Pohjois-Lapin järvet eivät ole kymmeneen vuoteen jäätyneet näin aikaisin – Inarijärven Nellimvuonossa jäätä on jo 22 senttiä

Jäänpaksuuden mittaus antaa tietoa tutkimukselle ja jäällä kulkijoille. Heimo Pukkilan työtä ei robotti pysty tekemään.

Jään paksuus
Heimo Pukkila Nellimistä mittaa Inarijärven jäänpaksuutta.
Heimo Pukkila menee mittaamaan jäänpaksuuden vasta, kun on varmasti turvallista. Vesa Toppari / Yle

Inarijärven itäosassa, Nellimvuonolla moottorikelkkojen jälkiä näkyy runsaasti. Myös keltaisiin työvaatteisiin pukeutunut mies käynnistää oman moottorikelkkansa ja suuntaa keskelle vuonoa.

Pilkkimiehestä ei ole kyse, vaikka kaira törröttääkin kelkan päällä. Nellimiläinen Heimo Pukkila työskentelee Suomen ympäristökeskukselle ja mittaa jäänpaksuutta Inarijärvellä.

Hän on mies, jota automaatti tai robotti ei voi korvata.

Pukkila on mitannut jäätä vasta muutamia vuosia, mutta tänä talvena hän on erityisen tyytyväinen.

– Nyt näyttää hyvältä. Jäät tulivat hyvissä ajoin. Tämä on ainutkertainen tapaus, että näin aikaisin pääsen ulapalle mittaamaan, kertoo Pukkila.

Heimo Pukkila mittaa mittanauhalla tarkasti Inarijärven jäänpaksuutta.
Jäät mitataan edelleenkin ihmisvoimin, koska kustannustehokkaita jäänpaksuudenmittauslaitteita ei ole keksitty.Vesa Toppari / Yle

Alkutalven aikana Lapissa päästiin nauttimaan kunnon pakkasista. Niiden avulla Pohjois-Lapin järvet saivat aikaisen jääpeitteensä.

Pukkila tökkää mittatikkunsa lumeen. Tarkoitus on mitata, kuinka paljon jäällä on lunta. Mittaustuloksen hän kirjaa tarkasti sinikantiseen vihkoonsa. Punainen kaira pyörii lihasvoimin.

Pukkila tutkii polvillaan avantoa tarkasti. Ensin mitataan kohvajään paksuus. Lumi ja vesi muodostavat sohjoa, joka lopulta jäätyy kohvaksi.

Lopulta on teräsjään vuoro.

– Tässä avannossa jäätä on 23 senttiä. Aivan turvallisesti täällä käveleskellään, vakuuttaa Pukkila.

Pukkilan tehtävänä on kairata kolme avantoa, joiden jäänpaksuudesta lasketaan keskiarvo. Näin muodostuu virallinen jäänpaksuus Suomen ympäristökeskuksen sivuille.

Marraskuun 20. päivän virallinen jäänpaksuus Nellimissä on 22 senttiä.

19.11.2019 Nellimvuonolla jäänpaksuus oli parikymmentä senttiä.
Näin paksu teräsjää kantaa hyvin ihmisen, mutta varovaisuuteen on aina syytä.Vesa Toppari / Yle

Toinen mittauspiste sijaitsee Paksuvuonossa, lähellä Nellimin kylää. Mittauspaikkojen erona on veden syvyys.

Vuonolla on matalampaa kun taas Paksuvuonolla vettä riittää 42 metriä. Jää on siellä huomattavasti paljon ohuempaa kuin vuonolla.

Reilu viikko sitten Paksuvuonon rannalla jäätä oli vain seitsemän senttiä. Pukkila varmisteli tarkasti kirveen avulla jäänpaksuuden. Rantaa kauemmas ei ollut asiaa.

Joskus Pukkila joutuu työskentelemään heikoilla jäillä, mutta hän ei pelkää.

– Ohjeet ovat sellaiset, että ei täällä henkensä kaupalla kuljeta. Täytyy varmistaa, että kenkien alla on niin vankat jäät, että voi huoleti tehdä näitä hommia.

Kun Nellimvuono on näin aikaisin peittynyt jääkerroksen alle, herää heti yksi toivonkipinä. Kai nyt ensi keväänä sitten hyvät ja turvalliset pilkkikelit jatkuvat pitkälle kevääseen?

– Sitä kevättä on vaikea sanoa, nyt ainakin näyttää hyvälle, lupailee Pukkila varovasti.

Seuraavan kerran jäitä mitataan samalla alueella marraskuun 30. päivä.

