Miten hankin terveen koiran? Geenitutkija, eläinlääkäri ja Kennelliiton asiantuntija kertovat: Etsi tavallinen, keskimääräinen koira

Terveen koiran hankkiminen on tuuripeliä, mutta joitakin terveyttä ennustavia asioita voi nähdä lemmikistä jo päällepäin. Tässä asiantuntijoiden kuusi neuvoa.

Terve koira ei ole suuri eikä pieni, sen rotu ei ole harvinainen, muttei myöskään suosittu, eikä sen näyttelymenestyksellä ole yhtään mitään väliä. Kuva: Petri Aaltonen / Yle

Kolme kuukauden ikäinen tanskandoggin pentu tassuttelee sisään jyväskyläläisen eläinklinikan ovesta. Se joutui vatsaleikkaukseen syötyään kävyn, ja nyt on jälkitarkastuksen aika. Pennun terveysongelma oli ennakoimaton, niin olisi voinut käydä mille tahansa koiralle.

Moni terveysongelma ei kuitenkaan tule yllätyksenä. Tilastot kertovat, ettei klinikalla iloisesti hypähtelevä pentu todennäköisesti ole pitkäikäinen, sillä rodun keskimäärin elinikä on kuutisen vuotta. Koirien sairauksista ja niiden perinnöllisyydestä tiedetään koko ajan enemmän.

Ulkonäköön keskittyneestä, epäterveestä jalostuksesta ja sen mukanaan tuomista sairauksista puhutaan paljon. Herää kysymys, onko terveen koiran ostaminen tänä päivänä lainkaan mahdollista?

Tämä tanskandoggin pentu on kolme kuukautta vanha. Puku suojaa sitä nuolemasta leikkaushaavaansa. Kuva: Petri Aaltonen / Yle

Asiantuntijat myöntävät, ettei tervettä koirarotua ei ole olemassakaan.

Muutamia asioita huomioimalla voi kuitenkin parantaa mahdollisuuksiaan saada pitkäikäinen ja terve perheenjäsen. Tässä asiantuntijoiden kuusi neuvoa koiranostajalle.

Neuvo numero yksi: Osta ihan tavallinen koira

Eläinlääkäreiden, tutkijoiden ja Kennelliiton keskuudessa vallitsee yhteinen ymmärrys siitä, että mitä erikoisemman näköinen koira on, sitä varmemmin sille on luvassa sairauksia. Esimerkiksi tanskandogin jättikoko, chihuahuan pienuus, englanninbulldogin lyttykuono, bassetin löysä nahka, kiinanharjakoiran karvattomuus, italianvinttikoiran ohuet luut ja mäyräkoiran töppöjalat voivat kieliä ongelmista terveyden kanssa.

Äärimmäisyyksiin meneviä piirteitä on syntynyt, kun jalostuksessa on keskitytty saamaan aikaan tietynlainen ulkonäkö ja terveyden huomioiminen on unohdettu. Liioiteltuja piirteitä voi olla kaikissa roduissa, mutta joissakin enemmän kuin toisissa.

Koiranäyttelyiden tuomareilla on ollut vuodesta 2014 lähtien yhteisesti sovitut ohjeet, joilla pyritään varmistamaan, ettei liioiteltuja rakenteellisia ominaisuuksia enää palkittaisi. Asiakirja (siirryt toiseen palveluun) voi olla hyödyllinen tervettä koiraa etsivälle, sillä siihen on listattu rotuja, joissa voi todennäköisesti esiintyä liioiteltuja piirteitä.

Englanninbulldoggien lyhyt kuono aiheuttaa niille hengitysvaikeuksia. Kuva: Sanna Savela / YLE

Koirien geenitutkimusta Helsingin yliopistossa johtava professori Hannes Lohi pitää äärimmäisten piirteiden välttämistä tärkeimpänä asiana tervettä koiraa etsiessä.

– Koirien terveysongelmien ratkomisessa päästäisiin aivan valtava loikka eteenpäin, jos ääripäiden piirteitä ei enää olisi.

