Bolivia epävarman tulevaisuuden edessä – Oikeistokonservatiivit täyttämässä Evo Moralesin jättämää valtatyhjiötä

Vaarana on kansanryhmien välien kiristyminen. Toisaalta Moralesin peli ei välttämättä ole vielä pelattu.

Ulkomaat
Moralesin kannattajia.
Meksikoon paenneen Evo Moralesin kannattajat osoittivat mieltään Bolivian uutta väliaikaishallitusta vastaan La Pazissa torstaina 14. marraskuuta. Martin Alipaz / EPA

Kun Bolivian protesteissa näkyväksi johtohahmoksi noussut Luis Fernando Camacho saapui presidentinpalatsiin La Pazissa sunnuntaina 10. marraskuuta, vain tunteja presidentti Evo Moralesin eron jälkeen, hänellä oli kädessään Bolivian lippu ja Raamattu.

Camacho asetteli lipun ja Raamatun presidentillisen sinetin päälle ja polvistui niiden eteen.

– Pachamama ei koskaan palaa. Tänään Kristus palaa hallituspalatsiin. Bolivia kuuluu Kristukselle, Camachon vierellä ollut pappi julisti.

Pachamama on Andien alkuperäiskansojen jumalatar, äiti maa.

Eroamaan painostettu Morales, maan ensimmäinen alkuperäiskansan parista tuleva presidentti, oli toistuvasti vedonnut Pachamamaan.

Äärikonservatiivisen Camachon nousu protestiliikkeen näkyväksi edustajaksi oli yllättävää, Bolivian tilanteeseen perehtynyt tutkija arvioi.

– Kansannousu ei millään tavalla ollut hänen johtamansa, kehitysmaatutkimuksen yliopistonlehtori Eija Ranta Helsingin yliopistosta sanoo.

Bolivia on jännittyneessä tilassa, kun maata yli 13 vuotta johtanut Morales joutui sunnuntaina 10. marraskuuta eroamaan ja lähtemään maanpakoon viikkoja jatkuneiden laajojen mielenosoitusten ja levottomuuksien jälkeen. Protestit puhkesivat lokakuun kiistellystä vaalituloksesta.

Evo Morales
Evo Morales Cochacamban maakunnassa sunnuntaina 10. marraskuuta ennen kiireistä lähtöään Meksikoon, joka myönsi hänelle turvapaikan. Kuva julkaistiin presidentin Twitter-tilillä.EPA

Moralesin hallinnon romahdettua ilmassa on merkkejä maan espanjalaistaustaisen väestön revanssihengestä.

Alkuperäiskansojen pelkoja tuskin lievittävät kuvat, joissa mielenosoittajat polttivat heidän tunnuksensa, monivärisen wiphala-lipun.

Hyvin pian sosiaalisen median uumenista kaivettiin esiin myös tiistaina väliaikaispresidentiksi julistautuneen senaattorin Jeanine Áñezin Twitter-viesti vuodelta 2013.

Siinä tämä kertoi unelmoivansa Boliviasta, joka on vapaa "alkuperäisväestön saatanallisista riiteistä", ja kirjoittaa, ettei kaupunki ole hyvä paikka "intiaaneille".

Myös Áñez kantoi mukanaan suurta nahkakantista Raamattua tullessaan vannomaan presidentinvalansa.

Bolivia on espanjalaisvallan jäljiltä pääosin roomalaiskatolinen maa. Viime aikoina uskonnon tuomisessa politiikkaan on näkynyt erityisesti niin sanottujen evankelikaalisten protestanttisten herätyskirkkojen vaikutusvallan kasvu.

Jeanine Anez
Senaatin toinen varapuheenjohtaja Jeanine Áñez esitteli suurta Raamattua saapuessaan vannomaan virkavalan. Parlanetissa enemmistössä oleva sosialistinen MAS-puolue boikotoi istuntoa, jossa Áñezin tehtävä piti vahvistaa.EPA

Suuria vaaroja

Twitter-kohusta huolimatta oikeistolainen senaattori vahvistaa hiljalleen asemiaan. Áñez on luvannut uusia vaaleja mahdollisimman pian.

