Iisalmelaisia kaiuttimia viedään Kiinaan tiedostaville kuluttajille – Genelecille ympäristöasiat ovat yhtä tärkeitä kuin kannattavuus

Siamäk Naghian otti Genelecin johtajan paikan vastaan, kun varmistui, ettei työ vie liikaa aikaa perheeltä.

Genelec
Siamäk Naghian
Siamäk Naghian haluaa olla kehittämässä Ylä-Savoa. Hänen mukaansa pienet paikkakunnat pärjäävät, kun niihin syntyy yrityksiä.Toni Pitkänen / Yle

Siamäk Naghianin ja Genelecin tiet kohtasivat vuonna 2005, kun Naghian huomasi lehdessä työpaikkailmoituksen. Kaiutinyritys haki tuotekehitysjohtajaa Ylä-Savoon Iisalmeen.

Poikkeuksellisen tien kulkenut Naghian ja kahden opiskelijan 70-luvun lopulla perustama yritys jakoivat samanlaisen humanistisen tavan katsoa maailmaa. Naghian sai paikan ja eteni myöhemmin toimitusjohtajaksi.

Yhteistyö kannatti. Vuonna 2018 Kauppalehti valitsi Naghianin Vuoden yritysjohtajaksi. Samana vuonna Genelec voitti viidettä kertaa peräkkäin audioalan arvostetun ja Oscar-palkintoihin verratun TEC Awardin.

Genelec laajentaa ja on isompi kuin koskaan. Kasvulle on kuitenkin määritelty tiukat ehdot.

Sekasorron keskeltä Nokialle

Siamäk Naghian syntyi Iranissa yrittäjäperheen lapseksi kesällä 1961. Hänen ajatuksenaan oli opiskella ja perustaa oma yritys, mutta suunnitelmat muuttuivat.

Iranissa tapahtui radikaali vallankumous vuonna 1979. Sitä edelsivät laajat mielenosoitukset ja lakot, joihin osallistui miljoonia ihmisiä ympäri maan.

Naghian oli juuri valmistunut lukiosta ja pyrki yliopistoon. Vallankumous muuttui kuitenkin nopeasti sisäiseksi valtataisteluksi, jonka seurauksena yliopistot menivät kiinni ja väkivalta arkipäiväistyi. Ihmisiä vain katosi.

– Puhuttiin kulttuurivallankumouksesta, joka on kaikkein kauhein, Naghian sanoo.

Vaikeudet jatkuivat, sillä Irak julisti sodan Irania vastaan Saddam Husseinin johdolla. Naghian oli rintamalla 1,5 vuotta.

Lopulta sota pitkittyi asemasodaksi ja moni nuori iranilainen lähti ulkomaille opiskelemaan.

Naghian aloitti talouden opinnot Turkin Ankarassa, mutta halusi kauemmaksi. Hän osallistui pääsykokeisiin Suomessa ja pääsi opiskelemaan ensin sovellettua fysiikkaa Jyväskylään.

Myöhemmin hän valmistui sähköinsinööriksi Teknillisestä korkeakoulusta.

– Lähdin, sillä halusin keskittyä opintoihin. Ajattelin, että opiskelen 10 vuotta ja palaan Iraniin, Naghian sanoo.

Elämä kuljetti kuitenkin toiseen suuntaan.

Naghian sai töitä kännykkäyhtiö Nokiasta. Syntyi tytär ja väitöskirja tehonsäädöstä tulevaisuuden matkapuhelinjärjestelmissä.

Uusi kansainvälinen työympäristö vei mukanaan. Kielen oppiminen, ystävät ja perhe auttoivat tekemään kodin Espooseen.

– Maailma alkoi avautumaan, Naghian sanoo.

Genelecin kaiutin
Genelecin toimiala on kapea ja erikoistunut. Naghian esittelee kaiuttimen osaa.Toni Pitkänen / Yle

“Minne? Iisalmeen?”

Ensimmäinen kosketus Ylä-Savoon tapahtui 80-luvun lopulla, kun Siamäk Naghianin pielavetinen ystävä houkutteli hänet vierailulle Iisalmeen.

