Floridasta Suomeen vapaaehtoiseksi armeijaan – metsäleirit pakkasessa ovat pistäneet Iida Hakkaraisen, 19, miettimään: "Mitä oikein teen, miksi olen täällä"

Kun Iida Hakkarainen oli puolivuotias, hänen perheensä muutti Yhdysvaltoihin.

asepalvelus
Naispuolinen varusmies.
Hakkaraisella on ollut Floridan rantaelämän jälkeen totuttelemista uuteen arkeen Tikkakoskella armeijassa.Niko Mannonen / Yle

Se oli aluksi pelkkä vitsi.

Iida Hakkaraisen, 19, silmäripset huurtuvat huohottavasta hengityksestä pakkasessa. Koko elämänsä Floridan lämmössä viettänyt Hakkarainen hölkkää komppaniansa kanssa Ilmasotakoulun kasarmille. 45 minuutin juoksulenkki lumisessa maastossa saa nuoren naisen puuskuttamaan.

Hakkarainen on suorittamassa asepalvelusta Tikkakoskella.

Hänen vanhempansa ovat suomalaisia. He muuttivat West Palm Beachille Floridaan Iidan ollessa kuusi kuukautta vanha. Viime heinäkuussa nuori nainen lensi veljensä kehotuksesta takaisin entiseen kotimaahansa käydäkseen armeijan.

– Lukion jälkeen en oikein tiennyt, mitä haluaisin lähteä opiskelemaan. Isoveljeni oli käynyt armeijan Suomessa ja suositteli sitä minullekin, kertoo Hakkarainen suomea leveästi ääntäen.

Hakkarainen pohti pitkään veljensä ensin pelkkänä läppänä heittämää ideaa. Hän paiski lukion jälkeen monia hommia, muun muassa tarjoilijan töitä. Häntä alkoi vähitellen kiehtoa mahdollisuus perehtyä paremmin juuriinsa ja saada uusia, erilaisia kokemuksia.

Huoleton heitto kypsyi haluksi lähteä testaaman itseään kauas kotimaahan - vitsi muuttui totiseksi todeksi.

Palmut vaihtuivat havupuiksi ja rullaluistelu marssiksi maastokengissä. Hakkarainen kouluttautuu parhaillaan Keski-Suomen talvessa, tuiskussa ja tuulessa sotilaspoliisiksi. Asepalvelus kestää yhdeksän kuukautta. Hänellä on palvelusta vielä vajaa puolet jäljellä.

Varusmies seikoo varuskunnan pihalla.
Hakkaraiselle sormien ja varpaiden palelemiseen on ollut vaikea tottua.Niko Mannonen / Yle

Armeijassa ei ole ollut helppoa.

Toisinaan metsäleirillä kädet pakkasesta kohmeessa Hakkarainen on katunut päätöstään. Yksin istuessaan vartiossa kuusen alla, vähien unien painaessa, hän on miettinyt tehneensä virheen.

– On henkisesti rankkaa, kun olen yksin täällä. Välillä mietin, että mitä oikein teen ja miksi olen täällä. Mutta sitten muistutan itseäni: en ole ikinä asunut Suomessa. Se on kasvattava kokemus.

Hakkaraisen mieltä lämmittää myös tieto, että hänen vanhempansa tsemppaavat häntä ja ovat hänestä hyvin ylpeitä.

Parisensataa vakituisesti ulkomailla asuvaa nuorta tulee suorittamaan asepalveluksen vuosittain Suomeen. Ainoastaan miesten, joilla on Suomen kansalaisuus on suoritettava asepalvelus. Monikansalaisilla armeijaan tulo on useimmiten vapaaehtoista.

Armeijan rankka arki koettelemuksena

Kouluttajan kantava ääni kajahtaa käytävällä. Kuntopiiritehtävään valmistautumiseen on aikaa viisi minuuttia. Lentosotamies Hakkarainen vetää tuvassa shortsit jalkaan ja ottaa makuualustan harmaasta metallikaapista mukaansa. Hän on osastonsa ainoa nainen ja majoittautuu siksi yksin karussa tuvassa.