Torstaina Áñez nimesi ministereitä väliaikaishallitukseensa. Hallituksessa on vahva konservatiivinen ja kristillinen painotus, mikä saattaa kiristää jännitteitä jo valmiiksi jakautuneessa maassa.

– Kyllä tässä on todella suuria vaaroja, Eija Ranta sanoo.

Boliviassa vaikuttaa syvään juurtunut rasismi, jossa alkuperäiskansoilla ja afroväestöllä ei ole ollut samanlaisia poliittisia ja taloudellisia mahdollisuuksia kuin muulla väestöllä.

Ennen Moralesia presidentit olivat tulleet lähinnä pienen eurooppalaistaustaisen eliitin piiristä.

Presidenttinä Morales kohensi alkuperäisväestön asemaa Boliviassa, vaikka suhteet alkuperäiskansoihin olivat kaikkea muuta kuin ristiriidattomat.

Eija Ranta epäilee, että Boliviassa voi olla havaittavissa samantyyppistä vastareaktiota kuin Yhdysvalloissa ensimmäisen mustan presidentin Barack Obaman jälkeen.

Kulttuuriministeriksi alkuperäiskansan edustaja

Jeanine Áñezin ensimmäisen 11 ministerinimityksen joukossa ei ollut alkuperäiskansojen edustajaa, vaikka näihin luetaan ainakin 40 prosenttia Bolivian väestöstä.

– Jätämme taaksemme ajat, jolloin bolivialaisia jakavia etnisiä ja luokkakantaisia kaunoja käytettiin poliittisen kontrollin välineenä, ulkoministeriksi nimitetty Karen Longaric sanoi The Guardian -lehden mukaan (siirryt toiseen palveluun).

Ikään kuin korjatakseen asiaa Ánez nimitti kulttuuri- ja turismiministeriksi aymara-kansaan kuuluvan ammattiyhdistysaktivistin Martha Yujran La Pazin naapurikaupungista El Altosta.

Aikoinaan juuri El Alto oli keskeisiä paikkoja protestiliikkeessä, joka nosti Evo Moralesin Bolivian johtoon.

Vuoden 2005 presidentinvaaleissa Moralesia kannatti 77 prosenttia El Alton äänestäjistä, vuonna 2009 peräti 87 prosenttia ja 72 prosenttia vuonna 2014. Moralesin kaudella kaupungin asukkaiden elintaso nousi tuntuvasti.

Kun Morales pyrki neljännelle kaudelle, tunnelmat tuntuivat kääntyneen, ja myös Martha Yujra osallistui Moralesin eroa vaativiin mielenosoituksiin

.

Aymara Martha Yujra
Aymara-kansaan kuuluva Martha Yujra suuteli alkuperäiskansojen symbolia, wiphala-lippua, virkavalatilaisuudessa. Jeanine Áñez nimitti Yujra väliaikaishallituksensa kulttuuriministeriksi.EPA

Oikeisto yllätti

Eija Ranta korostaa, että kansannousu Moralesin hallintoa vastaan lähti alun perin liikkeelle opiskelijoiden, yliopistoväen ja vasemmistoaktivistien parista etenkin hallinnollisessa pääkaupungissa La Pazissa, Cochacambassa ja Potosíssa. Joukossa oli myös ammattiliittoja ja työväenliikettä.

– Oikeistolaiset ryhmittymät sitten oikeastaan nousivat aivan jostain takavasemmalta yhtäkkiä ja ottivat tilanteen haltuunsa, Ranta sanoo.

Protestien taustalla oli turhautuminen Moralesin itsevaltaisiin piirteisiin.

Moralesin syytettiin ripustautuneen valtaan, kun hän jätti huomiotta vuoden 2016 kansanäänestyksen tuloksen ja pyrki sitkeästi neljännelle presidenttikaudelle.

Alkuperäiskansat puolestaan arvostelivat hänen tukemiaan suurhankkeita, jotka tähtäsivät maan luonnonvarojen täysimittaiseen hyödyntämiseen.

