Analyysi: Saksan AfD uusi johtoaan – puolue lisää kannatustaan tähtipuhujiensa avulla

Vaihtoehto Saksalle -puolue muuttuu jatkuvasti radikaalimmaksi, kirjoittaa Ylen Saksan-avustaja Anna Saraste.

Ulkomaat
Jürgen Meuthen Tino Chrupalla.
Jürgen Meuthen ja Tino Chrupalla.Sammy Minkoff / AOP

BERLIINI Myöhään lauantaina uudet puheenjohtajavalinnat olivat selvät. Braunschweigissa Vaihtoehto Saksalle -puolue (saks. Alternative für Deutschland, AfD) valitsi Jörg Meuthenin ja Tino Chrupallan puolueen puheenjohtajiksi, ohi sekä äärioikeistolaisimpien kuin keskitien ehdokkaiden.

Puoluetta johtaa nyt ensi kertaa myös itäsaksalainen AfD-poliitikko, sillä Chrupalla on kansanedustaja Saksin osavaltiosta. Itä-Saksan vahvempaa näkyvyyttä osattiin ennustaa, sekä itäsaksalaisten tähtipoliitikkojen vetovoiman kuin viime kuukausien vaalimenestyksien vanavedessä.

Puoluekokous aiheutti jo kuukausia etukäteen kuohuntaa, eikä pelkästään puheenjohtajakysymyksen takia.

Kokouksen pitopaikaksi valittu Volkswagen-areena ilmoitti, että AfD:n puoluekokouksen ajaksi areenan nimi peitetään. Areena on nimetty tärkeimmän sponsorinsa mukaan, eikä Volkswagen halunnut nimeään yhdistettävän oikeistopopulistiseen protestipuolueeseen.

Pieni puolue AfD ei kuitenkaan enää ole. Sen osoittivat niin toukokuun eurovaalit kuin syksyllä 2019 itäisissä Brandenburgin, Thüringenin ja Saksin osavaltioissa pidetyt paikallisvaalit. Eurovaaleissa Vaihtoehto Saksalle nousi neljänneksi suurimmaksi puolueeksi 11 prosentilla, ohi vasemmistolaisen Die Linke -puolueen ja liberaalin FDP:n.

Vuonna 2013 vastauksena eurokriisiin perustettu AfD on Saksan nuorin valtapuolue, joka on onnistunut kuudessa vuodessa saamaan edustajiaan jokaiseen Saksan 16 osavaltioparlamenttiin.

Itäisissä osavaltioissa AfD on jo nyt toiseksi suurin puolue: sen kannatus Saksissa (27,5 %), Brandenburgissa (23,5 %) ja Thürigenissä (23,4 %) on omaa luokkaansa.

Vaihtoehto Saksalle kerää äänestäjiä taakseen kritisoimalla muita valtapuolueita ylimielisiksi ja lupaamalla avokätisiä sosiaalietuuksia. Se vastustaa maahanmuuttoa, ja vaikka puolue ei täysin kiellä ilmastonmuutosta, se puhuu tuulivoiman rakentamista vastaan ja hiilikaivosten säilyttämisen puolesta.

Tino Chrupalla
Tino Chrupalla kuvassa keskellä.Clemens Bilan / EPA

Mielipidemittausten mukaan AfD:n äänestäjät kannattavat myös perinteisiä perhearvoja ja vastustavat esimerkiksi homoliittoja. Puolue nimittää itseään mielellään tavallisten ihmisten ja kansan puolueeksi.

Syksyn 2019 vaalivoitot Itä-Saksassa heijastuvat myös AfD:n sisäiseen politiikkaan, eikä ainoastaan Chrupallan valinnan ansiosta.

Idästä tulevat Vaihtoehto Saksalle -puolueen edustajat ovat profiloituneet länsisaksalaisia kollegojaan enemmän kärkkäillä ja ajoittain muukalaisvihamielisillä kannanotoillaan. Niillä heistä on tullut tähtiä sosiaalisessa mediassa ja tunnettuja myös Saksan rajojen ulkopuolella.

Puolueen linjan odotetaankin muuttuvan tähtipuhujien myötä radikaalimmaksi.

