Runeberg-ehdokkaat julki – määritelmät voi heittää romukoppaan, nyt irrotellaan tekstillä

Runeberg-kirjallisuuspalkinnon voittaja julkistetaan perinteiseen tapaan Runebergin päivänä 5. helmikuuta.

Runeberg-palkinto
Pirkko Saisio, Malin Kivelä, Ralf Andtbacka ja Maija Muinonen, alarivi vasemmalta: Antti Salminen, Laura Laakso, Aki Salmela ja Meiju Niskala.
Pirkko Saisio, Malin Kivelä, Ralf Andtbacka ja Maija Muinonen, alarivi vasemmalta: Antti Salminen, Laura Laakso, Aki Salmela ja Meiju Niskala.Sanomalehti Uusimaa

Runeberg-palkintoehdokkaissa korostuu tällä kertaa kokeilevuus. Lähes kaikissa ehdokaskirjoissa leikitellään kielellä ja rikotaan tyylilajien raja-aitoja. Ehdokkaat julkistettiin Runebergin kotimuseossa Porvoossa.

Runoudessa on perinteisesti testattu erilaisia kertomisen tapoja, mutta nyt kokeilevuutta löytyy joka lähtöön. Ehdokkaiden joukossa on kaksi runoteosta - loput kuusi edustavat proosatekstin eri muotoja. Tarkat määritelmät on parasta unohtaa näiden teosten kohdalla.

Tämän kertaisen valitsijaraadin poimimat ehdokkaat osoittavat, miten rohkeaa ja monimuotoista kirjallisuutta Suomessa tehdään. Raadin luku-urakka oli melkoinen, sillä he lukivat 242 teosta.

Raati laati poikkeuksellisesti myös pitkän listan ehdokaskirjoista, joka julkistettiin marraskuussa. Kolmihenkiseen raatiin kuuluivat tänä vuonna kirjailija Sinikka Vuola, kriitikko, kirjailija Marissa Mehr ja kirjallisuudentutkija Julia Tidigs.

Tässä ehdokkaat ja valitsijaraadin perustelut:

Ralf Andtbackan Potsdamer Platz on runo fyysisestä paikasta, mutta myös muuttuva maisema, johon lukija saa astua sisään. Berliinin menneisyyttä, nykypäivää ja tulevaisuutta kuvataan monikielisin keksityistä, yhdistellyistä ja manipuloiduista sanoista rakennelluin segmentein.

Potsdamer Platz on paikkaa ja muistia koskeva taiteellinen tutkimustyö, mutta myös geopolitiikan ja kapitalismin kerrostumien pohdintaa sekä ihmisyyden ja teknologian rajapinnan tarkastelua. Ekspansiivisen minimalistinen hybriditeos pitää lukijan herkeämättä otteessaan ja tekee vaikutuksen lukemattomilla tulkintamahdollisuuksillaan.

Malin Kivelän fyysinen tarina Hjärtat piirtää trauman kehollisena ja sielullisena kokemuksena. Kertojaminän kuljeskelua Lastensairaalan käytävillä ja pakkasessa höyryävää Helsinkiä leimaavat aistihavaintojen yksityiskohtaisuus ja intensiteetti. Fyysinen läsnäolo tunkee läpi myös teoksen kielestä, joka on samaan aikaan sekä sykkivää ja tiivistä, että kevyttä ja rytmikästä. Teksti tulee lukijan lähelle mutta jättää myös tilaa.

Teos henkii vauvantuoksua ja kirjoitustyötä, odotusta ja kiihkoa – kaikkea samalla aisteihin käyvällä tarkkuudella. Teoksen on suomentanut nimellä Sydän Laura Jänisniemi.

Laura Laakson esikoisteos, kollaasiromaani Mrs. Milkyway on tekstilaboratorio, kaunokirjallinen pähkinä, sanasirkus ja intertekstuaalinen labyrintti. Kollaasien tapaan se leikittelee myös tekijyyden kysymyksellä.

Mrs. Milkyway sallii paljon leikkitilaa rakentamallaan hiekkalaatikolla: se flirttailee lukijan kanssa paljastamisen ja peittämisen välisellä jännitteellä. Kokeellinen rakenne yhdistyy seksuaalisuuden, naisellisuuden ja sukupuolen kysymyksiin, ja vaihtuvien kielirekisterien ilotulituksesta erottuu myös trauman ja hajoamisen ääni.

Maija Muinosen sexdeathbabies on antiikin tragedian elementtejä hyödyntävä, kuoleman läheisyydessä liikkuva teos. Se käsittelee kauheita ja tuskallisia kokemuksia, sohii tabuja ja matkaa läpi kaaoksen rohkealla kielellä, joka testaa ja venyttää ilmaisun rajoja.

