Kieliopintojen vuoksi peruskoululaisille pisimmillään kymmentuntisia koulupäiviä – näin pohjoissaamea opiskellaan Tampereella

Tänä lukuvuonna lapset opiskelevat pohjoissaamea koulupäivänsä jälkeen. Oppitunneille siirtyminen vaatii järjestelyjä perheeltä.

Lapset ja nuoret
sámeoahpahus1.JPG
Pohjoissaamea opiskellaan Tampereella joka toinen viikko maanantaisin, joka toinen viikko torstaisin. Linda Tammela / Yle

Kello lähestyy puolta neljää iltapäivällä, kun Jan Saijets suuntaa autonsa keulan kohti Tampereen keskustaa. Auton lähdettyä liikkeelle toinen takapenkillä istuvista lapsista on unten mailla.

Mutta vielä pitäisi virkistyä pariksi tunniksi – pohjoissaamen kielen oppitunnit alkavat pian.

Luokassa istuu tällä kertaa kuusi lasta. “Mitä olet tehnyt viikonlopun aikana”, kysäisee opettaja ja tasainen puheensorina täyttää luokan. Yksi on syönyt kakkua, yksi taas laskenut mäkeä.

Kahden lapsen isä Jan Saijets kuluttaa odotusajan tekemällä töitä luokkahuoneen ulkopuolella. Tavallisesti hän olisi vielä tässä vaiheessa päivää työpaikallaan, mutta nyt hän pääsi tuomaan lapsensa oppitunneille itse.

– Mummosta eli äidistäni on ollut todella suuri apu, kun hän on pystynyt kuljettamaan lapset tänne, kertoo Saijets.

Jan Saijets, Tampere
Tamperelainen Jan Saijets kiittelee äitiään, jonka ansiosta lapset ovat päässeet viikottain oppitunneille Tampereen keskustaan. Linda Tammela / Yle

Kotoa heillä on kymmenen kilometrin matka Aleksanterin kouluun. Matkaan on varattava ainakin puoli tuntia, bussilla aikaa täytyisi varata vielä vähän lisää. Neljän aikaan iltapäivällä kaupungissa on ruuhka-aika pahimmillaan, siksi matkalle on lähdettävä tarpeeksi ajoissa. Vanhemmat joko kuljettavat lapset tunneille itse tai lapset kulkevat sinne itsekseen.

Yhteinen opetus kaikille peruskoululaisille

Opetuksen aikataulu harmittaa Saijetsia. Hänen lapsensa ovat iltapäivällä väsyneitä. Samaa sanoo pohjoissaamen opettaja Aino Valovirta. Etenkin, kun talvella alkaa hämärtää aiemmin. Väsymys saattaa näkyä kärttyisyytenä, keskittyminen voi olla hankalaa.

Jos lapsi lähtee kouluun kahdeksalta ja pääsee kuudelta illalla kotiin, on hän ollut koulussa kymmenen tuntia. Kerran viikossa järjestettävä opetus kestää puolitoista tuntia. Saamen kielen oppituntien ja koulupäivän väliin tosin saattaa mahtua pieni tauko, jolloin lapsi pääsee hieman hengähtämään.

Opetuksesta lapset eivät saa merkintää todistukseen, sitä ei lasketa varsinaiseksi kouluaineeksi. Stipendin lapset ovat joinakin vuosina saaneet.

Tämä saamen kielen opetus on ainoa lähiopetus, joka Tampereella järjestetään peruskoululaisille. Lapset tulevat eri kouluista ja luokilta ympäri kaupunkia.

Opetuksessa nuorin lapsi on toisella luokalla, vanhin heistä yhdeksännellä.

Tampereen kasvatus- ja opetusjohtaja Tuija Viitasaari kertoo, että oppilaita on vuodesta toiseen melko vähän ja se aiheuttaa haasteita oppituntien järjestämiselle. Joka vuosi opetuksen tarve selvitetään uudelleen ja sen mukaan päätetään opetuksen järjestämisestä.

Tämän vuoden ratkaisu on Viitasaaren mielestä tyydyttävä: oppilailla tulee olla suunnilleen yhtä pitkät matkat opetukseen ja samalla tuntien on sovittava jokaisen lukujärjestykseen yhtä hyvin.

Opetuksesta lapset eivät saa merkintää todistukseen, sitä ei lasketa varsinaiseksi kouluaineeksi. Stipendin lapset ovat joinakin vuosina saaneet.

Onnellinen opetuksesta

Seija Ranttila astelee sisään Aleksanterin koulun ovista. Hänen kaksi poikaansa ovat myös Tampereen pohjoissaamen kielen opetuksessa. Ranttila kertoo olevansa valtavan tyytyväinen siihen, että Tampereella opetusta järjestetään.

– Kotona en pystyisi vaikkapa kirjoittamista niin hyvin opettamaan, siksi lähiopetus on äärimmäisen tärkeää, sanoo Ranttila.

Ranttilan perheellä matkaa kertyy yli seitsemän kilometriä Aleksanterin koululle. Vanhempien työhuoneet sattuvat olemaan keskustassa, jolloin kulkeminen on ollut helppo järjestää.

– Minun mielestä meillä on mennyt hirveän hyvin, en voi valittaa. Olen ollut onnellinen, kun meillä opetusta on, Ranttila toteaa.

Sekä Seija Ranttila että Jan Saijets sanovat, että lapsille on todella tärkeää päästä oppimaan ja kuulemaan saamen kieltä muuallakin kuin vain kotonaan. Jan Saijets lisää, että vaikka päivä pitkä onkin, lapset lähtevät aina ilolla opiskelemaan saamea.

Kello tikittää jo lähemmäs puoli kuutta. Ulos on laskenut hiljalleen jo hämärä. Luokkahuoneen ovet rävähtävät auki. Lapset ovat valmiita lähtemään kotiin.

Nelosluokkalainen Aapo kertoo lähtevänsä vielä kotiin saavuttuaan ulos touhuamaan. Väsynyt hän ei myönnä olevansa, vaikka isä Jan Saijets onkin asiasta toista mieltä.

Mitä sinä olet oppinut täällä saamen kielen tunneilla?

– Puhumaan saamea, sanoo Aapo ytimekkäästi.