Sotilasvalan jälkeen alokkaat ylennettiin lentosotamiehiksi. Hakkaraisella on vielä mahdollisuus saada korpraalin natsat ennen palveluksensa päättymistä. Siihen yltävät ainoastaan miehistön parhaat.

Hakkarainen yrittää parastaan.

Varusmiehet levittäytyvät makuualustoilleen käytävällä. He alkavat tehdä kouluttajan käskystä etunojapunnerruksia minuutin ajan. Hakkarainen punnertaa siinä missä muutkin varusmiehet. Punnerrusten jälkeen liike vaihtuu vatsarutistuksiin.

Nainen tekee selkälihasliikettä.
Hakkarainen pitää kuntoilusta. Hän on liikkunut koko ikänsä.Niko Mannonen / Yle

Liikunnallinen nainen kuntoili armeijaa varten kotonaan West Palm Beachillä. Hän harrastaa tanssia ja tykkää käydä salilla sekä lenkillä. Perheellä on myös oma hevonen, jolla hän ratsastaa usein.

– Fyysisesti olen pärjännyt ihan hyvin. Välillä on ollut rankkaa, mutta niinhän armeijassa kuuluukin olla. Raskainta oli viime kesänä partiohaasteessa Lohtajalla: marssittiin vesisateessa 20 kilometriä täysi varustus päällä. Pehmeällä rantahiekalla kengät upottivat ja niskaan puski hyytävä merituuli.

Henkisesti vaativimpia ovat olleet metsäleirit, joilla unet jäävät vartioinnin vuoksi vähiin ja vessahommat pitää hoitaa räntäsateessa puisella riu'ulla. Kun on ollut vaikeaa, hammasta purren sisupussi on päättänyt päästä koettelemusten yli.

Armeija on ollut Hakkaraisesta hyvin opettava kokemus. Hän on esimerkiksi oppinut paljon kärsivällisyyttä.

Suomalaisuus iso pala identiteettiä

Varuskunnan käytävällä haisee hiki. Hakkarainen puristaa jalkakyykkyjä maastonvihreä T-paita selästä märkänä. Yksi varusmies valittaa takareitensä kramppaavan. Kouluttaja antaa hänelle luvan vaihtaa liikettä.

Eniten Hakkarainen pitää armeijassa ampumisesta ja sotatekniikkaan liittyvistä asioista. Asetta nuori nainen on pidellyt käsissään ennen armeijaakin. Perhe omisti aiemmin Floridassa pienen maatilan, jossa oli oma ampumarata. Isänsä kanssa hän kävi toisinaan perehtymässä ampumisen saloihin.

Hänestä on ollut hienoa nähdä, miten osumatarkkuudessa voi kehittyä.

Hakkaraisen inttikavereilta ei ymmärrystä nuoren naisen valinnalle tipu: varsinkaan pojilta. Jotkut tytöt, jotka ovat tulleet myös vapaaehtoisina armeijaan ymmärtävät vähän Hakkaraisen ratkaisua. Hänen amerikkalaisista ystävistään Suomeen armeijaan lähteminen oli aivan hullua.

Nainen istuu varuskunnan käytävällä.
Ainoana naisena osastollaan Hakkarainen saa kestää toisten varusmiesten kiusoittelua. Kahden veljen kanssa eläessä hän on jo oppinut siihen.Niko Mannonen / Yle

Nuorelle naiselle suomalaisuus on aina ollut tärkeä osa identiteettiä.

Hänen isänsä toimii Yhdysvalloissa yrittäjänä. Perhe on aina viettänyt kesät Suomessa ja heillä puhutaan kotona suomea. Varsinkin hänen äitinsä on aina ollut tarkka suomen kielen käyttämisestä perheessä. Heillä on myös vaalittu suomalaisia perinteitä.

