1. yle.fi
  2. Uutiset
  3. intohimo

Jesse Pynnönen on Suomen paras kilpasyöjä, jonka elämää ohjaa kilpailu – “En tiedä, mitä tekisin elämässäni ilman tavoitteita”

Jesse Pynnönen käyttää 40 tuntia viikossa voimailuharjoituksiin ja kilpasyömiseen. Tärkeintä on voittaa itsensä, aina uudelleen.

Kilpasyöjä Jesse Pynnönen katsoo väsynyt ja ähky ilme kasvoillaan minidonitsia, jota hän pitää sormissaan.
Jesse Pynnönen on Suomen paras kilpasyöjä ja menestynyt voimailija. Katso hänestä kertova Perjantai-dokkari klikkaamalla kuvaa.

Ensimmäinen ruokahaaste, jonka Jesse Pynnönen muistaa, on kun hän yläasteen ruokalassa pystyi syömään 67 kananugettia.

Siinä jäivät muut reippaasti jälkeen.

Pynnönen löysi kilpasyönnin lajina joitain vuosia sitten, kun hän huomasi Suomessa järjestettävän tacojensyöntikilpailun.

– Näin siinä itselleni tavoitteen, ja rupesin määrätietoisesti työskentelemään sitä kohti.

Hän voitti kisat helposti ja pääsi ulkomaille kilpailemaan.

Jesse Pynnönen on ainoa suomalainen, joka treenaa kilpasyömistä tosissaan. Muutamassa vuodessa hän on moninkertaistanut tuloksensa. Ensimmäisissä Suomen kisoissa hän söi kolmisenkymmentä tacoa, mutta vuonna 2019 niitä upposi Los Angelesissa jo 97.

Vuonna 2019 Jesse Pynnönen sijoittui Los Angelesin kisoissa viidenneksi. Ensi vuonna hän tavoittelee kolmen parhaan joukkoon pääsyä ja 120 tacon tulosta. Kuva: Jesse Pynnösen kotialbumi

Pynnönen tunnetaan myös syömishaastevideoista, joita hän tekee YouTubeen. Jopa satoja tuhansia katsontakertoja keräävillä videoilla Pynnönen syö 150 pikkupullaa, viisi kiloa mämmiä tai lähes 19 000 kalorin edestä munkkeja.

Ensimmäinen ruokahaaste sai alkunsa kaverin epäuskosta.

– Katselimme telkkaria ja heitin, että pystyisin syömään viisi purkkia Nutella-levitettä kerralla. Kaveri sanoi, että et varmasti pysty. Ostin kuusi purkillista, koska halusin syödä vielä yhden enemmän kun olin väittänyt. Sitten söin ne 15 minuutissa, ja tuli aivan tajuttoman huono olo, Pynnönen muistelee.

Tällainen toiminta on Pynnöselle kunnian asia. Jos väittää pystyvänsä johonkin, on se heti pystyttävä todistamaan.

Kilpailua lapsesta asti

Lapsena Jesse Pynnönen kävi urheilutreeneissä useita kertoja päivässä. Hän pelasi jalkapalloa, salibandya ja koripalloa sekä nyrkkeili. Treenien lisäksi hän piti kavereiden kanssa ylimääräisiä harjoituksia. Varsinkin isoveljen päihittäminen oli tärkeää.

Teininä Pynnönen innostui tietokonepeli World of Warcraftista. Kolme vuotta hujahti siihen, että hän pelasi tuntikausia joka päivä. Tärkeintä elämässä oli olla maailman paras pelaaja. Pynnönen sijoittui pelissä parhaan 0,5 prosentin joukkoon ja oli lähes e-urheilutasoa.

Pynnösen kotona on lukuisia palkintoja eri lajien kilpailuista. Puristusvoimaa mittaavassa otevoimailussa hän on Suomen parhaimpia. Kuva: Turkka Korkiamäki

18-vuotiaana kuntosalilla käyminen syrjäytti tietokoneella istumisen. Mutta kuntosalistakaan ei tullut vain rento harrastus. Pynnönen aikoo olla ensimmäinen suomalainen, joka rikkoo kilpailussa 200 kilon rajan lisäpainoleuanvedossa. Suomen vahvin mies -kisassa hän tavoittelee sijoitusta kolmen parhaan joukkoon.

Voimailun pariin Pynnösen veti sen helppo mitattavuus. Omaa kehittymistä pystyi seuraamaan tarkasti.

Sama syy sai hänet myöhemmin innostumaan kilpasyömisestä.

– Jos nostat 300 kiloa maasta, niin nostat 300 kiloa maasta. Jos syöt 100 tacoa, niin syöt 100 tacoa, Pynnönen summaa.

Tyylipisteitä ei jaeta, vaan lopputulos ratkaisee.

Tietokonepelejä Pynnönen ei voi pelata enää ollenkaan.

