SYKE selvitti: Yleinen biopohjainen muovi PLA ei hajonnut vuoden aikana meressä lainkaan

PLA:ta käytetään esimerkiksi kertakäyttökupeissa, take away -rasioissa ja -kansissa.

biohajoava materiaali
SYKEn erikoistutkija Hermanni Kaartokallio Tvärminnen tutkimusasemalla
Erikoistutkija Hermanni Kaartokallio Suomen ympäristökeskuksesta nostaa merikokeiden tutkimuslaitteistoa Helsingin yliopiston Tvärminnen tutkimusaseman vesillä tammikuussa 2019. Eeva Eronen-Rasimus/SYKE

Biopohjaisia ja biohajoavia muovimateriaaleja käytetään yhä enemmän pakkaus-, kertakäyttö- ja kuluttajatuotteissa. Vaihtoehtoja on kuitenkin lukuisia erilaisia ja termistö kirjavaa, mikä tekee ympäristöystävällisten valintojen tekemisestä kuluttajalle vaikeaa.

Suomen ympäristökeskus (SYKE) selvitti biohajoavien ja biopohjaisten materiaalien hajoamista Itämeren meriympäristössä vuoden kestäneillä merikokeilla (siirryt toiseen palveluun). Tutkimuksessa selvisi, että osa materiaaleista hajosi lähes kokonaan puolessa vuodessa, kun taas osa pysyi lähes ennallaan koko tutkimusvuoden ajan.

SYKEn erikoistutkija Hermanni Kaartokallion mukaan yllättävintä oli, että yleisesti käytössä oleva biohajoava kalvomateriaali polyaktidi eli PLA, ei hajonnut vuoden aikana meressä juuri lainkaan. PLA:ta käytetään esimerkiksi kertakäyttökupeissa, take away -rasioissa ja -kansissa. Lisäksi PLA taipuu teknisistä osista bioyhteensopiviksi luuimplanteiksi, hengittäviksi muovikalvoiksi ja keveiksi vaahtotuotteiksi.

– PLA:n hajoamattomuus oli meille yllätys, sillä se hajoaa kyllä mikrobien toimesta esimerkiksi teollisessa kompostissa, jossa lämpötila on tosin korkea, Kaartokallio sanoo.

Kuvassa biopohjainen muovi polyaktidi (PLA) oltuaan 6 ja 12 kk meressä
Merikokeessa polylaktidikalvo (PLA) kutistui ja pilkkoutui paloihin, mutta ei hajonnut. Kuvassa ylimpänä uusia kalvoja, keskellä 6 ja alimpana 12 kuukautta meressä olleita kalvoja.Hermanni Kaartokallio / SYKE

Biohajoava ja biopohjainen ovat eri asioita

Ongelmallista tavallisissa muoveissa on, että ne kestävät luonnossa jopa vuosisatoja. Vuosien saatossa ne hajoavat yhä pienemmiksi mikromuoveiksi.

Meriympäristössä muovit saattavat kulkeutua pitkiäkin matkoja ja kasautua virtausten mukana rannoille ja valtamerten keskipyörteisiin. Mereen päätyessään muovit voivat aiheuttaa haittaa niin mereneliöille kuin meriympäristöllekin.

Biohajoavat muovit eivät kuitenkaan ole yksiselitteinen ratkaisu muoviongelmaan, sillä yleistyessään myös niiden riski ajautua meriroskaksi kasvaa. Puoli vuottakin on pitkä aika, jos biohajoava roska päätyy merieliön kurkkuun tai kaulan ympärille jumiin.

Biohajoavan muovin tulisi hajota hiilidioksidiksi ja vedeksi asti parin kuukauden tai vuoden sisällä. Tutkimus osoitti, että biohajoavuus vaatii eri materiaaleille eri olosuhteita. Esimerkiksi PLA:n hajoamiseen vaikuttaa lämpötila, joka on teollisessa kompostissa kuumempi kuin meressä.

– Jos biohajoava muovi hajoaa hitaasti tai ei lainkaan, meressä se voi pilkkoutua pienemmiksi mikromuoveiksi, Kaartokallio selittää.

Tutkimuksessa luonnollisiin polymeereihin perustuvat muovit, kuten selluloosa- ja tärkkelyspohjaiset materiaalit, hajosivat nopeasti meressä.

– Jos materiaali hajoaa meriympäristössä nopeasti, sen vaikutukset ympäristöön ovat jopa satoja vuosia kestävään perinteiseen muoviin verrattuna pienemmät, Kaartokallio sanoo.

Kuluttajia hämäävää on, että biohajoavia muoveja valmistetaan myös fossiilisista raaka-aineista. Biopohjaisista raaka-aineista valmistetaan myös tavanomaisia muoveja, esimerkiksi bio-polyeteeniä, jotka eivät ole biohajoavia.

.

Taulukko biomuoveista
Jos materiaali on biohajoava, luonnossa esiintyvät mikrobit hajottavat sen hiilidioksidiksi ja vedeksi. Hajoamisprosessi on kuitenkin usein todennettu vain teollisessa kompostoinnissa. Meressä hajoaminen on hitaampaa kuin teollisessa kompostoinnissa muun muassa matalamman lämpötilan vuoksi.SYKE

Biohajoavasta selluloosa-asetaatista ratkaisu rantojen tupakantumppiongelmaan

Yksi tutkimuksessa mukana olleista materiaaleista oli bioahajoava selluloosa-asetaatti. Materiaalia käytetään ei-hajoavana versiona muun muun muassa tupakansuodattimissa eli filttereissä. Tupakantumpit ovat yksi yleisimmistä merenrantojen roskista ja joita päätyy myös mereen. Suomessa kaupunkien rannoilla lähes 70 prosenttia roskista on tupakantumppeja, ja niiden sisältämän selluloosa-asetaatin hajoaminen voi viedä jopa 10 vuotta.

