Sofia Pajunen pääsi pois parisuhteesta, jossa väkivalta oli jatkuvaa – lähisuhdeväkivallan uhreille apua tarjoavien palvelujen kysyntä kasvanut

Vaikka lähisuhdeväkivallasta puhuminen on yhä vaikeaa, sen osapuolille apua tarjoavien palvelujen kysyntä on viime vuosina kasvanut.

perheväkivalta
Sofia Pajunen.
26-vuotias Sofia Pajunen oli ollut varma siitä, että se olisi kerrasta poikki, jos parisuhteessa olisi väkivaltaa. Todellisuudessa se ei ollut näin yksinkertaista.Matti Myller / Yle

Toivottavasti tänään kaikki menee hyvin eikä tule riitaa.

Tämä oli pitkään Sofia Pajusen ensimmäinen ajatus aamuisin.

Pajunen pelkäsi. Hän eli parisuhteessa, johon ei olisi koskaan uskonut ajautuvansa.

– Kun luin lehtien otsikoita väkivaltatapauksista, ajattelin aina, että ne tapahtuvat jossain tosi kaukana ja siinä on takana muutakin: alkoholia tai huumeita, ja että itse olisin jotenkin suojattu siltä. Todella typerä ajatus näin jälkikäteen.

Aluksi kaikki oli hyvin, totta kai. Pian suhde alkoi kuitenkin muuttua.

Oli jatkuvaa arvostelua, nimittelyä ja syyllistämistä. Pajunen ei ensin ymmärtänyt, mistä oli kyse. Kaikki tapahtui niin vähitellen.

– Varmasti jos heti olisi tapahtunut jotain fyysistä, lähteminen olisi ollut helpompaa.

Mutta ei. Kun henkisen väkivallan rinnalle tuli myös fyysistä väkivaltaa, Pajunen ei pystynytkään tekemään enää mitään – ei edes kertomaan asiasta kenellekään. Niin paljon Pajusta pelotti ja hävetti.

Väkivallan jäljet hän meikkasi piiloon tai valehteli.

– Syyllistin itseäni tilanteesta ja häpesin sitä, että olin ajautunut sellaiseen suhteeseen ja ettei minulla ollut voimia lähteä siitä pois.

Pajunen ei ole muutama vuosi sitten tapahtuneiden kokemustensa kanssa yksin. Yhä useampi hakee myös apua. Tästä kertoo se, että lähisuhdeväkivallan osapuolille tukea tarjoavien palvelujen kysyntä on kasvanut.

Avun hakeminen on vaikeaa, mutta yhä useampi sen uskaltaa tehdä

Pajunen eli väkivaltaisessa parisuhteessa kolme vuotta. Lähtö ei ollut siitä kiinni, etteikö Pajunen olisi tiennyt esimerkiksi apua tarjoavista järjestöistä tai puhelinpalveluista.

Hän ei vain koskaan uskaltanut soittaa mihinkään, sillä pelkäsi niin kovasti jäävänsä siitä puolisolleen kiinni.

Väkivaltaa tai sen uhkaa kokeville naisille apua tarjoavan Naisten Linjan toiminnanjohtaja Taru Anttonen tunnistaa tilanteen.

Anttosen mukaan esimerkiksi poliisin tietoon päätyy vain noin joka kymmenes naisiin kohdistuva väkivallanteko. Kynnys kertoa kokemastaan on korkea.

Tosin muutostakin on tapahtunut, sillä tukipalveluiden kysyntä on viime vuosina kasvanut.

Esimerkiksi Naisten Linja on järjestänyt kahden viime vuoden aikana ennätysmäärän vertaistukiryhmiä.

Naisten Linjaan tulevia yhteydenottoja ei ole vähentänyt edes muutama vuosi sitten aloittanut Nollalinja, joka on kaikille lähisuhdeväkivaltaa kokeville tarkoitettu auttava puhelin. Sen sijaan myös Nollalinjassa puheluiden määrä on noussut jatkuvasti.

