Rakkaus saa suomalaisen tarttumaan puikkoihin – tuntemattoman tekemät villasukat lämmittivät ennen sotilaita, nyt niitä saavat keskoset ja kuolevat

Sukkalankaa myydään vuodessa niin paljon, että siitä syntyisi sukat jokaiselle suomalaiselle.

Villasukat
Kätilö nojaa kärryyn, jossa on Marttojen ensisynnyttäjille neulomia villasukkia.
Kätilö Marika Salojärvi-Kinnunen jakaa sukkia ensisynnyttäjille Keski-Suomen keskussairaalassa Jyväskylässä.Jaana Polamo / Yle

Varpaitamme lämmittää järjetön määrä erilaisia käsintehtyjä sukkia. Mummolta saatuja, itse neulottuja, kaverin kutomia. Tuntemattoman tekijän tikkaamia. Paksuja sisäsukkia, suloisia hienostelusukkia, harmaita saapassukkia. Käyttäjälleen varta vasten personoituja logosukkia.

Suomessa neulotaan villasukkia väkilukuun suhteutettuna todennäköisesti eniten maailmassa. Lanka on napattu lähikaupasta, haettu erikoisliikkeen värejä hehkuvilta hyllyiltä tai tilattu verkosta. Vaihtoehtoja nykyneulojalla riittää.

Villasukkien neulomisella on Suomessa pitkät perinteet eikä mikään viittaa siihen, että harrastus olisi taittumassa. Päinvastoin. Meneillään oleva neulebuumi innostaa uusia tekijöitä mukaan eikä neulominen ole enää aikoihin ollut pelkästään mummojen harrastus. Lankavalmistaja Novitan neuleyhteisössä neulojien keski-ikä on laskenut 25–35-vuotiaisiin ja nuorten osuus kasvaa kaiken aikaa. Yhä useampi mies on löytänyt harrastuksen, esimerkiksi näyttelijä Antti Holma on kertonut tekevänsä villasukkia.

Neulonta on ollut kansalaistaito, joka on siirtynyt uusille sukupolville äitien, mummojen ja koululaitoksen avulla. Tänä päivänä puikkojen kilisyttely on yhteisöllinen hyvän mielen harrastus.

Mutta neulontaan kiertyy myös yhteiskunnallisia ja vallankäyttöön liittyviä sävyjä.

Anna Rauhala seisoo villalankahyllyn edessä.
Anna Rauhala on tutkinut väitöskirjassaan suomalaisen neulontataitoa.Jaana Polamo / Yle

Sota-aika oli hyväntekeväisyysneulonnan voimannäyte

Villasukka on juurtunut osaksi suomalaisuutta, se on välittämisen vertauskuva.

– Jos joululahjasukkiin neulotaan rakkautta, voi vain kuvitella, kuinka paljon rakkautta on ollut rintamalle tehdyissä sukissa.

Anna Rauhala liikuttuu pohtiessaan kotirintaman roolia sotien aikana. Suomalaisesta neulontataidosta (siirryt toiseen palveluun) joulun alla väitellyt Rauhala kertoo, että rintamalla tarvittiin talvisodan kovien pakkasten vuoksi runsaasti lämpimiä asusteita. Sukkien lisäksi naiset ja lapset neuloivat sotilaille polvenlämmittimiä, kypäränalusmyssyjä sekä liipasinsormikkaita.

Sotilaspäähineen neulontaohje Kotiliesilehdessä Talvisodan aikana.
Kotiliedessä julkaistiin talvisodan aikana ohjeita rintamalla tarpeellisista neuleista.Jaana Polamo / Yle

Neuleita ei tehty huvin vuoksi vaan tarpeeseen.

Sodan vuoksi valmiita lankoja ei juuri ollut saatavilla. Maaseudulla naiset opettelivat uudelleen kehräämään ja neuleet valmistettiin omien lampaiden villoista. Lanka oli karheaa, puikot ohuita ja neuloa piti muiden töiden lisäksi.

