Epätoivo alkaa voittaa Bosnian siirtolaisleirissä – Yle näki leirissä, kuinka talven tulo muutti olosuhteet hengenvaarallisiksi

Bosnian ja Kroatian rajalla on metsäleiri, jossa noin 500 EU:n alueelle pyrkivää miestä elää epäinhimillisissä olosuhteissa.

Bosnia-Hertsegovina
Pakolaiset lämmittävät telttaa nuotiolla Vucikissa, Bosniassa
Tällaisissa teltoissa leirissä asutaan. Kesäkäyttöön tarkoitettuja telttoja on romahtanut lumen painosta. Telttoja lämmitetään polttamalla sisällä nuotioita.Jari Kärkkäinen/Yle

VUČJAK, BOSNIA-HERTSEGOVINA Keskelle metsää pystytetty telttakylä on illalla pimeä ja savuinen. Lämpötila on pakkasen puolella, mutta mutalammikot eivät ole vielä jäätyneet.

Vučjakin väliaikaisessa siirtolaisleirissä Bosnia-Hertsegovinan luoteiskulmassa on kärsitty viime päivinä vaikeita aikoja. Olot olivat jo ennestään kurjat, mutta pakkasten ja runsaan lumentulon myötä ne ovat muuttuneet hengenvaarallisiksi.

Nuotion äärelle lämmittelemään kerääntynyt ryhmä miehiä on vaitelias. Suurin osa leirin tällä hetkellä noin 500 asukkaasta on iltakahdeksan aikaan teltoissa huopien alla värjöttelemässä.

Savua tulee myös telttojen sisältä. Kesäkäyttöön tarkoitettuja telttoja on lämmitettävä nuotioilla, koska muutakaan lämmitystä ei ole tarjolla. Katku sisällä on melkoinen. Kukaan ei pysty nukkumaan täällä kunnon yöunia.

Leirin asukkaat ovat väsyneitä ja monet ovat sairaita.

Afganistanilainen Faisal, 26, sanoo leiriläisten olevan sietokykynsä äärirajoilla.

– Täällä on yhtä turvallista kuin viidakossa. Emme enää välitä siitä. Tämä on viidakko, Faisal sanoo.

Kartta
Harri Vähäkangas / Yle

Leirissä on pelkästään miehiä. Suurin osa heistä on Afganistanista, Pakistanista ja Intiasta. Jotkut ovat olleet metsäleirissä viikkoja, jotkut kuukausia.

Kotimaasta on lähdetty pakoon sekä levottomuuksia että onnettomia tulevaisuudennäkymiä.

– He ovat ihan tavallisia nuoria ihmisiä, joille työpaikan saaminen kotimaassa on ollut niin vaikeaa, että he ovat päättäneet lähteä etsimään parempaa elämää, luonnehtii leirillä työskentelevä Kansainvälisen Punaisen Ristin avustustyöntekijä Hannu-Pekka Laiho.

Parempi elämä on kuitenkin jäänyt löytymättä.

Nyt nämä usein paperittomat siirtolaiset ovat juuttuneet eräänlaiseen limboon lähelle Kroatian rajaa.

Epätoivo kasvaa

Leirissä vallitsee epätoivon lisäksi epätietoisuus.

Vaatimuksia Vučjakin leirin purkamisesta ja asukkaiden kuljettamisesta inhimillisempiin oloihin on kuultu syksyn mittaan EU:n, YK:n ja eri järjestöjen suusta.

Lupauksia on kuultu vähemmän. Sarajevon lähelle ollaan nyt kunnostamassa keskusta, johon leirin asukkaat voitaisiin siirtää ehkä kuukauden kuluttua. Aika on talven kiristyessä liian pitkä.

Tiistaina leirissä poliisisaattueessa vieraillut Euroopan neuvoston ihmisoikeuskomissaari, sarajevolainen Dunja Mijatović lupasi antaa lausunnon leirin sulkemisen puolesta. Mijatovićin visiitti kirvoitti asukkaita protestoimaan.

Faisal kertoo, että osa leiriläisistä on ollut tällä viikolla syömälakossa vastalauseena olosuhteille.

– Sovimme ettemme ota ruokaa vastaan kolmesta neljään päivään. Pyydämme Euroopan mailta apua, päästäkää meidät pois täältä, Faisal sanoo.

pakolaisleiri Bosniassa
Talvikelpoisia telttoja olisi saatavilla, mutta paikalliset viranomaiset eivät salli niiden toimittamista leiriin.Jari Kärkkäinen/Yle

Alkuviikosta leirillä alkoi sataa lunta ja heiveröisimmät teltat romahtivat.