– Vietämme kaikki juhlapyhät suomalaisittain ja teemme kotona suomalaista ruokaa. Rakastan karjalanpiirakoita! Kun olin pieni, niin kävimme myös säännöllisesti suomalaisessa kirkossa.

Viime vuonna 65 ulkomailla asuvaa monikansalaista suoritti armeijan Suomessa. Suurin osa heistä tuli Ruotsista, Yhdysvalloista ja Britanniasta. Yleisin syy armeijaan tuloon oli siteiden ylläpitäminen Suomeen ja monella myös kansalaisuuden säilyttäminen.

Ulkomailla asuvat, pelkästään Suomen kansalaisia olevat miehet ovat yhtä velvollisia palvelukseen kuin vakituisesti Suomessakin asuvat. Monikansalaisilla on sen sijaan monia vaihtoehtoja vapautua palveluksesta menettämättä kansalaisuutta. Heillä on lakisääteinen peruste olla tulematta armeijaan.

Koti-ikävä tuttu vieras tuvassa

Hikikarpalot vierivät lentosotamies Hakkaraisen ohimoa pitkin. Toinen kierros kuntopiiristä on saatu vedettyä, ja varusmiehet saavat pitää minuutin tauon. Hakkarainen juo vihreästä retkipullosta vettä. Hänen poskensa punottavat ja inttikaverit nimittävät häntä mansikaksi.

Hakkarainen kestää hyvin poikien kiusoittelun ja vitsailun. Hän on pikkuhiljaa ystävystynyt joidenkin varusmiesten kanssa. Armeijaan tullessa suomalaisten varautuneisuus oli hänelle ensin suuri järkytys siinä missä kalsea sääkin.

– Aluksi oli ihan kulttuurisokki, kun tapasin täällä ihmisiä, jotka eivät olleetkaan heti kavereitani niin kuin amerikkalaiset. Kestää ennen kuin ihmiset lämpenevät. Se on tuntunut oudolta ja on vaatinut totuttelua.

Nainen seisoo auringossa ja hymyilee.
Kotona Floridassa Hakkarainen nauttii auringon lämmöstä ja beachillä hengailusta.Iida Hakkarainen

Floridassa Hakkaraisella on paljon ystäviä. Vapaa-aikanaan he menevät yhdessä rannalle, kauppakeskuksiin shoppailemaan tai elokuviin. Joskus he juhlivat kotibileissä. Floridassa pääsee baariin vasta 21-vuotiaana.

– Olen käynyt iltavapailla joskus Jyväskylässä baarissa. Suomessa aloitetaan alkoholinkäyttö vähän varhemmin kuin Yhdysvalloissa. Se on hieman yllättänyt, sanoo Hakkarainen hymyillen.

Iltaisin kun sinivalkoruutuinen päiväpeitto on jo taiteltu jakkaralle, hiipii koti-ikävä usein nuoren naisen viereen. Hän ikävöi metallisessa punkassa eniten perhettään ja koiraansa. Hänellä on kaksi veljeä ja lisäksi kaksi siskopuolta isän uudesta avioliitosta. Perhe on hänelle hyvin tärkeä. Hän ajattelee sen ehkä olevan suomalainen piirre.

Pikkuveljensä aloitti juuri yläkoulun ja hän olisi halunnut olla silloin paikalla tukemassa veljeään.

– Kaipaan myös amerikkalaista ruokaa! Floridassa saa niin ihania tuoreita hedelmiä: mangoja ja appelsiineja. Äitipuoleni on puertoricolainen ja olen tottunut espanjalaiseen mausteiseen ruokaan. Kaipaan tulista maustetta chipotlea ja tex mex -ruokaa.

Hakkarainen on usein viikonloput kiinni armeijassa. Sotilaspoliisikoulutuksessa kiritään vuoden opinnot yhdeksässä kuukaudessa ja siksi myös viikonloppuisin on usein koulutusta.

