1990-luvulla Zewdu Terefework vietti yli kaksi vuotta vastaanottokeskuksessa Imatralla – nyt hän pyörittää Etiopian ainoaa geenitutkimuslaboratoriota

Suomalainen Zewdu Terefework muutti vuosien jälkeen takaisin synnyinmaahansa Etiopiaan. Hän toivoo, että poliitikot kehittäisivät Afrikan, josta nuoret eivät halua lähteä pois.

Etiopia
Zewdu Terefework laboratoriossaan
Zewdu Terefework työllistää kuusi ihmistä laboratoriossaan Addis Abebassa.Fredrik Lerneryd / Yle

ADDIS ABEBA Geenisekvensointilaite hyrrää pöydällä. Siinä on useita geeninäytteitä, ja seuraavana päivänä selviää, onko tutkittavissa geeneissä mahdollisesti jotain vikaa.

Kello on yli seitsemän ja ilta on jo pimennyt, mutta Zewdu Terefework, 58, puurtaa laboratoriossaan pitkiä päiviä. Hän asuu myös samassa rakennuksessa, joten hän on periaatteessa aina töissä.

Seitsemän vuotta sitten Zewdu muutti takaisin kotimaahansa Etiopiaan oltuaan lähes kolmekymmentä vuotta maailmalla. Suurimman osan ajasta hän vietti Suomessa, kaikkiaan 17 vuotta.

Tämä laboratorio pääkaupungissa Addis Abebassa on vaatimattomampi kuin ne, joihin Zewdu tottui yliopistoissa Suomessa ja Hollannissa, mutta Etiopiassa se on ainoa laatuaan.

Laboratoriotarvikkeita hyllyssä
Kaikki varusteet tuodaan Hollannista. Etiopiasta on hankalaa löytää laboratoriotarvikkeita.Fredrik Lerneryd / Yle

Kun Zewdu lähti synnyinmaastaan, Etiopia oli kommunistinen diktatuuri ja väkiluku oli noin 40 miljoonaa. Nyt pilvenpiirtäjät kurottavat kohti taivasta, väkeä on yli sata miljoonaa ja kommunismista muistuttavat lähinnä Punaisen terrorin museo ja sinisiksi maalatut Lada-merkkiset taksit, jotka porhaltavat pitkin pääkaupungin katuja.

Etiopia on muuttunut huimasti myös viimeksi kuluneen parin vuoden aikana. Nuori pääministeri Abiy Ahmed on lyhyessä ajassa ajanut läpi valtavia muutoksia, ja tänään tiistaina hän vastaanottaa Nobelin rauhanpalkinnon. Se myönnettiin hänelle rauhansopimuksesta Eritrean kanssa.

Etiopia on ottanut suuria harppauksia myös lehdistönvapaudessa, ja ensi vuodeksi maahan suunnitellaan ensimmäisiä demokraattisia vaaleja.

Zewdua kuitenkin huolestuttaa.

Viime vuonna yli kaksi miljoonaa ihmistä joutui jättämään kotinsa etnisen väkivallan takia. Kiristyneet etniset jännitteet tuntuvat myös Addis Abeban kaduilla.

Etiopiasta lähteminen ei aikoinaan ollut helppoa, mutta Zewdu ei nähnyt muuta vaihtoehtoa. Elämä oli tuskailua työssä, jonka hän ei ollut itse valinnut.

Zewdu kasvoi vaatimattomissa oloissa Addis Abebassa. Äiti oli kotona neljän lapsen kanssa. Isä oli armeijan upseeri ja usein poissa sotimassa.

– Perhe oli rakastava, ja sillä rakkaudella oikeastaan elimme, hän sanoo sujuvalla suomella.

Zewdu oli varhaisteini, kun maa ajautui nälänhätään vuonna 1974. Sitä seurasi vallankaappaus. Keisari Haile Selassie syöstiin vallasta ja tapettiin, ja Etiopia siirtyi keisarikunnasta kommunistiseen sotilasdiktatuuriin.

– Maahan julistettiin sosialismi, ja se ei sopinut minulle. Se ei antanut minulle vapautta.

17-vuotiaana Zewdu joutui vankilaan, koska oli osoittanut mieltään uutta hallitusta vastaan. Heti vankilasta päästyään hän kirjoitti ylioppilaaksi ja olisi halunnut opiskella lääketiedettä pääkaupungissa.

Mitään ei kuitenkaan hänen mukaansa diktatuurin aikana saanut päättää itse, vaan hallinto päätti kaiken hänen puolestaan. Hän joutuikin itäiseen Etiopiaan opiskelemaan biologiaa.

