Ilmastonmuutos ja taudit uhkaavat maailman kahviviljelmiä – Ratkaisu voi löytyä Etiopian villeistä kahvimetsistä

Viljelty kahvi on perimältään hyvin samankaltaista. Villeistä metsistä löytyy geenikirjoa, joka suojaa taudeilta.

kahvi
Nuori nainen poimii kahvipapuja Etiopiassa.
Noin 70 prosenttia maailman kahvista on arabica-kahvia, loput robustaa. Arabiankahvi on nimestään huolimatta peräisin Etiopian ylängöiltä.Fredrik Lerneryd

YAYU/ADDIS ABEBA Korkeasta puusta kuuluu pehmeä huuto: pu-pu-pu-pu-pu-pu. Pian lintu lentää tiehensä, kun mustavalkoinen gueretsa-apina pomppii metsän kattoa pitkin, latvuksesta toiseen.

Aurinko pilkottaa lehvästön läpi, ja säteet ulottuvat siellä täällä jopa maahan asti. Perhonen tanssii kaskaiden huutojen siivittämänä oksien läpi ja istahtaa ison puun rungolle.

Täällä kasvaa villi kahvi.

Tadesse Woldemariam Gole raivaa tiensä tiheän pusikon läpi. Hikiläiskiä näkyy jo sinisen t-paidan selkäosassa, ja hän huitaisee tiehensä muurahaisen, joka kiipeää pitkin hänen niskaansa. Tadesse on Etiopian ympäristö- ja kahvimetsäfoorumin johtaja.

– Tuossa kasvaa myös villiä kardemummaa. Voit maistaa! hän sanoo ja osoittaa suurilehtistä puskaa.

Tadesse Woldemariam Gole
Etiopian kahvimetsäfoorumin johtajan Tadesse Woldemariam Golen tutkimus osoittaa, että vuonna 2080 mahdollisesti jopa kaksi kolmasosaa Etiopian nykyisistä kahvinviljelyalueista ei enää kelpaa kahvinviljelyyn. Syynä on ilmastonmuutos. Uhka koskee myös villikahvia. Liselott Lindström / Yle

Olemme juuri päässeet Yayun kahvimetsän ydinalueelle, jossa kasvaa 28 000 hehtaaria kahvimetsää täysin luonnonmukaisessa tilassa. Täältä maailman ja myös Suomen suosituin kahvilaji, Coffea Arabica, on kotoisin.

– Tämä on yksi maailman ainoista paikoista, jossa on aika iso luonnollinen arabica-kahvimetsä. 30–40 vuoden viime vuoden aikana olemme kuitenkin menettäneet paljon metsää, Tadesse sanoo.

Yksi suurimmista uhkista on metsien muuttaminen viljelymaaksi. Se ei johdu suursijoittajista, vaan metsän ympärillä asuvien tarpeesta.

Karttagrafiikka
Ilkka Kemppinen / Yle

Etiopian väestönkasvu on ollut hurjaa. 1970-luvulla etiopialaisia oli noin 30 miljoonaa, mutta nyt Etiopian väkiluku on jo ylittänyt sata miljoonaa. Väestö kasvaa yhä 2,5 prosenttia vuodessa. Viljelymaan lisäksi myös polttopuuta tarvitaan koko ajan enemmän, sillä suurin osa etiopialaisista laittaa ruokansa avotulella.

Luonnontilaisten kahvimetsien tuhoutuminen tarkoittaisi kuitenkin peruuttamatonta vahinkoa myös kahvinviljelijöiden kannalta.

Etiopian villit pusikot ovat koko maailman kahviviljelmien turva ja vakuutus, sillä niissä kasvaa valtaosa maailman kaikista kahvilajeista.

Jos villit lajit kuolevat sukupuuttoon, kahvinviljelyllekin tulee ennen pitkää loppu.

Villikahvin matka maailmalle satoja vuosia sitten selittää sen, miksi se on tänään niin tärkeä.

