Jarkko Martikainen lauloi kuolevalle miehelle ja huomasi olevansa uransa tärkeimmällä keikalla – "Lyhyt elämä olisi saatava elää niin kuin itse haluaa"

Kulttuurivieras, muusikko Jarkko Martikainen todisti lapsena äitinsä työpaikalla mielisairaalassa ihmisen ja elämän merkillisyyttä. Siitä tuli hänen laulujensa aihe.

Kulttuurivieras
Musician Jarkko Martikainen plays guitar.
Mårten Lampén / Yle

Osa artikkelin sisällöstä ei ole välttämättä saavutettavissa esimerkiksi ruudunlukuohjelmalla.

Joulukuussa Martikainen esittää aiheiltaan poikkeuksellisia joululauluja UMO Jazz Orchestran solistina.Kuvaaja: Mårten Lampén

Roni ihmetteli helsinkiläisen Terhokodin ikkunasta sisään tulvivia tavaroita. Saattohoidossa käytetty voimakas lääkitys oli tuonut mukanaan näköharhat.

Nyt sängyn vieressä seisoi Jarkko Martikainen, yksi Ronin lapsuuden idoleista.

Ronia nauratti. Aaveko se siinä?

Martikainen vastasi, kun hänelle puhui, ja reagoi, kun häntä kosketti.

Oli huhtikuun harmaa maanantai.

– Se oli urani tärkeimpiä keikkoja, Martikainen sanoo reilut puoli vuotta myöhemmin porvoolaisen äänitysstudion kahvihuoneessa.

"Koska aikamme on rajallinen, se olisi syytä käyttää viisaasti"

Itä-Saksassa vuonna 1970 syntyneen Martikaisen mielenmaisemassa on punkia, folkia, kansansävelmiä ja rockia. Elämää hän on kummastellut lapsesta saakka. Monimuotoisuus tuli tutuksi psykiatriäidin työpaikalla Kellokosken mielisairaalassa.

Suuri yleisö tuntee Martikaisen alun perin YUP-yhtyeestä, siitä omintakeista musiikkia soittavasta bändistä, jonka laulujen sanoissa kummastellaan ihmistä, elämää ja sen päättymistä, jopa tuonpuoleista. Vuonna 1987 perustetusta YUP:sta myös Roni oli löytänyt idolinsa.

YUP jäi määrittelemättömän pituiselle tauolle kymmenen vuotta sitten. Sen jälkeen Martikainen on julkaissut soololevyjä ja tehnyt yhteistyötä eri taiteilijoiden kanssa.

Uuden säännöllisesti kokoontuvan yhtyeen Martikainen perusti vuonna 2013. Sen nimi on Jarkko Martikainen & Luotetut miehet.

.

Jarkko Martikainen, YUP, Luotetut miehet, kulttuurivieras
Muusikon työt pitävät Martikaisen kiireisenä. Haastattelu tehtiin studiopäivän päätteeksi Porvoossa.Mårten Lampén / Yle

Viikko Terhokoti-vierailun jälkeen Martikainen kertoi kokemastaan Facebook-seinällään. Intiimi konsertti oli antanut perspektiiviä.

Tuhansia jakoja ja yli kymmenentuhatta tykkäystä keränneen päivityksen sanoma on yksinkertainen: koska aikamme on rajallinen, se olisi syytä käyttää viisaasti.

– Tiemme voi viedä vaikka sinne saattokodin sängylle saakka ennen kuin sen oikein oivaltaa. Ennen kuin kypsymme ihmisenä. Se on onnettomuutemme, Martikainen toteaa.

Mikä asia kaduttaa kuolinvuoteella?

Huoneessa oli Ronin lisäksi kymmenkunta hänelle läheistä ihmistä. Martikainen alkoi soittaa.

Valitut kappaleet olivat neljissäkymmenissä olevan Ronin lähipiirin valitsemia toiveita. Lyhyellä listalla olivat muun muassa laulut Myrsky ja Kaikki me kuolemme pian.