Opintojen jälkeen Zewdu sai töitä lukiossa biologianopettajana. Kuukausipalkka oli 20 euroa, ja siitä hänen piti lähettää kotiin rahaa myös äidilleen, joka oli jäänyt leskeksi.

– Olisin kaivannut lisää opiskelua ja halusin kehittää itseni, mutta sitä en voinut Etiopiassa tehdä.

Kaupunkikuva Addis Abebasta.
Addis Abeba on kehittynyt valtavasti, kun Zewdu oli poissa. Hän sanoo, että ihmisten ajattelutapa on kuitenkin edelleen sama.Guenter Fischer / AOP

Zewdu selvitti eri tapoja päästä pois maasta. Sitten löytyi ratkaisu.

Joillekin etiopialaisille tarjottiin mahdollisuus opiskella aatteellisessa veljesvaltiossa, Neuvostoliitossa. Valtavan paperityön jälkeen Zewdu lähti Moskovaan. Hän oli 25-vuotias.

Hän oppi venäjää, mutta kertoo elämän Neuvostoliitossa olleen rankkaa.

Vuonna 1990 hän otti junan Suomen itärajalle ja haki turvapaikkaa.

Suomeen tulo ei ollut yhtä suuri kulttuurisokki kuin Neuvostoliittoon meneminen, Zewdu kertoo. Suomessa oli enemmän vapauksia ja mahdollisuuksia.

Zewdu asui yli kaksi vuotta vastaanottokeskuksessa Imatralla. Se oli hänelle rankkaa. Huoli oleskeluluvan saamisesta ja joutilaisuus ottivat koville, eikä saanut tehdä töitä tai opiskella. Hän oppi kuitenkin nopeasti suomea, ja afrikkalainen yhteisö vastaanottokeskuksessa auttoi jaksamaan.

Lopulta Zewdu sai turvapaikan poliittisista syistä ja haki opiskelemaan mikrobiologiaa Helsingin yliopistoon. Hän joutui aloittamaan täysin alusta.

– Tein ensin maisterin ja sitten väitöskirjan ja myös jatkotutkimuksia tutkijatohtorina. Opetin myös yliopistossa. Olin onnekas, koska opiskelut menivät hyvin ja meidän tutkimuksemme olivat korkealaatuisia, saimme julkaistua paljon, Zewdu sanoo.

Zewdu on käynyt puhumassa tutkimuksista monessa maassa. Suomen kansalaisuuden myötä matkustaminen oli huomattavasti helpompaa kuin etiopialaisella passilla.

Laboratorion aula
Zewdun geenitutkimuslaboratorio on ainoa laatuaan Etiopiassa. Fredrik Lerneryd / Yle

Kommunistisen hallinnon kaaduttua Etiopiassa lopullisesti vuonna 1991 Zewdu pääsi käymään kotimaassaan. Tutkimusryhmä, johon hän kuului Helsingin yliopistossa, teki tutkimusta muun muassa auttaakseen etiopialaisia maanviljelijöitä saamaan parempia satoja typpisidonnan avulla.

Unelma lääketieteen opinnoista seurasi kuitenkin Zewdua läpi vuosien. 17 vuoden jälkeen hän muutti Suomesta Hollantiin. Siellä hän tutki ihmisten geenisairauksia. Hän kävi usein Etiopiassa kertomassa tutkimuksistaan ja opettamassa paikallisia lääkäreitä.

– Jotkut sanoivat, että tällaista ei ole Etiopiassa. Jos sinulla kerran on sitä tietoa ja taitoa, miksi et tule auttamaan meitä.

Lopulta Zewdu muutti takaisin Etiopiaan.

Zewdun synnyinmaa on nyt aivan erilainen kuin hänen lähtiessään maailmalle.

Etiopiassa on uusia vapauksia, mutta ne ovat tuoneet mukanaan myös vaatimuksia. Etiopian eri etnisissä ryhmissä halutaan nyt suurempaa itsemääräämisoikeutta. Etnisten ryhmien oikeus omaan osavaltioonsa on kirjattu maan perustuslakiin, mutta useilla alueilla asuu monia eri ryhmiä. Kuka saa hallita näitä alueita?

Zewdua huolestuttaa maassa vahvistuva etnonationalismi. Hän kutsuu itseään mielellään vain pääkaupunkilaiseksi eli addisabebalaiseksi, mutta kaikki eivät tyydy tähän.

