Mikä susissa mietityttää? 8 kysymystä ja vastausta susista

A-studio pyysi yleisöltä kysymyksiä susiin liittyen. Niitä tuli toistasataa, joista poimittiin kahdeksan asiantuntijoiden vastattaviksi.

susi
Susi ilta-auringossa.
Tuoreen susikannan hoitosuunnitelman toivotaan vähentävän kiistelyä susiasioista.Tuomo Björksten / Yle

Suomalaiset janoavat susitietoa.

Samaan aikaan, kun viranomaiset puuhaavat susikannan hoitosuunnitelman ja EU-hankkeiden parissa, ihmisiä näyttävät askarruttavan melko yksinkertaiset asiat suden liikkumisessa ja käytöksessä. Onhan susi yksi Suomen neljästä suurpedosta ja herättää voimakkaita tunteita puolesta ja vastaan.

A-studio pyysi maanantaina Ylen verkkosivuilla yleisöltä susikysymyksiä. Niitä tulikin toistasataa. Valitsimme kahdeksan asiantuntijoiden vastattavaksi.

Susien käyttäytyminen

Susien lisääntymisen seurauksena ne tulevat entistä useammin ihmisten elinpiiriin. Tämä on aiheuttanut konflikteja ja susipelkoakin. Erätalousyksikön päällikkö Vesa Ruusila maa- ja metsätalousministeriöstäavaa susien käytöksen muutosta.

Miten susi on muuttunut sadassa vuodessa? Mihin sen ihmispelko on kadonnut? Ennen sudet pysyivät korpiseudulla ja karttoivat ihmiskontaktia.

– Tutkimusten mukaan sudet pyrkivät tavallisesti välttelemään asuttuja alueita. Nuoret yksilöt, joilla ei ole omaa reviiriä tai jotka ovat vasta perustamassa sellaista, liikkuvat useammin asutuksen läheisyydessä. Susien hakeutumisessa asutuksen läheisyyteen on lisäksi huomattavia yksilöllisiä eroja. Aiemmin susi luokiteltiin haittaeläimeksi ja ne pyrittiin poistamaan nopeasti niiden tullessa lähelle asutusta. Tällöin susia oli lähinnä Itä-Suomen erämaisilla alueilla.

– Yhden susilauman reviiri on seurantasusiin pohjautuvan tarkastelun perusteella keskimäärin 1 200 neliökilometriä. Susien liikkumisalueelle mahtuu monenlaisia maisemia ja poikkeuksetta myös ihmisasutusta. On mahdollista, että tiheämmin asutussa läntisessä Suomessa sudet, erityisesti alueella syntyneet yksilöt, ovat tottuneempia ihmisten läheisyyteen kuin itäisessä Suomessa.

Onko niin sanottu yksinäinen susi kaikkein vaarallisin? Jos susiparin alfauros tai -naaras ammutaan, niin lauma hajoaa ja jää heittosusia, jotka eivät tee ryhmätyötä. Ovatko yksinäiset niitä, jotka helpoimmin tulevat pihoihin ravinnon perään?

– Yksittäisten susien ja susilaumojen käyttäytymisessä on suurta vaihtelua. Jotkut laumat ja yksilöt varovat ihmistä ja asutusta enemmän kuin toiset. Tutkimuksen mukaan alfanaaraan ampuminen johtaa todennäköisemmin lauman hajoamiseen kuin alfauroksen ampuminen.

– Yleisellä tasolla voidaan todeta, että mikäli sudella on käytettävissään runsaasti luontaista ravintoa, Suomessa erityisesti hirvieläimiä, sen tarve hakeutua asutusten läheisyyteen ravinnon takia on pienempi. Tämän takia monilajinen kannanhoito, jossa huomioidaan sekä suurpedot että niiden ravintovarat, on tärkeää.

Viranomaisilta kysyisin, kuka on vastuussa, jos susilauman, joka vierailee jatkuvasti pihoissa ja taajamissa, annetaan jatkaa tätä toimintaa, eikä poistolupaa saada? Kenelle voi syytteen laittaa sitten, kun vahinko sattuu?