Kahvimarja on kuin kirsikka, jonka sisällä kaksi kahvipapua muodostavat siemenen.
Kahvimarja on kuin kirsikka, jonka sisällä kaksi kahvipapua muodostavat siemenen.Liselott Lindström / Yle

Kahvia on nautittu Etiopiassa jopa noin 3 000 vuotta. Ennen kuin siitä hoksattiin tehdä juotavaa, leivottiin muun muassa niin kutsuttuja kahvipullia. Yhdellä rasvasta ja kahvinpavuista tehdyllä kahvipullalla armeijoiden sotilaat marssivat kokonaisen päivän väsymättä. Buna qalaana tunnettu herkku on edelleen tärkeä osa etiopialaisten juhlahetkiä.

Legendan mukaan kahvin löysi Kaldi-niminen vuohipaimen noin 3 000 vuotta sitten. Kaldi häkeltyi, kun vuohet lähes tanssivat syötyään punaisia marjoja. Kaldi kokeili itsekin ja papujen huumaava vaikutus vangitsi hänet.

Kaldin vaimo kutsui marjoja jumalten lahjaksi, mutta luostarin papit epäilivät niitä paholaisen tempuksi ja heittivät marjat tuleen. Ilmaan nousi huumaava tuoksu, ja loppu on historiaa.

Aivan noin se tuskin meni. Mutta varmaa on, että kahvi lähti kotimaastaan Etiopiasta eteenpäin Jemeniin yli Bab el Mandebin salmen. Sieltä se levisi edelleen Aasiaan ja maailmalle.

Kun kahvi lähti maailmanvalloitukselleen, matkaan lähti kuitenkin geenikirjoltaan hyvin samankaltainen otos. Se tarkoittaa, että kasvien sopeutumiskyky on heikko, ja pieninkin muutos olosuhteisiin voi olla niille tuhoisa.

Tämän vuoksi maailman kahviviljelmät ovat hyvin alttiita sekä ilmastonmuutokselle että erilaisille taudeille ja sienille.

Maisema Etiopiassa.
Yayun kahvimetsä kuuluu Unescon biosfäärialueisiin, joilla pyritään mahdollisimman kestävään ihmisten ja luonnon rinnakkaiseloon.Liselott Lindström / Yle

Kahvin viljely lisääntyy hieman joka vuosi. Kulutus kasvaa koko maailmassa (siirryt toiseen palveluun), etenkin Afrikassa, Etelä-Amerikassa ja Aasiassa. Tunnetusti suomalaiset ovat kuitenkin maailman ahkerimpia kahvinjuojia: kulutamme vuodessa yli 12 kiloa kahvia per henkilö.

Mutta vaikka kahvin katoaminen olisi suomalaisille tragedia, se olisi paljon katastrofaalisempi asia kahvintuottajamaille. Kahvi on maailman toiseksi tärkein vientituote öljyn jälkeen ja yli 80 maata saa suurimman osan ulkomaanvaluutastaan kahvista.

Etiopiassa kahvi tuo jopa neljäsosan vientituloista, ja samoin työllistää jopa neljäsosan väestöstä eri muodoissa.

Jos kahvia riittää vielä vuosikymmenten jälkeenkin, siitä on kiittäminen Kassahun Tesfayea. Hän johtaa Addis Abeban yliopiston biotekniikan instituuttia.

Hänen tutkimuksensa kahvimetsien geenien monimuotoisuudesta oli pohjana, kun Yayun alue sekä sitä hieman etelämpänä sijaitseva Kaffan kahvimetsä suojeltiin vuonna 2010. Ne ovat nyt Unescon suojeltujen biosfäärialueiden listalla.

– Kahvi on Etiopian lahja maailmalle. Se on monien innovaatioiden taustalla. Kaikki heräävät kahvin kanssa aamulla, ja jos jollakin on ongelmia, hänen tarvitsee vain palata kupposen ääreen löytääkseen motivaatiota, Kassahun sanoo ja hörppää kupistaan.