Heistä tunnetuin eli Björn Höcke kuuluu AfD:n sisälle muodostuneeseen äärioikeistolaiseen siipeen, Flügeliin.

Meiningenin kaupungin hallinto-oikeus päätti syyskuussa, että Björn Höckeä saa kutsua fasistiksi, siis kansallismielisen totalitarismin kannattajaksi.

Höcke saa puoleensa ihailua puolueen sisältä siksi, että hän uskaltaa rikkoa tabuja. Hän nimitti muun muassa vuonna 2017 pitämässään puheessa Berliinissä seisovaa holokaust-muistomerkkiä ”häpeälliseksi”.

Toinen AfD:n äärioikeistosiiven näkyvistä hahmoista on Andreas Kalbitz, joka on kuulunut useampaan äärioikeistolaiseen ja uusnatsien järjestöön.

Flügeliin kuulumaton Chrupalla on kerännyt pisteitä äärioikeistolaisten keskuudessa omalla kärkkäällä kielenkäytöllään. Hänelle Saksan “islamisaatio” on “todellinen ongelma”, ja Saksan ulkoministeri Heiko Maas (SPD) puolestaan on “ihmissalakuljettaja”.

Hänen ehdokkuutensa miellytti Höckeä, joka antoi hänelle tukensa puheissaan. Näin muidenkin Flügeliin lukeutuvien äärioikeistolaisten oli mahdollista asettua hänen taakseen, vaikka moni olisi varmasti nähnyt mielellään Höcken itsensä AfD:n liitovaltiotason johdossa.

Kärkästä puhetta eivät ole käyttäneet vain Höcke ja Chrupalla. Myös puolueen tähänastista johtoa on syytetty rasismista. Puolueen väistyvä puheenjohtaja, 78-vuotias Alexander Gauland sai syytteen kiihottamisesta kansanryhmää vastaan ehdotettuaan, että Saksan hallituksen integraatiovastaava Aydan Özuguz “hävitettäisiin” Turkin Anatoliaan.

– Olemme muuttaneet tätä maata. Annoimme äänen niille ihmisille, jotka eivät olleet samaa mieltä (Angela) Merkelin tervetulokulttuurin kanssa, Gauland sanoi lauantain avauspuheenvuorossaan.

“Tervetulokulttuuri” tarkoittaa AfD:n kannattajille hallitsematonta maahanmuuttoa Saksaan ja vuoden 2015 kaltaista siirtolaisvirtaa Saksan rajoilla.

Gauland on viikonlopun jälkeenkin AfD:n parlamenttiryhmän puheenjohtaja Saksan parlamentissa.

Vaihtoehto Saksalle -puolueen idästä kotoisin olevien ehdokkaiden kilpailijaksi ilmoittautui ennen viikonlopun puoluekokousta myös Baden-Württembergin Wolfgang Gedeon. Häntä vastaan on meneillään tutkinta, jonka päätteeksi hänet saatetaan sulkea ulos AfD:stä.

Tutkinnan taustalla ovat Gedeonin holokaustin eli juutalaisten joukkomurhan kieltämistä koskevat lausunnot. Gedeonia nimitetään vähemmistöjä halveksivien mielipiteidensä takia toistuvasti saksalaismediassa antisemitistiksi.

Höcken tavoin Gedeonkin edustaa AfD:n äärimmästä ääripäätä, eivätkä useimmat puolueen edustajat jaa hänen maailmankatsomustaan.

Radikaalien poliitikkojen kuuluminen ja näkyminen AfD:ssa siirtää puolueen kantoja poliittisesti yhä kauemmas äärioikeiston suuntaan.

Vaihtoehto Saksalle on jatkanut kasvamistaan vaaleista toiseen. Sen seuraava suuri koetinkivi ovat liittopäivävaalit vuonna 2021. Uusimpien kyselyiden mukaan joka viides saksalainen kertoo voivansa mahdollisesti äänestää AfD:ta.

Kristillisdemokraattisen CDU:n ja sosiaalidemokraattien pyristellessä johtajuuskriiseissä selkeälinjaiset, valovoimaisten henkilöiden vetämät puolueet saavat äänestäjät taakseen.

Näihin puolueisiin lukeutuvat Saksassa vihreät ja AfD.