Islannissa kissa on joulueläin ja joulupukilla on 13 pahatapaista kollegaa

Islantilaislapsia patistetaan joulun alla kilteiksi tarinalla, joka on saanut uusia käänteitä aikaa myöten. Juuret ovat Islannin varhaisessa kansanuskossa.

tiede
Tiedeuutisten joulukalenteri-kuvituskuva
Hilppa Hyrkäs / Yle

Reykjavikin keskustassa hohtelee valtava kissa. Viisimetrinen, tuhansilla ledvaloilla koristeltu metallikissa on torilla uusi tulokas, tämä joulu on sille vasta toinen, mutta pahansisuisella kissalla on vanha rooli Islannin jouluperinteessä.

Varjoissa lurkkiva musta Jólakötturinn-kissa kuuluu 13 joulupojan ja heidän äitinsä porukkaan. Joulupojat hoitelevat Islannissa joulupukin roolia vaikka ovat sivistyttyäänkin tavoiltaan puoleksi peikkoja.

Myyttien mukaan joulupojat tulevan joulukuussa asuinpaikastaan vuorilta ihmisten pariin. He hipsivät yksitellen lasten makuuhuoneisiin 13:na joulunaluspäivänä ja jättävät kenkiin pieniä lahjoja. Lapsi, jonka käytöksestä he eivät pidä, saa kenkäänsä perunan.

Kerran tultuaan kukin viipyy 13 päivää. Ensimmäinen lähtee paluumatkalle vasta jouluaattona ja viimeinen loppiaisena.

Kynttilävaras on pojista suosituin

Joulupoikien nimet kertovat heidän ulkonäöstään, taipumuksistaan tai lempiruoastaan. Yksi on Skyrinahmija, toinen Ovenpaukuttaja. Kun islantilaiset saivat joitakin vuosia sitten äänestää suosikkinsa, Kynttilävaras voitti.

Kynttilöiden varastelu ja syöminen ovat toki ikävä tapa, mutta Kynttilävaras on osoittautunut joulupojista anteliaimmaksi – luultavasti siksi, että hänen päivänsä on jouluaatto.

Peruna kengässä ja kynttilöiden katoaminen joulupojan suuhun ovat pieniä harmeja siihen verrattuna, että heidän äidillään Grýlalla on tapana syödä huonotapaisia lapsia. Hänen ulkonäkönsäkin on kerrassaan hirmuinen. Häntiä on monta ja sarvekkaita päitäkin enemmän kuin yksi.

Leppalúði-isä lököttelee mieluiten vuorilla luolassa, mutta käy silloin tällöin auttamassa vaimoaan lasten sieppaamisessa.

Joulukissan hommiksi jää pistellä poskeensa lapset, joiden joulupaketeissa ei ole lainkaan vaatteita. Eipä siis kannata valittaa pehmeistä paketeista.

Viranomaiset yrittivät kieltää joulupojat

Joulupojilla on syvät juuret Islannin varhaisessa historiassa, kertoo Islannin yliopiston folkloristiikan professori Terry Gurrell Atlas Obscura -lehdessä (siirryt toiseen palveluun).

Muinaiset islantilaiset uskoivat jakavansa saarensa näkymättömien asukkaiden kanssa. Nämä elivät lähellä mutta toisessa ulottuvuudessa. Islannin kansanperinteessä on lukemattomia tarinoita kohtaamisista piiloväen kanssa, eivätkä sellaiset väitteet ole tuntemattomia tänäkään päivänä.

Vanhimmat kirjalliset tiedot joulupojista ovat peräisin 1600-luvulta Itä-Islannista. Grýla-peikko on vanhempaa perua, mutta tuolloin hänet liitettiin ensi kertaa poikajoukkoonsa ja jouluun.

Kansantarinoissa oli isoja paikallisia vaihteluja muun muassa poikien määrässä. Enimmillään heitä oli useita kymmeniä mutta yksi oli aina yhteistä: he olivat hirviöitä, jotka eivät tuolloin todellakaan tuoneet lahjoja.