– Olisi pakko pelata sitten paljon ja tosissaan, hän sanoo.

Kilpaileminen on osa yhteiskuntaa

Kilpailu- ja huippu-urheilun tutkimuskeskuksen urheilupsykologi Niilo Konttisen mukaan kilpaileminen voi olla koukuttavaa.

– Kilpailuasetelmassa pärjääminen on palkitsevaa, ja siksi kilpailua voi haluta kokea myös muissa elämäntilanteissa, hän sanoo.

Kilpailuun liittyy koukuttavia tuntemuksia, kuten jännitettä. Lisäksi kilpailumenestys tuo ulkoisia palkintoja. Ne eivät ole vain rahallisia, vaan esimerkiksi arvostusta omassa kaveriporukassa tai yhteisössä.

"Kilpailuvietistä voi olla myös haittaa, jos kilpailu siirtyy alueille, joissa ei pitäisi kilpailla."

Urheilupsykologi Niilo Konttinen

Kun ihmisen taidot kehittyvät ja hän huomaa pärjäävänsä, voi kilpailuhenkisyys korostua.

– Kilpailuvietistä voi olla myös haittaa, jos kilpailu siirtyy alueille, joissa ei pitäisi kilpailla, kuten liikennekäyttäytymiseen.

Kilpailuhenkisyys ei koske vain eri lajeissa treenaavia. Konttisen mukaan kaikilla ihmisillä on tarve todistaa pätevyytensä ja kyvykkyytensä. Se ei aina näy kilpailuihin osallistumisena, vaan esimerkiksi itsensä kehittämisenä omassa tieteellisessä tai taiteellisessa työssä.

Kilpailu on myös levinnyt koko yhteiskuntaan.

– Työelämässä pitää tehdä taloudellisesti kannattavaa työtä, kilpailla vähenevistä työpaikoista ja etenemisestä uralla, Konttinen listaa.

Kaiken kaikkiaan Konttinen näkee kilpailemisen kuitenkin positiivisena ilmiönä.

– Pohjimmiltaan kilpailu on leikkiä ja leikin jatketta, hän summaa.

Elämän kantava voima

Jesse Pynnönen ei osaa kuvitella elämäänsä ilman kilpailuhenkisyyttä.

Hän asettaa itselleen numeraalisen tavoitteen ja lähtee työskentelemään sitä kohti. Tavoitteen saavuttamisesta tulee hänelle kuitenkin tyhjä olo, ja uusi tavoite on keksittävä nopeasti.

Voimailu ja kilpasyöminen vievät Pynnösen elämästä noin 20 tuntia viikossa kumpikin. Sen lisäksi hän suorittaa fysioterapeutin harjoittelujaksoa kokopäiväisesti. Hän uskoo uusien päämäärien tavoittelun antavan hänen elämäänsä onnea, jonka takia hän nousee mielellään ylös sängystä joka aamu.

Pynnönen haastoi itsensä syömään 200 donitsia puolessa tunnissa. Hänen kotonaan on oma huone syömishaasteiden kuvaamiselle. Kuva: Turkka Korkiamäki

– En tiedä, mitä tekisin elämässäni, jos minulla ei olisi jotain selkeää tavoitetta tai intohimoa, Pynnönen sanoo.

Urheilupsykologi Niilo Konttisen mielestä ajattelutapa sopii hyvin huipulle treenaavan urheilijan ajatusmaailmaan. Kun ihminen löytää aina uusia haasteita, hän saavuttaa enemmän ja pääsee pidemmälle kuin muut.

Konttisen mukaan omasta työskentelystä olisi tärkeää pystyä löytämään myös täyttymyksen tunteita.

– Kun ihmisellä on intohimoa ja suorituksessa on tunteen paloa, niin siitä saa paljon elämään, Konttinen sanoo.

Pynnösen seuraava suuri tavoite on voittaa jokin kansainvälinen syömiskilpailu, jossa kisaavat sen hetkiset maailman parhaat kilpasyöjät. Pynnönen kuitenkin lopettaisi kilpasyömisen heti, jos se ei enää kiinnostaisi häntä.

– Ei tämä välttämättä liity syömiseen ollenkaan. Yhtä hyvin voisin jäädä koukkuun vaikka kilpaneulontaan.

Perjantai-dokkari: Suomen kovin kilpasyöjä nyt Areenassa.

Lue myös:

Kilpasyömäri Jesse Pynnönen venyttää vatsalaukkuaan vedellä: "Ymmärrän, että tämä on monien mielestä todella tyhmää"

Missä menee kilpailemisen raja? Häviäminen ei tee sinusta huonompaa

"Iivo oli suorastaan vihollinen nuorempana" – kilpailuvietti on geeneissä Niskasten sisaruksilla, jotka halajavat yhä lisää kultamitaleita