SYKEn tutkimuksessa biohajoava selluloosa-asetaatti hajosi kuitenkin yhden vuoden aikana lähes kokonaan.

– Jos tupakansuodattimet valmistettaisiin biohajovasta selluloosa-asetaatista, ne voisivat mereen päädyttyään hajota siis varsin nopeasti. EU:n kertakäyttömuovidirektiivissä on tulossa uusia vastuita myös tupakantuottajille esimerkiksi valistuksen ja roskien siivouksen kustannuksiin, Kaartokallio sanoo.

EU:n kertakäyttömuovidirektiivi tulee kieltämään muoviset kertakäyttöaterimet heinäkuusta 2021 alkaen. SYKEn tutkimustulokset vahvistavat, että biohajoavat ja biopohjaiset muovit olisivat varteenotettava vaihtoehto fossiilisista raaka-aineista valmistetuille muoveille kertakäyttötuotteissa.

Kuvassa selluloosa-asetaattikalvoa, joka on ollut meressä 6 ja 12 kuukautta.
Biohajoavaa laatua oleva selluloosa-asetaattikalvo hajosi ja syöpyi pinnoilta merikokeessa. Vuoden kuluttua suurin osa materiaalista oli hajonnut. Kuvassa ylimpänä uusia kalvoja, keskellä 6 ja alimpana 12 kuukautta meressä olleita kalvoja.Hermanni Kaartokallio / SYKE

Kaikki biohajoavat materiaalit eivät kompostoidu

Kaartokallio muistuttaa, että myös biohajoavat muovit tulisi kierrättää oikein, ja kuluttajien tulisi välttää roskien päätymistä luontoon.

– Kun materiaali päätyy meriympäristöön, on paljon hankalampaa tietää, mikä sen kohtalo ja vaikutus olisi ollut, jos se ei olisi koskaan ajautunut mereen. Jos roska pääsee irralleen, se voi päätyä myös mereen.

Biohajoavat muovit kuuluvat joko energiajakeeseen, poltettavaan jakeeseen tai kompostoituvaan biojätteeseen. Ne eivät mene muovinkeräykseen, sillä biohajoavan muovin laatu on erilainen kuin perinteisen muovin.

Kaikki biohajoavat materiaalit eivät kuitenkaan kompostoidu. Pakkauksissa lukee erikseen, jos materiaali sopii kompostiin. Jos kompostimerkintää ei ole, pakkaus tulee laittaa energiajakeeseen tai poltettavaan jakeeseen.

Kaartokallion mukaan kierrätys ei nykyisellään ole sillä tasolla, että biohajoavat ja biopohjaiset muovit saataisiin kiertämään monta kertaa. Ne käytetään kerran, minkä jälkeen ne päätyvät kompostiin. Uudelleenkäyttö kuitenkin edellyttäisi, että biohajoaville muoveille olisi oma keräysastia.

Biohajoava vai perinteinen hedelmäpussi?

Kuluttaja törmää biohajoaviin muoveihin muun muassa ruokakaupan elintarvike- ja kosmetiikkahyllyillä sekä ostospusseja valitessa. Kumpi sitten on parempi vaihtoehto: biohajoava vai perinteinen hedelmäpussi? Se riippuu Kaartokallion mukaan käyttötarkoituksesta ja kierrätysmahdollisuuksista.

– Jos käyttää biohajoavan hedelmäpussin kompostipussina, se on erinomainen valinta. Jos haluaa välttää fossiilisten raaka-aineiden käyttöä, myös silloin biohajoava hedelmäpussi on perusteltu vaihtoehto. Se ei kuitenkaan ole automaattisesti parempi kuin perinteinen.

Kaartokallion mielestä muovi on hyvä materiaali, jos sitä käytetään ainoastaan siellä, missä se on välttämätöntä.

– Sitä tulisi käyttää mahdollisimman vähän ja lisäksi se pitäisi kierrättää mahdollisimman monta kertaa.

plastpåsar på rulle vid fruktdisken
Jos biohajoavan hedelmäpussin käyttää biojätepussina ja jos haluaa välttää fossiilisten raaka-aineiden käyttöä, se on parempi valinta kuin muovinen hedelmäpussi.Yle/Lone Widestam

Päivitetty 15.11. klo 11:26: Korjattu tupakantumpit tupakansuodattimiksi eli filttereiksi niissä kohdissa, joissa puhutaan savukkeiden valmistusaineista.

Biomuovi voi olla kompostoitavaa tai perinteisen muovin tavoin kierrätettävää – käytön jälkeen kaikki tuotteet ovat ansainneet asianmukaisen jätehuollon

Ovatko biomuovipussit sittenkään ympäristöystävällisiä? Tuore tutkimus nostaa esiin ongelmia

Eräänä päivänä biokemistit päättivät loikata pakkausbisnekseen ja pelastaa maailman muovilta: "Innovointi ei ole mitään mukavaa rupattelua"