Gorgorothista, Vikings-sarjasta ja Wardrunasta tunnettu Einar Selvik on Skandinavian mytologian lähettiläs: "Kyse ei ole enää alakulttuurista"

Wardruna vie kuulijansa syvälle historian alkuhämäriin.

viikinkiaika
Wardruna
Einar Selvik esiintymässä Heidelbergissä vuonna 2017. imago / STAR-MEDIA / AOP

Einar Selvik kääntää päätään hieman oikealle ja katselee ulos keskisessä Norjassa sijaitsevan kotinsa ikkunasta. Ensilumi on peittänyt maan valkoiseen harsoonsa.

– Tällä hetkellä kaikki näyttää hyvin kauniilta.

Selvikin palmikoitu parta ulottuu rintakehään saakka, vasemmassa kädessä vilahtelee riimutatuointi ja pyöreän kaulakorun symboliikka viittaa auringonkehrään.

Rauhallisesti puhuva ja sanansa punniten valitseva Selvik voisi olla hahmo, joka on ilmestynyt hieman pehmeän ja rakeisen videokuvan sisälle kaukaa menneisyydestä, tuhannen vuoden takaa. Ja samaa voisi sanoa hänen yhtyeensä, Wardrunan musiikista. Tai ei ihan.

– Wardruna ei ole mikään antikvariaatti tai vanhojen traditioiden suora kopio. Jos tekisin musiikkia museoita tai väitöskirjoja varten, toimisin toisella tavalla. Tämän takia musiikkimme äänimaailma on hyvin moderni, mutta käyttämämme tekniikat ovat muinaisia. Juuri tämänkaltainen tasapaino on minulle tärkeää. Joskus autenttisuus voi olla myös rajoittava tekijä.

Einar Selvik
Einar Selvik Saksan Leipzigissa vuonna 2018. Snapshot /Tobias Seeliger / Future Image / WENN.com / AOP

Riimujen ja suurten kysymysten äärellä

Vuonna 2003 perustettu Wardruna on ollut jo useamman vuoden ajan muinaisskandinaavisen musiikkiperinteen tärkeimpiä sanansaattajia. Yhtyeen soitinarsenaali käsittää useita primitiivisiä instrumentteja pukinsarvista tehdyistä torvista peurannahkaisiin rumpuihin ja jouhikkoihin.

Myös yhtyeen käsittelemä tematiikka sukeltaa historian alkuhämäriin. Vuosina 2009 - 2016 julkaistun Runaljod-albumitrilogian tarinat pohjautuvat riimukirjoituksiin, joita lauletaan ikivanhoilla germaanisilla kielillä.

– Pidän riimuista, koska niissä esitetään kysymyksiä, jotka ovat mytologioiden ja filosofisten pohdintojen tapaan ajattomia ja universaaleja. Kyse on ihmisen suhteesta toiseen ihmiseen, luontoon sekä johonkin suurempaan voimaan, oli se sitten jumala, jumalatar tai jonkinlainen energiamuoto.

Einar Selvikin mukaan riimut ja muinaisskandinaavinen perinne resonoivat hänen kanssaan samaa harmonista, värähtelevää ja läikehtivää aallonpituutta.

– Vanhoista traditioista löytyy valtavasti asioita – olivat ne sitten taidetta, viisautta tai mytologiaa – jotka koen relevanteiksi myös nykypäivänä. Juuri siksi ne resonoivat kanssani. Moni asia, kuten esimerkiksi suhteemme luontoon, on toki ajan myötä muuttunut. Nykyihminen on irrottautunut luonnosta ja romantisoi sitä, kun taas ikivanhat animistiset näkemykset olivat hyvin erilaisia.

Wardrunan musiikillinen konsepti on Selvikin mukaan vaatinut ja vaatii edelleen paljon tutkimustyötä. Soittimien historiasta on tiedettävä mahdollisimman paljon ja lisäksi on opiskeltava kieliin ja etnomusikologiaan liittyviä asioita.

– Olen aina sanonut, että puuhun ei voi kiivetä, jos sillä ei ole juuria. Minulle on hyvin tärkeää seistä vakaalla tiedollisella pohjalla, ennen kuin siirryn luovuuden intuitiivisempia prosesseja kohti. Materiaali jota hyödynnämme on hyvin hajanaista ja sirpaleista. Tavallaan kyse on jättimäisen palapelin kokoamisesta.