Vierailut jatkuivat, sillä Naghianin puoliso on kotoisin Pohjois-Savosta Kuopiosta. Vävykokelas pääsi nuorena kokeilemaan heinäntekoa ja tutustumaan maaseutuun.

Luonto ja ihmiset tekivät vaikutuksen.

– Ympärilläni on aina ollut savolaisia. Savolainen kommunikointitapa on älyllinen ja sillä pärjää isoillakin kentillä, hän sanoo.

Myönteisillä kokemuksilla oli vaikutusta, kun Naghian huomasi Genelecin työpaikkailmoituksen. Paikan hakeminen ei silti ollut itsestään selvää.

Naghian mietti olisiko iisalmelainen perheyhtiö tarpeeksi kansainvälinen. Hän oli kouluttautunut pitkälle ja sekin mietitytti, olisivatko tehtävät tarpeeksi haastavia.

Ettei tuntuisi ahtaalta.

– Ajattelin, että jatkan Nokialla, mutta sitten tunsin vahvasti, että haluan muuttaa maaseudulle. Lapsellekin olisi hyvä olla lähempänä isovanhempia.

Siamäk Naghian Genelecin kuunteluhuoneessa Iisalmessa.
Genelecin ensimmäinen kuunteluhuone sijaitsi kerrostalon kellarissa. Silloin äänimaisemaan sekoittui vesiputkien kohinaa. 40 vuotta myöhemmin kuunteluhuone kohisee vain pyynnöstä.Toni Pitkänen / Yle

Naghian tapasi työhaastattelussa perheyrityksen toisen perustajan Ilpo Martikaisen. Haastattelussa keskusteltiin talouden sijaan musiikista ja kuuntelemisesta.

Kulttuurin ja teknologian yhdistelmä viehätti, sillä Naghian harrastaa itsekin musiikkia.

– Meistä tuli läheisiä ystäviä. Mielestäni tässä talossa yhdistyy hienolla tavalla humanismi ja teknologia.

Naghian oli innoissaan muutosta, mutta työkaverit Nokialla ihmettelivät. “Minne? Iisalmeen?” he kyselivät. Ennakkoluuloja pientä paikkakuntaa kohtaan oli niin paljon, että Naghian alkoi itsekin epäillä.

– Mietin, että onko jotain, mitä en ymmärrä.

Samaan ennakkoluuloon hän on törmännyt myös myöhemmin rekrytoidessaan ihmisiä. On paljon helpompaa saada työntekijä Savoon maailman metropoleista kuin pääkaupunkiseudulta.

Muuttopäätöstään hän ei ole katunut. Koti on nyt Iisalmen naapurikunnassa Lapinlahdella, järven rannalla.

– On etuoikeus asua tällaisessa ympäristössä. Lapinlahti on keskellä luontoa ja täynnä kulttuuria.

Ensimmäiset kaiuttimet Yleisradion käyttöön

Genelec sai alkunsa vuonna 1976, kun Yleisradion akustikko kysyi Teknillisessä korkeakoulussa opiskelleilta Ilpo Martikaiselta ja Topi Partaselta, osaavatko he rakentaa tarkkailukaiuttimen.

Uusille kaiuttimille oli käyttöä, sillä Yleisradio rakensi uutta Radiotaloa Helsinkiin. Miehet rakensivat kahdessa viikossa prototyypin ja lupasivat kehittää sitä edelleen yhtiön tarpeisiin.

Yleisradio tilasi kaksikolta 340 aktiivikaiutinta ja Genelec perustettiin tammikuussa 1978. Toimitilat vuokrattiin kerrostalon kellarihuoneistosta Iisalmesta.

Yleisradion laatuvaatimukset olivat tiukat ja tuotteilla piti olla ensitoimitustakuu. Valtion Teknillinen Tutkimuslaitos testasi kaiuttimien kosteuden ja kylmyyden kestävyyttä. Yleisradion äänihuoltopäällikkö tuuppasi kaiuttimen tarkoituksella pois pöydältä, sillä tuotteen piti kestää pieni pudotuskin.

Seuraavat isot tilaukset tulivat Italian radiolta ja Saksan kakkos-TV:ltä. Vaativat asiakkaat varmistivat, että kaiuttimia ryhdyttiin tekemään alusta asti tosissaan.

