Melua, ahtautta ja pitkät jonot syömään, tällaista on arki Suomen suurimmassa lukiossa – Yle kerää kokemuksia lukioista, vastaa kyselyyn

Jyväskylän Schildtin lukiossa opettajat eivät tunne oppilaita eivätkä oppilaat toisiaan.

lukio
Pojat seisovat keskellä oppilasröykkiötä
Eemil Kautto ja Saku Virkkala käyvät toista vuotta Schildtin lukiota. He toivoisivat rauhallisempaa opiskeluympäristöä.Niko Mannonen / Yle

Kaverukset Saku Virkkala, 17, ja Eemil Kautto, 17, kättelevät rennosti aamulla tavatessaan toisensa Schildtin lukion ulkopuolella. He käyvät Suomen suurinta, 1200 oppilaan lukiota Jyväskylässä.

18G luokan oppilaat Virkkala ja Kautto puikkelehtivat oppilaiden keskellä koulun kapeilla käytävillä suunnaten kohti englannin luokkaa. Osa oppilaista jättää ulkotakit naulakoihin, osa ottaa ne mukaan tunneille.

Naulakot pullistelevat toppatakeista: musta on talven väri.

– Totta kai on tungosta ja ahdasta. Välillä on myös tosi kova meteli. Korvat kaipaa koulupäivän jälkeen lepoa, sanoo Kautto.

– Itse tykkäisin olla jossain rauhallisemmassa paikassa, lisää Virkkala.

Jyväskylässä päädyttiin pääosin valtionosuuksien leikkausten vuoksi yhdistämään kaikki lukiot kahdeksi suurlukioksi. Myös Jyväskylän toisessa isossa lukiossa, Lyseon lukiossa on noin 1200 oppilasta.

Schildtin lukioon sulautettiin Voionmaan ja Cygnaeuksen lukiot viime vuoden syyslukukauden alussa.

Yhdessä hiljaiseksi tilaksi tarkoitetussa huoneessa eräs opettaja vetää yhteiskuntaopin tuntia oven ollessa auki hälyisälle käytävälle. Koulun hiljaiset tilat on jouduttu ottamaan myös opetuskäyttöön.

Koulun tilat olivat jo alun alkaen liian pienet.

– Eikä pelkästään luokkatilat, vaan tällainen joukko tarvitsisi myös muuta tilaa, missä oleskella. Tilan puute on akuutti ongelma, johon koko ajan haetaan ratkaisua, sanoo Schildtin lukion rehtori Ari Pokka.

Virkkalan ja Kauton englannin tunnilla on vajaat 30 oppilasta, ja kaikille on tuoli. Se ei ole aina ollut itsestään selvää tässä koulussa. Schildtin lukio sai tänä syksynä hieman lisätilaa viereisestä rakennuksesta, mutta eri rakennuksissa toimiminen tekee rehtorin mukaan ilmapiiristä levottoman.

Lukiolaisten hyvinvoinnista on saatu huolestuttavia lukuja tuoreessa lukiolaisbarometrissa (siirryt toiseen palveluun). 40% lukiolaisista koki opinnot henkisesti raskaiksi. 20 % oppilaista tuntee tarvitsevansa enemmän tukea opintoihin. Joka toinen lukiolaisopiskelija kertoo, ettei aamulla tunnu hyvältä lähteä kouluun.

Mielekkäisiin opiskeluympäristöihin panostaminen parantaisi Suomen Lukiolaisten Liiton mukaan oppilaiden hyvinvointia. Liiton mielestä olisi syytä myös lisätä matalan kynnyksen mielenterveyspalveluja, laadukasta opinto-ohjausta ja opintotukea.

Yksilöllinen opetus haastavinta

Englannin tunnilla opettaja antaa oppilaille tehtäväksi keskustella pareittain robotiikasta. Eräs oppilas tulee tunnille puoli tuntia myöhässä. Opettaja käy häntä myöhemmin huomauttamassa siitä.

Virkkalan ja Kauton ollessa vielä yläkoulussa opettajat tunnistivat oppilaat käsialasta: nyt he eivät aina edes tiedä oppilaidensa nimiä.

– Jos on useamman kerran saman opettajan kurssilla, he alkavat muistaa nimiä. Mutta on meitä väärilläkin nimillä aina välillä kutsuttu, kertoo Virkkala.

