Erkka Mikkonen: Haluavatko venäläiset sotaa? Ainakin kansalaisia valmistellaan sitä varten 

Venäjällä isänmaallisuus on alkanut tarkoittaa sotaa, kirjoittaa Ylen Venäjän-kirjeenvaihtaja Erkka Mikkonen blogissaan.

Venäjä
Erkka Mikkonen
Karoliina Simoinen / Yle

MOSKOVA Vajaa viisi vuotta sitten olin seuraamassa moskovalaiskoulun isänmaallista opetusta. Kakkosluokkalaiset istuivat vakavina koulun sotamuseossa, jonka katonrajassa riippui Josif Stalinin ja neuvostokenraalien muotokuvia.

Paikalle oli kutsuttu toisen maailmansodan veteraani. Odotin hänen kertovan, ettei sota saa koskaan enää toistua.

Viesti oli kuitenkin toinen: Lapsia valmisteltiin sotaa varten.

– Vieläkin on niitä, jotka hamuavat luonnonvarojamme, veteraani sanoi ja muistutti, ettei Venäjällä ole sukupolvea, joka olisi elänyt ilman sotaa.

Vierailemani moskovalaiskoulu nro 627 toimi toisen maailmansodan aikana puna-armeijan panssarivaunuosaston tukikohtana. Siksi sodan muistelu korostui siellä keskivertokoulua enemmän.

Niin kutsuttu isänmaallinen kasvatus on kuitenkin palannut laajemmin venäläiseen opetukseen. Lähes aina tämä kansalaiskasvatus tarkoittaa toisen maailmansodan muistelua ja usein se keskittyy oppilaitoksissa oleviin sotamuseoihin.

Joissakin kouluissa – kuten vierailemassani moskovalaiskoulussa  – rynnäkkökiväärin käsittelyä opetetaan jo nyt lapsille säännöllisesti.

Kouluopetuksen militarisointi on ottanut viime aikoina uusia kierroksia.

Marraskuussa venäläiskouluissa juhlittiin näyttävästi Mihail Kalašnikovin sadan vuoden takaista syntymää. Kalašnikov suunnitteli AK-47 rynnäkkökiväärin, joka on maailman yleisin ampuma-ase ja toimii myös Suomen käyttämien rynnäkkökiväärien mallina.

Venäjän opetusministeriö suositteli (siirryt toiseen palveluun) merkkipäivän huomioimista kouluissa. Sen mukaan kaikilla luokka-asteilla tuli pitää Kalašnikovin muistoksi oppitunteja, joissa esimerkiksi voitaisiin koota ja purkaa rynnäkkökiväärejä.

Joissakin kouluissa – kuten vierailemassani moskovalaiskoulussa – rynnäkkökiväärin käsittelyä opetetaan jo nyt lapsille säännöllisesti.

Kuluvana vuonnakin Venäjällä on väläytetty (siirryt toiseen palveluun) sotilaskoulutuksen alkeiden tuomista takaisin pakolliseksi osaksi kouluopetusta Neuvostoliiton tapaan.

Sodan ihannointi ei ole tunkeutunut vain opetukseen vaan se korostuu myös koko Venäjän yhteiskunnassa.

Venäläismediassa kerrotaan taas toukokuussa koittavan voitonpäivän valmisteluista. Ensi vuonna juhlitaan 75 vuotta sitten saavutettua voittoa natsi-Saksasta.

Voitonpäivästä on tullut 2000-luvulla Venäjän tärkein juhlapäivä, ja sen kunniaksi järjestetyistä sotilasparaateista yhä mahtipontisempia. Ympäri Venäjää järjestettäviin paraateihin osallistuu yli 155 000 sotilasta.

Venäjän puolustusministeri Sergei Šoigun mukaan (siirryt toiseen palveluun) tulevassa voitonpäivän paraatissa nähdään yli 20 uutta asejärjestelmää tai muuta sotatekniikkaa. Aiempina vuosina Moskovan kaduille on kuljetettu raskailla kuorma-autoalustoilla mannertenvälisiä ohjuksia, joihin voidaan sijoittaa ydinkärkiä.