Heimo Pukkila kirjaa jäänpaksuuden muistiin ja toimittaa tiedot Suomen ympäristökeskukselle.
Jäänmittaajien tiedot ilmoitetaan nopeasti ympäristökeskukselle ja ne ilmestyvät heidän internetsivuilleen.Vesa Toppari / Yle

Inarin ulappa jäätyy yleensä vasta marraskuun lopussa

Suomen ympäristökeskus on vuosikymmeniä seurannut tarkasti, milloin järvien laineet lakkaavat liplattamasta ja vedet jäävät jääkerroksen alle.

Jäitä ei mittailla vain pilkkijöiden iloksi. Jäänpaksuustiedot (siirryt toiseen palveluun) ovat tärkeitä ennen kaikkea vesistöjen perustutkimuksen kannalta.

Esimerkiksi Inarijärven selkävesien jäätymistä on havainnoitu satunnaisesti vuodesta 1925 alkaen, vuodesta 1945 alkaen taas yhtäjaksoisemmin.

– Jäätyminen ja ensimmäiset jäänpaksuusmittaukset ovat yleisesti ottaen pari viikkoa aikaisemmassa kuin viimeisen kymmenen vuoden aikana keskimäärin, sanoo Suomen ympäristökeskuksen hydrologi Merja Pulkkanen.

Tarkan seurannan vuoksi voi sanoa, että Inarijärven ulappa on jäätynyt vain kerran lokakuussa. Useimmiten jäätyminen tapahtuu marraskuun lopussa.

Vuosien varrelle mahtuu yksi hyvin poikkeava vuosi.

– Vuonna 2007 Inarijärven ulappa jäätyi vasta tammikuussa, kertoo Pulkkanen.

Yksi mittausjärvi on pohjoisempana kuin Inarijärvi. Utsjoen Kevojärvi peittää vetensä aina ensimmäisenä vahvaan jäähän.

Kevo on tunnettu kovista pakkasistaan, mikä selittänee paksut jäät.

Geavojávrri jieŋamihtideamit maŋimuš logi jagi áigge.
Tilastoa luetaan näin: Ensimmäinen pylväs kuvaa marraskuun alkua, toinen marraskuun 10. päivää, kolmas marraskuun 20. päivää ja viimeinen pylväs marraskuun loppua. Jos pylvästä ei ole, sinä vuonna jäätä ei ole marraskuussa ollut.Suomen ympäristökeskus

Jos otetaan huomioon koko Inarijärven jäidenmittaushistoria, Inarijärvi on 42 vuotena jäätynyt marraskuun lopussa. Alla oleva kuva kertoo Nellimin jäätilanteen viimeisen kymmenen vuoden ajalta.

Anárjávrris, Njellima jieŋa assodat maŋimuš logi jagi áiggis.
Viimeisen kymmenen vuoden aikana Nellimin seudulla on ollut vuosia, jolloin marraskuussa ei ole ollenkaan ollut jäätä mitä mitata.Suomen ympäristökeskus

Heikot jäät vaaraksi kaikille – edes pelastuslaitoksen kelkat eivät kellu

Lapin pelastuslaitoksen palopäällikkö Jukka Harmanen antaa varoituksen ja pyytää malttamaan jäille menoa. Vaikka Ylä-Lapissa onkin täyden talven tuntu, heikkoja jäitä piisaa.

Pelastuslaitos ei itse mittaile jäitä, mutta kokemus ja kansalaisilta saadut havainnot puhuvat omaa kieltänsä.

Mies kairaa jäätä.
Inarijärvi on iso ja syvä järvi. Jäätilanne vaihtelee suuresti lyhyidenkin matkojen välillä.Vesa Toppari / Yle

Esimerkiksi Ivalojoen jää on erittäin heikko. Teräsjäätä ei ole kuin muutama sentti. Ivalojoen yli menee jo nyt kelkkojen jälkiä, mutta niihin ei ole luottamista, teroittaa Harmanen.

– Perustelen varoitustani sillä, että siitä tempaistaan isoilla kelkoilla sata lasissa yli. Ajaahan ne vesikrossiakin, eli kelkoilla avoveden päällä. Kun samoille jäljille mennään hitaammalla kelkalla ja vielä reki perässä, yli ei välttämättä pääsekään.

Pelastuslaitoksen tietojen mukaan tänä talvena kukaan ei ole Ylä-Lapissa tippunut jäihin.

Jos onnettomuus sattuisi kaukana Inarijärven suurilla selkävesillä, avun antaminen olisi hankalaa.

– Pelastuslaitoksen kelkat eivät kellu yhtään sen paremmin kuin siviilien kelkat. Minä varoitan heikoista jäistä. Kalaa saa kyllä ostettua kaupasta, sanoo Harmanen.