Kassahun Tesfaye
Addis Abeban yliopiston biotekniikan instituutin johtaja Kassahun Tesfaye ei viikolla ehdi kahviseremonioita suorittaa. Sunnuntaina kahviseremonia on kuitenkin suomalaisen sunnuntaipäivällisen tapaan tärkeä osa perheen yhdessäoloa.Fredrik Lerneryd

Kassahun juo kahvia vähintään neljä kertaa päivässä. Koska hän juo perinteistä etiopialaista kahvia pienistä posliinikupeista, kerralla tulee kuitenkin juotua vähintään kaksi kupposta. Välillä hän juo töiden jälkeen vielä iltakahvit vaimonsa kanssa, eli noin kymmenen kupillista päivässä.

Kassahun puhuu intohimolla kahvista. Jos joku ei pidä kahvista, ensin kannattaisi hänen mukaansa kokeilla etiopialaista perinteistä kahvia. Sen jälkeen kyllä tykkäisi.

Innolla hän kertoo myös kahvilajien geenejä koskevista tutkimuksistaan. Kahviviljelmillä kaikki pusikot tai puut ovat geneettisesti samankaltaisia, millä voi olla kauaskantoisia seurauksia.

Esimerkiksi Sri Lankassa kahvinlehtiruosteeksi kutsuttu sienitauti tuhosi koko maan kahviviljelmät 1800-luvulla. Siksi maa tunnetaan tänä päivänä lähinnä teestään eikä kahvistaan.

– Kahvimetsässä ei voi tapahtua samaa. Yksi puu voi saada taudin, mutta toinen on sille vastustuskykyinen ja kasvaa hyvin.

Kahvimetsien tärkeys tuli Etiopiassa laajempaan tietoisuuteen 1970-luvulla, kun lähes kaikki Etiopian kahviviljelmät olivat tuhoutua kahvinmarjataudin takia.

Tutkijat lähtivät kahvimetsään etsimään ratkaisua ja keräsivät sieltä eri lajeja tutkittaviksi. Kokeilujen jälkeen he löysivät nopeasti lajin, joka oli vastustuskykyinen taudille.

Etiopialainen kahvi oli pelastettu, siltä erää.

Kahvipapuja auringon alla.
Kahvipavut saavat tumman värinsä vasta, kun ne paahdetaan. Raaka kahvipapu on vihreä.Liselott Lindström / Yle

Yayun kahvimetsässä villien kahvipuskien sinnikkyyden näkee omin silmin. Ne pärjäävät tiheässä kasvustossa muurahaisista, tuholaisista, sienistä ja kilpailevista kasveista huolimatta.

Maassa pienet kahvintaimet kamppailevat tilasta muun muassa jukkapalmun tapaisten puiden kanssa.

Ilma täyttyy luonnon tuoksuista, ja tunnelma on kuin lapsuuden satumetsässä.

Kahvi viihtyy korkealla ja kosteassa varjoa antavien puiden alla. Yayun kahvimetsä sijaitsee keskimäärin noin 1600 metrin korkeudella merenpinnasta – ylempänä kuin Suomen korkein tunturi, joka yltää 1324 metriin.

Viljeltynä kahvipusikot saavat kasvaa noin 30–40-vuotiaiksi, mutta täällä roikkuvan naavan peittämät kahvinoksat saattavat olla yli satavuotiaita. Kahvipensaat ovat lähinnä puita, monta metriä korkeita.

Etiopialaista kahvimetsää.
Viljeltynä kahvipensaat tuottavat hyvin satoa noin 30–40 vuotta, mutta luonnollisessa metsässä ne elävät huomattavasti pidempään, jopa yli satavuotiaiksi.Liselott Lindström / Yle

Kun kahvi kukkii, on kuin lumi peittäisi kahvipensaat. Koko metsä täyttyy silloin niiden tuoksusta, kertoo kahvimetsäfoorumin johtaja Tadesse Woldemariam Gole.