Evo Morales puhuu korokkeen takana. Vieressä seisoo hänen kannattajiaan.
Evo Morales puhui El Alton kaupungissa 10. marraskuuta ja lupasi maahan uusintavaalit viikkojen protestiaallon ja levottumuuksien jälkeen. Se oli kuitenkin liian myöhäistä. Oppositio ja maan armeija vaativat presidentin eroa.EPA

Bisneseliitti kipuili Moralesin hallinnosta

Protestien kansikuvahahmoksi yllättäen nousseen Luis Fernando Camachon tausta on Santa Cruzin alueen autonomiaa tavoitelleessa liikkeessä.

Bolivian alankoalueella sijaitseva Santa Cruz on maan vauraimpia alueita. Liikehdinnän taustalla vaikuttavat Bolivian suurmaanomistajat ja yrityseliitti, jotka pelkäsivät Moralesin vasemmistolaisen politiikan uhkaavan heidän etujaan.

Liikkeessä toimii valkoista ylivaltaa ajavia ryhmiä. Nuoruudessaan Camacho toimi Unión Juvenil Cruceñista -nimisessä järjestössä, jota voi pitää ideologialtaan äärioikeistolaisena.

Luis Fernando Camacho
Luis Fernando Camacho juhli Evo Moralesin eroa heiluttaen maansa lippua sunnuntaina 10. marraskuuta.Martin Alipaz / EPA

Ranta arvioi, että internetillä ja sosiaalisen medialla oli tärkeä rooli kansannousussa.

– Tiedämme [Jair] Bolsonaron Brasiliasta, että sosiaalinen media oli erittäin merkittävässä roolissa nimenomaan oikeiston nousussa. Siellä on se kykyä ja rahaa organisoida keskusteluja, Ranta sanoo.

Camachoa on jopa kutsuttu Bolivian Bolsonaroksi, samoin kuin Bolsonaroa on nimitetty Brasilian Trumpiksi.

Morales ei kasvattanut seuraajaa

Vielä aivan hetki sitten jopa arvovaltainen yhdysvaltalainen Washington Post -lehti (siirryt toiseen palveluun) esitteli Boliviaa sosialistisena menestystarinana, vastaesimerkkinä kriisissä rämpivälle Venezuelalle.

Moralesin kaudella äärimmäinen köyhyys väheni 38 prosentista 17 prosenttiin vuonna 2018.

Boliviaa siivitti 2000-luvun raaka-ainebuumi, mutta toisaalta Moralesin hallitus myös jakoi tuloja aiempia hallintoja tasaisemmin.

Se lievitti maan aiemmin jyrkkää epätasa-arvoa.

Toisaalta Morales on ollut Boliviassa kasvavan kriitikin kohteena jo vuodesta 2010. Arvostelu kärjistyi entisestään, kun Morales pyrki sitkeästi neljännelle kaudelle.

Eija Ranta arvelee, että vastustusta Moralesin pyrkimyksiä vastaan nosti erityisesti Bolivian sotilasdiktatuurien muisto.

– Varmasti sieltä oli pelkoa tämäntyyppistä tendenssiä, suuntausta kohtaan.

Eija Ranta katsoo, että Morales teki vakavan virheen, kun tämä ei lähtenyt kasvattamaan liikkeensä johtoon uutta poliittista sukupolvea.

– Voisi sanoa, että Morales on vuosien mittaan vähän kuin jyrännyt tieltään suosittuja vasemmiston ja alkuperäiskansojen poliitikkoja, Eija Ranta sanoo.

Siksi Bolivian vasemmistolla ja alkuperäisväestön poliittisella liikehdinnällä ei nykyisessä kriisissä ole esittää vahvaa vaihtoehtoa Moralesin tilalle.

Bolivian oikeistovoimilla voi siten olla paremmat edellytykset päästä niskan päälle Moraleisin jälkeisessä valtakamppailussa.

Vastakkainasettelua alkuperäisväestön kesken

Aymara-kansaan kuuluvan Moralesin suhde alkuperäiskansoihin ei suinkaan ole ollut ristiriidaton.

Morales edustaa pikemminkin vasemmistolaisten pienviljelijöiden campesinos-perinnettä kuin alkuperäisväestön indígena-liikettä.

