Pentti Poutanen muistaa talvisodan ensimmäisen päivän, pommit putosivat kotikylän liepeille, keväällä lähdettiin evakkoon: "Koko ajan sai pelätä, tuoko vieras kuolinuutisen"

80 vuotta sitten Neuvostoliitto hyökkäsi Suomeen. Alkoi talvisota.

talvisota
Pentti Poutanen.
Pentti Poutanen.Jaana Polamo / Yle

Ensimmäiset laukaukset kajahtivat Karjalankannaksella torstaiaamuna 30. marraskuuta klo 6.50.

Pentti Poutasen kotitilalla Parikkalan Lamminsalossa talvisodan syttyminen näkyi heti ensimmäisestä päivästä lähtien. Sodan syttyminen oli järkytys ja osin myös yllätys, vaikka merkit olivat olleet ilmassa jo kuukausia.

– Koko syksy oli ollut painostavaa aikaa ja sitten ykskaks huomattiin, että kylä oli tyhjentynyt miesväestä. Vain vanhukset, naiset ja me keskenkasvuiset jäätiin jäljelle, Poutanen muistelee.

Vaikka Lamminsalon kylältä Laatokan luoteiskulmassa oli matkaa silloiselle rajalle kymmeniä kilometriä, sota kuului ja näkyi välittömästi. Lähellä sijaitseva Elisenvaaran risteysasema oli pommitusten kohteena.

– Päivisin näimme venäläisten lentokoneiden välkähtelevän kirkkaalla taivaalla, yöllä tulivat pommitukset. Talomme ikkunat helisivät, vaikka matkaa Elisenvaaran asemalle oli kymmenisen kilometriä.

Sota toi pienen kylän arkeen lentokoneiden ja pommien lisäksi evakot ja kuolinuutiset.

– Joka kerta kun näimme vieraan lähestyvän kotiamme, pelkäsimme, että tulee kuolinuutinen. Pienellä kylällä kun joku kuoli, se meistä nuoristakin tuntui kuin perheenjäsen olisi lähtenyt, Poutanen muistelee.

Tulevassa päämajakaupungissa rauha loppui sireenien ulvontaan

Pentti Poutasen nykyisessä kotikaupungissa Mikkelissä oli torstaiaamuna vielä näennäisen rauhallista. Ihmiset toimittelivat pikkupakkasessa asioitaan kaupungilla tavalliseen tapaan. Sitten rauha järkkyi.

– Klo 12:27 alkoivat sireenit ulvomaan ja ihmiset olivat kummissaan, että mitä tämä tarkoittaa, historioitsija Pia Puntanen kertoo.

Mikkelissä oli toki varauduttu kuumeisesti alkavaan sotaan, mutta se tapahtui pitkälti suuren yleisön tietämättä. Jo kesällä Mannerheim oli päättänyt, että sodan syttyessä päämaja sijoitetaan Mikkeliin.

Neuvostoliitto oli esittänyt syyskuussa Baltian maille vaatimuksen sotilastukikohdan perustamisesta näiden alueelle. Kutsu vastaavan neuvotteluun tuli Suomelle 5. lokakuuta.

– Heti seuraavana päivänä alkoi viestiyhteyksien rakentaminen päämajaan Mikkelissä. Ne valmistuivat jo lokakuun puolivälissä, Pia Puntanen kertoo.

Sotilaat ja valtiojohto valmistautuivat sodan mahdollisuuteen, mutta kansalaisille sodan puhkeaminen saattoi tulla jopa yllätyksenä.

– Ehkä ei osattu ajatella, miten nopeasti sota leviää kaukaisesta Euroopasta, vaikka asiasta lehdissä ja radiossa kerrottiin. Toisaalta miehet olivat lähteneet ylimääräiseen harjoitukseen lokakuussa ja siviiliväestöä oli evakuoitu maaseudulle.

Päämaja siirtyi Mikkelin yläkansakoululle neljäntenä sotapäivänä 3. joulukuuta. Koulut olivat loppuneet jo lokakuussa, jolloin miehet kutsuttiin ylimääräiseen harjoitukseen.

Pentti teki halkoja ja varjeli kylää desanteilta

Parikkalan Lamminsalossa arki jatkui sodan varjossa. Evakoita vaelsi kylän läpi, neuvostokoneet näkyivät ilmatilassa ja pommitusten äänet kantautuivat kylälle tuon tuosta.

Poutasen pientilalla äiti hoiti karjaa ja pyöritti arkea, isä ja 17-vuotias Pentti tekivät täyttä päivää halkometsässä. Illalla nuoret miehet osallistuivat iltaisin partiointiin.

– Meistä nuorista oli koottu partioita, joiden tehtävä oli tehdä havaintoja mahdollisista desanteista. Kuljimme teiden varsia ja ehdimme mahdollisia jälkiä vieraista kulkijoista, Pentti Poutanen kertoo.