Martikaiseen teki vaikutuksen itse tapahtuman erityislaatuisuuden lisäksi hoitohenkilökunnan ammattitaito. Vaatii poikkeuksellista kykyä kohdata inhimillinen hätä päivittäin, tehdä töitä pian kuolevien ihmisten hyväksi.

– Sellaista ei minun pääni kestäisi, sen verran olen säikympi elämälle, Martikainen myöntää.

Kappaleet hän kuitenkin onnistui esittämään romahtamatta.

Jarkko Martikainen, YUP, Luotetut miehet, kulttuurivieras
Laulunsa aiheet Martikainen löytää eletystä elämästä.Mårten Lampén / Yle

Harmaa huhtikuinen maanantai oli tunteellinen mutta myös opettavainen. Martikainen sai kuulla hoitohenkilökunnalta sen, minkä jo arvasikin. Jos kuoleva ihminen katuu jotakin, hän yleensä katuu sitä, ettei elännyt elämäänsä niin kuin itse halusi.

– Miksi menin lampaaksi laumaan? Tein kuten perheessä, työpaikalla tai yhteisössä haluttiin? Uskon, että itse kullekin on tarjolla yksi kierros, ja sen mittaa ei kukaan tiedä. Silloin ei kannata säikkyä sitä, mitä muut ihmiset omista päätöksistä sanovat.

Samaan ajatukseen perustuu Martikaisen kappale Kaikki me kuolemme pian, jonka Ronin ystävä oli valinnut toivelistalle.

suuria, turhia toimia piirrän / elämänkaarta kun suunnittelen / sinutkin usein mä huomiseen siirrän / tänään kun kanssasi ehdi olla en

J. Martikainen: Kaikki me kuolemme pian

Peiliin katsomisen paikka

Tölvimistä, aggressiivista puhetta, leimaamista ja vahingoniloa. Siis huonoa käytöstä eri muodoissa. Muun muassa sitä on tämän päivän sosiaalinen media.

Somessa räyhäämistä Martikainen käyttää esimerkkinä asiasta, johon elämäänsä ei kannata tuhlata.

– Se on jotain niin absurdia, laventunut koulukiusaamisen muoto. Ei siinä voi muuta ajatella kuin että voi ihmiset.

Ilmiön taustalla on pelkoa, ymmärtämättömyyttä sekä empatian ja onnen puutetta, Martikainen uskoo. Silloin kukaan ei ole turvassa.

– Se mitä naapurissa tapahtuu, ei ole keneltäkään pois, kunhan naapuri ei riko lakia tai vaivan kanssa loukkaa muita. Lyhyt elämä olisi saatava elää niin kuin itse haluaa.

– Mistä kumpuaa halu ruoskia ja vähätellä muita? Ennemmin olisi katsottava peiliin, sillä kukaan ei ole virheetön.

Tuomiot annetaan oikeussalissa, Martikainen muistuttaa.

– Ja silloinkin tuomarilla on lakiopinnot takana sekä oikeus tuomita sinä päivänä käsiteltävät tapaukset.

Jarkko Martikainen, YUP, Luotetut miehet, kulttuurivieras
Joskus Martikaisesta on sanottu, että "menisi oikeisiin töihin". – En minä sellaisesta yöuniani menetä. Olkoon sitten, että olen valetöissä, ja aikoo pirulainen jatkaa.Mårten Lampén / Yle

Pelkoa kohti

Martikaisen pitkän uran erityisimmän keikkapyynnön takana oli Ronin äiti, joka otti yhteyttä sosiaalisessa mediassa.

Alun perin konsertti saattohoitokodissa sovittiin parin viikon päähän yhteydenotosta. Se oli ensimmäinen mahdollinen aika kiireiselle Martikaiselle.

Pian oli selvää, että silloin olisi myöhäistä. Ronin kunto heikkeni nopeasti. Martikainen teki päätöksensä ja siivosi kalenterinsa tyhjäksi tulevalta maanantailta.

– Oletin, että keikka olisi häiritsevyytensä lisäksi opettavainen ja luutunutta ajattelua avartava.

siis missä on rakas tai ystävä parhain / siellä sun paikkasi tänään jo on / kaikki me lähdemme liian varhain / kuoleman kankeuden karkelohon

J. Martikainen: Kaikki me kuolemme pian

Kenen joukoissa seisot?

