Johanna Malisen kolumni: Mittaamme hyvinvointiamme, vaikka jatkuva suorittaminen on monelle petollista

Jos elää pelkän sykemittarin tai älysormuksen ohjeiden varassa, on vaarassa menettää taidon tunnistaa kehon todellisia viestejä. Tämän kolumnin voi myös kuunnella.

hyvinvointi
Kolumnisti Johanna Malinen
Pekka Tynell / Yle

Sykemittaristani loppui akku kesken lenkin. Juoksu oli rullannut loistavasti, mutta mittarin simahtaminen harmitti vietävästi. Hetken jopa ajattelin treenin menevän hukkaan, koska en saa lukemia talteen.

Äkkiä olo alkoikin tuntua vapautuneelta. Oli helpompaa keskittyä keskisuomalaiseen järvimaisemaan, kun ei vilkuillut vähän väliä sykemittarin lukemia.

Olin rentoutuneempi kuin pitkään aikaan.

Hankin sykemittarin, koska halusin seurata paremmin kehittymistäni ja palautumistani. Siis lisätä hyvinvointiani. Mittaamisesta tulikin pikkuhiljaa stressin aihe, joka häiritsi rakkaasta harrastuksesta nauttimista.

Kehon toiminnoista voi mitata nykyteknologian avulla uskomattoman monia asioita. Erilaisilla laitteilla on helppoa tarkkailla esimerkiksi sykettä ja sen vaihteluvälejä, kalorikulutusta, askelia, kilometrejä ja unen laatua.

Ja mehän tarkkailemme.

Mittaamisvillitystä kutsutaan englanniksi termillä self tracking. Vuonna 2016 tehdyn kansainvälisen selvityksen mukaan (siirryt toiseen palveluun) jopa joka kolmas ihminen mittaa itseään teknologian avulla.

Mittaaminen onmaailmanlaajuinen trendi, joka näyttää kasvavan sitä mukaa, kun Piilaaksossa kehitetään tarkempia ja monipuolisempia vekottimia kertomaan, kuinka meidän kannattaisi elää.

Helsingin Sanomien toimittaja Antti Tiainen summaa mittarien kehityksen (siirryt toiseen palveluun) osuvasti:

“Aluksi ne tarjosivat vain lukuja, sitten ne alkoivat myös kertoa, miten käyttäjillä menee, ja nykyään ne jo ohjaavat meidän käytöstämme."

Jotkut laitteet esimerkiksi tärisevät, kun on istunut liian kauan. Jotkut taas kertovat, milloin kannattaa mennä nukkumaan.

Mitä useampia toimintoja laite mittaa, sitä laajemmalle suorittaminen ujuttaa lonkeronsa.

Mittarit antavat meille siis ohjeita asioista, jotka jo tiedämme: ole aktiivinen, liiku ja syö monipuolisesti mutta kohtuudella, nuku tarpeeksi.

Käytännössä laitteet ohjaavat suorittamaan elämän perustoimintoja ja hyvinvointia. Mitä useampia toimintoja laite mittaa, sitä laajemmalle suorittaminen ujuttaa lonkeronsa.

Tiedämme, että keho saa saman rasituksen riippumatta siitä, tallentuuko lenkin data digitaaliseen laitteeseen.

Silti treeni tuntuu erityisen tehokkaalta jos näemme, kuinka monta kaloria se poltti. Pidämme sykemittarin kilahdusta uskottavampana merkkinä aktiivisuustavoitteen täyttymisestä kuin raukeita lihaksia. Se on aika nurinkurista.

Hyvinvoinnin suorittajaksi on helppoa luiskahtaa myös siksi, että ajan ihanteet suorastaan työntävät suorituskeskeistä elämää kohti.

Hyvinvoinnin mittaaminen on valtava bisnes, joten laitteet on tehty houkutteleviksi ja koukuttaviksi. Niiden mainoksissa luvataan motivaatiota ja apua energisempään elämään. Sellaiseen lupaukseen on helppo tarttua.

Hyvinvoinnin suorittajaksi on helppoa luiskahtaa myös siksi, että ajan ihanteet suorastaan työntävät suorituskeskeistä elämää kohti.

Jyväskylän yliopiston professori Miikka Pyykkönen käsittelee Ylistetty yrittäjyys -kirjassaan sitä, kuinka yrittäjyyshenkisyys tunkee yhä useammalle elämän osa-alueelle.

Yrittäjämäistä ajattelu- ja toimintatapaa, jossa korostuu kilpailu, tehokkuus ja tavoitteellisuus, ihannoidaan ja tavoitellaan kaikkialla yhteiskunnassa. Myös hyvinvoinnissa.

Viime vuosina erityisen trendikästä on ollut levätä tehokkaasti. Ei siis ihme, että prinssi Harrynkin sormessa kimaltelee suomalaisyrityksen älysormus, joka on erikoistunut unen ja palautumisen optimointiin.

Mutta voiko kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin kokemuksen saavuttaa numeroita kyttäämällä? Jos tavoittelemme jopa vapaa-ajasta ja rentoutumisesta kiitettävää suoritusta, missä vaiheessa annamme aivoillemme luvan oikeasti levätä?

Monen mielelle jatkuva suorittaminen on petollista. Erityisesti kaltaiseni perfektionismiin taipuvainen ihminen janoaa helposti aina vain vähän parempia tuloksia.

Silloin kosketusnäytöllä vilahtavista lukemista tulee onnistuneen elämän mittari.

En ole kuitenkaan myynyt sykemittariani, vaan käytän sitä edelleen toisinaan. Jos treeni ei kulje, otan sykemittarin avuksi palautumisen tarkkailuun. Ja totta kai on ihanaa välillä huomata, että jaksaa juosta tutun lenkin aiempaa nopeammin.

Suhtautumiseni mittaamiseen sen sijaan on muuttunut. Olen todennut, että mittaaminen on hyvä renki, mutta aivan luokaton isäntä.

Rakastan liikuntaa. Pystyn nauttimaan kehooni virtaavista mielihyvähormoneista huomattavasti enemmän, kun en vilkuile jatkuvasti numeroita.

On myös helpompaa ymmärtää mitä keho kaipaa, kun pysähtyy aidosti kuuntelemaan sen viestejä. Kun ei koko ajan suorita.

Johanna Malinen

Kirjoittaja on Jyväskylässä asuva, sydämeltään pohjoiskarjalainen journalistiopiskelija, joka nauttii kirjoittamisen lisäksi metsälenkeistä ja glittermekkoihin sonnustautumisesta.

Aiheesta voi keskustella torstaina 12.12. klo 16.00 asti.

Lue myös

Johanna Malisen kolumni: Naisten välisestä ystävyydestä toistetaan edelleen katkeransuloista tarinaa, jossa nainen on naiselle uhka

Johanna Malisen kolumni: Julkisesti itkeminen ei ole merkki heikkohermoisuudesta