"Potilaat halasivat, kun lähtivät vastaanotolta" – Kreikkalaisella pakolaisleirillä tärkeintä oli turvallinen kohtaaminen, kertoo avustustyötä tehnyt fysioterapeutti

Mia Hirttiö todisti Morian pakolaisleirillä naisten ahdinkoa. Liikkuminen leirissä ei ole turvallista pimeän aikaan.

pakolaisleirit
Mia Hirttiö
Fysioterapeutti Mia Hirttiö on ollut kahdesti vapaaehtoisena auttajana. Petteri Sopanen / Yle

Mia Hirttiö, 39, katselee marraskuista Suomenlahtea. Hämärtää, vaikkei aurinko ole vielä laskenut.

Syyskuussa hän oli sinisen Välimeren äärellä – meren, jonka yli Turkin kautta tulevat pakolaiset yhä saapuvat kumiveneillään. Heistä moni päätyy Morian jättileirille Lesboksen saarella.

Fysioterapeutti hakeutui kuukaudeksi vapaaehtoistyöhön leirin klinikalle. Mikä saa lähettämään CV:n ja ilmoittautumaan raskaaseen työhön omalla kustannuksella?

– Minä en oikein voi sietää epäoikeudenmukaisuutta. Tämän asenteen olen kai omaksunut isältäni, sanoo Hirttiö kävellessään Ruoholahden rannalla.

Mia Hirttiö
Mia Hirttiö muistuttaa, että ihminen on kohdattava kokonaisuutena myös avustustyössä. Petteri Sopanen / Yle

– Suomessa olin kuullut turvapaikanhakijoiden kertomuksia. Halusin auttaa ja samalla itse nähdä, millaista heidän elämänsä pakolaisleireissä on.

Mia Hirttiö oli ollut aiemminkin avustustyössä. Nepalissa hän oli nähnyt köyhyyden ja alhaisen kastin seuraukset ihmisten elämässä.

"Ihmisten elämä on odottamista"

Kreikan Lesboksen saarella autettavien ahdinkoa kärjistää heidän epävarma asemansa. Jo ensivaikutelma täyteen ahdetusta leiristä oli kaoottinen.

Lesboksella on rannan lähistölle koottu rikkinäisten pelastusliivien hautausmaa. Vaikka tulijoiden määrä on vähentynyt, vaaralliselle merimatkalle lähdetään yhä.

– Syyskuu taisi olla yksi vilkkaimmista ajoista, sanoo Hirttiö.

Avustustyöntekijä Mia Hirttiön kuva Lesboksen saaren pelastusliivien hautausmaasta.
"Pelastusliivien hautausmaa" kertoo Lesboksen saarelle saapuneiden pakolaisten määrästä. Mia Hirttiö

– Automatkalla Lesboksella Mytilinin kaupungista klinikalle sain lyhyen perehdytyksen tilanteeseen. Sitten tultiinkin jo perille, ja potilaita alkoi tulla välittömästi. Meitä fysioterapeutteja oli silloin kaksi, mutta minä olin ainoa nainen.

Leirin kahdella klinikalla Hirttiö hoiti lähinnä naispotilaita – pääosin afganistanilaisia ja somalialaisia. Työpäivät venyivät aamusta iltaseitsemään.

– Odotustila tulvi potilaista. Meillä oli numerojärjestelmä, ja potilaat joutuivat usein odottamaan neljä, viisikin tuntia. Näiden epätoivoisten ihmisten elämä on pelkkää odottamista muutenkin. Kun menin pois vastaanottohuoneesta, oli heti ympärillä ihmisiä tarttumassa hihoihin, Hirttiö muistelee.

"Naiset eivät uskalla yöllä ulos"

Vaikka fysioterapeutti toi potilaitten avuksi oman osaamisensa, oli vastaanotolla usein kyse myös henkisestä tuesta.

– Usein potilailla oli jokin aiempi vamma, joka oli pakolaisuuden ja leirielämän myötä alkanut vaivata, Hirstiö sanoo.

– Henkinen paine oli valtava. Vaikka en halunnut kysellä, niin usein naiset alkoivat itkeä ja kertoa painajaisista ja unettomuudesta. He toistivat "problems, problems", fysioterapeutti kertoo.

Morian pakolaisleiri Lesboksella Kreikan saarilla.
Naisten asema on Morian pakolaisleirillä vaikea.Valery Sharifulin / AOP

Naisten asema leirillä on turvaton. Pimeän aikaan naiset eivät uskalla kulkea ulkona eivätkä siis pääse käymään edes tarpeillaan, mainitsee Hirttiö.

– Vaatteiden alta saattoi paljastua pahoinpitelyiden ja kidutuksen jälkiä, ja miehillä näin myös ampumahaavojen arpia. Ne kertoivat osaltaan pakolaisten lähdön syistä, arvioi Hirttiö. – Ei ole ihme, että ihmiset tulevat noissa oloissa kertomaan kiputiloista.

"Lähtiessään potilaat halasivat minua"

Pakolaisleirillä vastaanotto tarjoaa turvallisen hetken. Merkitystä on jopa sillä, että parakissa sijainneen vastaanottohuoneen oven saa kiinni ja lukituksi.