Teoksen kieli uskaltaa ulottua infantiilin ja kömpelönkin puheen rekistereihin. Luopumiseen ja kuolemaan viittaa myös tekstiasun kekseliäs painoväri, joka tuo mieleen laskimoveren sinertävyyden. Sexdeathbabies lähestyy inhimillisen olemassaolon ydintä ennen näkemättömällä tavalla ja säteilee taiteellisesti uudistavaa voimaa.

Meiju Niskala
Esitystaiteilija Meiju Niskala on yksi tämän vuoden esikoiskirjailijoista. Hänen romaaninsa Sata kirjettä kuolleelle äidille on autofiktiivinen eli pohjaa omiin kokemuksiin.Mårten Lampen / Yle

Meiju Niskalan kaunokirjallinen esikoisteos Sata kirjettä kuolleelle äidille yhdistelee fragmentaarista kirjoitusta, kirjemuodon keinoja sekä autofiktiivistä proosaa. Se on suruteos, jota haastavasta aiheesta huolimatta kannattelee ilmava, valoisa kieli. Myös teoksen typografinen asu ja visuaalinen kompositio ovat vaikuttava osa sekä narratiivia että esteettistä ilmaisua.

Sata kirjettä kuolleelle äidille on paitsi konkreettinen myös näkemyksellinen esimerkki siitä, miten yksityisiä kokemuksia voi muokata ja käsitellä taiteen keinoin ja antaa ne pois, lahjaksi.

Pirkko Saision tekstikokoelma Epäröintejä – tunnustuksia rakkaudesta, kirjoittamisesta ja esiintymisestä on novellistiikan ja esseistiikan keinoja hyödyntävä teos. Siinä tarkastellaan halua, tarpeita, rakkautta, ihmisten välisiä suhteita ja kirjoittamisen prosesseja – sekä nähdyksi ja toteutetuksi tulemista.

Tunnustaminen merkitsee myös tunnustelemista: teos etenee kohtauksesta tai episodista toiseen pohtien ja luonnostellen. Kerronta on paljaan rehellistä, ilmaisu suvereenia. Teoksen kieli on vivahteikasta ja lauseet teräviä, jopa viiltävän osuvia.

Pirkko Saisio
Pirkko Saisiolla on valtava tuotanto kirjoja ja näytelmiä. Hän sai Finlandia-palkinnon vuonna 2003 romaanillaan Punainen erokirja.Berislav Jurišić / Yle

Aki Salmelan faabeli- ja runoteoksen_Eläimen varjo_ lukeminen on meditatiivinen kokemus, jossa älykkäiden ja herkullisten runojen sanatarkkuutta voi vain ihailla. Hiotun ja tasapainoisen teoksen proosarunot vuorottelevat säemuodon sekä aforististen oivallusten kanssa. Häivähdys vanhanaikaista sivistystä ja viisautta yhdistyy tyylikkäästi faabeliperinteen ajankohtaisuuteen.

Eläimen varjossa on voimakas eetos: siinä pohditaan ihmisen ja eläimen välistä suhdetta sekä ihmiskunnan tilaa. Millaisen yhteyden pystymme luomaan toisiimme, entä niihin, jotka eivät ole kuin me?

Antti Salmisen Mir on fiktiivinen dokumenttikokoelma, joka sijoittaatieteellisen tyylin rohkeasti lyyriseen tekstimaisemaan. Asiakirjakielen, reportaasien ja päiväkirjamerkintöjen sirpaleista rakentuu postapokalyptisen, vahvasti omalakisen esteettisen biosfäärin kuvaus.

Ihmisen ja luonnon välistä vuorovaikutusta kuvataan fantastisen mykologisen maailmanselityksen kautta. Teosyhdistää jännittävästi, ansiokkaasti ja lukijaa aktivoivasti filosofisen ja humoristisen lähestymistavan. Mir on Lomonosovin moottorin avaaman trilogian itsenäinen jatko-osa.

Runeberg-palkintoa on jaettu vuodesta 1987 lähtien. Se on Finlandia-palkintojen jälkeen arvostetuin kirjallisuuspalkinto, vaikka rahallinen arvo on vain 10 000 euroa.

Voittaja julkistetaan Runebergin päivänä 5. helmikuuta 2020. Palkintoraatiin kuuluvat kirjailija Marjo Heiskanen, kriitikko, kulttuuritoimittaja Siskotuulikki Toijonen ja kirjallisuudentutkija Veli-Matti Pynttäri. He olivat valitsemassa ehdokkaita viime vuonna.

Vuoden 2019 palkinnon sai Heikki Kännö romaanillaan Sömnö.