Joulutontut ovat tonttuperinteen nuorisolaisia – vanhemmat tontut olivat auttajia ja suojelijoita, mutta myös räyhähenkiä ja yksisilmäisiä pelottelijoita

Ihmisen ja tontun suhde oli vastavuoroinen. Kun ihminen kunnioitti tonttua, tonttu auttoi ihmistä, kertoo tonttuperinteestä kertova tietokirja.

Maahinen & tonttu (Myyttinen olento)
Tonttu lyhdyn kanssa metsässä
Tontut tulivat osaksi jouluperinnettä vaivihkaa 1800-luvun loppupuolella. Suomalaisessa kansanperinteessä tonttu on kuitenkin paljon vanhempi olento.Ilkka Klemola / Yle

Terveisiä saunasta! Tämä oli aikoinaan isäni vakitoivotus mökkisaunan löylyjen jälkeen. Oikeasti huudahduksella oli tarkoitus ilmoittaa, että sauna on vapaa seuraaville löylyttelijöille, mutta samalla hän tuli kunnioittaneeksi saunatonttua.

Tietokirjailija Heikki Saure kertoo kirjassaan Tonttu - Tarua & totta, että suomalaisen kansanperinteen saunatontut ovat hahmoja, joiden kanssa ei kannattanut leikkiä. Saunatontulle on erityisen tärkeää hyvä ja kunnioittava käytös.

Saunatontuilla on paljon sääntöjä. Saunassa ei saa pelata korttia, nukkua, elämöidä, virtsata tai pieraista.

– Saunatonttu on parhaimmillaan hyväntahtoinen huolehtija. Pahimmillaan se onhengenvaarallinen, Heikki Saure kertoo.

Tontuille oli tyypillistä antaa merkkejä. Jos joku vaikkapa mölysi saunassa, tonttu alkoi kolisuttaa ovea tai tehdä muuta kiinnittääkseen käytökseen huomiota. Jos tämä ei tepsinyt, saunatonttu raivostui.

Puolikuva tietokirjailija Heikki Sauresta
Tietokirjailija Heikki Saure on kiertänyt joulun alla puhumassa tontuista. Aihe kiinnostaa ihmisiä, sillä joulutonttuja lukuunottamatta tontut ovat lähestulkoon unohtuneet.Ilkka Klemola / YLE

Perinnetiedon mukaan joskus kävi niinkin, että saunojaa ei alkanut kuulua. Kun häntä lähdettiin katsomaan, lauteilta löytyi eloton, nyljetty ruumis. Verinen nahka oli nostettu orsille roikkumaan.

Kirkko julisti tontut pannaan

Isäni tuskin oli tonttu-uskovainen, eivätkä varmaan hänen vanhempansakaan. Luultavasti jossain sukupuun haarasta löytyy kuitenkin henkilö, joka oli oppinut kunnioittamaan saunatonttua. Siten tapa kertoa terveisiä löylystä periytyi jälkipolville.

Heikki Saure kertoo, että tarinat tontuista olivat varsin eläväisiä vielä 1900-luvun alkupuolella. Silloin tonttujen toilailuista saattoi jopa lukea sanomalehdistä. Osa tontuista oli jopa paikallisia julkkiksia. Heidän tappeluistaan kerrottiin jääneen pysyvät jäljet maastoon.

Vilkkaimmin tontut touhusivat ennen kristinuskon tuloa Suomeen. Kirkko suhtautui kielteisesti vieraisiin jumalolentoihin, haltioihin, maahisiin ja tonttuihin. Ne olivat kaikki paholaisen ilmentymiä. Kun noitavainot olivat kiivaimmillaan 1600-luvulla, myös tontuista alettiin puhua kuiskaillen.

Tussipiirroksella tehty tonttu-kortti.
Myllytonttu pystyi pysäyttämään myllyn tarttumalla rattaisiin. Joskus mylläri nukahti ja jyvät jäivät syöttämättä tuuttiin. Tyhjää pyörivät myllynkivet alkoivat kipunoida ja saattoivat sytyttää tulipalon.E. Tuomi / kuvitusta kirjassa Tonttu - Tarua & totta

- Kun puhdasoppinen luterilaisuus tuli Suomeen, kirkko katsoi, että mikä tahansa muu kuin luterilaisuus oli paholaisen juonia. Silloin hyvääkään tarkoittavia loitsuja ei saanut sanoa. Niistä saattoi saada jopa kuolemantuomion, Saure sanoo.

Saunatontun lepytykset jäivät vähemmälle. Jumalanpalveluksiin tottumatonta kansaa valistettiin aluksi, että kirkossa täytyy olla kuin saunassa, istua hiljaa ja kunnioittaen. Myöhemmin sanonta kääntyi toisin päin ja saunojia neuvottiin istumaan lauteilla kuin kirkossa, hiljaa ja kunnioittaen.

Tontut olivat huonoa materiaalia kansalliseepokseen

Heikki Sauren mukaan tontut ja haltijat saattavat olla muinaissuomalaisten ensimmäisiä jumalolentoja, jos sellainen ilmaus sallitaan. Tontut tulivat läheisiksi luotetuiksi, sillä ne olivat läsnä jokapäiväisessä elämässä, asuintalossa, saunassa, riihessä, myllyssä ja navetassa.

Peikkoja Rien Poortvliet
Hollantilaisen Rien Poortvlietin kuva 1970-luvun Suuresta tonttukirjasta. Tarinat peikoista, haltioista ja tontuista ovat sekoittuneet keskenään.Rien Poortvliet / Suuri tonttukirja / Tonttu - Tarua & totta

Kun kansallisuusaatteen innostamat kansanperinteen kerääjät 1800-luvun lopulla lähtivät samoamaan syrjäisiä seutuja ja etsimään tarinoita, he kuulivat ja merkitsivät muistiin kertomuksia tontuista. Ne eivät kuitenkaan olleet kerääjien pääasiallisin kiinnostuksen kohde.