Jotkin äärimmäisyyksiin vietyjen rotujen ominaisuuksista ovat jo itsessään sairauksia. Esimerkiksi karvattomien koirarotujen karvattomuus (siirryt toiseen palveluun) johtuu usein ihmisilläkin tunnetusta sairaudesta, ektodermaalisesta dysplasiasta. Se aiheuttaa myös hammasongelmia. Lyhytkuonoiset koirat puolestaan ovat useimmiten kehitysvammaisia (siirryt toiseen palveluun).

– Ihmisillä sairautena pidetty asia nähdään koirapuolella rodun ominaisuutena, Lohi sanoo.

30 vuotta eläinlääkärinä toimineen Jouko Ridellin kokemuksen mukaan normaalirakenteinen koira on terveempi kuin äärimmilleen jalostettu. Esimerkiksi pitkä selkä ja selkäongelmat kulkevat usein käsi kädessä.

Ridell tietää, että terveysongelmista huolimatta moni päätyy valitsemaan esimerkiksi lyhytkuonoisen ranskanbulldoggin, sillä niillä on ihana luonne.

– Silloin voi katsoa rodun sisältä sellaiset vanhemmat pennulle, joiden rakenne olisi mahdollisimman hyvä. Ettei ota ainakaan aivan huonoimmasta päästä.

Mitä suurempi koira, sen lyhyempi on sen elinikä. Irlanninsusikoira on yksi maailman suurimmista koirista. Kuva: Riina Kasurinen/Yle

Äärimmäisten rotujen edustajien elinikä on usein lyhyempi kuin koirilla keskimäärin. Kennelliiton jalostustieteellisen toimikunnan puheenjohtaja Kirsi Sainio kehottaa tervettä koiraa etsivää kiinnittämään huomionsa siihen, kuinka vanhoiksi rodun edustajat keskimäärin elävät.

– Jos rodun keskimääräinen elinikä on viisi vuotta, rodussa täytyy olla ongelmia, jotka alentavat eliniän odotetta. Kymmenen vuoden keskimääräinen eliniän odote tarkoittaa, että rotu on suurinpiirtein terveen puolella.

Jos siis haluat terveen lemmikin, hanki tavallinen, keskimääräinen, koiran näköinen koira, sanovat asiantuntijat. Ulkonäköön liittyvien toiveiden pitäisi olla vasta viimeisenä koiran ostajan toivelistalla.

Miksi sitten on niin, että pentujen vanhemmista kerrotaan aina niiden menestys näyttelyissä? Mitä väliä sillä on?

Ei niin mitään, sanoo Sainio.

Neuvo kaksi: Näyttelytuloksilla ei ole tuon taivaallista merkitystä

Koiranäyttelyt ovat ohjanneet koirien jalostusta voimakkaasti. Aikoinaan ne olivat jopa edellytys sille, että koiraa sai käyttää jalostukseen. Vaikka Kennelliitto ei vaadi enää näyttelytuloksia, rotuyhdistykset toivovat yhä, että jalostuskoiralla olisi olemassa jokin näyttelyarvio.

Terveen koiran etsijälle näyttelytuloksella ei kuitenkaan ole mitään merkitystä. Huippuarvionkin saanut koira voi kantaa ties mitä perinnöllisiä ongelmia.

– Mille tahansa koiralle voi saada hyvän arvostelun, kun vaan jaksaa mennä tarpeeksi monta kertaa näyttelyyn, Sainio sanoo.

Hollanninpaimenkoira on harvinainen rotu, jossa on pitkä-, lyhyt- ja karkeakarvaisia koiria. Kuva: Linus Hoffman / Yle

Näyttelyt ovat vain yksi koiraharrastus muiden harrastusten joukossa. Joku harrastaa agilitya, toinen metsästystä ja kolmas koiranäyttelyitä.

Jos näyttelytuloksilla ei olekaan väliä terveyden kannalta, sillä sen sijaan on, mihin harrastukseen tai työhön koira on tarkoitettu.

Neuvo kolme: Käyttökoira on terveempi kuin seurakoira, mutta se ei silti ole välttämättä sinun koirasi

Eläinlääkäri Jouko Ridellin kokemuksen mukaan klinikalle saapuu harvemmin hoidettavaksi työ- tai käyttökoiria kuin seurakoiria. Esimerkiksi metsästyskoirat, alkukantaiset rodut ja pystykorvaiset koirat ovat Ridellin mukaan rotujen terveimmästä päästä.