– Pienviljelijöillä ja indígena-alkuperäiskansojen kesken on Moralesin hallinnon alkuvaiheesta saakka vallinnut suuri vastakkainasettelu ja heidän välilleen on vuodesta 2010 puhjennut väkivaltaisia konflikteja, Eija Ranta muistuttaa.

Morales on ajanut pienviljelijöiden asiaa ja tukenut heidän muuttoliikettään Andien ylängöiltä Amazonian alueelle.

– Tätä tietysti ovat hyvin voimakkaasti vastustaneet Amazonian alkuperäiskansanryhmät, Eija Ranta kertoo.

Samaan aikaan kun Brasilian metsäpalot nostattivat kritiikkiä maan oikeistolaista presidenttiä Jair Bolsonaroa kohtaan, myös Bolivian sademetsissä paloi ja vasemmistolainen Morales oli samanlaisen arvostelun kohteena.

– Morales hyväksyi lakialoitteen, joka mahdollisti pienviljelijöiden maanviljelystä Amazonasin alueella. Samalla hän kieltäytyi ulkomaisesta avusta siltä pohjalta, että se olisi Bolivian itsemääräämisoikeuden vastaista, Eija Ranta kertoo.

Talouspolitiikassaan Morales nojasi Bolivian raaka-aineiden hyödyntämiseen. Raaka-aineriippuvuus on voinut jopa kasvaa hänen kaudellaan.

Sotilasvallankaappaus vai kansannousu?

Yksi kysymys on, pitääkö Bolivian tapahtumia nimittää sotilasvallankaappaukseksi.

Niin on tehnyt Morales itse, samoin hänen liittolaisensa Kuubassa, Nicaraguassa ja Venezuelassa.

Morales jätti tehtävänsä, kun asevoimien komentaja, kenraali Williams Kaliman kehotti televisiossa häntä eroamaan. Jo tätä ennen osa Bolivian poliisivoimista oli siirtynyt mielenosoittajien puolelle.

– Jos armeija tulee väliin sen jälkeen, kun presidentti on suostunut protestoijien vaatimuksiin – kuten tapahtui Boliviassa Evo Moralesin suostuttua uusiin vaaleihin – se on vallankaappaus. Aikalailla joka kerta, kun armeija sekaantuu vaihtaakseen hallintoja, se on vallankaappaus, historioitsija Greg Grandin kirjoittaa Jacobin-lehdessä (siirryt toiseen palveluun).

Sotilavallankaappaukset ja niitä seuranneet väkivaltaiset diktatuurit ovat jättäneet syvän arven Latinalaisen Amerikan historiaan.

– Tämä tilanne on nyt niin polarisoitunut, että erilaiset tulkinnat ovat hyvin mustavalkoisia, Eija Ranta sanoo.

– Moni kriittinen yhteiskuntatieteilijä myös Boliviassa on tulkinnut tilannetta niin, että on liian mustavalkoista puhua suoranaisesta sotilasvallankaappauksesta. Tämä lähti liikkeelle nimenomaan kansannousuna, jossa ei ollut yksittäisiä johtajia ainakaan armeijaan liittyen, Ranta analysoi.

Hän katsoo, että tilannetta ei voi verrata Augusto Pinochetin veriseen vallankaappaukseen Chilessä, jossa vuonna 1973 syöstiin vallasta Salvador Allende. Armeijan keskuudesta ei näyttäisi nyt nousseen Pinochetin kaltaista johtohahmoa.

Evo Morales
Evo Morales sanoo jatkavansa kamppailua. Morales piti lehdistötilaisuuden 13. marraskuuta Meksikon pääkaupungissa Méxicossa.Jose Méndez / EPA

Uutistoimisto AP:n haastattelussa Morales sanoi olevansa edelleen Bolivian presidentti, koska maan parlamentti ei ole vielä hyväksynyt hänen eroaan.

Meksikosta turvapaikan saanut Morales sanoi, että hänet syrjäytettiin vallankaappauksessa, jonka takana oli Yhdysvallat.