– Kansanperinteet kerääjät ja tutkijat halusivat löytää sellaista materiaalia, jotka toivat mieleen Antiikin eepokset, jotta he voisivat osoittaa, että me suomalaiset kuulumme suurten sivistyskansojen joukkoon, Saure kertoo.

Osittain tästä syystä tunnemme Väinämöisen ja Pohjan Akan, mutta tontut ja haltijat ovat jääneet varjoon.

Tontut suojelivat luontoa ja eläimiä

Vaikka jutut keskenään taistelevista ja väkivalloin talon väkeä kouluttavista tontuista ovatkin kiehtovia, pääosa tonttutarinoista on täynnä lempeää huolenpitoa ja luonnon kunnioitusta.

Rudof koivun tonttukuva
Rudof Koivun joulukortissa näkyy tonttujen ystävällinen suhde eläimiin.Rudolf Koivu / kuvitusta kirjassa Tonttu - Tarua & totta

Metsätontut ja muut metsän haltijat ovat olleet luontoa ja eläimiä kunnioittavia olentoja. Samoin navettaa suojelevat tontut ovat olleet eläinten puolella. Heikki Saure näkeekin, että ihmisen suhde luontoon muuttui, kun hän lakkasi uskomasta sitä suojeleviin henkiolentoihin. Luontosuhde muuttui yksipuoliseksi hyötysuhteeksi.

– Tontut ja haltijat opettivat ihmiset ymmärtämään, että kaikesta täytyy pitää huolta. Niin ympäristöstä, rakennuksista, eläimistä kuin esineistäkin.

– Kun usko tonttuihin hiipui, ylimielinen ihminen alkoi turmella ympäristöään. Ja tässä tilanteessa me nyt sitten olemme, ilmastonmuutoksen kourissa, Saure huokaa.

Joulutontonttu on yhdistelmä erilaisia tonttuperinteitä

Joulutontut ovat tonttuperinteen nuorimpia edustajia. Ruotsalainen kirjailija Viktor Rydberg kirjoitti runon tontusta 1881 ja se julkaistiin Ny Illustrerad Tidning -lehden kannessa. Kannen kuva oli kuvittaja Jenny Nyströmin käsialaa. Siinä tontut esitettiin pitkäpartaisina, piippalakkisina ukkoina. Samoihin aikoihin myös Tanskassa yhdistettiin tonttukuvastoa joulunviettoon. Joulutonttu oli syntynyt.

Jenny Nyström Joulutonttu
Ruotsalaisen kuvittajan Jenny Nyströmin tonttukuvat vaikuttivat mielikuvaamme joulutontusta. Jenny Nyströms - och Curt Stoopendaals stiftelse, Kalmar läns museum

Rydbergin Tonttu-runoon tarttui kaksi suomentajaa. Lyyli Wartiovaara-Kallioniemi sävelsi runon Valter Juvan suomennoksesta. Laulu painettiin nuoteiksi vuonna 1945, mutta arvellaan, että sitä oli esitetty jo aiemmin. Unetonna valvovasta Tontusta tuli yksi kaikkien aikojen rakastetuimmista joululauluista Suomessa.

– Se on erikoinen joululaulu. Siinä ei mainita lainkaan joulua, ei joulupukkia, joululahjoja, joulukuusta eikä jeesuslasta, mutta niin vain se sujahti mukaan jouluperinteeseen, Saure naurahtaa.

Tarinoita tontuista joulupukin apulaisina on kerrottu eri puolilla Euroopaa. Joulupukki ja tontut -kuvasto on kehittynyt pikkuhiljaa sekoituksena eri kertomuksista, kuvista ja varta vasten keksityistä tarinoista.

Joulutontut saivat muun muassa kauppiaat innostumaan. Sauren kirjassa on kirjakaupan mainos vuodelta 1907. Siinä tontut ajavat reellä, joka on lastattu täyteen paketteja.

Tontuista löytyy käyttämätöntä potentiaalia

Heikki Saure sanoo, että tontut ovat olleet muinaissuomalaisten lisättyä todellisuutta. Voi tuntua oudolta, että niihin on uskottu. Toisaalta kuvitellut olennot ovat läsnä myös nykypäivän ihmisten elämässä.

- Kyllähän me seuraamme televisiosta keksittyjen ihmisten tarinoita ja seuraamme henkeämme pidätellen, miten heidän käy.

Monille tv-sarjojen hahmoista tulee läheisiä ja heitä kaivataan takaisin, kun sarja loppuu.

Lähikuva tietokirjailija Heikki Sauren kirjasta Tonttu tarua & totta.
Tonttu -tietokirjan kannessa virnuilee ilkikurinen pipolakki sianporsaan kanssa. Taustalla häälyy muita tonttuoletettuja.Ilkka Klemola / YLE

Kirjailijat, elokuvien ja pelien tekijät ovat ammentaneet suomalaisesta mytologiasta. Muun muassa Taru Sormusten Herrasta -kirjailija, J.R.R. Tolkien, tunnetaan Kalevala-entusiastina.

Heikki Sauren mielestä tonttujakin voisi hyödyntää vaikkapa fantasiapeleissä ja elokuvissa. Jos lempeä kotitonttu ei innosta, tonttumytologiasta löytyy myös vaikkapa pelottava yksisilmäinen tonttu.

Saure näkisi mielellään tarinoita pelejä ja elokuvia ekotontuista, jotka palaavat piiloistaan maan päälle palauttamaan ihmisten kunnioituksen luontoon ja ympäristöön.