Pystyykö altavastaaja Helsinki päihittämään ilmastokuningas Kööpenhaminan? Tanskassa kierrätetään vanhan Carlsbergin olutpanimon tiiletkin jo koteihin

Kööpenhamina on raivannut tiensä maailman ilmastotähdeksi, mutta Helsinki tulee kovaa vauhtia perässä. Kumpikin kaupunki painii kuitenkin jäteongelman kanssa.

ilmastonmuutos
Freja Polonius kodissaan
Kööpenhaminalaisen Freja Poloniusin kodin rakennustöissä on säästetty uusia luonnonvaroja ja hiilipäästöjä. Seinien betoni on uusiokäytetty Kööpenhaminan uuden metrolinjan työmaalta.Jacob Crawfurd

KÖÖPENHAMINA Kansainvälisen median otsikot ovat suitsuttaneet Kööpenhaminaa.

"Mikä on Kööpenhaminan ihmelääke (siirryt toiseen palveluun)hiilidioksidipäästöjen vähentämiseksi?"

"Kööpenhamina haluaa näyttää (siirryt toiseen palveluun), kuinka kaupungit voivat taistella ilmastonmuutosta vastaan"

"Kööpenhamina haluaa maailman ensimmäiseksi (siirryt toiseen palveluun)hiilineutraaliksi pääkaupungiksi"

Maailman suurkaupungit kilpailevat siitä, mikä niistä saa hiilidioksidipäästönsä kuriin ensimmäisenä.

Huoli ilmastokriisistä, lakkoilevat koululaiset ja vastuullisuutta vaativat kuluttajat ovat vauhdittaneet niin valtioita kuin pörssiyhtiöitäkin julistamaan päästötavoitteita.

Hiilineutraaliudesta on tullut suorastaan trendisana.

Kilvassa ilmastojohtajuudesta Kööpenhamina on havitellut itselleen kirkkainta mitalia. Se on asettanut suurkaupungeista kovimman ilmastotavoitteen ilmoittaessaan pyrkivänsä hiilineutraaliksi ensimmäisenä maailmassa, vuoteen 2025 mennessä.

Mutta Helsinki tulee kovaa vauhtia perässä. Helsingin tavoitevuosi on kymmenen vuotta myöhemmin, vuonna 2035.

Helsingin päästöjä leikkaava suunnitelma on monessa mielessä kunnianhimoisempi, arvioi asiantuntija.

– Kööpenhaminan tavoitetta voi pitää kovana, mutta Helsinki lähtee kisaan takamatkalta, sanoo Helsingin yliopiston apulaisprofessori Sanna Ala-Mantila Ekosysteemit ja ympäristö -tutkimusohjelmasta.

Kaupunkien ohjelmilla on merkitystä, koska ne ovat huomattavia vallankäyttäjiä. Kaupungit päättävät muun muassa energiantuotannosta, joukkoliikenteestä ja kaavoituksesta. Niillä kaikilla on suoraan vaikutusta ilmastopäästöihin.

Tulevaisuudessa kaupungeilla on vielä suurempi merkitys.

Maailman ihmisistä yli puolet elää kaupungeissa. Vuoteen 2050 mennessä kaupungeissa asuu jo kaksi kolmesta maapallon asukkaasta, arvioi YK.

Kuinka Kööpenhamina aikoo kivuta huipulle? Kävimme tutustumassa keinoihin, joiden avulla Kööpenhaminassa yritetään päästä päästötavoitteisiin.

Entä kuinka kaukana Helsinki on huipulta? Voiko Helsinki vielä tehdä yllätyskirin?

Kiertotalouden periaatteiden mukaisesti rakennettu rivitalo Kööpenhaminassa
Arkkitehtitoimisto Lendagerin Upcycle Studios -hankkeen asunnot on rakennettu osin käytetyistä materiaaleista. Jacob Crawfurd

1. Rakentaminen: Hiilipiikit aisoihin

Sekä Helsingin että Kööpenhaminan asukasluku kasvaa seuraavina vuosina voimakkaasti.

