Sataan vuoteen mahtuu 17 ministerieroa – neljä viidestä viimeksi eronneesta on naisia

Ministerien erotahti on viime vuosikymmeninä hieman kiihtynyt.

posti
Tällä vuosituhannella eronneet ministerit: Hautala, Kanerva, Jäätteenmäki ja Lindén
Tällä vuosituhannella eronneet ministerit ennen tätä päivää. AOP, Lehtikuva, Jyrki Lyytikkä / Yle

Suomessa kynnystä ministerin erottamiseen pidetään korkeana.

Itsenäisen Suomen 102-vuotiseen historiaan mahtuu epävirallisen arvion mukaan yhteensä 17 sellaista ministerin eroa tai erottamista, joiden taustalla on joku muu syy kuin ministerin itsensä vapaaehtoisuus.

Kaikkiaan ministeri on eronnut tehtävästään huomattavasti useammin, mutta silloin kyseessä on ollut esimerkiksi siirtyminen muuhun tehtävään tai vaikkapa sairaus.

Epävirallisen taulukoinnin mukaan ministerieroja on sattunut kerran pari vuosikymmenessä. 1980-luvulle ei osunut yhtään ministerin erottamista.

Viimeisten kolmen vuosikymmenen aikana tahti näyttäisi hieman tiivistyneen, sillä 1990- ja 2000-luvuilla potkut sai kolme ministeriä. Tällä vuosikymmenellä, jota on siis jäljellä vielä reilu kuukausi, erottamisia on kaksi.

Itsenäisyyden alkuvuosikymmeninä kaikki eronneet ministerit olivat miehiä, mikä on ymmärrettävää, sillä vuoteen 1956 mennessä naisia oli ollut ministerin tehtävässä vain kuusi (siirryt toiseen palveluun).

Ensimmäinen erotettu naisministeri oli SDP:n Arja Alho, joka joutui vuonna 1997 jättämään toisen valtiovarainministerin tehtävänsä niin sanotun Sundqvist-jupakan takia.

Tuon jälkeen on erotettu yhteensä kuusi ministeriä, joista neljä on naisia.

Pääministeri on joutunut jättämään tehtävänsä kaksi kertaa. Vuonna 1961 V.J. Sukselainen ensin tuomittiin virkarikoksesta, sitten vapautettiin, mutta hän ei enää voinut palata pääministerin tehtävään. Vuonna 2003 Anneli Jäätteenmäki erosi niin sanotun Irakgate-skandaalin seurauksena.

Myös Heidi Hautala kompastui omistajaohjaukseen

Ensimmäinen vastoin tahtoaan eronnut ministeri oli kenraali Bruno Jalander, joka vuonna 1923 joutui jättämään puolustusministerin tehtävät vakoilutapauksen vuoksi.

1930-luvun ainoa ministeriero sattui juuri ennen toisen maailmansodan alkua. Silloinen ulkoministeri Rudolf Holsti arvosteli Kansainliiton kokouksessa vuonna 1938 Adolf Hitleriä ja sai lähteä.

Myös seuraava ministeriero liittyi Saksaan – sosiaaliministeri K.A. Fagerholm sai vuonna 1943 potkut arvosteltuaan Saksan miehitystä Norjassa.

Sodan jälkeisiä vuosia kutsutaan vaaran vuosiksi, pitkälti sen vuoksi, että sisäministerinä oli kommunisti Yrjö Leino ja pelkona oli Suomen päätyminen osaksi Neuvostoliittoa. Leinon suhde Neuvostoliiton suuntaan kuitenkin huononi ja hänet erotettiin ministerin tehtävästään vuonna 1948.

1950-luvulle osuu yksi tapaus, joka johti kahden ministerin eroon. Joukko ministerejä oli myöntänyt valtionapua konkurssikypsälle salaojaputkifirmalle. Yksi ministereistä oli kaiken lisäksi firman osakas. Tutkija Jukka Tarkka on pitänyt tätä "salaputkijuttua" rötösherrojen historian alkuna.

1960-luvun ainoa ministeriero koski pääministeriä. V.J. Sukselainen joutui vuonna 1961 jättämään tehtävänsä virkarikoskäräjien vuoksi. Sukselainen lopulta vapautettiin syytteistä, mutta hän ei voinut enää palata pääministerin tehtävään.

Myös 1970-luvulle osuu yksi tapaus. Kauppa- ja teollisuusministerui Jussi Linnamo joutui eroamaan Zavidovo-vuodon jälkimainingeissa. Tapaus liittyi presidentti Urho Kekkoseen ja oli hänen pitkän presidenttikautensa ainoa ministerin erottaminen.

1980-luvulla oli rauhallista, ei ainuttakaan ministerin erottamista.

Anneli Jäätteenmäki jättää eroanomuksensa Tarja Haloselle Kultarannassa 2003.
Anneli Jäätteenmäki jättää eroanomuksensa Tarja Haloselle Kultarannassa 2003.Timo Jakonen / EPA

1990-luvun alussa silloinen kauppa- ja teollisuusministeri Kauko Juhantalo koplasi omia ja muiden rahoja ja päätyi valtakunnanoikeuteen. Juhantalo tuomittiin ja hän erosi ministerin tehtävästä.

90-luvulle osuvat myös Arja Alhon sekä liikenneministeri Matti Auran erot.

2002 kulttuuriministeri Suvi Linden joutui eroamaan, kun paljastui, että hän oli myöntänyt valtionapua golfkentälle, jossa hän oli osakkaana.

Seuraavana vuonna oli vuorossa ehkä se dramaattisin ministeriero: pääministerinä vain pari kuukautta ollut Anneli Jäätteenmäki jätti eronpyyntönsä presidentin kesäasunnolla Kultarannassa. Taustalla oli eduskuntavaalikampanjassa hyödynnetty salainen ulkoministeriön materiaali.

Vuonna 2008 Ilkka Kanerva joutui eroamaan ulkoministerin paikalta tekstiviestittelyn vuoksi.

Kaksi viimeisintä eroamaan joutunutta ministeriä ovat kompastuneet valtion omistajaohjaukseen. Heidi Hautala joutui vuonna 2013 eroamaan, kun hän oli sekaantunut valtionyhtiö Arctic Shippingin ja Greenpeace-järjestön väliseen kiistaan. Valtionyhtiö Postin työmarkkinakiista puolestaan johti tänään omistajaohjausministeri Sirpa Paateron eroon.

Lue myös:

Analyysi: Omistajaohjausministeri sai lähteä, mutta se ei vielä rauhoita kuplivaa eduskuntaa

Postikiista sai uuden uhrin: Näin politiikan perjantai eteni Postin vastaiskusta Paateron eroon