Naapuri sai rakentaa, miksen minä? – KHO:n ratkaisu tiukentaa suhtautumista maalämpöön

Vesilain tiukentunut tulkinta voi kaataa taloyhtiön tai omakotiasujan haaveet maalämmöstä pohjaveden muodostusalueella.

maalämpö
Syksyinen Tampere ja Pispala.
Pohjavesialueella sijaitsevassa Pispalassa on vanhoja energiakaivoja, mutta uusille tuskin lupaa heltiää.Jussi Mansikka / Yle

Tähän asti maalämmön rakentaminen on ollut hankalaa pohjavesialueella, mutta viime keväästä lähtien se on ollut käytännössä mahdotonta. Syynä on Korkeimman hallinto-oikeuden keväällä antama ratkaisu.

Turkulaiset kiinteistönomistajat olisivat halunneet korvata asuinrakennuksensa öljylämmityksen maalämmöllä energiakustannusten pienentämiseksi. Sitä varten he hakivat lupaa 180 metriä syvälle energiakaivolle.

Etelä-Suomen aluehallintovirasto hylkäsi lupahakemuksen toukokuussa 2016. Korkein hallinto-oikeus asettui samalle kannalle viime keväänä ja julkaisi päätöksensä vuosikirjaratkaisuna (siirryt toiseen palveluun). (KHO)

Oikeuden päätös ohjaa viranomaistoimintaa

KHO:n ratkaisun jälkeen Ely-keskukset ovat arvioineet uudelleen suhtautumistaan maalämmön rakentamiseen Ylitarkastaja Vesa Hyvärinen Pirkanmaan ely-keskuksesta myöntää, että lupia ei kesän jälkeen ole puollettu.

– KHO katsoi yksittäisen kiinteistön energiakaivohankeen aiheuttavan merkityksellistä riskiä pohjavedelle. Vuosikirjaratkaisut ovat ohjeita viranomaisille. Ne tulee lukea huolellisesti ja ottaa käytäntöön, hän sanoo.

puolikuva Vesa Hyvärisestä
Ylitarkastaja Vesa Hyvärisen mukaan pohjavesialueilla on noudatettava hyvin vahvasti varovaisuusperiaatetta.Jussi Mansikka / Yle

Esimerkiksi Tampereella pohjavesialue on laaja ja melko tiiviisti rakennettu. Keskustan itäpuolella vyöhyke kulkee Järvensivulta Kaukajärvelle ja länsipuolella Pispalasta Ylöjärvelle ja Nokialle asti. Alueella on lukuisia energiakaivoja.

KHO:n linjauksen jälkeen saattaakin käydä niin, että naapurin maalämpökokemuksista innostunut taloyhtiö ei saa lupaa omalle kaivolleen.

– Tässä ratkaisussa KHO katsoi, että kun alueella on jo energiakaivoja, uusi kaivo aiheuttaa lisää riskiä, Vesa Hyvärinen sanoo.

Mutta eikö ole väärin, että laki kohtelee naapuruksia eri lailla? Hyvärisen mukaan on luonnollista, että oikeuskäytännön muuttuessa tällaisia tilanteita tulee.

– Tuossa oli aiemmin huoltoasema vuosikymmeniä, mutta se jouduttiin purkamaan pois, ettei pohjavesi vaarantuisi. Tässä on kyseessä saman tyyppinen ajattelun muutos.

Luvan edellytyksenä on merkittävä hyöty

Maalämmön rakentamiseen riittää yleensä kunnan lupa ja jos ollaan kaava-alueen ulkopuolella, lupia ei tarvita välttämättä ollenkaan. Kun mennään pohjaveden muodostusalueelle, kunta pyytää yleensä lausuntoa elyltä.

Jos ely edellyttää vesilain mukaisen luvan hakemista, kiinteistön omistaja voi kääntyä asiassa aluehallintoviraston puoleen. Myös avi pyytää hankkeesta lausunnon ely-keskukselta.

– Jos luvalle ei ole vesilain mukaan ehdotonta estettä, hankkeesta tehdään niin sanottu intressivertailu. Siinä arvioidaan hankkeen mahdolliset hyödyt ja haitat, Vesa Hyvärinen kertoo.

– Luvan edellytys on, että hyödyt ovat merkittävästi haittoja suuremmat. Näissä energiakaivotapauksissa hyöty on kuitenkin yleensä yksityinen ja pieni.

Viimeisen viiden vuoden aikana noin 80 prosenttia aveihin jätetyistä lupahakemuksista on hylätty tai jätetty sikseen. Sitä aiemmin lupa heltisi helpommin.

Hyvärisen mukaan viranomaiset pyrkivät hakemaan yhteistä linjaa. Jokainen tapaus harkitaan kuitenkin erikseen eikä linja ole välttämättä täysin yhtenäinen.

– Mutta ei se kovin todennäköistä kuitenkaan ole, että energiakaivolle saa lupaa tässä pohjavesialueella. Kyllä linjaus on tiukka.

Lue lisää:

Maalämpö kiinnostaa kerrostaloyhtiöitä – investoinnin voi maksaa lämmityskuluissa syntyneellä säästöllä