Kuva ei enää ole kiva yllätys, vaan itsestäänselvyys jopa työhakemuksessa – 7 kysymystä ulkonäön ja työuran yhteyksistä

Tutkijan mukaan ulkonäkö vaikuttaa enemmän työnsaantiin naisilla kuin miehillä. Kehopositiivisuusajattelu vaikuttaa viiveellä työmarkkinoilla.

ulkonäkö
Nainen istuu toimistossa tietokoneen äärellä.
AOP

Ulkonäöstä on tullut valuuttaa työmarkkinoilla. Työnhakijoilta on alettu odottaa miellyttävää tai oikeanlaista ulkonäköä, selviää Turun yliopiston taloussosiologien tuoreesta teoksesta Ulkonäköyhteiskunta - Ulkoinen olemus pääomana 2000-luvun Suomessa.

Ulkonäöstä on totuttu ajattelemaan, että kauniit ja komeat pärjäävät parisuhdemarkkinoilla ja että tietynlaisen habituksen omaavat saavat parempaa palvelua. Kuvan liittäminen työhakemukseen on nykyään itsestäänselvyys. Elämme kulutuskeskeisessä yhteiskunnassa, jossa visuaalisuuden merkitys on korostunut.

Mihin suuntaan asiat ovat kehittymässä? Takaavatko tulevaisuudessa vain esimerkiksi laihduttaminen, käynti stylistillä tai kauneusleikkaus työpaikan ja menestyksekkään uran?

Esitimme yhdelle kirjan kirjoittajista, taloussosiologian dosentti Outi Sarpilalle seitsemän kysymystä ulkonäöstä ja sen merkityksestä elämän eri osa-alueilla.

1. Mikä on miellyttävän ulkonäön merkitys työelämässä?

– Yhteiskuntatieteilijät alkavat olla yhä enenevässä määrin yhtä mieltä siitä, että meiltä kaikilta aletaan odottaa miellyttävää tai oikeanlaista ulkonäköä. Oikeanlainen ulkonäkö ei kuitenkaan tarkoita sitä, että ihmisen pitäisi olla mahdollisimman viehättävä länsimaisilla kauneusstandardeilla, Outi Sarpila sanoo.

Ulkonäkönormit saattavat vaihdella eri ammattialojen välillä hyvinkin paljon. Samaan aikaan pitää muistaa, että ihmisillä on myöskin muunlaisia pääomia: taloudellista, kulttuurista ja inhimillistä.

Palvelualoilla ulkonäöstä on tullut vähintäänkin ei-julkilausuttu rekrytointikriteeri. Tietyllä tavalla palvelukulttuuri on koko ajan levinnyt uusille työelämän aloille.

Sarpila kertoo, että kirjaan haastateltiin monia eri ammattialojen edustajia. Pääsääntöinen motiivi omasta ulkonäöstä huolehtimiseen nimenomaan työelämän näkökulmasta näyttäisi olevan, että sillä rakennetaan jonkinlaista luottamusta suhteessa muihin ihmisiin. Olivat he sitten asiakkaita tai kollegoita.

Meillä vaikuttaisi olevan jossain määrin hyvinkin jaettuja käsityksiä siitä, miltä eri ammateissa olevan kuuluu näyttää. Voidaan esimerkiksi ajatella, että nuorisotyössä ulkonäöllä ei ole kauheasti väliä, mutta haastateltujen nuoriso-ohjaajien mielestä on todella tärkeää saada luotua yhteys nuoriin.

Ulkonäöllisesti täytyy osoittaa ymmärtävänsä heitä ja olevansa osa sitä samaa kokemusmaailmaa, mistä nuoret tulevat. Bändipaidan pukeminen päälle voi auttaa yhteyden luomisessa, mutta toisaalta ei saa myöskään yrittää liikaa.

2. Onko ulkonäön merkitys erilaista naisilla kuin miehillä?

Outi Sarpilan mukaan tutkimusnäyttö asiasta on osittain ristiriitaista.

– Osa tutkimuksesta löytää niin sanotun ulkonäköefektin sekä naisilta että miehiltä. Enemmän on kyllä tutkimusnäyttöä siitä, että ulkonäkö työelämässä on merkittävämpi kriteeri naisten kuin miesten kohdalla.