Tarinoita ei lopettanut edes virkavallan vuonna 1746 antama julistus, jossa vanhempia kiellettiin pelottelemasta lapsia joulupojilla. Jo 1500-luvulla joulun kristillisyyttä oli painotettu lailla, jossa kiellettiin kaikenlainen riekkuminen ankaran rangaistuksen uhalla.

Joulupoikien evoluutio jatkuu

Joulupoikien nykymuoto on peräisin runoilija Jóhannes úr Kötlumilta. Hänen 1930-luvulla kirjoittamansa runon lukeminen ääneen kuuluu edelleen monen islantilaiskodin ja -koulun jouluperinteisiin.

Runon englanninnos on luettavissa Iceland Monitor -lehdestä (siirryt toiseen palveluun). Björk puolestaan levytti joulukissasta 1980-luvulla laulun, joka on kuunneltavissa Youtubesta (siirryt toiseen palveluun).

Islannin kansallismuseo (siirryt toiseen palveluun) kertoo verkkosivullaan, että joulupoikien nykyiset nimet kansanperinteen kymmenistä nimistä valitsi Jón Arnason kansantarinakokoelmaansa 1800-luvun puolivälissä ja vakiinnutti Jóhannes úr Kötlum runossaan.

Joulupoikien evoluutio jatkuu. Kuvissa he muistuttavat yhä enemmän yhdysvaltalaista joulupukkia punaisine vaatteineen ja hyväntuulisine ilmeineen.

Alkuperäinen elämä haisevina, huonotapaisina heppuina, jotka varastivat ruokaa ja kiusasivat lampaita, on jäänyt kansantarina-arkistoihin.

Juttu on osa Ylen Uutis- ja ajankohtaistoiminnan tiedeuutisten joulukalenteria. Julkaisemme päivittäin tiedeuutisen, joka liittyy tähän vuodenaikaan – suoraan tai ainakin mutkan kautta. Viimeinen luukku aukeaa jouluaattona.

Aiemmat luukut:

22. Talvipäivänseisaus on pueblointiaaneille joulun veroinen juhla

21. Joulu näkyy yhdeksän kuukauden päästä syysvauvoina

20. Jouluaattoilta kello 22 on monelle vuoden pahin hetki

19. Suu makeaksi joulukuusen neulasilla

18. Joulun jälkeen alkaa kwanzaa

17. Joulun henki näkyy vipinänä jouluihmisten aivokuvissa

16. Brittien savupiipuista laskeutui myös jotakin kamalampaa kuin joulupukki

15. Mikä saa jouluvalot säilytyksessä solmuun?

14. Tanskan kuuluisat joulukuuset kärsivät paljaista olkapäistä

13.Yhdysvaltain joulupadat ovat kattiloita, ja nyt niiden kyljessä on älysiru

12.Silmiesi väri saattaa vaikuttaa kaamosmasennukseen

11. Puistokävely saa somen käyttäjät yhtä hyvälle tuulelle kuin joulu

10. Kolme ihmistä on viettänyt joulun Kuun kupeessa

9. Piparkakkuhan on suorastaan terveystuote

8. Musiikin professorin tekemästä täydellisestä joululaulusta ei kumma kyllä tullut hittiä

7.Vaikka Maa oli suuri lumipallo, merissä sinnitteli alkeellista elämää

6. Yli kolmasosa aikuisista toivoo, että voisi yhä uskoa joulupukkiin

5. Onko Betlehemin tähdelle tieteellinen selitys?

4. Yhdysvaltain joulu täyttää 480 vuotta

3. Kaikki lumihiutaleet eivät olekaan erilaisia

2. Mitä yhteistä on joulukuusella ja dinosauruksella?

1. Ystävän joululahjan paketoinnissa ei kannata olla turhan tarkka, neuvoo tutkimus