Jo viidennes lukiolaisista käy töissä opintojen ohella: "On vaikeaa tasapainotella loppuunpalamisen kanssa, kun kaikki ihannoivat työntekoa"

Töitä tekevien lukiolaisten määrä on lisääntynyt vuosittain.

lukiolaiset
Antti Komulainen heittää tomaatin ilmaan.
Lukion kolmannella vuodella opiskeleva Antti Komulaisen, 18, työ pikaruokaketju Hesburgerissa mahdollistaa itsenäisen opiskelijaelämän, vaikka joskus vaativien opintojen ja työn yhdistäminen on liikaa.Nella Nuora / Yle

– Nykyään tuntuu, että arvostetaan sitä, että tehdään paljon töitä, vaikka kääntöpuolena on sitten väsymys.

Näin lukion kolmannella vuodella opiskeleva Antti Komulainen, 18, kuvailee tasapainottelua työn ja opintojen välillä.

Vuoden 2019 kouluterveyskyselyn (siirryt toiseen palveluun) mukaan noin viidennes ensimmäisen ja toisen vuoden lukiolaisista käy töissä opintojen ohella. Miltei sama arvio koskee ammattikoulussa opiskelevia.

Vuonna 2017 töissä kävi lukiolaisista 19 prosenttia, tänä vuonna 21 prosenttia. Töitä tekevien lukiolaisten määrä on lisääntynyt jatkuvasti vuodesta 2012 saakka.

Monille vaativien opintojen ja työn yhdistäminen on kuitenkin liikaa.

Osa nuorisolääkäri Miila Halosen vastaanotolla käyvistä lukiolaispotilaista arvioi kuluttavansa 70 tunnin verran opintoihin, töihin ja harrastuksiin. Arvio kattaa miltei kaksi suositusten mukaista työviikkoa.

Potilaat valittavat hengitysvaikeuksista, sydämen tykyttelystä ja jatkuvasta väsymyksestä.

– Yleensä opiskelija ei pysty edes analysoimaan, miten tähän on tultu ja miksi hän painaa niin lujaa kuin painaa, Halonen sanoo.

"Kävin lukiolaisena töissä koulun ohella, enkä voi suositella sitä kellekkään. Sen ikäisenä jotain paskaduunia, kun tärkeimmät opinnot ovat käsillä. Toki, jos on pakko niin on pakko."

Heidi Korkalainen, Turku

Vaikka lukion lisääntyvistä paineista on uutisoitu toistuvasti, miksi yhä useampi lukiolainen ottaa vielä työt opintojen kylkeen?

– Minulla on muutenkin niin kiireinen elämä, että omillaan asuminen tuntui hyvältä päätökseltä. En halua roikkua vanhempien rahoissa, vaan olla taloudellisesti itsenäinen, Antti Komulainen kertoo.

Oma koti vaati työn pikaruokalassa, mutta abivuoden paineet ja sosiaalinen elämä on ahtanut Komulaisen elämän niin täyteen, että välillä hengittäminenkin ahdistaa.

Asunto maksaa, mutta niin myös lukio

Komulaisen mukaan itsenäisyyttä halutaan tavoitella yhä nuorempana. Sitä symboloivat oma asunto, työpaikka ja menot, jotka eivät riipu vanhemmista.

– Olen käynyt töissä siitä asti, kun muutin omilleni 17-vuotiaana. Suurin osa rahoista menee asumiskuluihin, hän kertoo

"Työ voi olla jopa pakokeino, ettei tarvitsisi tehdä niin paljon hommia koulun eteen. Siitä saatu raha motivoi."

Matias Malin, Pori

Vaikka Komulainen saa opintorahaa ja asumistukea, eivät ne riitä yksistään elämiseen. Toisen asteen, eli lukion ja ammattikoulun opiskelija, saa opintorahaa tyypillisesti 10 kuukaudelta lukuvuodessa.

Hänen vanhempansa tukevat oppimateriaalien kustantamisessa.

Viime vuonna julkaistusta Opetushallituksen selvityksestä voi päätellä, että osa lukion opiskelijoista työskentelee selvitäkseen myös koulunkäynnin kustannuksista.

Suomen lukiolaisten liiton laskelmien mukaan lukion kustannukset opiskelijalle ovat noin 2 500 euron verran. Arvioon sisältyvät oppikirjat, kannettava tietokone ja esimerkiksi ylioppilastutkinnon tutkintomaksut.

Kahta työtä lukion ohella tekevän Fanny Talonpojan, 18, mukaan opiskelijoille maksettava noin viidenkympin arvoinen oppimateriaalilisä on naurettava. Hän opiskelee kolmatta vuotta Vantaan Lumon lukiossa sekä työskentelee uimavalvojana- ja opettajana.

– Oppikirjojen sähköiset lisenssit maksavat keskimäärin 20 euroa kirjaa kohden. 50 eurolla kuussa ei todellakaan saa kaikkia jakson kirjoja ja oppimateriaaleja.

"Muutin lukion toisen vuodella pois kotoa, joten toimeentulon takia oli pakko käydä töissä. Jossakin vaiheessa esimieheni sanoi toivovansa minun hakevan sairaslomaa. Olin varmaan silminnähden uuvuksissa."