Kööpenhaminan odotetaan kasvavan noin 100 000 asukkaalla vuoteen 2025 mennessä. Helsingissä väestön odotetaan lisääntyvän samana aikana runsaalla 40 000 asukkaalla.

Kaupunkien on nopeasti keksittävä keinoja, joilla asuntoja rakennetaan ilman päästöjen kasvua.

Yksi ratkaisu voisi löytyä kööpenhaminalaisen Freja Poloniusin kodista.

Freja Polonius kotonaan
Elämäntaito- ja uravalmentajana työskentelevä Freja Polonius kertoo myös perheen ilmastotietoisten nuorten innostuneen uudesta kodista.Jacob Crawfurd

Poloniusin valtavalla kattoterassilla on tilaa kasvattaa omia vihanneksia ja hedelmiä. Chilipaprikat, mansikat ja tomaatit kypsyivät kesällä hyvin yläilmoissa, ja ensi kesänä tuotantoa on tarkoitus laajentaa.

Omavaraisuutta seitsemänhenkinen perhe ei tavoittele, mutta ruoka ostetaan luomuna ja aurinkopaneelit tuottavat osan kodin energiasta.

Saan hyvää fiilistä siitä, että voin olla osa ratkaisua.

Radikaaleinta Poloniusin kodissa Ørestadin alueella ovat kuitenkin talon rakennusmateriaalit. Osa hulppeasta kodista on rakennettu käytetyistä materiaaleista tai jätteistä.

Ikkunalasit ovat peräisin hylätyistä rakennuksista Pohjois-Tanskasta. Parkettilattiat on koottu tanskalaisen puuvalmistajan Dinesenin hukkapaloista. Seinien betoni on otettu talteen Kööpenhaminan uuden metrolinjan työmaalta.

Freja Poloniusin kodin alakerta
Freja Poloniusin kodin ikkunalasit on kierrätetty tanskalaisista hylätyistä taloista. Parketti on lattiavalmistajan hukkapaloja.Jacob Crawfurd

Arkkitehtitoimisto Lendager markkinoi tätä 20 asunnon rivitaloa maailman ensimmäisenä kaupalliseen tarkoitukseen rakennettuna kiertotalousrakennuksena. Yritys on erikoistunut uusiokäyttömateriaalien testaukseen ja hukkamateriaalien metsästykseen.

Upcycle Studios -hanke on esimerkki Tanskassa suurta kiinnostusta herättävästä kiertotalousrakentamisesta, jonka edistysaskeleita päättäjät seuraavat tarkasti.

Käytettyjen materiaalien ansiosta rakennuksen hiilijalanjälki on arkkitehtitoimiston mukaan pienempi. Uusiin luonnonvaroihin on tarvinnut kajota vähemmän.

Polonius on tyytyväinen siihen, että hän voi asumisvalinnoillaan vaikuttaa ilmastokriisin hillitsemiseen.

– Saan hyvää fiilistä siitä, että voin olla osa ratkaisua, hän sanoo.

Uusiomateriaalia on käytetty rakennuksen julkisivussa Kööpenhaminassa
Freja Poloniusin kodin lähellä on toinen uusiomateriaaleja hyödyntävä rakennus, jossa osa julkisivusta on olutjätti Carlsbergin vanhasta panimorakennuksesta.Jacob Crawfurd

Luonnonvaroja on säästetty myös Lendagerin toisessa kohteessa Ørestadissa, missä punatiilijulkisivu on koottu vanhojen, eri puolilla Tanskaa sijainneiden teollisuusrakennusten tiilistä.

Tanskalaisen yliopiston tekemien laskelmien mukaan julkisivussa säästyi hiilidioksidipäästöjä noin 60 prosenttia vastaavaan uusista tiilistä rakennettuun julkisivuun verrattuna.

Valtaosa tiilistä on lohkottu olutjätti Carlsbergin vanhasta panimorakennuksesta.

Purkutuomion saaneiden rakennusten vanhat julkisivut pilkottiin neliömetrin kokoisiksi lohkoiksi ja irrotettiin levyinä. Niitä vahvistettiin valamalla tiililohkojen taakse lisäksi betonia.