Ulkonäköpaineet eivät koske vain naisia. Varsinkin sosiaalinen media asettaa miehetkin arvostelulle alttiiksi. Erityisesti nuoret miehet ovat alkaneet panostaa ulkonäköönsä.

3. Onko miellyttävästä ulkonäöstä hyötyä sekä naisille että miehille?

Taloussosiologian dosentti Outi Sarpila sanoo, ettei niin välttämättä ole ja siinä piilee tietynlainen ristiriita.

– Edelleen odotamme naisilta suurempaa panostusta ulkonäköönsä. Toisaalta löysimme tutkimustuloksen, jossa ulkonäköään rekrytointitilanteessa tai palkkaneuvotteluissa hyödyntämään pyrkiviä naisia paheksutaan enemmän kuin vastaavalla tavalla käyttäytyviä miehiä. Välttämättä ulkonäöstä ei ole hyötyä työelämässä, vaikka siihen oletetaan varsinkin naisten laittavan aikaa ja rahaa.

Ketä ulkonäkö lopulta hyödyntää ja kuka siitä hyötyy?

Suomessa esimerkiksi kahvilatyöntekijä saa tuntipalkkaa, eikä palkka perustu tippikulttuuriin. Jos asiakas palaa kahvilaan viehättävän kahvilatyöntekijän takia, ei tilanteesta hyödy työntekijä vaan yrittäjä. Ulkonäköhyöty ei sada työntekijän vaan pomon eurolaariin.

4. Ulkonäön kommentointia ei pidetä hyväksyttävänä. Kehopositiivisuudella pyritään hyväksymään kaiken kokoiset ihmiset. Eivätkö nämä ole ristiriidassa ulkonäön ihannoimisen kanssa?

Kehopositiivisuus on ilmiönä melko uusi. Outi Sarpila toivoo, että sillä on edes jotain vaikutusta yhteiskunnan ulkonäköasenteisiin ja siihen, minkälaista ulkonäköä pidetään hyväksyttävänä. Sarpilan mukaan kehopositiivisuusasiat näkyvät työmarkkinoilla todennäköisesti viiveellä.

Silti myös kehopositiivisuus kiinnittää huomion ulkonäköön. Toki Sarpilan mielestä on hyvä lähtökohta, että pyritään laajentamaan käsitystä hyväksyttävänä pidetystä ulkonäöstä.

– Olemme kirjassakin nostaneet esiin, että suomalaisille ulkonäkö on valtavan iso osa identiteettiä. Nyt pitäisi pohtia sitä, miten voisimme muulla tavoin rakentaa identiteettiä kuin vain ulkonäön varaan. Se ei tietenkään ole pelkästään yksilön vastuulla, erilaisilla instituutioilla ja yhteiskunnallakin on iso merkitys, Sarpila sanoo.

Turun, Jyväskylän ja Tampereen yliopistojen sekä yhdysvaltalaisen Cornellin yliopiston lääke- ja taloustieteiden tutkijoita selvitti ylipainon ja palkkauksen yhteyttä (siirryt toiseen palveluun). Tutkimuksissa selvisi, että palkka laskee 6,9 prosenttia, kun painoindeksi nousee yhden yksikön. Ylipaino myös laskee työllistymisen todennäköisyyttä.

– Painoindeksin yhteyttä palkkaan on tutkittu paljon. Siitä on hieman ristiriitaisia tuloksia, onko painon ja palkan yhteys miehillä ja naisilla samanlainen. Jotkut tutkimukset löytävät sen vain naisilta, toiset tutkimukset sekä naisilta että miehiltä. Vaikuttaa selvästi siltä, että painosta on muodostunut yksi syrjintäperuste työmarkkinoilla.

Nainen seisoo ikkunan edessä.
Dosentti Outi Sarpilan mukaan nykypäivän yksilöllisyyskeskustelu edistää ulkonäköprojekteja esimerkiksi urheilun tai syömisen suhteen. Tarja Hiltunen / Yle

5. Valokuva on nykyään automaattinen osa työhakemusta. Hakijoita kehotetaan erottumaan muista hakijoista esimerkiksi videohakemuksella. Miksi työnantajan pitää etukäteen tietää, miltä hakija näyttää?