– Kysymyksessä kuvattuun tapaukseen uudessa hoitosuunnitelmassa on selkeä toimintamalli. Suomen riistakeskus päättää vahinkoperusteisten poikkeuslupien käytöstä ja karkotustoimenpiteistä esimerkiksi säännöllisesti pihoilla vierailevien susien osalta. Poliisi päättää jatkotoimenpiteistä tilanteissa, joissa susi aiheuttaa konkreettista uhkaa tai vakavaa vaaraa.

– Mikäli sutta ei vahingoita, jokainen voi karkottaa suden pihapiiristään, ja pakkotilasäädöksen perusteella itseään ja omaisuuttaan voi puolustaa suden hyökkäykseltä. Mikäli susi tilanteessa haavoittuu tai kuolee, asiasta tehdään automaattisesti rikosilmoitus ja esitutkinta, jonka jälkeen asia etenee syyttäjän harkintaan. Viime vuosilta on oikeustapauksia siitä, että esimerkiksi koiran kimppuun hyökännyt susi on ollut luvallista ampua.

– Suden aiheuttamat vahingot (esim. kotieläin- tai henkilövahingot) korvataan riistavahinkolain mukaisesti. Koska kyseessä on luonnonvarainen laji, jota kukaan ei omista, varsinaista syytettä sen aiheuttamista vahingoista ei voi nostaa.

Lisätietoja suurpetovahingoista ja vahinkojen korvaamisesta. (siirryt toiseen palveluun)

Susikanta ja sen laskeminen

Luonnonvarakeskus Lukella on Valtioneuvoston asetuksella annettu tehtävä tuottaa tietoja riistakantojen tilasta ja kehityksestä, muistuttaa Luken ohjelmajohtaja Sirpa Thessler vastatessaan keskusta koskeviin kysymyksiin.

Miksi Luke saa laskea susikannat? Susia on ainakin kolminkertainen määrä kuin mitä Luke väittää. Minkä takia Luke ei halua laskea susia yhdessä metsästäjien kanssa? Metsästäjät liikkuvat luonnossa ja tietävät, missä susia on.

– Kanta-arvio perustuu pääosin metsästäjien tekemiin havaintoihin, jotka on ilmoitettu suurpetoyhdyshenkilölle. Suurpetoyhdyshenkilö kirjaa havainnot TASSU-tietojärjestelmään. Nämä havainnot ovat tärkein tietolähde kanta-arviossa yhdessä DNA-keräyksen kanssa.

– Olen samaa mieltä kysyjän kanssa siitä, että metsästäjät liikkuvat luonnossa ja tietävät, missä susia heidän alueellaan on. Sen vuoksi juuri metsästäjiä pyydetään ilmoittamaan havainnoista suurpetoyhdyshenkilöille ja tietoa hyödynnetään kanta-arviossa.

– Kysyjä varmaankin viittaa laskemisella lumijälkilaskentoihin, joita ei ole viime vuosina tehty. Lumijälkilaskennat ovat työläs tapa saada tietoa koko maan susikannasta, koska laskenta tuottaa tietoa vain laskenta-alueen susireviirin lauman koosta ja vain laskenta-ajankohdalta. DNA:sta saadaan yksiselitteistä tietoa lauman vähimmäiskannasta.

Miksi Luke ei julkaise susien DNA-karttoja yleisölle? Ovatko tähän mennessä tutkitut sudet kaikki puhtaita susia?

– DNA-näytteiden tulokset on julkaistu riistahavainnot.fi -palvelussa taulukkona (siirryt toiseen palveluun)ja kartalla (siirryt toiseen palveluun). Tieto ei kuitenkaan ole ajantasaista, sillä näytteitä kootaan kerralla isompi määrä lähetettäväksi Turun yliopiston evoluutiobiologian keskukseen, jossa ne analysoidaan.