Varjoa antavat puut sulkevat pois jopa 80 prosenttia auringonvalosta. Puiden varjossa lämpötila saattaa olla jopa viisi astetta alhaisempi kuin metsän ulkopuolella, ja kun sää kylmenee, lämpö pysyy puolestaan paremmin tallella puiden suojassa.

Viljeltynä kahvi pärjää jopa ilman varjopuita, mutta tarvitsee silloin paljon lannoitetta ja kastelua.

Nyt villin kahvin marjat ovat saamassa punaisen värinsä, mutta suuri osa marjoista on vielä vihreitä. Marjojen sisällä kypsyvät vihreät kahvipavut.

Aregu Ejerso
Aregu Ejerso aloitti kahvinviljelyn kymmenisen vuotta sitten, ja hän on tyytyväinen sen tuomaan lisätienestiin. Hän pyörittää myös pientä bisnestä.Liselott Lindström / Yle

Eläkeikää lähestyvä Aregu Ejerso poimii huolellisesti punaisia marjoja pensaastaan. Vielä on hieman liian aikaista korjata kahvisato, mutta omaan käyttöön kahvimarjoja voi jo poimia.

– Ensin kuorin ne, sitten pesen ne kolme kertaa, sitten paahdan ne pannulla ja sen jälkeen jauhan pavut käsin, hän selittää.

Kuvaus on pikakurssi etiopialaiseen kahviseremoniaan. Aina jos kylään tulee vieraita, heille tarjotaan kahviseremonia. Aregu toimittaa sen pari kertaa päivässä, joskus vierailleen ja joskus vain itselleen tai perheelleen.

Paahdettujen papujen haisteleminen ja hyväksyminen on lähes yhtä tärkeää kuin kahvin juominen. Sen lisäksi kahviseremonian aikaan poltetaan usein suitsukkeita, jotta pahat henget pysyisivät poissa. Kaiken tämän tekeminen vieraan edessä osoittaa kunnioitusta.

Aregu Ejerso
Aregu Ejerso paahtaa kahvipavut pannulla ja jauhaa ne sen jälkeen käsin. Liselott Lindström / Yle

Aregu asuu aivan Yayun kahvimetsän kupeessa, ja kuten suurimmalla osalla täkäläisistä, hänen pihallaan kasvaa kahvia. Hän on pienviljellyt sitä kymmenisen vuotta, mutta monella on myös kahvipensaita vain omaan käyttöön.

Metsän suojelusta Aregu ei juuri naapureidensa kanssa puhu, mutta metsä on hänelle tärkeä. Sen ansiosta sataa paljon, Aregu sanoo.

Kuten muuallakin Etiopiassa, myös Yayun kylän väestö kasvaa. Lisäksi lähelle suunnitellaan hiilikaivosta. Se tarkoittaisi, että kylä kasvaisi entisestään, kun sinne muuttaisi kaivoksen työntekijöitä. Toisaalta ihmisiä olisi siirrettävä pakolla pois kaivoksen tieltä. Heidän pitäisi asettua muualle ja raivata uutta viljelymaata – todennäköisesti kahvimetsän reunasta.

Mutta samalla kun Aregu ja muut kylän kahvinviljelijät ovat uhka metsälle, he ovat myös avain sen pelastukseen.

Kahvipapuja kuumennetaan avotulella mustalla, leveällä pannulla.
Paahdettujen papujen haisteleminen ja hyväksyminen on lähes yhtä tärkeä osa kahviseremoniaa kuin kahvin juominen.Liselott Lindström / Yle

Unescon biosfäärialueet, joihin Yayun kahvimetsä kuuluu, ovat eräänlaisia kestävän kehityksen mallialueita. Niiden luonto on ainutlaatuista, ja alueilla pyritään parhaaseen mahdolliseen ihmisen ja luonnon rinnakkaiseloon.