Venäjällä juhlitaan maan sotamenestystä myös kahtena muuna virallisena juhlapäivänä: helmikuussa isänmaan puolustajien päivänä ja marraskuussa kansallisen yhtenäisyyden päivänä.

Natsi-Saksan kukistaminen tarkoitti venäläisille käsittämättömiä uhrauksia.

Kaikista sodan uhreista ainakin kolmannes oli neuvostoliittolaisia. Venäjällä arvioidaan yleisesti, että sota tappoi noin 27 miljoonaa Neuvostoliiton kansalaista. Yli puolet kuolleista oli siviilejä.

Valtavasta kärsimyksestä huolimatta neuvostojohto pyrki ensin tukahduttamaan sodan muiston.

Nyt jo edesmennyt, Venäjän omaksitunnoksi kutsuttu Ljudmila Aleksejeva kertoi juuri tämän kokemuksen saaneen hänet taistelemaan ihmisoikeuksien puolesta.

– Näin, kuinka jokainen ylitti itsensä niin sodassa kuin kotirintamalla. Mutta maan johto ei antanut sille arvoa, vaan nöyryytti heitä, eikä kunnioittanut ihmisarvoa, Aleksejeva kertoi minulle vuonna 2015 antamassa haastattelussaan.

Mieleeni on jäänyt Aleksejevan kyynelten täyttämissä silmissä vilahtanut raivo, kun hän kertoi asian vieläkin suututtavan häntä.

Talvisotaa tai muita toisen maailmansodan alkuvuosien aikaisia tapahtumia ei Venäjällä juuri muistella.

Nykyään toisesta maailmansodasta on rakennettu sankarimyytti. Siitä on tullut yksi venäläisen yhteiskunnan tärkeimmistä pohjista.

Venäläiset tuntevat toisen maailmansodan suurena isänmaallisena sotana, joka alkoi saksalaisten hyökkäyksestä Neuvostoliittoon kesällä 1941 ja päättyi puna-armeijan lopulliseen voittoon natsi-Saksasta toukokuussa 1945.

Talvisotaa tai muita toisen maailmansodan alkuvuosien aikaisia tapahtumia ei Venäjällä juuri muistella. Siksi olikin erittäin kiinnostavaa päästä mukaan pietarilaisen sotahistoriallisen opiskelijakerhon retkelle talvisodan taistelupaikoille sodan syttymisen 80-vuotispäivän alla.

Kun ilta hämärtyi ja retki Karjalankannaksella oli jo pitkällä, kysyin yhdeltä oppaana toimineelta opiskelijalta tämän tuntemuksista isänmaallisuudesta. Halusin tietää, miksi venäläisten patriotismi on niin vahvasti sidoksissa sotaan.

Puna-armeijan pitkään sarkatakkiin pukeutunut historianharrastaja mietti vastausta hetken ja sanoi sitten, että sotilaallinen isänmaallisuus on nyky-Venäjän ainoa ideologinen liima.

– Meillä ei ole mitään muutakaan, mistä olla ylpeä ilman häpeän tunnetta, nuori mies kertoi hieman vaivaantuneen oloisena.

Vanhassa neuvostolaulussa kysytään, haluavatko venäläiset sotaa.

Siihen on vaikea antaa yksiselitteistä vastausta, mutta ainakin sotaan valmistaudutaan nyt Venäjällä aiempaa näkyvämmin.

Samalla isänmaallisuus on alkanut tarkoittaa Venäjällä samaa kuin sota ja sen muistelu.

Kirjoittaja on Ylen Venäjän-kirjeenvaihtaja. Hän kommentoi tässä blogissa naapurimaan ajankohtaisia asioita ja korostaa, että Venäjää ja venäläisiä ei pidä sekoittaa keskenään.

Aiheesta voi keskustella maanantaina 02.12. klo 16.00 asti.

Lue myös:

Talvisota on venäläisille tuntematon – siksi pietarilaisnuoria viedään retkille Mannerheim-linjalle, "jonka valtaaminen otti niin koville"

Erkka Mikkonen: Venäjä tekee venäläisten rakastamisesta vaikeaa