Tarinan mukaan Julius Caesar vaati vierelleen orjan kuiskuttamaan korvaan: Olet vain ihminen.

Jarkko Martikainen on sitä mieltä, että moinen muistutus tekisi hyvää monelle vielä nykypäivänä.

– Sen voisi laittaa luuppaamaan vaikka puhelimeen. Jos Björn Wahlroos toimisi näin, ei häneltä tulisi ehkä ihan niin ankaraa tekstiä meille maan matosille.

Pankkiirien ja poliitikkojen lisäksi maistiaisia vallasta saavat muun muassa taiteilijat. Sen turmelevasta vaikutuksesta esimerkkinä on #metoo-liikkeen paljastukset.

Suomalaisittain viime vuosien puhutuimpia tapauksia ovat ohjaajat Lauri Törhönen ja Aku Louhimies sekä Kansallisbaletin johtaja Kenneth Greve.

Omassa luokassaan on marraskuussa törkeästä ihmiskaupasta epäiltynä vangittu kirjailija ja teatteriohjaaja Veijo Baltzar.

– Taiteen nimissä tullaan aina tekemään vääryyksiä. Se ei lopu koskaan. Tässä mielessä en usko, että ajat muuttuvat paremmiksi.

Hyvänä asiana Martikainen pitää sitä, että viime vuosina monia tapauksia on tullut julki. Se tarjoaa paikan itse kullekin tarkastella omia toimintatapoja. Samaan aikaan muusikko muistuttaa mittasuhteista.

– Kaikki tekevät virheitä. Pitääkö yksilön loppuelämä pilata virheen takia? En ole aivan varma.

Varmaa on vain se, että olemme ihmisiä hyvässä ja pahassa.

– Keinot vaikuttamiseen ovat nykyään laajat. On videotallenteita ja äänityksiä, jotka voidaan irrottaa asiayhteydestä. Missä vaiheessa vuodetaan jokin tieto? Siitä taisi olla kyse esimerkiksi pääministeri Rinteen tapauksessa, Martikainen laskee.

Jarkko Martikainen, YUP, Luotetut miehet, kulttuurivieras
Mitähän ihmiset siitä sanovat? Se on Martikaisen mukaan elämän turhimpia kysymyksiä, joka häneltäkin jo lapsena usein kysyttiin.Mårten Lampén / Yle

Ongelmallisena hän pitää tapaamme tehdä johtopäätöksiä. Niitä julistetaan totuuksina – usein siellä sosiaalisessa mediassa.

– Ruoskimme ennen kuin on tietoa, onko kysymys ruoskittavasta. Nämä ovat vaarallisia asioita. Päästämme leijonat irti Colosseumilla ennen aikojaan.

Martikainen toistaa useaan otteeseen haastattelun aikana, ettei hänen tarkoituksensa ole johdatella ihmisiä ajattelemaan tai toimimaan tietyllä tavalla. Sen sijaan ihmisyyden ja elämän merkityksellisyyden pohtimiselle on aina paikkansa.

– En ole koskaan yrittänyt koota joukkoja omista kuulijoistani.

vaikka mä elän kuin viimeistä päivää / kiellän sen olevan viimeinen / kavahdan terveen järjen häivää / elämää vierastan, ihminen

J. Martikainen: Kaikki me kuolemme pian

Joulu on juhlista pahin

Palataan 1970-luvulle. Martikainen oli kolmevuotias, kun hänen vanhempansa saivat opinnot Itä-Saksassa valmiiksi ja perhe muutti takaisin Suomeen. Pari vuotta myöhemmin poika kertoi eteenpäin isältään oppimia patologivitsejä. Oman jälkensä lapseen jätti äidin työpaikka, Kellokosken mielisairaala, ja siellä asuvat ihmiset.

– Kellokosken prinsessa oli vakaasti sitä mieltä, että isäni on Saksan kuningas, ja äitini häntä alempiarvoinen. Hän ei siis hyväksynyt heidän liittoaan, Martikainen muistelee.