Rintamalle neulominen oli velvollisuus, sosiaalinen pakko. Lehdissä julkaistiin neuvoja neulojan rasitusvammojen ehkäisemiseksi. Huomion kohteena ei niinkään ollut naisten oma hyvinvointi, vaan ennemminkin työtehon säilyttäminen.

– Ohjeistettiin, että käsiä ei pidä jännittää ja on pidettävä taukoja työkyvyn ylläpitämiseksi.

Talvisodan aikana julkaistu Kotilieden artikkeli, jossa naisia opastetaan jumppaamaan työkyvyn ylläpitämiseksi.
Rasitusvammojen välttämiseksi neulojille suositeltiin taukojumppaa. Jaana Polamo / Yle

Pakollisesta neulomisesta tehtiin hyve.

Rintamalle tehdyt työt synnyttivät vahvan ja molemminpuolisen tunnesiteen läheisiin. Neuleiden tasaista jakautumista sotilaiden keskuudessa pyrittiin edistämään kannustamalla naisia neulomaan myös tuntemattomille sotilaille, joille osoitetut neuleet toimitettiin ilmaiseksi eteenpäin.

Sotilaille neulominen oli valtava vapaaehtoisoperaatio, jonka perintö näkyy meillä edelleen haluna tehdä lahjasukkia.

Villasukka on hyvän tahdon vertauskuva

Tanja Mertanen tietää, millainen on tyypillinen suomalainen hyväntekeväisyysneule.

– Novitan langasta tehty perusvillasukka.

Tanja Mertanen kuopiolaisen Lehtolakodin käytävällä.
Tanja Mertasen ylläpitämässä hyväntekeväisyysryhmässä neulottiin tänä vuonna yli 1200 villasukkaa.Sami Takkinen / Yle

Muuruvedellä Pohjois-Savossa asuva Mertanen on organisoinut lahjoituksia hyväntekeväisyyteen vuodesta 2016 alkaen. Neuleita on kertynyt tänä aikana noin 10 000 kappaletta, näistä valtaosa villasukkia. Toiminta tapahtuu Facebookissa toimivan Neulomuksia sydämestä -ryhmän kautta. Ryhmässä on tällä hetkellä vähän yli 5 000 jäsentä.

FB-ryhmissä neulotaan vauvoille, ensisynnyttäjille, syöpäpotilaille, varusmiehille, veteraaneille, vanhuksille. Vuonna 2015 syntyi ryhmiä, joissa sukkia lahjoitettiin turvapaikanhakijoille.

Sinikka Ijäs laittaa jalkaan valitsemaansa Marttojen ensisynnyttäjille neulomaa sukkaparia.
Tyttövauvan tuore äiti Sinikka Ijäs vetää Keski-Suomen keskussairaalan synnytysosastolla jalkaansa valitsemaansa sukkaparia. Sukat on tehty osana Marttojen ja Kätilöliiton tempausta. Taustalla isä, Antti Tiusanen.Jaana Polamo / Yle

Neulomuksia sydämestä -ryhmä päättää lahjoituskohteensa vuosittain. Sukkia on neulottu esimerkiksi kodittomille, päihde- ja mielenterveysongelmaisille ja syrjäytyneille. Heille, joille ei yleensä kerätä.

Tänä vuonna ryhmä on neulonut muun muassa taivassukkia saattohoitopotilaille. Taivassukka on ihmisen viimeinen sukka ja ne voi jättää jalkaan myös arkkuun. Sukassa ei ole kantapäätä, joten se sopii kaikenlaisiin jalkoihin.

Taivassukka saattohoitopotilaan jalassa.
Neulomuksia sydämestä -ryhmä on tänä vuonna lahjoittanut taivassukkia kuopiolaisen Lehtolakodin saattohoitopotilaille.Sami Takkinen / Yle

Villasukka on Mertasen mielestä hyväntekeväisyysneuleena ylivertainen, sillä jokainen tarvitsee sukkia, iästä riippumatta. Lisäksi hyväntekeväisyys on ratkaisu ylituotantotilanteeseen, jossa lähipiiri ei tarvitse tai halua enempää villasukkia.