Siamäk Naghian kertoo, että viime vuonna tehtaalta lähetettiin varaosia Genelecin kaiuttimiin, jotka olivat olleet käytössä 37 vuotta.

Perhe ja työ pitää voida yhdistää

Siamäk Naghian johti tuotekehitystä vuosia ja eteni yrityksessä varatoimitusjohtajaksi. Vain vuotta myöhemmin Ilpo Martikainen tarjosi hänelle toimitusjohtajan paikkaa.

Asiasta käytiin syvällisiä keskusteluja.

Naghian pyysi viikon miettimisaikaa, sillä hän epäröi, miten perhe-elämän ja vaativan työn yhdistäminen onnistuu.

– Tyttäreni on erityislapsi ja olen hoitanut häntä pienestä pitäen, hän sanoo.

Viikon jälkeen Naghian sanoi Martikaiselle, että hän ottaa paikan vastaan, jos voi vaikuttaa siihen, kuinka paljon matkustaa.

– Sanoin, että sinä tiedät, kuka on elämässäni ykkönen.

Martikainen oli vastannut, että niin pitääkin olla.

Ajatus siitä, että työntekijällä voi olla sekä perhe, että työ, on jäänyt elämään Genelecillä. Naghian ymmärtää, että se on kovassa yritysmaailmassa poikkeuksellista.

– Jos olisin hakenut vaativaa tehtävää muualta ja kertonut, että minulla on lapsi, joka on hirveän riippuvainen minusta. Todennäköisesti se olisi muuttunut esteeksi, tietyissä tilanteissa, hän sanoo.

Genelecin kaiutin Siamäk Naghianin kädessä.
Kaiuttimen kotelo syntyy kierrätysmateriaaleista, kuten alumiinitölkeistä ja autojen osista. Toni Pitkänen / Yle

Matkapäiviä tulee tällä hetkellä noin 100 vuodessa. Enemmänkin voisi matkustaa, mutta Naghian arvostaa arkeaan Lapinlahdella.

Toisaalta hän haluaa tavata yhteistyökumppaneita ja asiakkaita mielellään kasvokkain, jotta yhteydenpito on Genelecin arvojen mukaista.

Haastattelua edeltävällä viikolla Naghian oli ensin Itävallassa ja Italiassa, ja matkusti sieltä Helsinkiin musiikkimuseo Famen avajaisiin. Niiden jälkeen hän ajoi läpi yön pimeää ja sateista viitostietä, jotta pääsi heräämään kotoaan.

Loppumatkasta vastaan ajoi vain yksi rekka.

Oli myös toinen syy kiirehtiä kotiin. Tytär on kasvanut aikuiseksi ja asuu omillaan. Hän kuitenkin viettää joka toisen viikonlopun vanhempiensa luona.

Isä järjestää vieläkin matkat niin, että voi olla kotonaan tyttärensä kanssa.

– Silloin, kun olen hänen kanssaan, olen täysin siinä, Naghian sanoo.

Aikuisten tekemiä kaiuttimia

Yritystä voi johtaa monella tapaa. Voi istua isossa työhuoneessa, katsella järvelle ja vaihtaa ajatuksiaan vain hallituksen puheenjohtajan kanssa.

Siamäk Naghianista se tuntuisi vieraalta, sillä hän nauttii vuorovaikutuksesta yrityksen työntekijöiden kanssa. Naghian voi kävellä tehtaassa ja kysyä, miten työt sujuvat. Hän voi pallotella ideoita ja nauttia siitä, että työntekijöiden innostus ja omistautuminen näkyvät.

Se on tapa, jolla hän haluaa johtaa.

Naghian kertoo esimerkin työmatkaltaan, jolla pääsi seuraamaan kiinalaista tehdasta. Hän katseli riveissä työskenteleviä ihmisiä, liukuhihnaa ja vakavia ilmeitä.

– Kysyin, minkä ikäisiä he ovat? Ovatko ihan lapsia? Naghian sanoo.

Hänelle vastattiin, että eivät tietenkään. “Kiinalaiset näyttävät ikäistään nuoremmilta”.

Vastaus ei vakuuttanut, sillä Naghian on käynyt Kiinassa useiden vuosikymmenten ajan.