Ennen Wardrunaa Selvik toimi Kvitrafn-nimellä rumpalina hurjamaineisessa norjalaisessa black metal -yhtyeessä Gorgorothissa, mutta muinaisskandinaavisen kulttuurin vetovoima vei lopulta voiton.

– Kyse oli valinnasta, johon kasvoin taiteilijana. Black metal on toki taidemuoto sekin, mutta Gorgorothissa soittaminen alkoi tuntua pikemminkin työluonteiselta asialta. Minulle tuli voimakas henkilökohtainen tarve tehdä jotakin ihan muuta, enkä tästä syystä voinut enää mustan metallin parissa jatkaa.

Wardruna
Voluspá-musiikkivideon kuvauksissa oli mukana susilauma.Kim Öhrling

Soittaa susien kanssa

Wardrunasta löytyy myös linkkejä Suomeen. Yhtye on tehnyt kaksi musiikkivideota, Raidon (2016) ja Voluspán (2018) ohjaaja Tuukka Kosken kanssa. Voluspásta tekee poikkeuksellisen se, että kuvaustilanteessa käytettiin oikeita susia.

– Idea oli sen verran hullu, että aika monet lahjakkaat ihmiset halusivat olla tuotannossa mukana – ei ole mitenkään jokapäiväistä, että olet viiden päivän ajan susilauman ympäröimänä. Upea kokemushan se oli. Suunnittelemme Tuukan kanssa jo seuraavaa videota.

Selvik on myös hyvin kiinnostunut Kalevalasta ja suomalaisesta mytologiasta.

– Suomessa on pidetty lauluperinteitä yllä paljon pidempään kuin esimerkiksi meillä Norjassa, eikä vaikutteita ole juuri otettu muualta Euroopasta, kuten kotimaassani.

Kalevalan tutkiminen on ollut tärkeää paitsi inspiraation, myös omien traditioidemme ymmärtämiseksi – vanhojen perinteiden tyylien ja tyyppien matriisissa on paljon samankaltaisuuksia.

Voluspán skaldi-version äänimaailmaa dominoi männystä valmistettu norjalainen muinaiskielisoitin kraviklyyra, jonka sointi kuulostaa kanteleelta.

– Kumpaakin voi soittaa samalla tekniikalla ja mielestäni ne ovat syntyneet samasta perinteestä, mutta eriytyneet jossakin vaiheessa omiksi instrumenteiksiin. Kraviklyyra soveltuu hyvin laulun säestämiseen, joten käytän sitä nykyisin paljon.

Einar Selvik
Einar Selvik Leipzigissa vuonna viime vuonna. imago / Seeliger / AOP

Natsi-Saksan raskas varjo

Wardruna on saanut hitaasti mutta varmasti sekä kotimaassaan että muualla maailmassa kiitosta ja näkyvyyttä, mutta Einar Selvikin mukaan norjalaiset eivät osaa oikein vieläkään arvostaa riittävästi omaa kulttuuriperintöään ja historiaansa. Yhtenä syynä taustalla on väijynyt Natsi-Saksan silmäätekevien kiinnostus riimuihin ja viikinkisymboliikkaan.

– Toisen maailmansodan jälkeen sekä teatteri, runous että taide eivät pitkiin aikoihin käsitelleet muinaisskandinaavista perinnettä missään muodossa ja sen parissa työskentely on ollut hyvin vaikeaa ja ongelmallista juuri natsileiman takia. Sinun on pitänyt jatkuvasti puolustella itseäsi ja todistaa, ettet ole mikään poliittinen ääriajattelija, Selvik huokaa.

Tällä hetkellä norjalaiset ovat kuitenkin vähitellen ryhtyneet ottamaan perinteitään ja historiaansa takaisin.

– Nyt tilanne on toinen: kaikkialla maailmassa herännyt kiinnostus historiaamme kohtaan on pakottanut myös norjalaiset ohittamaan nämä niin sanotut natsijutut. Kyse ei ole enää pelkästä alakulttuurisesta ilmiöstä, vaan esimerkiksi turismin takia museot keskittyvät tällaiseen aihepiiriin yhä enemmän ja yhä terveemmällä tavalla.