Neulominen rentouttaa ja on yhteisöllistä

Useimmiten sukka aloitetaan varresta ja päätetään varpaisiin. Työ etenee neljällä puikolla, paitsi kantapohjaa tehdessä käytetään vain kahta puikkoa. Kantapää saattaa olla aloittelijalle viheliäinen: siinä pitää osata kääntää ja kaventaa työtä oikein, jotta valmis sukka istuu hyvin. Sukkaa mittaillaan tai sovitellaan, jotta teräosasta tulee oikean mittainen. Lopuksi pitää vielä päättää, millainen kärkikavennus sukkaan tehdään.

Jos neulojalle tulee työn edetessä ongelmia, apua saa sosiaalisesta mediasta tai verkosta. Esimerkiksi YouTubessa kantapään tekemistä käsittelevillä opetusvideoilla on valtavia katsojamääriä, enimmillään yli puoli miljoonaa.

Kokenut neuloja tekee perussukan nopeasti eikä se vaadi tekijältään erityistä keskittymistä.

Villasukan kantapään neulontaa.
Käsillä tekeminen on vastapainoa kiireiselle arjelle. Neulomisen toistuva rytmi rauhoittaa mieltä ja auttaa rentoutumaan.Jaana Polamo / Yle

Kutimen voi ottaa esille samalla, kun katsoo televisiota, juttelee kaverin kanssa, kuuntelee luentoa tai matkustaa julkisissa kulkuvälineissä. Mekaaninen perusneulonta automatisoituu ja tekijä voi helposti päästä jopa meditatiiviseen tilaan. Neulonta ja käsitöiden harrastaminen ylipäätään kohentavat harrastajan hyvinvointia ja jopa terveyttä (siirryt toiseen palveluun).

Kun neulonta itsessään on nautinnollista, hyväntekeväisyyteen lahjoittaminen tuo siihen palkitsevan lisäelementin.

Lisäksi käsitöiden tekeminen on yhteisöllistä. Sota-aikana naiset ja tytöt kokoontuivat kehräämään, neulomaan sekä jakamaan neuvoja ja neulontamalleja. Neulomiseen liittyi vahva velvollisuudentunto mutta sitä tehtiin yhdessä muiden kanssa.

Nykyisin yhteisöjä löytyy verkosta ja sosiaalisesta mediasta. Tällaisia ovat esimerkiksi erilaiset Knit Along eli KAL-projektit. KAL tarkoittaa yhteisneulontaa, jossa ei fyysisesti kokoonnuta yhteen mutta neulotaan yhdessä samaan aikaan esimerkiksi tiettyä ohjetta. Yleensä yhteisneulonta kestää tietyn ajanjakson ja sen aikana aiheesta keskustellaan ja jaetaan kuvia sosiaalisen median ryhmissä. Yhteisnelonta on maailmalla hyvin suosittua ja sen suosio on nousussa Suomessakin.

Myös perinteisemmät neuleillat ja -kurssit, joissa harrastajat kokoontuvat samaan paikkaan, ovat tulleet uudelleen suosioon. Vuosittain vietetään maailmanlaajuista neulontapäivää, jolloin järjestetään erilaisia tempauksia. Jyväskylässä pidetään jälleen ensi kesänä kansainväliset neulefestarit.

Yksi yhteisöllisyyden ilmentymä ovat erilaiset Facebookin villasukkaryhmät, joissa ylpeänä esitellään taidokkaita, itselle tai lähipiirille lahjaksi neulottuja sukkia. Suurimmissa ryhmissä on kymmeniätuhansia jäseniä. Kirjoneule, palmikot, pitsineule ja pitkät varret kertovat osaamisesta ja paneutumisesta. Nämä ovat taidonnäytteitä, joita ei lahjoiteta hyväntekeväisyyteen tuntemattomille.

Viime vuosina on syntynyt jopa villasukkasuunnittelijoiden ammattikunta: suosituimmat suunnittelijat elättävät itsensä myymällä mallejaan.

Suomalaiset ovat sukkataitureita

– Kun kenenkään ei ole enää pakko neuloa, neulominen on löydetty uudelleen.