– Se oli vähän kuin legorakentamista, kuvaa Lendagerin viestintäpäällikkö Esben Pedersen Ørestadissa.

Syntyvät rakennukset ovat usein luksusta ja Kööpenhaminassakin toistaiseksi vain harvojen ulottuvilla.

Kiinteistösijoitusyhtiö Nrepin ja Lendagerin Upcycle Studios -hanke oli 4–5 prosenttia tavanomaista hintavampi, mutta Nrep uskoo kustannustehokkuuden parantuvan.

Jos materiaalikierrätykseen perustuvia asuinrakennuksia pystytään jonain päivänä tuottamaan kannattavasti suurelle joukolle ihmisiä, voi hankkeilla olla merkitystä globaalillakin tasolla.

Aurinkopaneeleja kööpenhaminalaistalon katolla
Aurinkopaneelit Poloniusin kodin katolla tuottavat osan perheen tarvitsemasta energiasta.Jacob Crawfurd

Rakennusten ja rakentamisen osuus ilmastopäästöistä on noin 40 prosenttia. Se on huomattavasti enemmän kuin lentoliikenteen.

Kestävämmälle rakentamiselle on siksi tilausta kasvavissa suurkaupungeissa.

Kööpenhaminan ilmasto-ohjelman johtajan Jørgen Abildgaardin mukaan kaupunki haluaa nähdä enemmän kiertotalousrakentamista.

– Voimme asettaa uusia vaatimuksia rakentamiselle. Voimme vaatia, että luonnonvaroja ja betonia käytetään vähemmän, hän uskoo.

Tulevaisuudessa rakennuksia voidaan suunnitella niin, että mahdollisuus niiden purkamiseen ja osien uudelleenkäyttöön otetaan huomioon alusta asti.

– Rakennusten materiaalien luettelointi auttaa tietämään heti, mitä materiaalia missäkin on käytetty, Nrepin perustaja ja osakas Rasmus Nørgaard sanoo.

Nørgaard viittaa rakennusten materiaalipassiin, joka helpottaisi materiaalien uusiokäyttöä, kun rakennus tulee käyttöikänsä päähän.

Nykyisellään hukkamateriaalien hankinta vaatii vielä edelläkävijämaassa Tanskassakin kekseliäisyyttä ja luovuutta, eikä mitään varsinaista materiaalipörssiä ole. Joskus materiaalia saa ilmaiseksi noutoa vastaan, joskus siitä on maksettava.

– Ala on vielä lapsenkengissään, Nørgaard kuvaa.

Kiertotalouden periaatteiden mukaisesti rakennettu rivitalo Kööpenhaminassa
Ørestadissa Kööpenhaminan laitamilla rakennetaan vauhdilla uusia asuinalueita.Jacob Crawfurd

Tanska ja Kööpenhamina päihittävät Suomen ja Helsingin uusiomateriaaleista rakentamisessa. Rakentamisen hiilijalanjälkeä voidaan pienentää myös puurakentamisella, ja siinä Helsinki on pidemmällä, arvioi kiinteistöliiketoiminnan professori Seppo Junnila Aalto-yliopistosta.

Rakennusten koko elinkaaren hiilijalanjälki on verrattain uusi päästöjen tarkastelutapa. Rakennusten energiatehokkuus on tähän asti ollut keskiössä, mutta jo rakennusvaihe aiheuttaa huomattavan hiilipiikin.

– Hiilijalanjälkeä voi pienentää kiertotaloudella, uusien materiaalien innovoinnilla sekä puurakentamisella niin kauan kuin pystytään takaamaan, että uusia metsiä samalla istutetaan ja ne jatkavat kasvuaan, Junnila kuvaa.

Suomessa puu on ollut helposti otettavissa työkalupakkiin. Helsingissäkin on innostuttu puukerrostaloista, joita on noussut viime vuosina muun muassa Kuninkaantammeen, Jätkäsaareen ja Viikkiin.

Puukerrostalo Helsingin Kuninkaantammi. Energiatehokas puukerrostalo
Puurakentaminen on yksi mahdollisuus hiilipäästöjen pienentämiseksi. Puukerrostalo nousi Helsingin Kuninkaantammeen vuonna 2017.Markku Rantala / Yle

Tanska taas on puurakentamisessa jälkijunassa, koska puu on pääasiassa tuontitavaraa.