Kahvimetsän ydinalue on suojeltu geneettisen monimuotoisuuden turvaamiseksi. Se on kooltaan vain noin 28 000 hehtaaria, kun metsää on kaikkiaan 167 000 hehtaaria. Ydinaluetta ympäröi puskurialue ja sitä puolestaan siirtymäalue. Näillä alueilla ihmiset saavat asua ja viljellä maata, ja moni viljeleekin juuri kahvia.

– Ideana on yhdistää suojelua ja kestävää metsän ja kahvin käyttöä, kahvimetsäfoorumin johtaja Tadesse sanoo.

Kahvimetsän läpi kulkee tie, jonka laidoilla luonnontilainen ja viljelty alue limittyvät. Varjopuut ovat luonnollisia, mutta alle on istutettu villin kahvin lisäksi lisää kahvia, jotta sadosta tulisi parempi. Alueella asuvat maanviljelijät saavat kerätä marjoja ja taimia metsästä ja istuttaa niitä omille tiloilleen.

Asfaltoitu maantie Etiopian maaseudulla.
Kahvimetsän laitamilla asuvat maanviljelijät saavat kerätä marjoja ja taimia metsästä ja istuttaa ne omille tiloilleen. Liselott Lindström / Yle

Jossain kaukana nainen laulaa ylistyslaulun Jeesukselle poimiessaan marjoja. Laulu kaikuu puiden välissä. Ohi kävelee jäntevä vanha nainen, joka hikoilee suuri kasa polttopuita selässään.

Yayun kaltaista kahvimetsää on enää vain Etiopiassa. Vielä jonkin aikaa sitten kahvimetsiä kasvoi myös Etelä-Sudanissa, mutta nyt ne ovat tuhoutuneet ilmastonmuutoksen seurauksena.

Ilmastonmuutos on myös Yayulle todellinen uhka. Nousevat lämpötilat ja epäsäännölliset sateet johtavat siihen, että kahvi ei ehkä enää viihdy alemmilla korkeuksilla.

– Toisaalta korkealla sijaitsevat alueet, joilla nyt ei kasva kahvia, saattavat tulevaisuudessa olla hyviä kahville. Mutta ilmasto muuttuu nopeammin kuin kahvi luonnollisesti siirtyy korkeammalle. Se tarvitsisi siihen apua, Tadesse sanoo.

Kahvimarja on kuin kirsikka, jonka sisällä kaksi kahvipapua muodostavat siemenen.
Kypsä kahvimarja on väriltään punainen. Liselott Lindström / Yle

Ilmastonmuutos ja viljelymaan raivaaminen voivat yhdessä merkitä kahvimetsien tuhoa. Tadessen mukaan metsän ympärillä asuvat ihmiset ymmärtävät sen tärkeyden ja haluavat suojella metsää, mutta heidän on myös pakko tienata elantonsa.

Täällä asuu maailman köyhimpiä ihmisiä, jotka tuottavat huippulaadukasta kahvia. Siitä he kuitenkin saavat häpeällisen vähän korvausta, Tadesse sanoo. Vaikka kahvia juodaan yhä enemmän, viljelijöille maksettu hinta on pudonnut 40 prosenttia (siirryt toiseen palveluun) vuodesta 2017.

Tadessen mielestä myös kahviteollisuuden ja kahvinjuojien pitäisi kantaa vastuunsa. Suojeluponnistusten pitäisi hänen mukaansa näkyä kahvin markkinahinnassa, ja kahvinviljelijöiden tulisi saada asianmukaista korvausta siitä, että he suojelevat metsää.

– Jos jätämme vastuun geenimonimuotoisuuden suojelemisesta yksin tänne, on todellinen vaara, että menetämme metsän.

Lue myös:

Kahvien maailma on uhattuna, kertovat asiantuntijat kahdessa eri julkaisussa

Tuleeko uusin superruoka Afrikasta? Etiopialainen perinnevilja on vehnää välttävän unelma – ja se patentoitiin jo Euroopassa