– Esimerkkinä vaikkapa laikat, jämtlanninpystykorva, norjanharmaahirvikoira, karjalankarhukoira ja beagle.

Kun koiran täytyy pystyä suorittamaan fyysisiä tehtäviä, jalostukseen valikoituu koiria, jotka selviävät niistä. Metsästyksen, paimennuksen, jäljestyksen tai vaikka vartioinnin korostamisesta koiran ominaisuutena tulee tärkeämpi kuin sen ulkonäöstä.

Koiran fyysinen terveys ei kuitenkaan tee autuaaksi, jos elämä sen kanssa on muuten rasittavaa. Haukkuherkkä suomenpystykorva on ongelma kerrostalossa. Jäljestykseen tarkoitettu koira tylsistyy pelkillä hihnalenkeillä ja voi järsiä kodin huonekalut uuteen uskoon.

Beaglestä moni haaveilee saavansa terveen seurakoiran. Rotuyhdistys ei kuitenkaan suosittele sitä pelkäksi perhekoiraksi, sillä se on metsästyskoira. Kuva: Petri Aaltonen / Yle

Hannes Lohen tutkimusryhmällä on käynnissä koirien persoonallisuus- ja käyttäytymistutkimuksia. Lohen mielestä koiran luonnetta pitäisi tarkastella yhtä paljon kuin terveyttä, sillä koirasta luopumiseen johtaa usein sen luonne.

Koirasta voidaan luopua, koska se on vaikkapa liian energinen tai pelokas.

– Bordercollie esimerkiksi vaatii valtavasti huomiota, ja sitten on rotuja, jotka eivät vaadi niin paljon. Jos sinulla on terve koira, mutta sen luonne ei sovi sinulle, et pysty elämään sen kanssa.

Toisaalta myös metsästyskoirilla on omat ongelmansa ja liioiteltuja piirteitä: esimerkiksi mäyräkoirilla on pitkä selkä ja lyhyet jalat. Niillä voi olla selkäongelmia, ja niiden etujalat voivat kasvaa käyriksi.

– Toisaalta, en muista, olenko urani varrella nähnyt yhtään selkäkipuista dreeveriä. Ja nekin ovat pitkäselkäisiä ja matalajalkaisia, eläinlääkäri Jouko Ridell sanoo.

Eri koirarodut ovat syntyneet ihmisen tarpeista saada koiria erilaisiin tarkoituksiin. Kun on haluttu luoda esimerkiksi hyvä apuri karjan paimennukseen, on valittu koirista ne, joilla on vahvoja ominaisuuksia työhön. Se on vääjäämättä pienentänyt koirien perimän monimuotoisuutta ja lisännyt sairauksia.

Mitä vähemmän rodussa on yksilöitä, sitä pienempi on sen perimän monimuotoisuus. Onko siis niin, että suositulla rodulla, jonka edustajia on paljon, on monimuotoinen perimä ja vähemmän sairauksia?

Niin helppo asia ei tietenkään ole.

Neuvo neljä: Älä ota supersuosittua rotua, mutta älä myöskään harvinaisinta

Kennelliiton Kirsi Sainio antaa nyrkkisäännön: mitä suositumpi rotu, sitä enemmän sinne on kasaantunut perinnöllisiä ongelmia. Kun jostakin rodusta tulee yht’äkkiä suosittu, pentujen kasvattajamäärä kasvaa hetkessä.

Joukkoon mahtuu niitä, joita raha houkuttaa teettämään pennut pikaisesti suunnittelematta sen kummemmin, millaisia ominaisuuksia haluaa pennuille periyttää.

Labradorinnoutaja on Suomen suosituin rotu. Niitä jalostetaan sekä lintukoiriksi että seurakoiriksi.

Toinen ongelma on, että vaikka rodun edustajia olisi paljon, jalostuskäyttöön huolitaan vain kourallinen koiria. Usein ulkomailta Suomeen tuotua koiraa käytetään jalostuksessa enemmän kuin kotimaisia lajitovereitaan.