Mikkelissä tuhoisat pommitukset

Talvisodan pommituksen jälkiä Mikkelin Mikonkadulla.
Talvisodan pommituksen jälkiä Mikkelin Mikonkadulla.SA-kuva

Päämajakaupunki Mikkeli koki sodan kauhut loppiaisena, 5. tammikuuta 1940. Neuvostokoneet pommittivat keskustan ydinkortteleita keskellä päivää kahden tunnin ajan.

Loppiaisen pommituksissa kuoli 30 henkeä ja tuhoutui yli 60 rakennusta. Pommitus yllätti mikkeliläiset. Kaupungin suojaksi hankittuja ilmatorjunta-aseita ei ehditty saada toimintakuntoon.

Pommitus yllätti Mikkelissä kaupunkilaiset, jotka olivat sodan alkuviikkoina tottuneet sireenien "turhiin" hälytyksiin.

Yli 40 punakonetta teki viisi erillistä hyökkäystä. Tuhot olivat mittavat ja iso osa mikkeliläisistä muutti maaseudulle turvaan. Myös päämaja hajasijoitettiin pääosin lähiseudun kartanoihin.

Mikkeliä pommitettiin talvisodan aikana vielä 20. helmikuuta sekä 2., 5. ja 11. maaliskuuta. Tuhoisin pommitus 5. maaliskuuta tappoi 34 henkeä.

Suomalaisten käsittämätön taistelu ylivoimaista vihollista vastaan päättyi 105 sotapäivän jälkeen 13. maaliskuuta. Talvisodan ihme oli tapahtunut, mutta rauhanneuvotteluista tuli Lamminsaloon karuja uutisia.

– Kylällä oli kaksi radiota ja siellä oli lueteltu Suomenlahdelta alkaen niiden pitäjien nimet, jotka joudutaan luovuttamaan Neuvostoliitolle. Pettymys oli kova.

Poutasilla oli kymmenen päivää aikaa kerätä omaisuus ja siirtyä sukulaisten luo Parikkalaan uuden rajan Suomen puolelle.

– Me ehdittiin kahdella hevosella viedä tavarat, eläimet ja jopa eläinten rehut kymmenen päivän aikana. Vanhan rajan luota evakuoidut saivat aikaa vain muutaman tunnin, Pentti Poutanen muistuttaa.

Evakkotaival vei Humppilaan, Somerolle ja lopulta Rantasalmelle

Evakuoitavia Elisenvaarassa.
Evakuoitavia Elisenvaarassa lähellä Pentti Poutasen kotikulmia.SA-kuva

Poutasen perheen evakkotaival Parikkalan sukulaisten luota jatkui pian kohti läntistä Suomea.

– Muu perhe meni matkustajajunalla, minä matkustin karjan, maatalouskoneiden, vähien huonekalujen ja eläinten rehujen kanssa perässä. Matka oli hidasta ja vei useita päiviä.

Poutaset olivat väliaikaisessa evakossa Humppilassa ja Somerolla, kunnes helpottava kirje tuli Mikkelin suunnalta.

– Kirjeessä oli kerrottu paljonko asutustilaan kuuluu pelto ja minkä verran metsää, mutta rakennusten kohdalla oli pelkkä viiva. Selvisi, että kyse oli niin sanotusta kylmästä tilasta, Pentti Poutanen kertoo.

Poutaset ehtivät rakentaa Rantasalmen Tuusmäen kylälle saunarakennuksen, jossa perhe asui ensimmäiset kuukaudet.

– Piti raivata ensin pellot, jotta saatiin eläimille ruokaa ja elinkeinon itsellemme.

Kesällä 1941 Poutaset muuttivat monien muiden evakoiden tavoin takaisin kotitiloilleen. Karu paluu oli edessä Neuvostoliiton suurhyökkäyksen aikoihin kolme vuotta myöhemmin.

Pentti Poutanen on vieraillut synnyinseudullaan useita kertoja, viimeksi tyttären ja tämän lasten kanssa.

– Leukaperät oli kaksi viikkoa kipeänä, niin paljon piti selittää asioita, Poutanen virnistää.

97 -vuotias Poutanen on elänyt värikkään ja vaiherikkaan elämän. Nykyinen koti yksityisessä hoivakodissa sijaitsee Mikkelin keskustan tuntumassa. Ikkunassa avautuu näkymä Saimaalle. Ajatukset viivähtävät usein Lamminsalon kotitilalla.

– Jos mie täällä vaikka herään yöllä niin minulle aina tulee mieleen millaista oli siellä lapsuuskodissa. Siellä on kaikkein rakkaimmat muistot. Elettiin vaatimatonta elämää. Kuten joku viisas on sanonut - ei se ole köyhä, jolla on vähän vaan se, jolta puuttuu paljon, Poutanen sanoo.

Poutasen toinen elämänohje on sekin karjalaista perua.

– Ilo pintaan, vaikka sydän märkänisi.

Pentti Poutanen
Pentti Poutanen kotonaan Mikkelissä.Jaana Polamo / Yle