Silmiesi väri saattaa vaikuttaa kaamosmasennukseen

Silmien värillä on merkitystä, kun aivoihin pitäisi saada virkistävää päivänvaloa myös hämärinä talvikuukausina.

tiede
Tiedeuutisten joulukalenteri kuvituskuva
Hilppa Hyrkäs / Yle

Talvikuukausien pimeys on monelle raskasta, mutta joihinkuihin SAD, vuodenaikaan liittyvä masennus tai suomalaisittain kaamosmasennus, iskee kuin moukari.

SAD:n laukaisijaksi on epäilty päivänvalon vähäisyyttä. Siinä tapauksessa ankaraa SAD:ta pitäisi esiintyä eniten maissa, jotka ovat kauimpana päiväntasaajasta.

Vai onko syynä vuorokausirytmin häiriytyminen, kun päivät lyhenevät?

Yhdeksi selitykseksi on soviteltu myös serotoniinin ja melatoniinin epätasapainoa elimistössä. Serotoniini on hermoston välittäjäaine, joka lisää energisyyttä, ”pimeähormoni” melatoniini tekee uniseksi. Ehkä talvesta pahimmin kärsivien elimistö tuottaa talvella liikaa melatoniinia?

Millekään näistä hypoteeseista ei ole löytynyt tutkimuksissa selvää tukea, ja jotkin tulokset ovat suorastaan ristiriidassa keskenään, kertoo Etelä-Walesin yliopiston vierailijaprofessori Lance Workman artikkelissaan The Conversation-lehdessä (siirryt toiseen palveluun).

Brittitutkijoiden esittämä osasyy kaamosmasennustaipumukselle onkin yllättävä: silmien väri.

Talvi koettelee yhtä lailla Walesissa kuin Kyproksessa

Workman arvelee, että vastaus on useiden biologisten ja fysiologisten tekijöiden summa. Silmien väri saattaa olla yksi tällainen tekijä, hän kertoo johtamansa tutkimuksen tuloksista.

Koehenkilöinä oli 175 opiskelijaa walesilaisesta ja kyproslaisesta yliopistosta.

Kun heille tehtiin SAD-kyselytesti, osoittautui, että asuinpaikalla ei ollut merkitystä heidän kertomiinsa talvisiin masennusoireisiin. Silmien värillä sen sijaan oli.

Sini- tai muutoin vaaleasilmäisillä oli selvästi vähemmän tai lievempiä oireita kuin ruskea- ja muilla tummasilmäisillä. Jo tämän vuosituhannen alussa yhdysvaltalainen tutkimus (siirryt toiseen palveluun) oli viitannut vastaavaan.

Workmanin päätelmä on, että silmien väri vaikuttaa niiden kykyyn hyödyntää valoa.

Hypotalamus tarvitsee valoa

Verkkokalvon solut laukaisevat valon vaikutuksesta hermoimpulsseja, joista aivot muodostavat kuvan – sen, mitä ihminen näkee – mutta osa soluista lähettää aivojen hypotalamukselle informaatiota ainoastaan kirkkauden määrästä.

Hypotalamus säätelee hormoneilla muun muassa nälän ja väsymyksen tuntemuksia.

Siniset, vihreät ja harmaat silmät ovat valolle herkempiä kuin ruskeat. Niinpä vaaleiden silmien verkkokalvojen solut lähettävät hypotalamukselle signaaleja pienemmästä valon määrästä kuin ruskeiden.

Valon ansiosta melatoniinin tuotanto pysyy kurissa, Workman selittää.

Tämä päätelmä on samaa paria sen teorian kanssa, jolla on selitetty sitä, että pohjoisilla väestöillä on yleisemmin siniset silmät kuin eteläisillä. Teorian mukaan siniset silmät ovat sivutuotetta mutaatiosta, joka aiheutti vaalean ihon esivanhempiemme vaeltaessa yhä pohjoisempaan.

Vaalean ihon ansiosta asukkaiden elimistö ottaa talteen sen vähäisen D-vitamiinimäärän, jota pohjoisen päivänvalo riittää tarjoilemaan talvella.

Workmanin tutkimus on vapaasti luettavissa Behavioural Science & Psychology -lehdestä (siirryt toiseen palveluun).

Juttu on osa Ylen Uutis- ja ajankohtaistoiminnan tiedeuutisten joulukalenteria. Julkaisemme päivittäin tiedeuutisen, joka liittyy tähän vuodenaikaan – suoraan tai ainakin mutkan kautta. Viimeinen luukku aukeaa jouluaattona.

Aiemmat luukut:

11. Puistokävely saa somen käyttäjät yhtä hyvälle tuulelle kuin joulu

10. Kolme ihmistä on viettänyt joulun Kuun kupeessa

9. Piparkakkuhan on suorastaan terveystuote

8. Musiikin professorin tekemästä täydellisestä joululaulusta ei kumma kyllä tullut hittiä

7.Vaikka Maa oli suuri lumipallo, merissä sinnitteli alkeellista elämää

6. Yli kolmasosa aikuisista toivoo, että voisi yhä uskoa joulupukkiin

5. Onko Betlehemin tähdelle tieteellinen selitys?

4. Yhdysvaltain joulu täyttää 480 vuotta

3. Kaikki lumihiutaleet eivät olekaan erilaisia

2. Mitä yhteistä on joulukuusella ja dinosauruksella?

1. Ystävän joululahjan paketoinnissa ei kannata olla turhan tarkka, neuvoo tutkimus