– Ajatellaan, että se tuo tänne jotain uutta verta, mutta eihän koirissa ole mitään uutta verta, kun populaatiot ovat suljettuja, Sainio sanoo.

Suomenajokoira on yksi Suomen suosituimmista koiraroduista. Pentuja rekisteröitiin viime vuonna 1364. Suosiosta huolimatta jalostukseen on käytetty viime vuosikymmenenä vain kymmentä prosenttia siitosikäisistä uroksista (siirryt toiseen palveluun). Niinpä suomenajokoirat ovat keskenään keskimäärin serkuksia.

– Jalostuksessa tuppaa olemaan aina samat koirat. Vielä kun siihen yhdistetään se, että niiltä vaaditaan näyttelytuloksia, se on tosi kapea pohja, Lohi sanoo.

Nykyään on rajoitettu, kuinka monta pentua yhdellä ajokoiralla voi olla.

Suomenajokoira oli vuonna 2018 maan kuudenneksi suosituin koirarotu. Kuva: Yle / Arja Lento

Sainio uskoo, että roduista, joissa on alle sata rekisteröintiä vuodessa, voi löytää suhteellisen terveitä yksilöitä. Silloin harrastaja- ja kasvattajajoukko on pieni, kasvattajat ovat omistautuneita asialleen, eikä kasvatus ole heille rahasampo.

Lohi näkee asian toisin: harvinaisessa rodussa jalostuskäytössä on vääjäämättä vain kourallinen koiria. Riski siihen, että pentueen molemmat vanhemmat kantavat sairausgeeniä, kasvaa.

Lohen mielestä ongelmien keskiössä on ihmisen halu luoda jokaiselle juuri omanlainen koira.

– Rotuja on aivan liikaa. Miksi ihminen haluaa niin valtavan määrän rotuja?

Eri rotujen terveystietoja voi vertailla jatkuvasti päivittyvässä tietokannassa MyDogDNA (siirryt toiseen palveluun). Tietokannassa on tietoa kunkin rodun monimuotoisuudesta ja siitä, kuinka lähellä toisiaan rodun koirat ovat geneettisesti.

Lisäksi tietokannasta voi katsoa ne rotujen perinnölliset sairaudet, jotka voi testata geenitestillä. Likimainkaan kaikkia ei kuitenkaan voi, sillä on paljon sairauksia, joiden taustalla olevia geenejä ei tunneta.

Eri rotujen sairauksista on olemassa netissä myös listoja. Ridell vinkkaa amerikkalaisen listan (siirryt toiseen palveluun), mutta huomauttaa, että tieto lisääntyy jatkuvasti. Niinpä kaikkia sairauksia ei löydy listoilta. Pitkä lista sairauksista voi kertoa rodun huonosta terveydestä, mutta toisaalta siitä, että rotu tunnetaan hyvin.

Perinnöllisyyden lisäksi koiran terveyttä määrittävät ympäristö ja olosuhteet joissa koira kasvaa. Esimerkiksi ruualla ja liikunnalla on suuri merkitys terveydelle. Kuva: Petri Aaltonen / Yle

Lohen mielestä on hämmentävää kuinka hajallaan ja sirpaleisena tieto koirarotujen ominaisuuksista on. Vaikka Kennelliitolla on hankikoira.fi-palvelu ja rotuyhdistykset kertovat roduista, Lohi kaipaa objektiivista, tutkittua tietoa.

– Netissä olevat tiedot eivät perustu mihinkään isompiin aineistoihin. Monesti kasvattajien ja yhdistysten kertomukset ovat vähän värittyneitä.

Lohen tutkimusryhmä suunnittelee tekevänsä tieteelliseen tutkimustietoon pohjautuvan pennun valinta -koneen nettiin. Se pohjautuisi meneillään olevaan persoonallisuus- ja käyttäytymistutkimukseen. Alustavien tulosten perusteella olisi mahdollista, että kone voisi suositella rotuja luonteen perusteella.

