Analyysi: Kukaan ei ole joka päivä sataprosenttisesti työkykyinen – pomolle vaikeinta on kysyä työntekijän vointia

Jos jalka menee poikki, työnteko voi silti onnistua. Niin sen pitäisi mennä mielenterveyden sairauksien kanssakin.

työhyvinvointi
Rakennustyömaalla.
KuvituskuvaRafael Ben-Ari / AOP

Vanhan sanalaskun mukaan vian ei tarvitse olla iso, jos se on päässä. Onneksi se aika alkaa olla ohi, jolloin työpaikoilla mielenterveyden häiriöstä puhuminen onnistui ainoastaan vitsin varjolla.

Suurin osa Suomen masentuneista käy nimittäin töissä. Monesta ei työpaikalla näe mitenkään, että henkilöllä on ongelmia mielenterveyden kanssa.

Mutta kyllä mielenterveyden häiriöt työkykyyn vaikuttavat. Ajattelu ei toimi kunnolla, keskittyminen on heikkoa ja myös työinto saattaa olla hukassa. Työkavereidenkaan kanssa ei oikein jaksaisi rupatella.

Työterveyslaitoksen eritysasiantuntija Pauliina Mattila-Holappa sanoi torstaina pidetyn Terve mieli terveessä työssä -tilaisuuden yhteydessä, että työpaikkojen esimiehiä askarruttaa eniten, miten työntekijän voinnin voi ottaa puheeksi.

Se tiedetään, että työuupumuksesta, masennuksesta tai perheen kriiseistä on todella vaikeaa mennä kysymään alaiselta suoraan. Esimiehet eivät useinkaan osaa arvioida, miten huoli pitäisi ottaa esille. Pomoja pelottaa, että aihe menee yksityisasioiden puolelle tai tilanne saattaa jopa pahentua, jos suunsa menee avaamaan.

Esimies voimaa antamassa

Lohduttavaa on tietää, että hyvä pomo ei välttämättä tarvitse hyviä puhujan lahjoja. Hyvä peruskysymys on ihan se tuttu ”miten täällä menee?”. Aina kysymyksiä ei edes tarvita.

Sekin on jo paljon, jos pomo kiinnostunut työntekijöiden hyvinvoinnista ja ymmärtää työntekijöitä. Yleensä esimies ymmärtää, sillä hän on itsekin joskus ollut työntekijä, jolla on ollut työntekijän murheet.

Olennaista on ymmärtää, että esimiehen toiminnalla on paljon väliä. Hyvä esimies pystyy omalla toiminnallaan auttamaan mielenterveyden kanssa kamppailevaa jatkamaan töissä. Tärkein kysymys voisikin olla, millä tavoin esimies voi auttaa työntekijää.

Samalla tavalla kuin jalkansa katkaisseelle, myös masennuksesta tai työuupumuksesta kärsivälle ratkaisuksi voi käydä, että työtä muokataan sellaiseksi, että töissä pärjää sairaudesta huolimatta.

Tavallisimmillaan se voi tarkoittaa, että itse työhön ja tehtäviin tehdään muutoksia. Työntekijälle voidaan antaa myös mahdollisuus pitää useammin taukoja, antaa omaa rauhaa tai mahdollisuus käydä vaikka välillä ulkona lenkillä. Ja sellaisiakin ratkaisuja käytetään onnistuneesti, että työntekijä saa tuoda töihin vaikka koiransa.

Mikä siellä nyt mättää?

Pelkkä ajattelu, että masentunut tai työuupunut voisi tehdä vähän huonompaa työnjälkeä, ei oikein toimi.

Riittämättömyyden kokemus, että ei jaksa tehdä hommiaan kunnolla, kuormittaa työntekijää entisestään. Esimiehen kannattaakin kertoa selkeästi, mikä työ tehdään, mikä jätetään tekemättä ja mikä voidaan mahdollisesti tehdä vähän heppoisemmin.

Hyvää tarkoittava esimies voi tietysti myös epäonnistua. Jos pomo huomaa jatkuvasti, että työntekijä ei ole sataprosenttisen tehokas ja menee töksäyttämään, mikä on pielessä, ei se tilannetta ainakaan helpota.

Todellisuudessa sadan prosentin työtehopäivät ovat aika harvassa. Kukaan ei ole aina täydessä iskussa. Ei edes pomo itse.

Toinen epäonnistumisen ääripää on tilanne, jossa työntekijä voi selkeästi huonosti, mutta kukaan työpaikalla ei kysy, mistä mahtaa olla kyse.

Puhutaan asioista niiden oikeilla nimillä

Mielenterveyden häiriöistä puhuminen on nyt hyväksytympää kuin vielä vuosikymmen sitten. Se on johtanut samalla siihen, että myös ihan tavallisesta lyhytaikaisesta alakuloisuudesta kärsivät ovat alkaneet puhua kärsivänsä masennuksesta.

Niinhän se menee, että se mistä puhutaan, lisääntyy. Esimerkiksi työuupumuksesta ei vuosiin puhuttu juuri ollenkaan. Nyt se on taas kaikkien huulilla.

Tilanne voi aiheuttaa sen, että työpaikoilla keskustelu mielenterveyden haasteista ei aina pysy aitona. Esimies, joka alkaa ikään kuin vain virkansa puolesta kysyä jatkuvasti työntekijöiden hyvinvointia, ei tunnu aidolta.

Pahimmillaan työhyvinvointiasioita saatetaan alkaa vatvoa kaiken aikaa ja kaikkialla. Siinä tilanteessa saattaa unohtua, että jaksamisesta ja voinnista puhumisen lisäksi olisi tärkeää puhua myös niistä työpaikan myönteisistä asioista.

Yksi esimiehen merkittävimmistä tehtävistä on luoda kuvaa työn merkityksellisyydestä. Jokainen työntekijä haluaa tietää, että hänen työpanoksensa on merkittävä osa kokonaisuutta. Työntekijän kannalta ikävin olo tulee tunteesta, että kuka tahansa voi korvata hänet. Se mitätöi ja aiheuttaa arvottomuuden tunnetta.

Hyvä esimies osaakin luoda arvostavan olon myös työkykyongelmien vuoksi oireileville tai sairastuneille. Hyvällä työpaikalla hyväksytään, että kaikkien työkyky vaihtelee. Ihminen kun ei ole kone.

Lue myös: Työhyvinvointi ennustaa yleistä mielenterveyttä – Nyt mielenterveysongelmien vuoksi menetetään 17 miljoonaa työpäivää vuodessa

Analyysi: Työuupumus on helpoin tunnistaa muualla kuin töissä – jotain on pielessä, jos harrastuksesta on tingittävä työn vuoksi

Työuupumukselle tulossa kansalliset raja-arvot

Uutta tietoa johtamisesta: Hyvä pomo antaa palautetta muustakin kuin työn tuotoksista – ”Sinä olet se liima, joka pitää tiimin yhdessä”