Katri Saarikiven kolumni: Kehosi on lörppö

Kun kehot puhuvat toisilleen, saamme rikkaamman kuvan toistemme mielenmaisemista, ja paremmat mahdollisuudet toistemme tajuamiseen, pohtii aivotutkija Katri Saarikivi.

Aivot ja hermojärjestelmä
Katri Saarikivi
Juha Kivioja / Yle

Odotin eräänä valottomana iltana harvaan kulkevaa linja-autoa. Tihrustin pysäkille tulevia autoja, jotta bongaisin oikean ajoissa. Hieman vaikeaa oli nähdä hämärässä. Lopulta horisonttiin ilmestyi se, jota arvelin omakseni. En kuitenkaan ollut varma, ja päätin odottaa, kunnes numero näkyisi selvästi. Pidin kädet visusti kyljissä kiinni. Olisi noloa pysäyttää väärä bussi.

Auto oli jo melko lähellä kun tajusin, että oikea se on. Samassa toisenlainen outo häpeä astui kehiin. “No perhana, nyt se on kyllä jo liian lähellä, ja joutuu jarruttamaan äkisti, jos viittaan!” Näiden epäsuotuisien tunteiden ohjaamana päädyin älyttömään ratkaisuun. Antaisin odottamani linja-auton mennä ohi, jotta en olisi kuskille vaivaksi. Seuraavan tuloon oli kuitenkin vain parikymmentä minuuttia, yrittäisin nähdä sen sitten ajoissa.

Onnekseni linja-autoa kuljetti kehonkielinero.

Auto pysähtyi kohdalleni, ja sen ovet aukesivat. Kuljettaja katsoi minua silmiin vakavana. En osannut sanoa kuin “Mistä tiesit?” ja kiittää. Matkustajien sekoiluun selvästi tottunut kuljettaja nyökkäsi ilmeettömänä, sulki ovet ja jatkoi matkaa.

Sanaton kehonkieli on syntynyt ennen sanallista, ja ajattelukin on edelleen suurelta osin ei-kielellistä.

Ihmisten maailmassa älykkäästi toimiminen edellyttää kykyä kerätä tietoa kanssakulkijoiden ajatuksista ja ennustaa tämän perusteella toisten toimia. Mitä enemmän saa kerättyä tietoa toisesta, sitä paikkansapitävämpiä ennusteita voi tehdä, ja sitä sujuvampaa on yhteistyö.

Ajatukset eivät ole vain päänsisäisiä ilmiöitä, vaan ne heijastuvat kehoon.

Eleet ja ilmeet välittävät tarkasti tietoa mielenliikkeistä, ja ihmisillä on monipuolinen kyky ymmärtää myös tätä kieltä. Sanaton kehonkieli on syntynyt ennen sanallista, ja ajattelukin on edelleen suurelta osin ei-kielellistä. Mieti vaikka hetki sitä, mitä teet tulevana jouluna. Tupsahtiko mieleesi sanoja, vai kenties jouluinen tunne tai mielikuva siitä, missä haluaisit aattona olla?

Ajatusten ja kehon yhteys toimii myös toiseen suuntaan: keho vaikuttaa ajatuksiin. Eräässä kokeessa (siirryt toiseen palveluun) koehenkilöt oppivat reitin parhaiten, jos saivat harjoitella sitä joko piirtämällä reitin paperille tai elehtimällä reittiä. Elehtiminen oli piirtämistä tehokkaampi tapa oppia.

Liikkuminen tukee ajattelua, muistamista ja oppimista.

Toisessa (siirryt toiseen palveluun) kokeessa lapset pystyivät nimeämään esineitä paremmin, jos saivat elehtiä. Elehtiminen auttoi erityisesti kielen päälle jumahtaneiden sanojen löytämistä.

Jopa sokeat ihmiset elehtivät (siirryt toiseen palveluun) puhuessaan, myös toisille sokeille ihmisille. Näkevät elehtivät, kun kirjoittavat toisille viestejä netissä, vaikka näköyhteyttä ei ole. Liikkuminen tukee ajattelua, muistamista ja oppimista.

Vaikka ajattelu on kehollista, ja monet asiat tuntuvat kehossa, syntyvät kaikki ihmisen kokemukset kuitenkin aivoissa. Keho ei itsessään tunne, vaan eri kehonosista kerätty aistitieto käsitellään aivoissa.

Kehonkieli ei siis välity suoraan kehosta kehoon, vaan käy aivojen kautta.

Onko aivoissa jonkinlainen kehonkielikeskus?

Eräs kehonkielen tajuamisen kannalta tärkeä mekanismi on aivojen peilijärjestelmä. Se löydettiin (siirryt toiseen palveluun) ensiksi makakiapinan aivoista. Havaittiin, että kun kokeentekijä heilautti kättään, aktivoitui apinan motorisella aivokuorella käden liikuttamiseen liittyviä soluja. Tämänkaltaisia peilisoluja on myös ihmisillä (siirryt toiseen palveluun).

Peilisolut antavat meidän kokea oman kehomme mallilla, mitä toinen keho kokee. Simuloimme toisia itsessämme, jotta voisimme paremmin tajuta heitä.

Mitä luultavimmin siis bussinkuljettajani peilijärjestelmä aktivoitui, kun hän katseli outoa elehdintää pysäkillä. Vartalon liikkeet ja kasvojen ilmeet toisiintuivat hänen aivoissaan, ja niille etsittiin selitystä. Mitkä ajatukset tai aikeet saisivat kuljettajan itsensä toimimaan noin? Supernopea kehonkielen analyysi paljasti hänelle ristiriitaisen ajatuskulun – tuo haluaa kyytiin, mutta päätti olla viittaamatta.

Kun kehot puhuvat toisilleen myös äidinkieltään, saamme rikkaamman kuvan toistemme mielenmaisemista, ja paremmat mahdollisuudet toistemme tajuamiseen. Joskus tätä tietoa ei ole, niin kuin netin keskustelupalstoilla. Joskus tietoa myös unohtaa kerätä. Esimerkiksi liikenteessä, kun jalankulkija hakee kontaktin auton etuvaloihin ajajan silmien sijaan. Tai kun autoilija tapittaa tiiviisti liikennevaloja jalankulkijan kehon sijaan. Tämä kehollisen tiedon puute vaikeuttaa ennakointia. Se lisää väärinymmärryksiä. Kanssaihmiset voivat jäädä kyydistä.

Katri Saarikivi

Kirjoittaja on tutkija, joka johtaa empatian ja laadukkaan vuorovaikutuksen mekanismeja selvittävää projektia Helsingin yliopiston Kognitiivisen aivotutkimuksen yksikössä. Hän haluaa ymmärtää paremmin todellisuutta, ei olla oikeassa.

Aiheesta voi keskustella 28.11. klo 16.00 asti.

Lue myös:

Katri Saarikiven kolumni: Potkaisisitko koiraa vai pesisitkö Suomen lipulla vessan? Arvoeroja voi mitata, mutta yhteisen löytäminen on sitäkin tärkeämpää

Katri Saarikiven kolumni: Aivosi täydentävät puuttuvaa tietoa kuvittelemalla ja arvaamalla, mutta usein arvaukset ovat vääriä

"Idiootti! Typerys!" – Somessa unohdamme helposti käytöstavat ja aivotutkija Katri Saarikivi tietää miksi