– Olisi hienoa, jos siihen vielä pystyisi yhdistämään olemassa olevat terveystiedot. Ja linkittäisi, mistä sairauksista voi tehdä geenitestit. Tällä hetkellä meiltä puuttuu systemaattinen tietokanta.

Mutta entä jos unohtaisi rotukoirat kokonaan? Sekarotuisethan ovat kaikkein terveimpiä koiria. Ovathan?

Neuvo viisi: Sekarotuinen saattaa olla terveempi, mutta sen tausta pitää tietää

Lohen tutkimusryhmä julkaisi viime vuonna tutkimuksen (siirryt toiseen palveluun), jossa verrattiin 152 sairausgeenin esiintyvyyttä 18 000 puhdasrotuisella koiralla ja 83 000 sekarotuisella koirilla. Tutkimuksen lopputulos oli, että sekarotuiset kantavat sairausgeenejä useammin kuin puhdasrotuiset, mutta kantajuudesta huolimatta sekarotuiset sairastuvat tauteihin puhdasrotuisia harvemmin.

Koira sairastuu vain jos molemmat vanhemmat kantavat altistavaa geenimuotoa. Sekarotuisten koirien keskuudessa näin käy harvemmin kuin puhdasrotuisten, sillä perimä on monimuotoisempi.

Toinen, amerikkalainen tutkimus (siirryt toiseen palveluun) muutaman vuoden takaa vertaili 24 eri sairauden esiintymistä sekarotuisten ja puhdasrotuisten välillä. Tutkimukseen osallistui 27 000 erään eläinklinikan koiraa.

Tutkituista sairauksista kymmenen oli selvästi useammin puhdasrotuisten ongelma kuin sekarotuisten. Yksi sairauksista, ristisiteen repeämä, oli tavallisempi sekarotuisilla kuin puhdasrotuisilla.

– Kun tutkimus tehdään eläinklinikalla, sinne hakeutuu pääasiassa sairaita yksilöitä. Se vääristää tulosta, Lohi huomauttaa.

Geenitestillä voi nykyään selvittää, mitä rotuja omassa sekarotuisessa koirassa on. Samalla saa tietoa mahdollisista perinnöllisistä sairauksista. Kuva: Tarja Nyyssönen/Yle

Eläinlääkäri Jouko Ridell huomauttaa, ettei sekarotuisuus ei itsessään tee koiraa terveeksi. Pahimmassa tapauksessa koiralla on molempien rotujensa pahimmat puolet.

– Jos yhdistää bokserin ja saksanpaimenkoiran saa pahimmillaan koiran, jolla on sydänlihasrappeuma ja lonkkaniveldysplasia.

Sekarotuisia koiria on harvemmin myöskään rekisteröity Kennelliittoon, vaikka niillä nykyään onkin oma tunnistusmerkintärekisterinsä. Sekarotuisten pentujen suvussa kulkevia sairauksia voi olla mahdotonta tietää. Niiden luonne voi tulla täytenä yllätyksenä, jos koirassa olevista roduista ei ole tietoa. Koska systemaattista kasvatustoimintaa ei ole, voi myös kasvattajan luotettavuudesta olla vaikea saada tietoa.

Kaikki nämä asiat pitäisi selvittää jokaisen koiran kohdalta, olipa se puhdasrotuinen tai ei, jos mielii saada terveen koiran.

Neuvo kuusi: Googlaa, soittele, someta ja tutki tietokantoja ennen kuin ostat pennun

Jos nyt sitten olet löytänyt keskimääräisen näköisen koiran keskimääräisen suositusta rodusta, olet viitannut kintaalla näyttelytuloksille ja ehkä harkinnut sekarotuista koiraa, mitä vielä pitäisi tehdä, jotta löytäisit valitsemastasi koirien joukosta terveimmän yksilön?

Kennelliitto ohjeistaa hankkimaan tietoa rodusta, kasvattajasta ja pentueen vanhemmista. MyDogDNAn lisäksi on hyvä käydä tutustumassa rotuyhdistyksen sivuilta löytyvään jalostuksentavoiteohjelmaan. Siinä kerrotaan millaisiin asioihin rodun kasvatuksessa kiinnitetään huomiota.

