Analyysi: Todellista syytä Rinteen erolle tullaan vielä kysymään

Kun keskustelu kääntyi luottamukseen, osa kysymyksistä jäi vaille vastauksia, kirjoittaa Ylen politiikan toimittaja Robert Sundman.

Hallituskriisi
Pääministeri Antti Rinne pyysi eroaan presidentti Sauli Niinistöltä
Pääministeri Antti Rinne (sd.) antoi eronpyyntönsä tasavallan presidentti Sauli Niinistölle Mäntyniemessä 3. joulukuuta 2019.Jussi Nukari / Lehtikuva

Pääministeri Antti Rinne (sd.) asteli tiistaina median eteen eronpyyntönsä jättäneenä.

Iltapäivän tiedotustilaisuuden anti päivän vauhdikkaisiin käänteisiin oli ohut, mutta huomio kiinnittyy kahteen asiaan. Ensimmäinen niistä on Rinteen puolueen, SDP:n tulevaisuus.

Kuten ennakkoon tiedettiin, Rinne aikoo jatkaa SDP:n johdossa, vaikka eroaakin pääministerin tehtävästä. Yllättävää sen sijaan on se, miten Rinne korosti edelleen hakevansa ”näillä näkymin” myös uutta kolmivuotiskautta puoluejohdossa.

Toinen on se, ettei Rinne halunnut avata omalta osaltaan tarkemmin, mistä hallituskriisissä lopulta oli kyse. Pääministerillä oli tilaisuus suoraan puheeseen, mutta hän oli haluton sitä käyttämään.

– Ehkä isoin oma virheeni on ollut siinä, että olen luottanut vain ja ainoastaan siihen, mitä minulle on esitelty Postiin liittyen, Rinne toisti tiedotustilaisuudessa.

Mikä olikaan lopulta se syy, miksi keskusta menetti luottamuksensa Rinteeseen?

Uusi tieto olisi saattanut olla monelle tarpeen.

Hallituskriisin ympärillä käytävä keskustelu on saanut osan politiikan penkkiurheilijoista hämilleen: mikä olikaan lopulta se syy, miksi keskusta menetti luottamuksensa Rinteeseen?

Vertailukohtana on käytetty vuotta 2003. Tuolloin pääministeri Anneli Jäätteenmäki (kesk.) erosi puhuttuaan ”muunneltua totuutta” eduskunnan edessä Irak-tietovuotoon liittyvässä jupakassa. Hallituskumppani SDP veti tukensa pois Jäätteenmäeltä.

Tällä kertaa oli keskustan vuoro. Rinteen tapauksessa oli aluksi puhe Postista ja sekaantumisesta työmarkkinaneuvotteluihin, myöhemmin puhuttiin omistajaohjauksesta laajemminkin.

Tiistaina aamulla Rinteelle esitettiin "kokonaisarvio", jonka kulmakivinä olivat hallituksen uskottavuus ja toimintakyky sekä luottamus.

Lopulta keskustan viesti tuntui olevan ennen kaikkea se, miten luottamusta joko on tai ei ole – ja nyt sitä ei ole.

Voiko selitys pöytätapojen puuttumisesta muuttua niin suosituksi, että vielä käsittelemätön osa Posti-saagasta ei koskaan tulekaan käsitellyksi?

Muut hallituspuolueet ovat viime päivinä jääneet melkeinpä sivustakatsojiksi, mutta sanat "Posti" ja "työmarkkinat" korostuivat myös niiden arvioissa.

RKP:n puheenjohtaja Anna-Maja Henriksson kertoi maanantaina oman eduskuntaryhmänsä puhuneen Rinteen osalta juuri näistä teemoista. Samaa viestiä Ylelle on välitetty muun muassa vihreiden riveistä.

Vihreät ovat painottaneet, että luottamus Rinteeseen olisi voinut säilyä, jos pääministeri olisi kertonut koko totuuden, sanasta sanaan ja lyhentämättömänä, eduskunnan edessä. Se herättääkin tukun uusia kysymyksiä.