Tänä vuonna Nollalinjaan oli tullut jo elokuuhun mennessä puheluita saman verran kuin koko viime vuonna yhteensä.

Mutta miten Naisten Linjan Anttonen neuvoisi heitä, jotka ovat juuri nyt samanlaisessa tilanteessa kuin Pajunen jokin aika sitten?

– Vaikka pelko on voimakas tunne, siitä huolimatta kehottaisin miettimään ainakin läheiset läpi. Kenelle asiasta voisi kertoa ja kenen luokse voisi hakeutua turvaan, Anttonen sanoo.

Myös lähimmän turvakodin sijainti on syytä pistää muistiin. Sinne pääsee viime kädessä vaikka taksilla – turvakodissa kyllä autetaan, jos taksimatkaan ei ole varaa tai puoliso on takavarikoinut lompakon.

Ennakointi on siis tärkeää. Siinä auttavat myös Naisten Linjan hyvin konkreettiset turvaohjeet.

Ohjeet ovat tarkoitettu erityisesti tilanteisiin, joissa on fyysisen väkivallan uhka.

– Väkivaltatilanteen uhatessa kannattaa esimerkiksi aina hakeutua huoneeseen, jossa on jokin poistumisreitti, kuten ulko-ovi tai ikkuna, jonka saa auki. Tai ei kannata mennä keittiöön, jossa on teräaseita, Anttonen kertoo.

Jotta lähtö tapahtuisi mahdollisimman nopeasti, on hyvä pitää mielessä, missä lompakko ja avaimet ovat sekä pakata laukkuun valmiiksi esimerkiksi lääkkeet ja tärkeät asiakirjat

Ohjeissa neuvotaan myös kehittämään itselleen rutiinin, kuten lenkkeilyn tai kaupassa käymisen, jonka varjolla pääsee ulos ja pois kotoa, kun uskoo väkivallan alkavan.

– Lisäksi puhelimessa olisi syytä olla tallennettuna hätänumero tai lähimmän turvakodin numero, johon tarvittaessa voi soittaa, Anttonen nostaa esille yhden tärkeimmistä ohjeista.

Naisten Linjan toiminnanjohtaja Taru Anttonen, Helsinki, 5.12.2019.
Taru Anttosen mukaan Suomi ei vieläkään täytä kaikkia velvoitteitaan, mitä tulee naisiin kohdistuvan väkivallan palveluihin. Esimerkiksi turvakotipaikkoja ei ole tarpeeksi ja alueellinen epätasa-arvo on suurta.Jari Kovalainen / Yle

Se ei ollutkaan kerrasta poikki

Sofia Pajunen valmisteli lähtöään kuukausia, etsi salaa omaa asuntoa ja siirsi tavaroitaan vähitellen muualle.

– Muistan joskus miettineeni, että kunhan vain lähden tästä suhteesta, niin sen jälkeen kaikki on hyvin ja elämä hymyilee. Mutta ei se nyt ihan niin mennyt, Pajunen huokaisee.

Ensinnäkään entinen puoliso ei hyväksynyt Pajusen lähtöä. Mies ryhtyi vainoamaan. Hän ilmestyi muka sattumalta samoihin paikkoihin Pajusen kanssa ja lähetteli uhkaavia viestejä.

Poliisille kertomisestakaan ei ollut apua, sillä siihen aikaan eron jälkeistä uhkailua ja seuraamista ei ollut vielä kriminalisoitu. Niin kutsuttu vainolaki tuli voimaan vasta vuonna 2014.

Tällä hetkellä päänvaivaa aiheuttavat digitaalinen väkivalta ja sen tunnistaminen.