Fysioterapeutin luona käynti oli monelle pakolaiselle ensimmäinen rauhallinen tuokio viikkokausiin. Hirttiö kertoo, ettei aina katsonut kelloa. – Yleensä käynnit olivat puolesta tunnista kolmeen varttiin, mutta illan viimeinen potilas saattoi olla luonani joskus puolitoistakin tuntia.

– Aina ei ollut mahdollista poistaa kipuja, ja toki joku potilas poistui myös pettyneenä, kun niissä oloissa ei ollut mahdollista järjestää sairaalahoitoa.

– Kohtaaminen ja läsnäolo on aina keskeistä, korostaa Hirttiö – Oli tärkeää antaa ihmiselle tilaisuus kertoa kokemastaan, vaikka keskittyykin oman ammattinsa mukaiseen auttamiseen.

Mia Hirttiö
Fysioterapeutti Mia Hirttiö klinikan portilla. Mia Hirttiö

– Minulta kysyttiin, että mitä sinä teet, kun niin moni potilas lähtiessään halaa sinua, kertoo Mia Hirttiö nauraen.

"Oli tunne, että mitä tahansa voi tapahtua"

Morian leiri on muodostunut tuhansille ihmisille umpikujaksi. Mia Hirttiön mukaan esimerkiksi syyskuussa tulleille sanottiin, että ensimmäistä turvapaikkahaastattelua voi joutua odottamaan vuoden verran.

Leiri on mitoitettu kolmelle tuhannelle ihmiselle, mutta määrä on ylitetty nelinkertaisesti. Yhdessä pienessä teltassa saattaa majoittua 15-20 ihmistä.

Tulijat olivat kuvitelleet, että asiat olisivat Eurooppaan päästyä hyvin, Hirttiö kertoo. Juututtuaan Morian leirille pakolaiset saattoivat sanoa, että eivät olisi tulleet lainkaan, jos olisivat tienneet, mikä tilanne on.

Pakolaisia saapumassa Lesboksen saarelle Kreikkaan vuonna 2016.
Pakolaisia saapumassa Lesboksen saarelle Kreikkaan vuonna 2016.Markus Heine / AOP

– Joskus he olivat kiukkuisia, mutta mitään uhkaavaa en itse kokenut, kertoo Hirttiö.

Hän pudistaa päätään muistellessaan turvapaikanhakijoiden olosuhteita.

– Joka ilta on oltava paikalla kuin vankilassa, eikä Lesboksen saarelta ole mahdollisuutta jatkaa eteenpäin. Oli sellainen tunne, että mitä tahansa voi tapahtua. Yhteenottoja olikin ollut, ja sellaiset saattavat laajentua mellakoiksi.

"Rankinta oli nähdä olosuhteet"

Entä kuinka avustustyöntekijät itse jaksavat? Tämä on kysymys, jonka Mia Hirttiö sanoo kuulleensa usein.

– Turvapaikanhakijoiden tarinoiden kuuleminen ei ollut vaikeinta, vaan rankinta oli nähdä, että sellaisia olosuhteita ylipäätään on, sanoo Hirttiö ja oudoksuu, kuinka näin voidaan menetellä Euroopan union alueella.

Hirttiö muistuttaa, että Kreikassa myös paikallisilla väestöllä on tiukkaa ja Ateenassa näkee kaduilla kerjääviä ihmisiä. Mutta Pohjoismaissa olisi hänen mielestään mahdollisuuksia auttaa

"Mietin olisiko pitänyt palata"

Pian Hirttiön lähdettyä takaisin Suomeen syttyi Morian leirissä tulipalo, joka johti yhden ihmisen kuolemaan ja useiden loukkaantumiseen.

– Olin vielä viestiketjussa, ja näin kuinka kollegat antoivat leirissä ensiapua. Silloin mietin, voisinko tehdä kalenteriin tilaa ja palata auttamaan, sillä lähdettyäni ei kukaan fysioterapeutti jäänyt jatkamaan työtäni, Hirttiö sanoo.

– Me avustustyöntekijät voimme aina lähteä pois, toisin kuin leirin asukkaat, hän jatkaa.

Kreikka on ilmoittanut palauttavansa pakolaisia takaisin Turkkiin. Myös talven tulon myötä ankeutuvat olosuhteet kiristävät mielialoja leirissä.

Mia Hirttiö
Mia Hirttiö pohtii paluuta avustustyöhön Morian pakolaisleirille. Petteri Sopanen / Yle

Suomessa Mia Hirttiö on jatkanut opintojaan ja laajentanut osaamistaan myös mielenterveyden alueelle. Lapsuudesta ja Oopperan balettikoulusta tuttu tanssikin on tullut vastaan – nyt tanssiterapian muodossa.

Mutta Morian pakolaisleirin todellisuus on yhä mielessä, samoin auttamisen mahdollisuus.

– Voi olla, että palaan leirille vielä keväällä, sanoo fysioterapeutti Mia Hirttiö.

Lue lisää:

- Kreikan saarilla pakolaisleirit ovat ratkeamispisteessä: Ihmisiä nukkuu taivasalla ja pulaa on kaikesta

- Tulipalo sytytti protestin pakolaisleirillä Lesboksen saarella – Kreikka haluaa palauttaa pakolaisia Turkkiin

- Ihmisoikeusvaltuutettu: Kreikan saarien siirtolaistilanne on katastrofin partaalla