– Teltta sortui. Siellä majoittui 14 miestä, kun teltta romahti. En nukkunut kuin tunnin, sanoo intialainen Nateesin.

Ainoa varsinainen palvelu leirissä on paikallisen Punaisen Ristin osaston järjestämä ruoanjakelu. Kansainvälistä rahoitusta leirille ei ole, koska se on väliaikainen ja kaikki kansainväliset tahot vaativat sen purkamista.

Leiriä ei hoida kukaan eivätkä viranomaiset salli avun toimittamista – Punainen Risti on ainoa järjestö, jolla on lupa toimia.

Viranomaiset eivät myöskään ole antaneet lupaa tuoda leiriin Turkin Punaisen Puolikuun läheiseen Bihaćin kaupunkiin toimittamia talvitelttoja.

Pakolaisen jalat sandaaleissa pakkasessa, Vucikin leirillä
Monet joutuvat sinnittelemään pakkasessa sandaalit jalassa.Jari Kärkkäinen/Yle

Ajoittain leiriin on tuotu vettä Bihaćista, mutta nyt toimitukset on keskeytetty. Asukkaat kantavat veden muutaman kilometrin päässä sijaitsevasta kylästä.

Ainoa metsäleirillä vaikuttava viranomaistaho on portilla vuoroissa päivystävät kaksi poliisia.

“Viisi yritystä kolmessa viikossa”

Kaikkien tavoitteena metsäleirissä on päästä rajan yli Kroatiaan EU:n maaperälle, siitä Sloveniaan ja sitten Italiaan, joka ei lähetä paperittomia takaisin.

Useimmat ovat yrittäneet rajan yli monta kertaa ja päätyneet takaisin metsäleiriin. Kroatia palauttaa kiinni jääneet paperittomat siirtolaiset takaisin Vučjakiin.

– Olen ollut täällä kolmisen viikkoa. Sinä aikana olen yrittänyt rajan yli viisi kertaa. Se ei onnistunut. Minut pidätettiin aina rajalla ja palautettiin tänne, Faisal sanoo.

Hän jatkaa, ettei aio yrittää uudestaan yli lähipäivinä vuorille sataneen lumen vuoksi.

Raja on vuorten takana. Osa on yrittänyt omin päin, mutta usein mukana on opas eli ihmissalakuljetuksen alaportaan työntekijä.

Faisal kertoo, että edeltävänä aamuna opas oli kehottanut matkaan lähteneitä palaamaan takaisin leiriin.

pakolainen Afganistanista Vucikin leirillä
Afganistanilainen Faisal sanoo, että leirillä ollaan sietokyvyn äärirajoilla. Hän on yrittänyt viidesti Kroatian rajan yli.Jari Kärkkäinen/Yle

Faisal sanoo lähteneensä Afganistanista seitsemän kuukautta sitten. Hän kertoo päätyneensä Bosnian luoteiskolkkaan Pakistanin, Iranin, Turkin, Kreikan, Pohjois-Makedonian ja Serbian kautta.

Monet Bosnia-Hertsegovinan lähimaat, kuten Pohjois-Makedonia ja Serbia, ovat sulkeneet rajansa, mutta käytännössä ne vuotavat. Bosniassa naapurimaita syytetäänkin siitä, että ne sallivat tarkoituksella läpikulun.

Faisal kertoo lähteneensä, koska oli Afganistanissa hengenvaarassa.

– Minulla oli ongelmia kotikaupungissani. Taliban tappaa, jos liityt armeijaan tai poliisiin. Siksi päätin lähteä.

Faisal sanoo, että Afganistaniin jäivät vaimo ja kolme lasta. Salakuljettajille hän kertoo maksaneensa tähän mennessä 4 000 euroa. Monet ovat käyttäneet matkaan sekä omat että sukunsa rahat.

– Kaikkien unelmana on päästä Eurooppaan rakentamaan parempaa elämää. Siksi tänne tullaan, Faisal sanoo.

Pakolaiset tekevät leipää Vucikin leirissä, Bosniassa
Kaikki eivät ottaneet osaa leirissä julistettuun syömälakkoon.Jari Kärkkäinen/Yle

Laittomassa rajan ylityksessä avustaville maksetaan maa kerrallaan.