Pojat istuu tuolilla.
Virkkala ja Kautto ovat tyytyväisiä omiin opintoihinsa, vaikka esimerkiksi koeviikko tuo paineita.Niko Mannonen / Yle

Kauton mielestä haastavinta koulunkäynnissä ovat suuret ryhmäkoot.

– Esimerkiksi matikassa toivoisi, että voisi saada opettajalta apua, mutta ei hänellä ole mahdollisuutta mitään omaa ohjausta antaa.

Rehtori vahvistaa, ettei yksilöllinen opetus usein onnistu.

– Kun ryhmäkoot ovat 30–35 oppilasta, on Matille tai Maijalle oikean asian personointi jokaiselle pedagogille aikamoinen haaste.

Osalla kursseista on myös pienempiä ryhmiä. Kun Schildtin lukion oppilailta kysyttiin palautetta koulusta, isosta joukosta yksilönä huomaaminen nousi isoimmaksi toiveeksi.

Koulussa tarjotaan tiistai- ja torstai-iltapäivisin yhteisiä tukiopetustunteja. Virkkala ja Kautto ovat musiikkilinjalla ja heillä on usein siihen aikaan musiikkiharjoituksia.

Luokista purkaudutaan välitunnille. Yhteisiä tiloja välituntien viettoon ei koululta juurikaan löydy. Oppilaat istuvat tai seisovat käytävillä; ala-aulassa on muutama pingis- ja biljardipöytä, jotka vallataan nopeasti.

Oppilaat eivät tunnista toisiaan käytävillä.

– Omien kurssien ja musiikkilinjan oppilaat tunnistaa, mutta ei muita. Olimme esiintymässä yhdessä abitilaisuudessa ja olin ihan ihmeissäni, ovatko nämä tämän koulun oppilaita, kertoo Kautto.

– Koulun käytävillä kulkevista nuorista ei tiedä ovatko he meidän koulun vai ammattiopiston oppilaita. Koulun oman hengen luominen tällaisessa suuressa yksikössä on hankalaa, sanoo rehtori Ari Pokka.

Kursseille mahtuvat vain nopeimmat

Kurssivalintoja tehdessä täytyy oppilaiden olla ajoissa hereillä: kurssit täyttyvät nopeasti. Erityisesti reaaliaineiden kursseille kaikki halukkaat eivät mahdu aina mukaan.

Oppilaat joutuvat sen vuoksi odottamaan seuraavalle kurssille pääsyä jopa seuraavaan vuoteen tai jaksoon. Syventävien sekä soveltavien kurssien kohdalla, jos ei ole kyse pakollisista aineista, voi joutua jättämään kurssin pois.

Opiskelu suurlukiossa vaatii paljon itseohjaavuutta.

– Jos olet ollut vaikka kipeänä, poissa koulusta ja joku kurssi jää suorittamatta, ei kukaan opettaja tule kurssin suorittamisesta kyselemään. Itse pitää kaikki hoitaa, kertoo Kautto.

Iso kipupiste on myös oppilashuolto. Terveydenhoitajille, kuraattorille ja koulupsykologeille ovat pitkät jonotusajat.

– Ensiaputilanteessa pääsee terveydenhoitajalle hyvin, mutta jos tarvitsee hakea vaikka lääkärille lähete, niin yleensä ajan saa 2–3 viikon päähän. Sama juttu kuraattorin ja psykologin kanssa, sanoo Kautto.

Myös opinto-ohjaajat ovat täystyöllistettyjä. Suurlukiossa oppilaat tarvitsevat enemmän ohjausta kuin pienessä koulussa.

Lukiolaisten puheenjohtaja Roosa Pajunen kertoo, että muissakin suuremmissa lukioissa on samankaltaisia ongelmia. Pieniä lukioita taas uhkaa lakkauttaminen, joten puheenjohtajan mukaan tulevaisuuden uhkana on, että muuallakin Suomessa aletaan perustaa jättilukioita.

Siihen suuntaan ollaan liiton mukaan koko ajan menossa. Tällä hetkellä Suomesta löytyy Tikkurilasta yksi yli tuhannen oppilaan lukio Jyväskylän lukioiden lisäksi.

– Koko lukiorahoitus kaipaisi nyt kipeästi uudistusta. Pienille lukioille pitäisi myöntää saavutettavuuslisää, jolloin opiskelijoille voitaisiin taata pieniä ja lähellä sijaitsevia opiskelupaikkoja, sanoo Pajunen.

