Lumelääke – vieläkö lääkäri saattaa määrätä sellaisen? Maailmalla kyllä, mutta Suomessa tuskin

Suomessa nykykäsitys on, että lumelääkkeen määrääminen on epäeettistä.

plasebo
Pillereitä, lääkkeitä.
Sairauksien hoitoon käytettäviä lääkkeitä.Steve Allen / AOP

Maailmalla ei erilaisten tutkimusten mukaan ole vieläkään tavatonta, että lääkäri määrää lääkettä, jolla ei ole mitään vaikutusta potilaan sairastamaan tautiin. Tai jopa purkillisen pillereitä, joilla ei ole mitään fysiologista vaikutusta mihinkään.

Asiaa on selvitelty viimeksi Australiassa, missä 130 yleislääkäriä sai vastattavakseen kysymyksiä plasebo- eli lumelääkkeiden määräämisestä.

Tutkimuksessa, joka löytyy täältä (siirryt toiseen palveluun), kysyttiin, olivatko he koskaan määränneet potilailleen sokeripillerin kaltaista lumelääkettä, jolla ei ole mitään vaikutusta tai vaihtoehtoisesti oikeaa lääkettä, mistä he tiesivät, ettei sillä ole vaikutusta potilaan akuuttiin terveysongelmaan.

Selvisi, että 39 prosenttia vastaajista oli ainakin kerran uransa aikana kehottanut käyttämään vaikutukseltaan sokeripillerin kaltaisia "lääkkeitä". Useimmin potilaat saivat kehoituksen käyttää nenäsuihkeita tai ihovoiteita.

Kolme neljäsosaa lääkäreistä oli määrännyt jotain oikeaa lääkettä, josta he tiesivät, ettei siitä ole apua potilaan sairauteen. Peräti 40 prosenttia lääkäreistä sanoi tekevänsä näin ainakin kerran kuukaudessa.

Näistä "aktiivisista plaseboista" eniten määrättiin antibiootteja, vitamiineja ja ravintolisiä. Sairauksien torjuntaan tarjottiin myös erilaisia homeopaattisia lääkkeitä.

Yksi tutkimuksen kirjoittajista, Sydneyn yliopiston psykologian apulaisprofessori Ben Colagiur muistuttaa, ettei lumelääkkeitä määrätä pelkästään Australiassa.

Onko tilanne samanlainen Suomessa?

Suomessa vastaavaa tutkimusta ei ole tehty, mutta lääketieteen etiikan dosentti Pekka Louhiala Helsingin yliopistosta on vakuuttunut, että plasebolääkkeet ovat meillä jo historiaa.

Vielä 1990-luvulla Suomessa jopa valmistettiin ja myytiin Plasebo-nimisiä pillereitä. Niitä löytyi yleensä terveyskeskusten lääkekaapeista. Pillereillä esimerkiksi rauhoiteltiin vuodeosastojen unettomia vanhuksia silloin, kun heidän oireensa eivät hoitajan mielestä vaatineet lääkärin kutsumista paikalle. Lääkkeen lisenssi vanheni 90-luvun puolivälissä.

Nykyisin Suomessa katsotaan, että puhtaan lumelääkkeen määrääminen on selkeästi epäeettistä, Louhiala sanoo. Täysin tuntemattomasta ilmiöstä ei kuitenkaan ole kyse, hän lisää.

– Lääkärit saattavat määrätä jotakin lääkettä epävarmoina siitä, onko sillä fysiologista vaikutusta potilaaseen vai ei.

Louhiala pohtii myös esimerkin tilanteesta, jossa potilas kysyy lääkäriltä, onko mahdollista käyttää jotain tiettyä ravintolisää. Tällöin lääkäri voi itsekseen miettiä, että tuskin siitä hyötyä on, mutta ei haittaakaan, ja antaa potilaalle luvan käyttää sitä.

Australialaistutkijoiden mielestä lumelääkkeitä ei pidä suoralta kädeltä torjua, vaan niillä on oma roolinsa sairaanhoidossa. Esimerkiksi vilustumiset ja vatsataudit hiipuvat usein omaa tahtiaan, eikä toipumista pysty välttämättä vauhdittamaan lääkkeillä. Lumelääkkeet voivat kuitenkin helpottaa tuskaista oloa.

Louhiala näkee asian toisin. Esimerkiksi antibioottien määrääminen silloin, kun lääkäri on varma, että kyseessä on virusinfektio, on yksiselitteisesti väärää hoitoa.

Vähän sama pätee homeopaattisiin valmisteisiin, joita moni keskieurooppalaislääkäri saattaa tarjota.

Lue myös: Homeopatiahoidoista ei pian enää saa korvausta Ranskassa – Viranomaiset: Ei tieteellisesti todistettuja vaikutuksia

Ilmiö ei ole täysin tuntematon Suomessakaan. Nykytieteen käsitys kuitenkin on, ettei homeopaattisilla valmisteilla ole biologista vaikutusta.

Termien käyttö sattumanvaraista?

Louhialan mukaan maailmalla tehtyihin tutkimuksiin liittyy monenlaisia ongelmia. Osa koskee sitä, mitä kaikkea määritellään plaseboksi.

– Termiä "plasebo" ei ole usein määritelty ollenkaan. Joissain tutkimuksissa se on määritelty, mutta tavattoman laajasti, jolloin määritelmät voivat olla hyvin kaukana siitä, mitä plasebolla yleensä ymmärretään.

Sekamelskasta kertoo Louhialan mukaan esimerkiksi nenäsuihkeiden ja ihorasvojen maininta australialaistutkimuksessa.

– Suomessa talvi on sellainen, että melkein jokainen hyötyisi niistä. On kyseenalaista nimittää niitä plaseboiksi, hän sanoo.

Plasebojen käyttöä on tutkittu Australian lisäksi monessa muussakin maassa. Niissäkin on tulkittu lääkäreiden määräävän usein joko "sokeripillereitä" tai lääkkeitä, joista ei ole apua.

Louhiala kummastelee kuitenkin sitä, että esimerkiksi vitamiinit tai tavalliset kipulääkkeetkin saatetaan laskea plaseboiksi.

Britanniassa tehdyssä tutkimuksessa taas plaseboksi laskettiin myös "positiiviset suggestiot". Näin päädyttiin arvioon, että 97 prosenttia brittilääkäreistä on ainakin kerran uransa aikana tarjonnut potilaalle plaseboa. Louhialan mielestä yllättävää tutkimuksessa on lähinnä se, että kolme prosenttia lääkäreistä ei käytä työssään potilaan rohkaisua.

Lääketieteessä puhutaan usein plasebovaikutuksesta, jolla tarkoitetaan juuri sitä, että lääkevalmiste kohentaa potilaan vointia, vaikka siinä ei ole mitään vaikuttavaa ainetta. Eli jos potilas saa sokeripillerin, mutta uskoo sen olevan oikeaa lääkettä, voi hänen vointinsa parantua.

Louhialan mielestä plasebovaikutus ei sanana kuvaa erityisen hyvin sitä, mistä on kyse – lääkärin ja potilaan hyvää hoitosuhdetta. Sopivampia termejä olisivat hänen mielestään hoito- tai hoivavaikutus.

Voiko lumelääkkeillä hoitaa kipua tehokkaasti, ja miksi ne näyttävät toimivan osaan ihmisistä? Pitääkö lumelääkkeeseen uskoa, jotta se auttaa? Entä häviääkö positiivinen vaikutus, kun koehenkilö kuulee saaneensa vain plaseboa? T: Windfall films/BBC.