Iiris Korteniemi, Oulu

Abivuodella opiskeleva Talonpoika on muuttanut juuri omilleen. Hän työskentelee osan viikosta uimavalvojana, osan uimakoulun opettajana.

Työ on iltapainotteista ja vuorot ovat enintään kuuden tunnin pituisia. Välillä lukion asettamat paineet kuitenkin tuntuvat.

– Koen sinänsä rasitusta ja paineita opintojen ja töiden vuoksi. Kuitenkin täydet päivät sopivat omaan rytmiini, koska pidän tiiviistä aikataulusta.

Fanny Talonpoika uimarenkaan läpi kuvattuna.
Uimavalvojan- ja opettajan töitä tekevä Fanny Talonpoika aloitti työnsä apuohjaajana jo 14-vuotiaana. Nella Nuora / Yle

Itsenäisyys tarkoittaa monille työtä

Opiskelijaterveydenhuollossa lääkärinä toimivan Miila Halosen mukaan monien opiskelijoiden elämä on niin täyteen ahdettua, ettei esimerkiksi kunnolliselle nukkumiselle jää aikaa.

Hänen vastaanotollaan käyvät niin toiseen asteen opiskelijat kuin ammattikorkeakoulun opiskelijatkin.

– Lääkärinä mietin usein, missä on aika levolle ja palautumiselle, kun koulupäivät ovat jo itsessään pitkiä, Halonen sanoo.

Halosen mukaan ura-ajattelua istutaan etenkin lukiolaisiin jo koulutuksen alkuvaiheessa, koska opintosuuntauksesta tulisi päättää jo varhain.

Myös Fanny Talonpojan lukiota käyvät ystävät ovat jo työelämässä tai ainakin hakemassa hanttihommia opintojen ohelle.

Kansainväliset vertailut kertovat, että suomalaiset nuoret muuttavat kotoa pois nuorimpina. Yleisin ikä kotoa muuttamiseen on 20-vuotiaana.

– Nuoret ovat alkaneet itsenäistyä yhä aikaisemmin. Omista asioista halutaan kantaa vastuu, Talonpoika sanoo.

"Tein lukiossa välillä kahtakin työtä samaan aikaan. Arkistoin papereita ja työskentelin viikonloput siivoojana. Olihan se rankkaa, mutta töitä oli tehtävä, kun en enää jatkuvasti kehdannut olla vanhempien rahapussilla."

Katri Laitinen, Helsinki

Nuorisotutkimusverkoston tutkimusjohtaja Sinikka Aapola-Kari on seurannut työssäkäyvien lukiolaisten elämää. Syyt työskentelyyn liittyvät yleensä itsenäistymiseen ja omaan perhetilanteeseen.

– Perheissä, joissa taloudelliset resurssit ovat tiukalla, kuten monesti yksinhuoltajaperheissä, taloudellinen tilanne on voinut vaikuttaa opiskelijan työssäkäyntiin.

"Jos on täysin ympäristön roikoteltavana, se on varmin tapa olla hullujen huoneella"

Antti Komulaisen työpäivät Hesburgerilla eivät ole pitkiä, mutta tuntuvat joskus riippakiviltä pitkien koulupäivien jälkeen.

– Joskus mietin, oliko kotoa poismuuttaminen järkevää 17-vuotiaana, mutta oli se sen arvoista.

Komulainen työskentelee yleensä kolmena päivänä viikossa. Tällä hetkellä hän pyrkii pitämään kiinni yksinkertaisesti siitä, että sosiaalinen elämä ei jää töiden ja opintojen alle.

Tuleva kirjoituskevät lähestyy, mutta arvosanoja tärkeämpää on valmistuminen. Motivaatio opiskeluun on hakoteillä.

– Tänä vuonna omat voimavarat ovat tulleet vastaan ensimmäistä kertaa. On todella vaikeaa tasapainotella oman loppuunpalamisen kanssa, kun samalla kaikki ihannoivat sitä, että teen niin paljon töitä.

"Lukion ohessa yrityksen pyörittäminen on ollut todella vaikeaa varsinkin kokeiden lähestyessä. On kuitenkin hauskaa oppia ja tienata samalla."

Lauri Valola, Lahti

Suomalaisessa suorittamiskulttuurissa puhutaan joskus "sykkimisestä". Slangisanalla viitataan kovaan työntekoon esimerkiksi opintojen ja töiden saralla.

– Jos on täysin ympäristön roikoteltavana, niin se on varmin tapa olla hullujen huoneella, Komulainen sanoo.

Hänen mukaansa töiden tekemisessä lukion ohella on myös hyvät puolensa. Kokemus opettaa omista rajoista ja siitä, että on täysin ymmärrettävää sanoa myös ei.

– Työelämään siirtyminen on tulevaisuudessa helpompaa, kun on saanut mahdollisuuden opetella esimerkiksi palkkausta ja työsopimuksia koskevia asioita käytännössä.

Jutun lainaukset on kerätty yhteistyössä Ylen kehittäjäryhmän kanssa.

Lue lisää:

Tutkijat tyrmäävät käsityksen opiskelijoista "laiskanpulskeina syöttöporsaina" – mikä on muuttunut, kun yhä useampi uupuu?

Psykologiaa opiskeleva Janina Henttonen viettää kesää yksin rappukäytävässä – vain puolet opiskelijoista tekee opintojen ohella oman alan töitä