismin monumentti. Kalasatamaan rakennettiin 35-kerroksisia taloja. Laajenevan Helsinki-Vantaan lentoaseman liikennemäärät kohosivat uuteen ennätykseen.

Lehdestä luin, että ei tämä vielä mitään, Pasilaan tulee vielä korkeampia taloja aivan pian. Kauppakeskuksia avataan myös Tapiolaan sekä Tampereelle rakennettavan kannen päälle. Epäilemättä myös Turkuun, Ouluun ja Kuopioon. Vantaalle avattiin valtaisa outlet-ostoskylä (en tiedä mitä se tarkoittaa, enkä todellakaan aio ottaa selvää).

Avajais-, rakennus- ja matkustusuutisten paksun virran katkaisee silloin tällöin viesti: ihmiskunta kuluttaa liikaa, luonto järkkyy. Lajit tuhoutuvat, ilmasto muuttuu, jäätiköt sulavat.

Ylikulutuspäivä mainitaan laimeasti uutisissa, mutta oikeasti valtionhallinnossa taputetaan käsiä, kun kulutus triplataan.

Asia on ollut tiedossa lapsuudestani saakka. Kaukaisella 1980-luvulla kirjoitettiin muistaakseni, että vuoden 2020 tienoilla ollaan nykymenolla kusessa, mutta että vielä on aikaa muuttaa asioita.

Mitään ei kuitenkaan muutettu ja kusessa ollaan. Mitään ei silti aiota muuttaa nytkään. Ylikulutuspäivä mainitaan laimeasti uutisissa, mutta oikeasti valtionhallinnossa taputetaan käsiä, kun kulutus triplataan. Superrikas Björn Wahlroos kiukuttelee uutisissa, miten on kauheaa, kun Suomessa ei olla ihan yhtä rikkaita kuin Ruotsissa.

Mutta nyt on viimeinkin kerrottavissa positiivinen uutinen, nimittäin se, että lama alkaa pian. Kuulemma talouskasvu on taittumassa ja yritysten odotukset heikkenevät. Ristin käteni ja sanon: kiitos hyvä Jumala tästä uutisesta. Älä enää koskaan anna tulla uutta nousukautta.

Olen elänyt tähän ikään monta nousukautta ja lamaa ja voin varmuudella sanoa, että lama-aika on parempi.

Opitaan kantapään kautta se, mikä tulisi oppia jo pyhäkoulussa, nimittäin että raha ja menestys ei ole tärkeää vaan aivan muut asiat.

Nousukaudella ihmisillä on kännyköitä, kelloja ja autoja. Heillä on kauhea kiire, he ovat ylpeitä ja itsekkäitä. Anu Kantolan ja Hanna Kuuselan julkaisema tutkimus huipputuloisten maailmankuvasta (siirryt toiseen palveluun) kertoo rikkaiden ylimielisyydestä ja kiittämättömyydestä. Nousukaudella näitä rikkaita tulee sitten enemmän.

Toisin on lama-aikana. Silloin arvoon nousevat kierrättäminen, sienestäminen ja kirjastossa käynti. Ruvetaan pitämään hiljaisuuden retriittejä ja viettämään aikaa lähimmäisten kanssa. Sanalla sanoen, opitaan kantapään kautta se, mikä tulisi oppia jo pyhäkoulussa, nimittäin että raha ja menestys ei ole tärkeää vaan aivan muut asiat.

Nousukaudella ihminen ajattelee itseään. Lama-aikana ihmiset alkavat pakon edessä ajatella toisiaan. Nousukaudella ihmisarvo liittyy menestykseen ja työhön, lama-aikana tajutaan, että eihän se niin voi olla, että elämällä on arvo itsessään.

Nousukaudella talous on suurta, mutta elämä pientä. Lama-aikana elämä on taas suurta.

Eikö se ole epäilemättä parempi, että minut suljetaan pienempään asuntoon viettämään hiljaista elämää? Todennäköisesti keksin silloin aikaisempaa todempia ajatuksia.

Ymmärrän kyllä, että kun lama tulee, minäkin varmaan joudun työttömäksi. Olenhan töissä yliopistoissa ja yliopistojen rahoitusta epäilemättä taas leikataan. Mutta hyvähän se vain on tietenkin, että en matkustele Chicagon ja Hongkongin ylimääräisiin tutkijatapaamisiin kuluttamaan ihmiskunnan viimeisiä luonnonvaroja ja omia hermojani.

Eikö se ole epäilemättä parempi, että minut suljetaan pienempään asuntoon viettämään hiljaista elämää? Todennäköisesti keksin silloin aikaisempaa todempia ajatuksia, joita voin julkaista tällaisissa kolumneissa, joista sitten maksetaan aiempaa vähemmän.

Jos emme osaa nauttia lamasta, meillä ei ole tulevaisuutta. Maailman voi nimittäin pelastaa ilmastonmuutokselta ja lajien sukupuutolta vain ikuinen lama, jatkuvan kasvun vaihtuminen pienenemiseen ja kutistumiseen.

Mutta ei se mitään. Silloinkin kun ei ole hurjaa kehitystä ja eteenpäin menoa, elämä jatkuu ihanana ihmeenä. Käykääpä vain katsomassa millaista elämä on Forssassa, Harjavallassa, Outokummussa ja lukemattomissa muissa taantuvissa taajamissa, joihin ei nouse uusia kauppakeskuksia. Siellä näette, mitä on lama.

Se on erinomaista, rikasta todellisuutta, elämää täynnä tunteita, kauneutta ja luonnon ihmeitä. Lihan outoa sykettä ja tempoilua nahan alla, uusien päivien iloista odottamista, näkemistä ja kokemista.

Sellaista elämää, mihin ihmiskunnan tulisi pyrkiä.

Janne Saarikivi

Kirjoittaja on suomalais-ugrilaisen kielentutkimuksen professori ja todennäköisesti eri mieltä kanssasi.

Aiheesta voi keskustella 29.11. klo 16.00 asti.

Lue myös:

Janne Saarikiven kolumni: Kulutusboikottien sijaan ilmastokysymyksen voi ratkaista vanhaa työväenliikettä muistuttava kansainvälinen liike

Pekka Juntin kolumni: Helsingin pimeydestä

Pekka Juntin kolumni: Soinen maa ei elättänyt kaikkia