– Olemme pohtineet tutkimusryhmän sisällä, missä vaiheessa valokuvista tuli välttämätön osa työnhakuasiakirjoja, Outi Sarpila sanoo.

Kun hän itse haki ensimmäisiä työpaikkoja maisterina noin vuonna 2007, käytiin vielä keskustelua, tuleeko ja kannattaako valokuva liittää cv:hen vai ei.

Nyt keskustelua ei enää edes käydä. Kuvan liittämisestä mukaan hakemukseen on muodostunut lähes vaatimus. Jos kuvaa ei ole, aletaan ihmetellä, mikä ihmisessä on vialla.

Outi Sarpila on huomannut muutoksen itsekin.

– Kun olemme hakeneet tutkimusavustajia, nuoret ihmiset lähtökohtaisesti laittavat valokuvan mukaan. Eihän ulkonäöllä ole mitään tekemistä sen kanssa, miten ihminen suoriutuu tutkimusavustajan työstä. Silti me olemme ottaneet annettuna sen, että valokuva on osa työnhaun ensimmäistä vaihetta. Voisiko tätä kuvallisuuden läpitunkevaa normia jollakin tavalla alkaa purkaa? hän miettii.

6. Onko Suomesta tullut ulkonäköyhteiskunta?

Taloussosiologian dosentti Outi Sarpilan mielestä ei ehkä vielä, mutta sitä kohti olemme selvästikin menossa.

– Ulkonäöstä on tullut merkittävä osa elämäämme. Me myös sovellamme erilaisia ulkonäkövaatimuksia muihin ihmisiin. Ulkonäköön kohdistuva kulutus lisääntyy, sen tärkeys arvona on jonkin verran kasvanut suomalaisessa yhteiskunnassa. Se ei kuitenkaan tarkoita, etteikö tätä kehitystä vielä voisi pysäyttää. Jos me emme halua päätyä ulkonäköyhteiskunnaksi, jossa ulkonäkö tietyllä tavalla alkaa määritellä kaikkea ja kaikkia, korjausliikkeitä voi vielä tehdä.

Iso vastuu ei kata pelkästään yksilöitä vaan instituutioita ja koko yhteiskuntaa. Voisimme omalla kohdallamme miettiä, onko tärkeää uhrata niin paljon aikaa ja rahaa omasta ulkonäösta huolehtimiseen. Onko välttämätöntä ottaa koko ajan itsestään ja muista valokuvia ja tavallaan altistaa muut ihmiset jatkuvalle ulkonäköpaineelle? Sarpila kysyy.

Samanaikaisesti voimme pohtia, mitä ulkonäkö oikeastaan kertoo ihmisistä, joita me kohtaamme ensimmäistä kertaa. Tiedostamalla ulkonäön roolin omassa elämässämme, voimme alkaa vähentää sen merkitystä.

7. Joko Suomessa käydään kauneusleikkauksissa vain työnsaantimahdollisuuksien takia?

– Emme varsinaisesti tutkineet asiaa, mutta aineistoaineiston kysymysten perusteella kauneusleikkaukset ovat Suomessa harvinaisia, ne koskettavat ehkä pari prosenttia väestöstä, Outi Sarpila sanoo.

Kauneusleikkaukset koetaan varsin paheksuttavina tapoina koittaa parannella omaa ulkonäköä.

Naisten ulkonäköön kiinnitetään erityistä huomiota idässä, jossa naisten aasialaistyyppisiä silmiä leikataan länsimaiseen, pyöreämpään muotoon. Esimerkiksi Etelä-Koreassa on tavallista, että pomo saattaa käskeä naisalaistaan meikkaamaan töihin.

Mitä mieltä olet ulkonäön ja työuran yhteydestä? Huolehditko itse ulkonäöstäsi ajatellen, että se edistää uraasi? Keskustele aiheesta Yle Tunnuksella. Kommentointi sulkeutuu kello 18.00.

Lue lisää:

Muodottomiksi turvonneet huulet, valahtaneet kulmakarvat, epäsymmetriset posket – Yle selvitti, millainen on täyteainehoitojen villi länsi

Emmi Nuorgamin kolumni: Ulkonäköpaineet tuhoavat itsetuntomme lisäksi maapallon