Harvinaisilla viikonloppuvapailla hän viettää aikaa Jyväskylään hankitulla asunnollaan tai vierailee sukulaistensa luona ympäri Suomea. Hänen isänsä on kotoisin Toholammilta.

Iltavapailla hän chattailee perheensä ja amerikkalaisten ystäviensä kanssa tai katsoo Netflixistä sarjoja puhelimellaan.

Sydämeltään aidosti suomalainen

Suihkun jälkeen varusmiehet siirtyvät kasarmilla soppalautasten äärelle. Komentajan käskystä he marssivat muodostelmassa kohti varuskunnan ruokalaa. Hakkarainen nostaa jalkaa tahdissa musta karvalakki sukkelasti sipaistun nutturan päälle aseteltuna.

Hän oppi nopeasti armeijan tavoille: aamuisin ei ole monta minuuttia aikaa valmistautua. Hän on pärjännyt hyvin ilman meikkiäkin.

Muutamista mustista hetkistä huolimatta Iida viihtyy armeijassa ja Suomessa. Hän rakastaa Suomen puhdasta luontoa. Kesällä hän oli Tikkakosken metsissä suurista, korkeista puista ja kimmeltelevistä järvistä haltioissaan.

Varusmies hymyilee karvalakki päässä ulkona.
Hakkaraiselle on kertynyt niin paljon erilaisia kokemuksia armeijassa, ettei hän pysty koskaan niitä kokonaan selittämään amerikkalaisille ystävilleen.Niko Mannonen / Yle

Vaikka pohjoinen sää on Hakkaraiselle vaikea pala, hän ei vielä tiedä minne haluaisi tulevaisuudessa asettua. Välivuoden armeijassa on tarkoitus osoittaa se. Hakkarainen on harkinnut Suomessa opiskelua. Hän arvostaa Suomen tasokasta koulujärjestelmää.

Armeijassa on ollut aikaa ajatella ja tulevaisuuden suunnitelmat ovat alkaneet pikkuhiljaa hahmottua. Häntä on alkanut kiinnostaa kansainvälisen bisneksen opiskelu.

– Olisi mahtava olla vaikka jonkun firman johtaja ja päästä matkustelemaan ympäri Eurooppaa. Pitäisin varmasti sellaisesta vaihtelevasta työstä.

Hän arvostaa myös Suomessa turvallisuutta ja nuorten vapautta liikkua ilman vanhempia. Hänen mielestään suomalaisille nuorille annetaan varhemmin kasvattavaa vastuuta kuin Yhdysvalloissa.

Ruokailun jälkeen varusmiehet perehtyvät uuden aseen käyttöön. Hakkaraisella on hieman hankaluuksia seurata suomenkielisiä ohjeita pumppuhaulikon purkamiseen. Hän katsoo vierestä mallia.

Varusmies purkaa asetta.
Isotkaan aseet eivät ole kavahduttaneet nuorta naista. Hän on tarkka ampuja.Niko Mannonen / Yle

Hakkarainen laskee tarkkaan jäljellä olevia palveluspäiviä. Häntä myös kuumottaa tammikuussa odottava kahden viikon loma kotiin. Hän on säästänyt lomapäiviä sitä varten. Hän aikoo ensimmäisenä perille päästyään rynnätä mereen uimaan ja syödä burriton.

Nuori nainen odottaa armeijan jälkeen pääsevänsä taas takaisin töihin ansaitsemaan omaa rahaa. Hän ei kadu Suomeen tuloaan. Hän uskoo armeijan kasvattaneen itsestään henkisesti ja fyysisesti vahvemman. Hän on saanut myös kaipaamaansa itsenäisyyttä ja perehtymistä juuriinsa.

Vaikka Hakkarainen tuntee itsensä enemmän amerikkalaiseksi, on hän sydämeltään suomalainen ja kotimaastaan ylpeä.

– Jos oikeasti syttyisi sota, olisin puolustamassa minun kotimaatani.