Novita on Pohjoismaiden suurin lankavalmistaja ja toimitusjohtaja Daniela Yrjö-Koskinen seuraa käsityömaailmaa näköalapaikalta. Kouvolan tehtaalta lähtee pääasiassa kotimaan markkinoille vuosittain noin kuusi miljoonaa kerää sukkalankoja. Se on uskomaton määrä: siitä voisi neuloa sukat jokaiselle suomalaiselle.

Lankavalmistaja Novitan toimitusjohtaja Daniela Yrjö-Koskinen yhtiön Kouvolan tehtaalla.
Daniela Yrjö-Koskisen johtama Novita on Pohjoismaiden suurin lankavalmistaja. Jaana Polamo / Yle

Yhtiö on alansa markkinajohtaja Suomessa. Langat eivät ole kovin kalliita ja niitä saa kaikkialta: myyntipisteitä on 2 000 ympäri maan. Lankoja myydään marketeissa, lähikaupoissa ja jopa huoltoasemilla. Suosituimpia värejä ovat harmaan eri sävyt, musta ja valkoinen.

Yrjö-Koskinen uskoo, että Suomessa neulotaan väkimäärään suhteutettuna eniten sukkia koko maailmassa. Väite voi hyvinkin pitää paikkansa, sillä Novitan lisäksi harrastajat käyttävät monien muidenkin valmistajien lankoja.

Kun hän aloitti tehtävässään vuonna 2010, ajateltiin, ettei Suomessa voi myydä enää enempää lankaa. Sittemmin selvisi, että kyllä voi. Silti kotimaan markkinoiden lisäksi yhtiö tavoittelee kasvua myös viennistä. Vientiä on käynnistetty esimerkiksi Japaniin, Kanadaan, Yhdysvaltoihin sekä Britanniaan. Samalla novitalaiset ovat huomanneet, että suomalaiset ovat huikeita villasukkataitureita.

Villalangan valmistusta Novitan tehtaalla Kouvolassa.
Novitan langat valmistetaan yhtiön tehtaalla Kouvolassa.Jaana Polamo / Yle

Maailmalla Novita käyttää taidosta ilmaisua Nordic style. Marraskuussa brittien suurin käsityölehti Knit Now julkaisi Novitan mainosliitteen How to Knit Nordic Socks.

– Tavoitteenamme on opettaa briteille ja japanilaisille pohjoismaista tapaa neuloa.

Kansakoulu jyräsi alleen vanhan tekniikan

On yllättävää, että kaikissa maissa ei neulota samalla tekniikalla. 1800-luvun lopulla Suomessa neulottiin samalla heittämällä neulomisen tekniikalla kuin Britanniassa nykyään. Väitöstutkimuksessaan Anna Rauhala havaitsi, että heittämällä neulomisen tekniikka syrjäytettiin Suomesta systemaattisesti kansakoulun myötä. Tilalle vakiintui nykyinen mannermainen tekniikka, joka on nopeampi tapa neuloa. Sitä Novita aikoo nyt briteille opettaa.

Kasa, jossa värikkäitä villasukanvarsia.
Suomalaiset ovat edelleen taitavia sukantekijöitä. Jaana Polamo / Yle

Koululaitoksella on iso merkitys sille, että suomalaiset edelleen ovat niin taitavia neulojia.

Tekstiiliopettajaliiton puheenjohtaja Minna Hankala-Vuorinen kertoo, että villasukan neulominen säilyi kouluopetuksessa vuoteen 2014 saakka. Koululaiset eivät enää osaa perustaitoja niin hyvin kuin aiempina vuosikymmeninä, neulomista kuitenkin opetetaan edelleen viimeistään neljänneltä luokalta alkaen.

Sukupuoli ei Hankala-Vuorisen mukaan juurikaan vaikuta intoon, pitkäjänteisyys ja kärsivällisyys kylläkin. Oma, jääkiekkoa harrastava poika neuloi sukat 7. luokalla. Poika röhnötti nojatuolissa kuulokkeet päässä musiikkia kuunnellen ja neuloi.

– Muutaman kerran yllätin hänet selällään sängyllä neulomassa. Onneksi ei puikko pudonnut silmään.