– Itse en vielä allekirjoittaisi sitä, että Moralesin saaga on nyt ohi. Tässä voi vielä tapahtua vaikka mitä, yliopistonlehtori Eija Ranta Helsingin yliopistosta sanoo.

Alueellinenkin vastakkainasettelu voi vahvistua

Heti ensi töikseen Jeanine Áñez näytti ulkopoliittista väriä ja tunnusti Juan Guaidón Venezuelan väliaikaispresidentiksi.

Moralesin vasemmistohallinto oli yksi Venezuelan sosialistipresidentin Nicolás Maduron keskeisistä liittolaisista.

Väliaikaisjohto näyttää siis suuntaavan Boliviaa liittoon Yhdysvaltain ja alueen muiden oikeistohallintojen kuten Brasilian Jair Bolsonaron kanssa.

Vastapuolelle asettuvat Nicaraguan, Venezuelan ja Kuuban kaltaiset hallinnot.

Jeanine Anez
Jeanine Áñez sanoo, että Evo Moralesilla ei ole asiaa uusiin presidentinvaaleihin Boliviassa. Väliaikaispresidentiksi julistautuneen Áñezin ensimmäisiä ratkaisuja oli tunnustaa Juan Guaidó Venezuelan presidentiksi. Rodrigo Sura / EPA

Bolivian tapahtumia varmasti seurataan tarkasti muissa Latinalaisen Amerikan maissa. Se voi myös kiristää oikeisto-vasemmisto-vastakkainasettelua.

Itsevaltaisia hallintoja vastaan kamppailevat aktivistit voivat saada tapahtumista uutta virtaa. Tilannetta on seurattu tiivisti sosiaalisessa mediassa.

– Monilta tuttavilta olen kuullut, että ainakin Nicaraguassa on ollut aika paljon keskustelua tästä: 'Jos Boliviassa onnistuttiin kukistamaan Moralesin yksinvalta, miksemme onnistuisi siinä täällä Nicaraguassakin', Eija Ranta kuvailee.

Toisaalta poliittisen kentän vasemmalla laidalla puhe Yhdysvaltain tukemasta sotilasvallankaappauksesta voi myös aktivoida vastarintaa.

Ajatus Yhdysvaltain kontrolliin joutumisestaherättää jo historiallisista syistä laajamittaista vastustusta.

– Ehkä tämä polarisoitumisen kasvaminen on niitä ikävimpiä ja todennäköisimpiä seurauksia, Eija Ranta pohtii.

Aiheesta aiemmin:

Levottomuudet ovat jatkuneet Boliviassa vallan vaihduttua – entinen presidentti syyttää Yhdysvaltoja salaliitosta14.11.2019

Senaatin apulaispuhemies julistautui Bolivian presidentiksi – Morales: Kavalin ja pahin vallankaappaus13.11.2019

Eronnut presidentti saapui Meksikoon – mellakoita Boliviassa 12.11.2019

Aiheesta muualla:

Nick Estes, The Guardian: What the coup against Evo Morales means to indigenous people like me (siirryt toiseen palveluun) 14.11.2019

Gabriel Hetland, The Guardian: Many wanted Morales out. But what happened in Bolivia was a military coup (siirryt toiseen palveluun) 13.11.2019

Der Spiegel: Boliviens Interimspräsidentin Jeanine Áñez. Das Gegenteil von Morales (siirryt toiseen palveluun) 12.11.2019

Max Fisher, The New York Times: Bolivia Crisis Shows the Blurry Line Between Coup and Uprising (siirryt toiseen palveluun) 12.11.2019

Alan MacLeod, Fair.Org: The Bolivian Coup Is Not a Coup—Because US Wanted It to Happen (siirryt toiseen palveluun) 11.11.2019

The New York Times: Evo Morales Is Gone. Bolivia’s Problems Aren’t (siirryt toiseen palveluun) 11.11.2019

Wall Street Journal: A Democratic Breakout in Bolivia (siirryt toiseen palveluun) 11.11.2019 (maksumuurin takana)

Eija Ranta, Politiikasta.fi: Vaalikuohuntaa Boliviassa – Morales ei irrota vallan kahvasta (siirryt toiseen palveluun) 5.11.2019