– Kreikkalaisille maksetaan pääsystä Pohjois-Makedoniaan, pohjoismakedonialaisille pääsystä Serbiaan ja serbialaisille pääsystä Bosniaan. Täällä annetaan rahaa, jotta päästäisiin Italiaan, kuvailee Intian puoleisesta Kashmirista kotoisin oleva Shabbir Ahmed.

Hän sanoo maksaneensa salakuljettajille 8 000 euroa ja tulleensa matkallaan kerran pahasti huijatuksi.

Usein Eurooppaan yrittävät käyttävät matkaan koko sukunsa omaisuuden ja sen lisäksi on otettava lainaa.

– Jokaisella on oma surullinen tarinansa ja kaikki ovat täällä pelastaakseen henkensä, 48-vuotias Ahmed sanoo.

Hän sanoo yhteydenpidon kotiin olevan vaikeaa. Joskus puhua saa lainakännykällä. Ahmed sanoo koti-ikävän olevan kova ja alkaa itkeä kertoessaan surmatusta sukulaisestaan.

Leirillä sairastetaan muun muassa tuberkuloosia

Vučjakin leirissä on vaikea elää. Hygienia on kelvottomalla tolalla ja vakaviakin sairauksia esiintyy. Tuberkuloosi on yleisin, myös hepatiittia ja HIV-tapauksia on.

Leiriin on tuotu bajamajoja, mutta ne ovat käyttökelvottomia, koska kukaan ei ole huolehtinut niiden tyhjentämisestä. On vaikea erottaa, mikä maassa on mutaa ja mikä ulostetta.

Seuraavana aamuna kymmenen miehen teltassa patjalla makaava pakistanilainen Nouman valittelee oloaan.

– Täällä on hyytävän kylmä, kaikki on vaikeaa. Minulla ei ole vettä eikä oikein mitään muutakaan.

Hän kertoo, ettei ole saanut tarvitsemiaan lääkkeitä. Leirissä ei ole terveydenhoitoa.

Tupakoiva pakolainen Vucikin leirillä, Bosniassa
Afganistanilainen mies tupakalla pakkasessa leirin pääkadulla.Jari Kärkkäinen/Yle

Lääkärit ilman rajoja -järjestöllä on klinikka lähimmässä kylässä muutaman kilometrin päässä. Järjestön sairaanhoitaja kiertää leirissä aamuisin ja tilaa tarvittaessa ambulanssin. Sitä on tarvittu päivittäin.

Teltan ulkopuolella toinen mies esittelee rikkinäisiä jalkineitaan ja sitten ihollaan olevaa syyhyä, josta täällä kärsivät erittäin monet. Pakkasaamuna leirissä näkee sandaalit jalassa käveleviä miehiä.

Silti näihinkin oloihin on rakentunut jollain tavalla päivästä toiseen tarpova miniyhdyskunta.

On kaksi ruoanlaittopaikkaa avotulella. Ja on aggregaatilla toimiva kännyköiden latauspaikka, jossa tyhjän akun täyteen lataaminen maksaa noin 50 senttiä.

Leirin pääkadun toisella puolella ovat afganistanilaiset ja toisella puolella pakistanilaiset. Joukossa on muutamia intialaisia – siinä oikeastaan ovatkin Vučjakin kansallisuudet. Kansallisuuksien välille ei ainakaan kerrota syntyneen kahakoita.

Pakolainen Vucikin leirillä, Bosniassa
Uskonto antaa lohtua vaikeissa olosuhteissa.Jari Kärkkäinen/Yle

“Kreikassa ihmiset olivat ystävällisiä”

Monet Vučjakissa ovat menettäneet toivonsa, mutta osa leiriläisistä haaveilee, että jokin Euroopan maa heltyisi ottamaan heidät vastaan.

Eniten toivoa tuovat tiedot onnistuneista matkoista Italiaan. Leirissä kiertää sana, että muutama päivä sitten yli 200 tältä alueelta lähtenyttä olisi onnistunut pääsemään Italian Triesteen.

– Kroatian läpi käveleminen vie kymmenen päivää, sen jälkeen kolme päivää Sloveniassa. Ehkä kahden viikon jälkeen voisi olla Italian Triestessä, Faisal laskee.

Oppaita on leirissä säännöllisesti soluttautuneina siirtolaisten ja turvapaikanhakijoiden joukkoon. Heidät erottaa se, että oppailla on omat paperit kunnossa.

– Sen voi tehdä ilman oppaitakin, mutta on ostettava ruokaa, makuupusseja ja muita tarvikkeita, pitää olla kunnolliset vaatteet. Se voi maksaa 110–120 euroa, Faisal jatkaa.