Kennelliiton jalostustietojärjestelmä (siirryt toiseen palveluun) on avoin kaikille. Sieltä näkee esimerkiksi, mitä terveystutkimuksia ja millaisin tuloksin kunkin pentueen vanhemmille on tehty, sekä mihin ja minkä ikäisenä sukulaiset ovat kuolleet.

Jackrusselinterrieri on yksi Suomen suosituimmista roduista. Eläinlääkäri Jouko Ridellin kokemuksen mukaan rotu on melko terve. Kuva: Kaisa Siren / AOP

Tiedot ovat järjestelmässä, jos koiran omistaja on ne sinne ilmoittanut. Vaikka suurin osa suomalaisista kasvattajista on niin Lohen kuin Sainionkin mukaan vastuullisia, myös toinen ääripää on olemassa.

Lohen mielestä kasvattajien avoimuudessa olisi paljon petrattavaa.

– Jotkut jopa kieltävät uusia omistajia kertomasta kenellekään, että koiran suvussa on esiintynyt ongelmia. Jopa geenituloksia jätetään julkaisematta ja pidetään vain pienen porukan tiedossa.

Luotettavan ja avoimen kasvattajan löytämisessä ensimmäinen askel on tarkistaa, onko kasvattaja rotuyhdistyksen kasvattajalistalla. Jos ei ole, siihen on yleensä syy. Syytä voi tiedustella rotuyhdistyksen pentuvälittäjältä.

Pentuvälittäjä on kuin rotuyhdistyksen luottamushenkilö: hänet on valittu antamaan pennun ostajille puolueetonta tietoa kasvattajista ja pentueista. Soittokierroksen voi aloittaa hänestä.

Voi kuitenkin olla fiksua soitella useammalle rodun kasvattajille, googlailla, liittyä rodun keskusteluryhmiin ja kuunnella useita mielipiteitä kasvattajasta ja hänen valitsemastaan yhdistelmästä, siis isä- ja emäkoirasta.

– Jos sieltä alkaa tulla eriäviä mielipiteitä, osaa ainakin esittää kysymyksiä. Pentujen myyjähän haluaa antaa hyvän mielikuvan, että saa koirat myytyä. Ei hän halua kertoa, että tässä linjassa on ollut sitä ja tätä ja tuota, Lohi sanoo.

Pennusta voi pyytää geenitestin, joskaan testaaminen ei ole vielä kovin yleistä. Yhdellä testillä voidaan tutkia satoja sairausgeenejä kerralla.

– Geenitesti ei silti takaa, ettei koira sairastu. Sairauksien perinnöllisyydestä on vielä vähän tietoa.

Eläinlääkäri Jouko Ridell tutkii Sari Pelhon tanskandoggi Pikkistä. Kuva: Petri Aaltonen / Yle

Jouko Ridell suunnittelee parasta aikaa koiran hankkimista. Edellisen koiran kuolemasta on jo vuosia, mutta uutta ei ole tullut hankittua. Suru koiran menetyksestä oli suuri.

Ridellin koira sairasti diabetesta ja kuoli lopulta syöpään. Diabetes ei ole koiralla elintapasairaus vaan perinnöllinen ongelma. Siitä huolimatta, että eläinlääkärinä Ridell perehtyi terveysasioihin pentua hankkiessa niin hyvin kuin taisi, koira sairastui.

– Lopulta sairastumisprosentit ovat vain prosentteja. Kaikkihan johonkin kuolevat ja johonkin sairastuvat elämänsä aikana. Se on osa elämää.

Klinikalla uteliaana nuuhkivan tanskandoggin pennun tulevaisuudestakaan ei kukaan voi tietää. Ehkä se kuolee kaksivuotiaana juoksemalla auton alle. Tai sitten se elää 12 vuotiaaksi ja rikkoo kaikkia todennäköisyyksiä.

– Terveys on aina yksilökohtaista, kaikenlaista voi sattua. Suurin osa koirista elää kuitenkin tervettä elämää, Lohi kiteyttää.

Korjaus 18.11. klo 12:34 Tarkennettu, ettei kaikkien karvattomien koirarotujen karvattomuus johdu sairaudesta, mutta useimpien aiheutuu.