Jopa kadulla käveleminen tuntuu hänestä nyt turvattomalta. Tunne on tuttu Suomesta. Siellä hänen peräänsä huudettiin joka viikko rasistisia solvauksia, ja useamman kerran häntä ei päästetty ihonvärinsä takia ravintoloihin.

Kuten Zewdun nuoruudessa, Etiopia on edelleen maa, josta moni lähtee pois.

– Nuoret lähtevät hyvän elämän perässä. Se ei ole pelkästään rahasta kiinni, vaan hyvään elämään kuuluu mielenrauha. Monilla nuorilla Afrikassa ei ole toivoa tulevaisuudesta, he näkevät pelkkää pimeää, kun ajattelevat tulevaisuutta, Zewdu sanoo.

Zewdu laboratorisossaan
Nuorena Zewdu halusi lääkäriksi, mutta kommunistisen diktatuurin takia se ei onnistunut. Etiopiassa käytetään aina etunimeä eikä sukunimeä, jos halutaan ilmaista nimi lyhyesti.Fredrik Lerneryd / Yle

Jos vaihtoehtoja olisi, nuoret eivät lähtisi pakoon. Nyt he tekevät sen, vaikka tietävät, että ovat suuressa vaarassa kuolla matkalla, Zewdu sanoo.

– Poliitikkojen pitää kehittää Afrikka, josta nuoret eivät halua lähteä pois. Nyt he ajattelevat liikaa omaa suosiotaan eivätkä sitä, miten he voisivat järjestelmällisesti parantaa ihmisten elämää.

Etenkin opetusjärjestelmä kaipaisi hänen mielestään muutosta.

Pakolaisuudessa voi toisaalta nähdä Zedwun mukaan myös hyvää.

– Minä olen siitä esimerkki. Olen pystynyt opiskelemaan, saamaan korkean tutkinnon ja opettamaan Suomessa oppimani myös suomalaisille yliopistossa. Pakolaisesta on tullut tieteessä merkittävä henkilö – miksi muut eivät siihen pystyisi, jos heille annettaisiin mahdollisuus, Zewdu kysyy.

lada addis abeba etiopia
Meskelin aukio Addis Abebassa, aivan Punaisen terrorin museon kupeessa.Fredrik Lerneryd / Yle

Hän pääsi lokakuussa tapaamaan presidentti Sauli Niinistön, kun tämä vieraili Etiopiassa ensimmäisellä virallisella vierailullaan Afrikassa.

– Kerroin, että olen Suomen kansalainen. Hän oli yllättynyt, että suomea puhuva henkilö tuli keskustelemaan hänen kanssaan perinnöllisistä sairauksista Etiopiassa, Zewdu sanoo huvittuneena.

Hän kertoi myös presidentille, miten opiskelu Suomessa on ollut hänelle käänteentekevä.

– Kerroin, miten olen käyttänyt sitä ihmisten terveyden parantamiseksi.

Välillä Zewdu katuu muuttoaan takaisin Etiopiaan. Laboratorio ei tee voittoa. Köyhimpien ei tarvitse maksaa hintavista palveluista lainkaan.

Toiminta pyörii lähinnä Zewdun hollantilaisen kollegan tuella, eikä Zewdu juuri nosta itselleen palkkaa. Hän opettaa myös vapaaehtoisesti yliopistollisissa sairaaloissa, jotta maan terveydenhuolto ja terveystilanne paranisivat.

Etiopiassa on paljon ihmisiä, joilla on geenisairauksia. Esimerkiksi Downin syndroomaa sairastavia lapsia piilotetaan usein koteihin. Heidän elämänsä on usein aika surkeaa, ja myös vanhemmilla on vaikeaa, Zewdu sanoo.

– Vaikka sairauksia ei voi parantaa, ihmisiä voi auttaa. Aiemmin näillä ihmisillä ei ollut mitään paikkaa, johon mennä saamaan neuvoa ja lääkkeitä. Nyt voin antaa apua heille, ja siksi jaksan, hän sanoo.

Lue myös:

Maailmalla ylistetään rauhannobelisti Abiy Ahmedia, mutta kotimaassa Etiopiassa kytee kapina – "Jos mikään ei muutu, tästä tulee vielä verilöyly"(30.10.)

Niinistö tapasi tuoreen rauhannobelistin ensimmäisellä virallisella vierailullaan Afrikkaan – "Euroopan unionin rooli ei ole täällä, mitä sen soisi olevan"(15.10.)

Tuore rauhannobelisti Abiy Ahmed Ali on paljon vartija: jos Etiopia hajoaa, Afrikan sarvi suistuu kaaokseen – tapaa Niinistön ensi viikolla(11.10.)