  • Kellokosken prinsessa eli Anna Lappalainen (1896–1988) oli yli 55 vuoden ajan potilaana psykiatrisissa sairaaloissa eri puolilla Suomea. Hänen elämästään on tehty muun muassa kirja ja elokuva.

Martikaiselle kävi selväksi, että elämä on monimuotoinen eikä ainakaan yksinkertainen kokonaisuus. Kyseenalaistamisen jalo taito kehittyi entisestään, kun hän perusti ystäviensä kanssa YUP-yhtyeen Savonlinnan taidelukiossa.

– Punk- ja hardcore-kulttuuri oli paljon muutakin kuin musiikkia. Huomaan kantavani silloisia pohdintoja arjessani vieläkin.

Jarkko Martikainen, YUP, Luotetut miehet, kulttuurivieras
Martikaisen ajatukset kääntyvät usein vähempiosaisten elämäntarinoihin. – Jotenkin ei vaan voi päätänsä vaihtaa, hän sanoo.Mårten Lampén / Yle

Hyvä esimerkki kyseenalaistamisesta on Martikaisen ensi viikolla alkava jouluteemainen, kolmen konsertin minikiertue UMO Helsinki Jazz Orchestran solistina.

Martikaisen joululauluissa tarinat eivät ole perinteisimmästä päästä. Pitkä marssi -nimisessä kappaleessa jouluaattona kapakkaan saapunut väki ymmärtää toisiaan. Parhaan lahjan saa lyömällä kortin tiskiin. Tuoppi eteen ja paukku päälle. Tarina perustuu tositapahtumiin.

– Yksi tuttavani on pyörittänyt kapakkaa iät ajat. Hän ei henno sulkea paikkaa aattona, sillä kun ovet avautuvat, ulkona on pitkä jono odottamassa.

Toisessa kappaleessa kerrotaan, millaista on saada häätö jouluna. Kolmannessa muistutetaan jo otsikossa, että joulu on juhlista pahin – aatto ankarin 24-tuntinen yksinäisille ja niille, jotka tuntevat ulkopuolisuutta. Ajatuksen takana on Martikaisen isoisä.

Mauno ei suostunut lähtemään Turusta leskeksi jäätyään, ja lopulta matkustaminen kävi liian raskaaksi. Siellä hän vietti pitkää päivää jouluna Pitkälläkadulla ja totesi, että joulu on juhlista pahin.

Tällaiset tarinat ovat Martikaiselle laulujen rakennusainetta ja tekevät olon melankoliseksi. Millaista olisi viettää jouluyö kodittomana? Toistelisiko sitä äitinsä nimeä ja itkisi? Ajatus karkaa Martikaisen päähän siinä missä kysymys siitä, millainen lahja ilahduttaisi omaa kummipoikaa.

– Muualla Euroopassa kodittomia on toki enemmän, mutta muutama tuhatkin on liikaa.

Älä äksyile, sillä elämä on lyhyt

Sinä harmaana maanantaina Roni kuunteli musiikkia. Vuorokautta myöhemmin hän kuoli.

Martikaiselle konsertti kuolevalle ihmiselle jätti jälkeensä polveilevia ajatuksia, joihin muusikko palaa yhä. Se lisäsi uskoa ystävyyteen, toveruuteen, rakkauden voimaan ja hyvään pyrkimisen tärkeyteen.

ja puustasi putoaa viimeinen lehti / yö vie haaveilijan / vain hetkisen ihminen elämään ehtii / kaikki me kuolemme pian

J. Martikainen: Kaikki me kuolemme pian

Facebookissa hän tiivisti olennaisen lainaamalla hautakirjoitusta ajalta ennen ajanlaskun alkua:

Juo lämmintä viiniä. Älä äksyile. Elämä on niin kovin lyhyt.

Juttua muokattu klo 16:40: Korjattu, että Martikaisen esittämät kappaleet olivat lähipiirin toiveita, eivät Ronin. Korjattu, että Roni ei vaipunut koomaan ennen kuolemaansa.