– Kyllä minä sen verran tajuan. En nähnyt yhtään hymyä! hän sanoo.

Naghian on laskenut, että työntekijän palkka maksaa Kiinassa ainakin 10 kertaa vähemmän kuin Suomessa. Jos haluaisi tehdä taloudellista voittoa, niin tämä olisi yksi tapa.

Naghian pyörittää päätään.

– Vaikka saisin miljoonia, en voisi johtaa yritystä siten.

Iisalmessa kaiutintehtaassa Naghian tervehtii ihmisiä ja he tervehtivät takaisin. Vastaavat hymyyn.

Siamäk Naghian Genelecin tehtaalla Iisalmessa.
Siamäk Naghianin mukaan Genelec toimii esimerkkinä siitä, että pienelläkin paikkakunnalla voi tehdä isoja juttuja.Toni Pitkänen / Yle

Elektroniikkaa Suomesta Kiinaan

Genelecin liikevaihto oli Naghianin aloittaessa noin 15 miljoonaa euroa vuodessa. Tänä vuonna liikevaihto on 35–36 miljoonan euron tasolla. Yritys on kasvanut tasaisesti, mutta erityisesti Naghianin johdolla.

– Kasvua haetaan, ehdottomasti, Naghian sanoo.

Mutta hänellä on kasvulle ehtoja.

Yrityksen missiona on tehdä maailman parhainta äänentoistojärjestelmää. Kasvun täytyy tulla siten, että tästä tavoitteesta ei tingitä. Käytännössä se tarkoittaa sitä, että tuotekehitykseen panostetaan ja sitä tehdään samassa paikassa kuin tuotteitakin.

Joitakin vuosia sitten yritys huomasi, että ihmiset halusivat ostaa ammattilaisille tarkoitettuja kaiuttimia kotikäyttöön. Aiemmin musiikkia tehtiin vain studioissa, mutta vähitellen ammattimaisen ja kotona tehdyn raja alkoi hämärtyä.

Genelec ei aio lähteä elektroniikan kulutusmeininkiin, jossa laitteet vaihdetaan parin vuoden välein. Ei, vaikka sellaisesta saattaisi avautua isotkin markkinat.

Yhtiön strategiassa ympäristöasiat on määritelty yhtä tärkeiksi kuin kannattavuus.

– Siihen emme mene, että tehdään tuote vähän huonommaksi, vähän halvemmaksi. Meillä on ihan allergia sille, Naghian sanoo.

Sen sijaan ammattilaistason kaiuttimia tarjotaan myyntiin myös sellaisilla johdoilla, jotka helpottavat niiden liittämistä kotilaitteisiin.

Ratkaisu on tuonut uusia asiakkaita etenkin Kiinasta. Siellä on uusi tiedostavien asiakkaiden ryhmä, joka haluaa tietää, millaisissa oloissa tuotteet on tehty.

Genelecin tehdas Iisalmessa.
Suomessa on itsestään selvää, että tehtaassa työskentelevät vain aikuiset. Toni Pitkänen / Yle

Iso osa Euroopassa myydystä elektroniikasta tehdään Kiinassa ja tuodaan Eurooppaan. Genelecillä toimitaan päinvastoin.

– Minä olen ylpeä siitä, että kaiuttimet tehdään Iisalmessa, koska voin hyvällä omalla tunnolla sanoa, millainen elämä meidän työntekijällä on, Naghian sanoo.

Suomessa työntekijöiden lapset eivät ole töissä, vaan pääsevät kouluun. Naghian kertoo seisoneensa samassa terveyskeskuksen jonossa kuin kaikki muutkin.

– Maailma tarvitsee enemmän tällaisia yhteiskuntia. Me voimme viedä tätä viestiä maailmalle.

Genelec on investoinut Iisalmen tehtaaseen miljoonia euroja. Loppuvuodesta vietetään avajaisia, kun yrityksen mittavin laajennus otetaan käyttöön. Naghian arvioi, että yritys voi kaksinkertaistaa tuotantonsa tulevina vuosikymmeninä.

Tuotanto ja tuotekehitys pidetään Ylä-Savossa jatkossakin, sillä se on omistajaperheen tahto.

Lue myös:

Koskisen kajareissa pyöreys ei ole vain muotoseikka