Jatkuvasti kehittyvä teknologia kulkee mukanamme lähes kaikkialle. Tämä antaa väkivallantekijälle tukun erilaisia keinoja, joilla kontrolloida toista. Sosiaalisessa mediassa kuvilla tai julkaisuilla painostus ja älypuhelimen avulla vakoilu ovat yhtä lailla väkivaltaa.

Pajusen onneksi hänen entinen puolisonsa lopulta luovutti ja lopetti vainon. Syytä Pajunen ei tiedä, mutta asia ei ole jäänyt kummittelemaan hänen mieleensä.

Elämä olikin jo päällisin puolin mallillaan, kun Pajunen alkoi yhtäkkiä saada paniikkikohtauksia. Ensimmäinen kohtaus tuli vasta noin vuosi suhteesta lähtemisen jälkeen.

– Keho reagoi kaikkeen siihen, mitä olin kokenut.

Sofia Pajunen
Sofia Pajuselle on tärkeää, että hän voi omalla tarinallaan auttaa muita. Pajunen onkin aloitellut myös Ensi- ja turvakotien liiton kokemusasiantuntijana.Matti Myller / Yle

Jouluna sinnitellään kotona, vaikka ei tarvitsisi

Pajunen on nyt 26-vuotias. Hän opiskelee yliopistossa ja valmistuu pian kauppatieteiden maisteriksi.

Eronsa jälkeen Pajunen on saanut apua ja tukea, mistä hän on kiitollinen. Elämä on jo normaalia.

Tulevia juhlapyhiä Pajunen odottaa hyvillä mielin, jouluihminen kun on. Hän iloitsee siitä, että vaikka väkivaltainen suhde jätti häneen jälkensä, joulun iloa se ei vienyt.

On tavallista, että jouluun kohdistuu paljon paineita ja odotuksia siitä, miten juhlaa kuuluisi viettää. Jouluisin kynnys hakea apua saattaakin olla korkeampi kuin muulloin.

Juhlapäivinä ei haluta häiritä ystäviä tai läheisiä. Tai sitten toivotaan viimeiseen asti, että kaikki menee hyvin, vaikka tilanne olisi jännittynyt.

Esimerkiksi turvakodeissa on jouluna väljempää kuin monina muina päivinä ja suurin piikki tulee vasta pyhien jälkeen.

Naisten Linja kampanjoi joulukuussa väkivallattoman joulun puolesta.

– Joulun turvaohje kaikille voisi olla, että jos epäilee läheisen kokevan väkivaltaa suhteessaan, niin kannattaa ottaa se puheeksi ja sanoa, että minulle muuten voi soittaa tai meille voi tulla koska vain, myös jouluna, Naisten Linjan toiminnanjohtaja Taru Anttonen kehottaa.

Se, että joku ulkopuolinen uskaltaa puuttua tilanteeseen ylipäätään, on Pajusen mielestä merkittävä asia. Sen hän on oppinut.

Opetti väkivaltaisesta suhteesta selviäminen Pajuselle muutakin, esimerkiksi paljon hänestä itsestään. Hän uskoo, että siitä on vielä apua monella eri tapaa.

– Elämä jatkuu, ja se jatkuu paljon parempana.

Juttua varten on haastateltu myös Ensi- ja turvakotien liiton kehittämispäällikköä Tiina Muukkosta ja Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen erikoistutkijaa Johanna Hietamäkeä.

Lisää aiheesta:

"Ilman mustelmia ei tule tuomiota" – Euroopan neuvosto kiirehtii Suomea uusimaan raiskauslain (26.11.2019)

Euroopan neuvoston tarkastusryhmältä tiukkoja ehdotuksia, jotta naisiin kohdistuva väkivalta Suomessa saataisiin loppumaan (2.9.2019)

Hallitus aikoo lisätä turvakotipaikkojen määrää – alkuvuonna 13 kuollut perheväkivallan seurauksena (11.7.2019)

"Taksi tilataan paljon useammin kuin poliisi" – Taksit kuljettavat perheväkivallan uhreja viikoittain (7.2.2019)