Suomalaisten vauvojen adoptiot ovat hyvin harvinaisia

Kotimaan adoptioissa tulevien vanhempien odotusaika voi kestää jopa viisi vuotta.

adoptio
Vauva nukkuu pinnasängyssä.
Pelastakaa Lapset ry hoitaa noin 70 prosenttia kaikista Suomen adoptioneuvonnoista. Simon Denson / AOP

Suomessa adoptoidaan Suomessa syntyneitä vauvoja hyvin harvoin. Tällaisen adoption taustalla on tyypillisesti myöhään havaittu yllätysraskaus, minkä vuoksi lapsen biologinen vanhempi alkaa pohtia adoption mahdollisuutta, kertoo Pelastakaa Lapset ry:n kotimaan adoption kehittämispäällikkö Kaisa Tervonen-Arnkil.

– Vauvan synnyttyä vanhemmalla on aina vähintään kahdeksan viikon harkinta-aika. Adoptioon tarvitaan molempien vanhempien suostumus, Tervonen-Arnkil toteaa.

Pelastakaa Lapset ry hoitaa noin 70 prosenttia kaikista Suomen adoptioneuvonnoista. Järjestön kautta adoptoidaan vuosittain keskimäärin 13 suomalaisvauvaa. Järjestön aluetoiminnan johtajan Kristiina Mattisen mukaan adoptioneuvontaan tulee vuosi vuodelta enemmän asiakkaita, jotka haluavat adoptoida lapsen ulkomailta.

– Moni tietää, että Suomessa odotusajat ovat jopa 4-5 vuotta, ja ulkomailta adoptoitaessa perheellistyminen voi tapahtua nopeammin.

Kotimaan adoptioissa lapsen adoptoitavaksi antavat vanhemmat saavat esittää toiveita siitä, minkälaisessa perheessä he haluaisivat lapsen kasvavan.

– Jotkut haluavat, että perheellä on esimerkiksi koiria, koska heidän kotonaan on aina ollut niitä. Jotkut haluavat esimerkiksi maalaisperheen ja jotkut kaupunkilaisperheen, Mattinen kuvailee.

Oli sitten kyse kotimaan adoptiosta tai kansainvälisestä adoptiosta, varsinaista jonoa ei Pelastakaa Lapset ry:n mukaan ole, ja lapselle valitaan aina perhe, joka vastaa parhaiten hänen tarpeisiinsa. Ensisijaisesti pyritään valitsemaan perhe, joka on odottanut lasta jo pitkään.

Sijaisperheet yleisempiä

Kotimaisissa adoptioissa on aina kyse siitä, että vanhemmat ovat itse halunneet antaa lapsen adoptoitavaksi. Suomessa selvästi adoptiota yleisempää onkin se, että lastensuojelun asiakkaana olevan perheen lapselle etsitään uusi koti. Näissä tilanteissa viranomaisten tulee ensisijaisesti etsiä lapselle sijaisperhe.

Adoptiota ei Mattisen mukaan yleensä ajatella edes vaihtoehtona, vaikka se olisi lainsäädännöllisesti täysin mahdollinen. Tämä johtuu Suomen lastensuojelulaista, joka edellyttää, että lapsen paluumahdollisuutta hänen biologisten vanhempiensa luokse tarkastellaan säännöllisesti.

– Pyrimme aktiivisesti siihen, että myös adoption mahdollisuus otettaisiin näissä tilanteissa paremmin huomioon. Adoptio tuo lapsen elämään pysyvyyttä, joka luo parhaat edellytykset lapsen suotuisalle kehitykselle, Mattinen sanoo.

Ikä voi estää vanhemmuuden

Tervonen-Arnkil kertoo, että Suomessa kaikki adoptiohakijat käyvät vähintään vuoden ajan adoptioneuvonnassa ja -valmennuksessa. Tämän jälkeen haetaan lupa adoptoimiseen adoptiolautakunnalta. Kun lupa on myönnetty, hakijat jäävät odottamaan lasta.

Mattisen mukaan hakijan tulee olla adoptiohetkellä alle 50-vuotias, joten jonoon pitäisi hakeutua jo vuosia tätä ennen. Lisäksi ikäero adoptiolapseen saa olla enintään 45 vuotta. Hakijalla ei saa olla rikollista taustaa, ja hänellä tulee olla hyvä fyysinen ja psyykkinen terveydentila.

Niin sanottujen ulkoisten adoptioiden lisäksi Suomessa tehdään myös perheen sisäisiä adoptioita. Tervonen-Arnkilin mukaan niissä on tavallisesti kyse uusperheiden adoptioista, joissa henkilö adoptoi puolisonsa biologisen lapsen.

Lue myös:

Uutissuomalainen: Kansainvälisten adoptioiden määrä romahti viime vuonna – vain vuosina 1985-1987 määrä oli pienempi