On suosittua todeta, ettei Rinne toiminut kuten pääministerin tulisi toimia. Että hän ei koskaan oppinut ministerin tavoille vaan soitteli rennosti puheluita ja antoi yllättäviä lausuntojaan liian huolimattomasti. Että hän oli mikromanageeraaja, joka puuttui muiden ministereiden asioihin.

Samalla on hyvin mahdollista, että tämä ärsytti hallituskumppaneita. Mutta voiko selitys pöytätapojen puuttumisesta muuttua niin suosituksi, että vielä käsittelemätön osa Posti-saagasta ei koskaan tulekaan käsitellyksi?

Viimeksi maanantai-illalla Ylen saamat asiakirjat asettavat Rinteen kertomuksen edelleen outoon valoon.

Onko keskustassa ajateltu, että hallitus kaipaa nyt uutta kipparia, jotta viime viikkojen ajan mediassa jatkuvasti ollut päähallituspuolueen pomo ei entisestään heikentäisi myös keskustan kannatusta?

Osa hallituspuolueita lähellä olevista lähteistä on kertonut tiedotusvälineille viime päivinä, miten keskustan kova, Rinteen ulos usuttanut linja olisi entisen pääministerin Juha Sipilän ja esimerkiksi lappilaisen kansanedustajan Markus Lohen käsialaa.

Samaan aikaan keskustan ryhmän sisältä on vakuutettu, että epäluottamus Rinnettä kohtaan ei ole kenenkään junttaamaa vaan yhteinen ja yhtenäinen linja. Sipilä on itse todennut Demokraatille, että väitteet hänen osuudestaan eivät pidä paikkaansa (siirryt toiseen palveluun).

Mutta keskustan ryhmä ei ole tyyni eikä yhtenäinen.

Kevään eduskuntavaalien jälkeen ryhmässä ei varsinaisesti hurrattu Antti Rinteen hallitukseen lähtemiselle. Vaikka hallitusohjelmalle on annettu viime päivinä tukea voimallisestikin, ei luottamus pääministeriin ole ollut missään vaiheessa vankkumatonta.

Katri Kulmuni valittiin syyskuussa puolueensa puheenjohtajaksi, mutta kannatus ei ole piristynyt. Onko keskustassa ajateltu, että hallitus kaipaa nyt uutta kipparia, jotta viime viikkojen ajan mediassa jatkuvasti ollut päähallituspuolueen pomo ei entisestään heikentäisi myös keskustan kannatusta? Oliko todellinen syy epäluottamukseen sittenkin opportunistinen?

Todellista syytä Rinteen erolle tullaan vielä kysymään. Onkohan se selvillä edes kaikilla hallituskumppanipuolueiden kansanedustajilla?

Pääministerin vaihtaminen ei tällaisessa tilanteessa takaa automaattisesti uutta ja upeaa alkua kaikille.

Olipa keskustan vedon syynä sitten Posti-jupakka, poliittinen paine tai näiden yhdistelmä, ei liike tule ratkaisemaan keskustan ongelmia. Pääministerin vaihtaminen ei tällaisessa tilanteessa takaa automaattisesti uutta ja upeaa alkua kaikille.

Kulmuni joutuu nyt tarkkaan miettimään, mikä on hänen strategiansa uuden pääministerin kanssa. Keskustan epäluottamuslause teki särön SDP:n ja keskustan väliseen luottamukseen. Miten luottamusta voidaan rakentaa uudelleen?

Samalla Kulmuni joutuu viime päivien uutisoinnin vuoksi vastaamaan uuteen kysymykseen: Jos Rinne jääkin kummittelemaan SDP:n uuden kasvon taakse, kummitteleeko joku myös hänen takanaan?

Lue myös:

Analyysi: SDP:n ja keskustan välille jäävä katkeruus vaikeuttaa aloittavan hallituksen työtä, eikä toipumisaikaa anneta

Rinne erosi, mutta jatkaa puolueen johdossa ja saanee roolin hallituksen muodostamisessa – Yle seurasi politiikan superpäivää