Kengät ja pakolaisia Vucikin leirillä Bosniassa
Vaatteiden ja kenkien kuivattaminen on leirissä hankalaa.Jari Kärkkäinen/Yle

Monet Kroatiassa kiinni jääneet syyttävät maan viranomaisia kovakouraisesta kohtelusta. Ainakin aikaisemmin Kroatian viranomaiset ovat myös takavarikoineet kaikki retkeilyvarusteet laittomasti rajan yli yrittäneiltä.

Usman Ali sanoo, että Kreikassa ihmiset olivat ystävällisiä ja leirit hyviä. Bihaćissa on toisin. Hän haluaisi palata Kreikkaan, mutta suuntaa seuraavaksi todennäköisesti Sarajevoon. Mies on vihainen.

– Katso silmiäni, en ole paha ihminen. Mutta jos tietäisin kuka tämän leirin perusti, minä voisin tehdä hänelle jotain. Tämä leiri on eläimille, ei ihmisille, Ali sanoo.

Pormestari: Kaikki ovat pettäneet Bihaćin

Vučjakin leiri perustettiin toukokuun lopussa, kun läheisen Bihaćiin alkoi saapua enemmän turvapaikanhakijoita ja siirtolaisia. Häiriöitä esiintyi ja asukkaat saivat tarpeekseen.

Bihaćissa on kolme IOM:n ylläpitämää keskusta – niissä ja Vučjakissa on tällä hetkellä yhteensä 8 000 ihmistä.

Väitetään, että keskuksissa olisi tilaa, mutta niihin ei päästetä ihmisiä Vučjakista.

Bihaćin pormestari Šuhret Fazlić sanoo Ylelle, että kaupunkilaisten mitta tuli täyteen toukokuussa, jolloin tonteille ja julkisille paikoille leiriytyneitä miehiä alettiin kuljettaa Vučjakin metsään.

Öinen pakolaisleiri Vucikissa, Bosniassa
Leiri pystytettiin ensin jätemaakaatopaikan päälle toukokuussa.Jari Kärkkäinen/Yle

Pormestari Fazlić sanoo, että kaikkein vähiten vastuu leiristä on hänen. Päätöksen leirin sulkemisesta voi tehdä vain pääkaupunki Sarajevo.

Asiaa vaikeuttaa Bosnia-Hertsegovinan monipolvinen hallintomalli, bosniakkien ja serbien välinen kiistely.

– Kaikki ovat pettäneet meidät. Hallituksemme, kansainvälinen yhteisö, aivan kaikki. Tilanne pitäisi ratkaista, mutta emme pysty siihen, pormestari Šuhret Fazlić sanoo.

Hänen mielestään maan keskushallinnon ja kansainvälisten toimijoiden pitäisi olla mukana ratkaisemassa leirin tilannetta. Vain sillä tavoin metsään majoitetut miehet saadaan sijoitettua toisaalle varsinaisiin leireihin tai keskuksiin.

Pormestarin Fazlićin mukaan naapurimaat eivät kanna vastuutaan. Hän ei hyväksy Kroatian tekemiä palautuksia

– Siirtolaiset tulevat tänne EU-alueelta Kreikasta ja Bulgariasta. Kroatia puolestaan rikkoo kansainvälistä lakia palauttaessaan heitä tänne.

Apua ei oteta vastaan

Ainoa Kansainvälisen Punaisen Ristin avustustyöntekijä Vučjakissa on viestintädelegaatti Hannu-Pekka Laiho. Laihoa leiriläiset tervehtivät kohteliaasti ja kutsuvat papaksi.

Sarajevon päättäjät ovat luvanneet, että metsäleiriläiset siirrettäisiin ehkä kuukauden kuluttua pääkaupunkiin valmistuvaan keskukseen.

Se on aivan liian pitkä aika odottaa, sanoo Laiho.

– En ole koskaan nähnyt tällaista. Tämä on epäinhimillistä. Toisaalta ei anneta auttaa, vaikka mahdollista olisi. Tämä on monen tason poliittista kiistelyä, Laiho kuvailee.

Päättäjien jatkaessa kinastelua loputtomalta tuntuva kurjuus jatkuu Vučjakissa.

Lue lisää:

Taudit leviävät, telttoja lämmitetään nuotioilla ja kohta ihmiset jäätyvät hengiltä – Bosnian leirin olosuhteet ovat karmivat, kertoo suomalainen avustustyöntekijä