Linda Liukkaan kolumni: Kolme vinkkiä työelämään 2020-luvulla

Miksi sillä, miten puhumme työstä, on väliä, pohtii Linda Liukas. Tämän kolumnin voi myös kuunnella.

työelämä
Linda Liukas
Linda LiukasMikko Ahmajärvi / Yle

Viime viikkoina työstä, vapaaehtoistyöstä, ylityöstä ja työstä pois jäämisestä on puhuttu paljon. Käynnissä oleva työmarkkinakierros paljastaa kahtiajakoja. Työ tuntuu ankaralta, linjajaot varmoilta ja välit tulehtuneilta.

Toiset ovat sinisilmäisiä teknolibertaareja, toiset väistämättömään vääryyteen uskovia änkyröitä.

Toiset hehkuttavat sosiaalisessa mediassa työpaikan perjantaikuohareita. Toisilla on päivästä toiseen tarpeeton olo.

Toisilla on niin paljon työtä, että väsyy. Toisille ensimmäisen työpaikan löytäminen on mahdotonta.

Työ on harvoin niin yksioikoista kuin julkinen keskustelu antaa ymmärtää. Tiedän omakohtaisesti, miten hienolta tuntuu tehdä merkitykselliseksi kokemaansa työtä ja saada kehuja sekä päiväkotilapsilta että presidentiltä. Tiedän myös ne yöt, kun herää omaan huutoonsa, kun itku ei lopu ja oma osaaminen ei riitä alkuunkaan.

Miksi sillä, miten puhumme työstä, on väliä? Ja miksi vastakkainasettelua pitäisi välttää, erityisesti kun puhutaan nuorista?

Kun Kennedy piti kuuluisan mies kuuhun -puheenvuoronsa, yksi sukupolvellinen amerikkalaisia 18-vuotiaita kuuli presidentin viestin. Kahdeksan vuotta myöhemmin Apollo-laskeutumisen aikaan NASAn insinöörien keski-ikä oli 26 vuotta.

Esimerkiksi Slushin kuvaaminen rikkaiden nuorten ansioluetteloshoppailuna (siirryt toiseen palveluun) ohittaa sen, miten tapahtuma on antanut kymmenilletuhansille nuorille kunnianhimoa, kokemuksia ja kontakteja. Osasta Slushin vapaaehtoisia tulee yrittäjiä, osa päätyy isoihin firmoihin, tieteen tekijöiksi, julkishallintoon – tai lastenkirjailijoiksi. Suurin osa meistä alumneista kokee Slushin merkityksen muutoksena maailmassa seuraavan vuosikymmenen aikana. Edistys ei ole varmaa, se tehdään.

On tärkeää, että kaikilla on tunne, että heitä arvostetaan.

Ja samaan aikaan kaikki työelämään liittyvät muutokset eivät ole automaattisesti hyviä. Teknologiayhtiöt eivät voi yksipuolisesti päättää työelämästä. Työntekijöiden on voitava vaikuttaa työehtoihinsa ja siihen turvallisuuden asteeseen, jota työnantajaltaan toivovat. On tärkeää, että kaikilla on tunne, että heitä arvostetaan. Edistys ei ole varmaa, se tehdään yhdessä.

Uskon, että työhön liittyvä täydellinen optimismi tai pessimismi on varmuutta, johon meillä ei ole varaa.

Mitä sitten sanoisin parikymppiselle työstä 2020-luvulla?

Kokeile erilaisia töitä.

Urapolut ovat harvoin lineaarisia. Erilaisia kokemuksia keräämällä oppii ongelmanratkaisua, empatiaa ja ammattitaitoa.

Monien asioiden kokeileminen ei tarkoita sitä, että kaikkea pitäisi osata täydellisesti. Maalaamalla taulun tai koodaamalla webbipalvelun oppii arvostamaan toisen ammattitaitoa.

Opettele määrittämään rajasi.

Olin töissä muutaman vuoden New Yorkissa kasvuyrityksessä. Molemmat esimieheni olivat 21-vuotiaita, ja heidän ainoa johtamiskokemuksena oli lukioikäisenä hengenpelastajina. Opin, että esimies ei osaa aina arvioida alaistensa jaksamista. Tärkeimpiä taitoja työelämässä on oppia tuntemaan itsensä, riskitasonsa ja omat rajansa.

Etsi työniloa.

Työniloa, toivotamme, kun jollakulla on edessä iso urakka. Sanontaan sisältyy ymmärrys siitä, että työ ei aina ole hauskaa tai helppoa. Mutta samaan aikaan ilo on kevyt sana.

Muutama viikko sitten olin Pariisissa vierailulla päiväkodissa. Autoin ensin neljävuotiasta leikkaamaan paperista tietokoneen ja vastasin sitten viisivuotiaan filosofiseen kysymykseen tekoälystä. Vierailusta tehdyssä videossa (siirryt toiseen palveluun) näytän pitkästä aikaa täydellisen onnelliselta.

Työniloa näin myös, kun olin katsomassa muutama vuosi sitten Tuusulanjärvi-näyttelyä Ateneumissa. Ihastelin Eero Järnefeltin päiväkirjaa vuodelta 1897. Pienestä maalaiskylästä maailmalle ponnistaneen taiteilijan määritelmä työstä tuntui yhä tuoreelta.

"Kuinka suuri nautinto tehdä jotain huolellisesti ja rakkaudella. Aloittaa huolella ja ajatuksella, vajoutua ja jatkaa työtä lämmöllä jota ei mitkään syrjävaikutukset tai hätäileminen ja artistimainen turhamaisuus keskeytä ja muuta inhoksi.

Tehdä vähän, mutta hyvin. Tehdä niinkuin parhaiten tuntee, eikä ajatella suurenmoisuutta."

Niin, Eero. Tehdä vähän, mutta hyvin. Tehdä niin kuin parhaiten tuntee, eikä ajatella suurenmoisuutta.

Linda Liukas

Kirjoittaja on lastenkirjailija, kuvittaja ja keskinkertainen koodari, joka uskoo, että maailmasta tulee parempi paikka, kun tietojenkäsittelyn ammattilaisten lisäksi tarinankertojat, tutkijat ja taivaanrannanmaalarit innostuvat teknologiasta.

Aiheesta voi keskustella 11.12. klo 16.00 asti.

Lue myös:

Järnefeltin taiteilijakodin puutarhassa näkyy kolmen sukupolven kädenjälki – nyt se on avoinna myös yleisölle

Linda Liukkaan kolumni: Mitä tapahtuu lukutaidolle, kun tietokone ymmärtää tekstiä paremmin kuin puoli miljoonaa suomalaista?

Linda Liukkaan kolumni: Tulevaisuus on teinityttöjen

Kari Enqvistin kolumni: Elämän tarkoitus ei ole päästä golfkentälle mahdollisimman rikkaana