Ruokalaan tungosta ja jonoja

Kello lähenee yhtätoista ja ruokalaan on samanlainen ruuhka kuin väki purkautuisi ulos salista joulujuhlista. Käytävillä on vaikea päästä eteenpäin. Kautto ja Wirkkala päättävät mennä myöhemmin syömään.

Oppilaiden vanhemmilta on tullut eniten kielteistä palautetta juuri ruokailuun liittyvistä ongelmista.

– Jos oppilas kertoo vanhemmilleen, että hänellä kesti 45 minuuttia päästä ruokailemaan, niin totta kai siitä tulee rehtorille palautetta, sanoo rehtori Ari Pokka.

Paljon koululaisten vaatteita ja reppuja naulakossa.
Valtion rahoituksen väheneminen on pistänyt lukiot ahtaalle.Niko Mannonen / Yle

Nyt ruokailua on parannettu ja ruokailuaikoja porrastettu enemmän. Ruokailemaan mennään sen mukaan, missä kerroksessa ollaan luokassa kulloinkin lounasaikaan. Joinain päivinä ruokailu venyy myöhäiseksi.

– Alkusyksystä oli tosi pitkät jonot, mutta nyt kun ykköset ovat oppineet systeemin, ruokailu menee paremmin, selventää Kautto.

Viimeisin palauteryöppy tulvahti rehtorille vanhemmilta, kun ruokalasta vietiin säästösyistä tarjottimet. Kaaos lisääntyi, kun ruokia tippuu lattialle ja oppilaat sinkoilevat edestakaisin hakemaan juomia ja leipiä.

Lukiolaisilla kovat paineet

Virkkala ja Kautto lähtevät välitunnin jälkeen eri suuntiin. Toinen menee uskonnon ja toinen ruotsin tunnille. Koulupäivät kestävät heillä yleensä aamu kahdeksasta iltapäivä neljään.

Yliopistojen pääsyvaatimusten painottuessa yhä enemmän ylioppilastodistuksiin on nuorilla kova paine pärjätä lukiossa. Kautto ja Virkkala pärjäävät opinnoissaan hyvin, mutta ovat huolissaan hiljaisemmista ja epävarmemmista oppilaista.

– Ylipäätään lukion hektisyys on vaativaa. Pitää saada paljon kursseja suoritettua, eikä ole vapaa-aikaa ja on paljon työtä. Lähipiirissäkin on ollut muutamilla vaikeuksia pysyä mukana, kertoo Virkkala.

– Jos ei ole omia kaveriporukoita tukemassa, voi aiheutua ongelmia ja saattaa helposti tippua kelkasta, sanoo Kautto.

Kautto pohtii olisivatko omat arvosanat parempia pienemmässä lukiossa.

Mutta toisaalta hänen mielestään ei pienilläkään lukioilla ole aina välttämättä riittävästi eri kurssivaihtoehtoja tarjolla. Isossa lukiossa on myös Kauton ja Virkkalan mukaan se hyvä puoli, että halutessaan voi vaihtaa toisen opettajan kurssille.

Rehtorin mielestä opetuksen taso suurlukiossa on olosuhteista huolimatta laadukasta, mutta arvosanoista ei synny samanlaista kilpailua kuin pienissä lukioissa. Tämä johtuu siitä, että isossa laitoksessa ei muodostu samanlaisia tiiviitä sosiaalisia ryhmiä.

Jos hyvä haltijatar toisi ison säkillisen rahaa, rehtori käyttäisi sen ensimmäiseksi tiloihin.

– Olisi sellainen koulu, jossa voisi kokea yhteisöllisyyttä. Lukio ei ole pelkkää opintoa, vaan se on myös yhdessäolon ja harrastusten tyyssija. Olisi hyvä panostaa sellaiseen hyvinvointiin, joka ei ole korjaavaa, vaan ennakoivaa.

Korjaus 20. joulukuuta 2019 kello 22.21. Toisin kuin jutussa aiemmin sanottiin, jos kurseille ei mahdu mukaan, niin se voi venyttää opiskeluja. Se ei ole venyttänyt opiskeluja. Myös ruokalan jonotusta koskevaa väliotsikkoa on muutettu. Pahimmillaan 45 minuutin jonot, vaihdettu muotoon tungosta ja jonoja.

Lue myös:

Tuhannet lukiolaiset marssivat ulos Jyväskylässä

Osa artikkelin sisällöstä ei ole välttämättä saavutettavissa esimerkiksi ruudunlukuohjelmalla.