Selvikin mukaan tosin monet muinaisskandinaaviseen kulttuuriin liittyvät asiat esitetään edelleen yksinkertaistettuina stereotypioina.

– Nyansseja ei välttämättä löydy kovin runsaasti, jos jotakin aikakautta tarkastellaan pelkästään brittiläisestä tai kristillisestä näkökulmasta – tai keskiaikaisten munkkien silmin. Välillä olen jopa pohtinut, että viikinki-sanan käyttäminen pitäisi lopettaa kokonaan, koska se on niin kapea-alainen ja ladattu niin täyteen yleistyksiä.

– Viikinki-termi leimaa kokonaisen tuhansien vuosien aikana kehittyneen kulttuurin, vaikka se edustaakin pohjimmiltaan lyhyttä periodia ja tekoja, joihin osallistui vain pieni osa yhteisöä.

Toisaalta Wardruna on suurelle yleisölle tuttu nimenomaan HBO:n Vikings-sarjasta, johon yhtye on tehnyt musiikkia ja jossa Selvikillä on ollut myös pieni sivurooli.

– No, Vikings-sarjassa skandinaavit ovat pukeutuneet mustiin ja ruskeisiin vaatteisiin ja he ovat likaisia. Briteillä taas on värikkäitä pukuja ja jalokiviä ja he ovat siistejä ja puhtaita. Todennäköisesti skandinaavit olivat kuitenkin noihin aikoihin Euroopan siisteintä kansaa. He olivat turhamaisia, pitivät koristautumisesta ja heitä voisi kutsua oman aikansa hipstereiksi.

Wardruna
Wardruna esiintymässä Heidelbergissä vuonna 2017. Kuvassa vasemmalla yhtyeen toinen laulaja Lindy Fay Hella. imago / STAR-MEDIA / AOP

Kun aurinko katoaa horisonttiin

Einar Selvikin maailmankatsomus tulee hyvin esille esimerkiksi Solringen-laulussa, jossa aurinko herää aamulla, paistaa sitten kirkkaasti taivaalla ja pakenee, katoaa lopulta horisontin pimentoihin. Samalla auringon kiertokulku heijastuu kaikkeen ympäröivään: jumaliin, susiin, korppeihin, kasveihin ja luonnosta riippuvaiseen ihmiseen.

– Muinainen käsitys maailmasta ei ollut lineaarinen, vaan kehämäinen. Tämä on mielestäni monellakin tavalla loogista ja sitä näkee jo päivänkierrossa. Päivä nousee, kehittyy, kuolee ja herää taas kuolleista.

Selvikin mukaan auringonkehrän idea on yksi Wardrunan musiikin punaisista langoista ja kehämäisyys tulee esille myös useissa vanhoissa myyteissä.

– Puolet kehästä on elämää, toinen puoli kuolemaa ja Solringen kertoo juuri tätä tarinaa. Pohjimmiltaan kyse on tasapainosta, jota tarvitaan, jotta elämää yleensä olisi. Jonkun pitää kuolla, jotta joku voisi elää – antaakseen elämää seuraavalla viljasadolle, puulle tai ihmiselle. Ja joskus jonkun pitää kuolla, jotta voisi itse myöhemmin herätä henkiin kuolleista.

Wardruna ja Selvik liitetään usein animismiin ja uuspakanalliseen aasainuskoon, joka pohjautuu muinaisskandinaaviseen mytologiaan. Selvik haluaa painottaa, ettei hänen kohdallaan kyse ole kiveen kirjoitetuista opeista tai uskonnon harjoittamisesta perinteisten kaavojen mukaan, vaan pikemminkin totuuden etsimisestä.

– Omalla kohdallani kyse on henkilökohtaisesta kasvusta, johon kuuluvat luonnon ja ympäristön kunnioittaminen ja sen myöntäminen, että olet osa jotakin suurempaa voimaa. Kaikki tämä on löydettävissä Wardrunan musiikista, lyriikoista ja esityksistämme.

Puoli tuntia kestänyt haastattelu päättyy. Videoyhteys katkeaa ja jäljelle jää pelkkää mustaa. Aurinko on kadonnut horisontin taakse. Huomenna se nousee uudestaan taivaalle.