Lasten harrastustuen rahat loppuivat kesken vuoden – Hope Kokkola toivoo seuroilta kädenojennusta ja vastaantuloa

Musiikki ja joukkuelajit ovat suosituimmat harrastukset myös tukea tarvitsevien lasten keskuudessa.

hyväntekeväisyys
Donnerin koulun musiikkiluokka.
Musiikin harrastaminen on Hope Kokkolan mukaan lisääntynyt erityisesti maakunnassa. Se on kuitenkin monelle perheelle kallis harrastus.Kalle Niskala / Yle

Hyväntekeväisyysjärjestö Hope Kokkola on ensimmäistä kertaa tilanteessa, jossa lasten harrastustukeen annettavat rahat loppuivat jo pari kuukautta ennen vuodenvaihdetta. Yhdistys on toiminut Keski-Pohjanmaalla lähes kolme vuotta.

Tiiminvetäjä Karita Hartikainen sanoo, että syynä on erityisesti kysynnän kasvu. Asiakasperheiden määrä on kasvanut, samoin lasten määrä. Hopella on Keski-Pohjanmaalla avun piirissä nyt 500 lasta. Harrastustukea on myös osattu hakea aiempaa paremmin.

– Huoli on aika suuri. Rahat ovat nyt finito tältä vuodelta.

Tuki kustannetaan yksityisten ja yritysten lahjoituksilla. Hope maksaa pääasiassa harrastusten peruskuluja, kuten kausimaksuja ja lisenssejä. Joskus on voitu maksaa myös leiri- tai turnausmaksuja.

Hartikainen huhuilee myös alueen seurojen puoleen vapaapaikkojen saamiseksi. Seurat ovat lähteneet talkoisiin vielä niukasti: sadan kilometrin säteellä vain viisi harrastuksen tuottajaa tarjoaa apuaan eli esimerkiksi ilmaispaikkoja.

Tarvetta on esimerkiksi musiikkiharrastuksen tuelle erityisesti maakunnassa. Suosittuja ovat myös joukkuelajit kuten jalkapallo ja jääkiekko, joissa kulut ovat usein korkeat.

– Itse kuukausimaksu voi olla edullinen, mutta sitten tulee pelimatkoja ja muuta, mihin emme täältä voi antaa tukea. Kaikilla vanhemmilla eivät myöskään paukut riitä isoihin talkootöihin.

Hope ei tee tuloselvitystä, vaan luottaa siihen, että heiltä apua hakevien tarve on todellinen.

– Yksikään perhe ei mielestäni hae apua turhaan, sanoo Hartikainen.

Hartikaisella on hätä myös ensi vuoden suhteen. Hope Kokkola saa esimerkiksi järjestön isoista valtakunnallisista poteista asiakkaiden määriin suhteutetun osuuden, joka ei ole suuri.

– Jos joku lahjoittaa esimerkiksi 50 000 euroa, meidän osuutemme on ollut 2 500 euroa. Sillä ei pitkälle pötkitä. Vähän on semmoinen paniikkitunne. Valtava tahto on auttaa, mutta nyt ollaan epävarmassa tilanteessa, sanoo Karita Hartikainen.