– Suomesta on löydetty kolme koirasusitapausta. 2010 Kuhmossa ja Parkanossa ja 2004 Juvalla. Nämä koirasudet on lopetettu.

Hirvikoira metsästyskoira koira lemmikki gps paikannin
Vuosittain kymmenet metsästyskoirat joutuvat suden suuhun. Elisa Kinnunen / Yle

Sudet ja metsästäjät

Jos suden suojelijat saavat lokaa niskaan, niin saavat myös susien takia koiravahingoista kärsivät metsästäjät. Metsästystä koskeviin kysymyksiin vastasi Metsästäjäliiton toiminnanjohtaja Heli Siitari.

Meillä on viime vuosina ollut maassa vaihtelevasti 150–250 sutta, joita suurin osa kansalaisista ei ole koskaan nähnyt eivätkä tule näkemään. Ääntäkään sudet eivät juuri pidä. Kysyisin, miksi 300-tuhantinen metsästäjäjoukko ja heidän etujärjestönsä Metsästäjäliitto kokevat suden suurimpana uhkana, lietsovat aiheetonta pelkoa tietoisesti tiedotusvälineissä ja sosiaalisessa mediassa?

– Metsästäjäliiton mielestä Suomen susikanta voi olla elinvoimainen, kunhan haitat ovat hallinnassa. Olemme olleet luomassa susikannan hoitosuunnitelmaa laajapohjaisessa yhteistyöryhmässä. Metsästäjäliitto ei hyväksy susien laitonta tappamista, mutta pitää suden kannanhoidollista metsästystä tärkeänä keinona lisätä suden hyväksyttävyyttä.

– Metsästäjillä on monia yhteiskunnallisia tehtäviä. Metsästäjät hoitavat mm. sorkkaeläinkantaa yhteiskunnalle. Esimerkiksi hirven kannanhoitoa tehdään, jotta ehkäistään taimikko- ja viljelytuhoja maa- ja metsätaloudelle sekä liikenneonnettomuuksia.

– Sudet ovat tänäkin vuonna tappaneet kymmeniä metsästyskoiria metsästystehtävissään. Hirvenmetsästys nykyisessä mittakaavassa ilman koiria on täysi mahdottomuus. Sudet ovat keskittyneet tietyille alueille maassamme, eikä niitä voi vielä joissain osissa maatamme juurikaan siksi nähdä.

Mikä on metsästyksessä käytetyn koiran keskimääräinen korvaussumma?

Valtio on kuluvan vuoden aikana korvannut kymmenestä susien aiheuttamasta koiravahingosta lähes 38 000 euroa. Summasta lähes puolet on maksettu Pohjois-Karjalassa tapahtuneista vahingoista.

Susi valokeilassa

Koska susikeskustelu on hyvin polarisoitunutta, osoittaa syyttävä sormi joskus myös mediaan. Susiasioista on vaikea uutisoida ilman, että joku osapuoli kokee jääneensä vähemmälle huomiolle. Mediaa koskevaan yleisökysymykseen vastasi Luken ohjelmajohtaja Sirpa Thessler.

Miten susitutkija kokee median roolin susikeskusteluissa? Esiintyykö esimerkiksi lehdistö hyvänä tiedonvälittäjänä vai syyllistyykö se klikkijournalismin kautta jopa susivihan tai -pelon lietsontaan?

– Medialla on tärkeä rooli tiedonvälittäjänä susikeskustelussa, mutta haluttaessa näkökulman voi tietenkin valita myös siten, että jutulla luodaan vastakkainasettelua. Susi kieltämättä ylittää uutiskynnyksen helposti, mutta toimittajat ovat itse parhaita arvioimaan syitä tähän.

A-studiossa keskustellaan tänään susista. Uusi susikannan hoitosuunnitelma herättää toiveita, että susikiistoihin saataisiin malttia. Vieraina suurpetoasiantuntija Riku Lumiaro Suomen luonnonsuojeluliitosta ja puheenjohtaja Hannu Immonen Suomen Harmaahirvikoirajärjestöstä. TV1 kello 21.