Helsingin päästövähennysohjelman johtaja Kaisa-Reeta Koskinen arvioi, että rakennusvaiheen hiilipiikki on keskeinen. Se vastaa noin kolmasosaa rakennuksen elinkaaren hiilijalanjäljestä.

– Emme kuitenkaan voi keskittyä vain siihen, hän sanoo.

– Kiertotalousrakentaminen onnistuu Kööpenhaminan mallissa luksustyyliin, mutta kaupunkina meidän on ratkaistava, miten rakennetaan hirveä määrä stadin kämppiä. Ratkaisujen on oltava teollisessa mittakaavassa ja järkevästi tehtävissä, hän jatkaa.

Helsinki pyrkii kuitenkin lisäämään vähäpäästöisempää puurakentamista omissa hankkeissaan. Lisäksi vanhojen rakennusten peruskorjausta pyritään lisäämään purkamisen sijaan.

Rakennusten betonirunko on hiilijalanjäljeltään raskas ja jo sen säilyttäminen tuo merkittävän edun.

Opiskelija Signe Lyhne polkupyöränsä kanssa
Kööpenhaminalaisen opiskelijan Signe Lyhnen mielestä pyörällä pääsee nopeammin ja halvemmin kuin julkisilla kulkuvälineillä.Jacob Crawdfurd

2. Julkinen liikenne: Helsinki vetääkin pidemmän korren

Liikenteen päästöt ovat visainen ongelma Kööpenhaminassa ja Helsingissä. Niitä ei pystytä painamaan nopeasti alas.

Arkkitehtuuriopiskelija Signe Lyhne polkaisee pyöräänsä kirpeässä illassa. Hän tunnustaa, ettei hän ole innokas julkisen liikenteen käyttäjä.

Polkupyörällä pääsee yksinkertaisesti kätevämmin ja nopeammin.

– Inhoan busseja enkä koskaan käytä niitä. Pienessä tilassa on sulloutuneena aivan liikaa ihmisiä, hän sanoo Enghave Plads -aukiolla Kööpenhaminan Vesterbron kaupunginosassa.

Amagerin saarella asuva Lyhne arvioi polkevansa noin kahdeksan kilometriä päivässä.

Koululle asti ei kulje metro, eivätkä muutkaan julkisen liikenteen yhteydet ole hänen mielestään hääppöisiä. Ilmastokysymykset painavat kulkuvälineen valinnassa vain hivenen.

– Opiskelijana tärkein syy pyöräilyyn minulla on kyllä raha, hän naurahtaa.

Kööpenhamina haluaa vahvistaa kuuluisaa pyöräilykulttuuriaan entisestään. Nykyisin noin puolet kaikista matkoista tehdään pyörällä, mutta se ei riitä.

– Meidän on parannetta pyöräilyverkkoa ja julkisia kulkuyhteyksiä kasvavan asukasmäärän tarpeisiin, kuvaa Kööpenhaminan ilmasto-ohjelman johtaja Jørgen Abildgaard.

Pyöräilijöitä Kööpenhaminan keskustassa.
Kööpenhaminassa noin puolet kaikista matkoista taittuu pyörällä. Jacob Crawfurd

Helsinkiläiset voivat kadehtia Kööpenhaminan tasaisesti eteneviä ja päällisin puolin sopuisia pyörävirtoja. Mutta jos katsotaan julkisen liikenteen käyttöä, Helsinki vetääkin yllättäen pidemmän korren.

Kööpenhaminan tavoite on, että vuoteen 2025 mennessä liikkumisesta 75 prosenttia tapahtuisi pyörällä ja julkisia kulkuvälineitä käyttäen. Helsingissä tuo taso on jo saavutettu, huomauttaa Helsingin päästövähennysjohtaja Kaisa-Reeta Koskinen.

Viime vuonna kävelyn, pyöräilyn ja joukkoliikenteen yhteinen osuus Helsingin sisällä tapahtuvista matkoista oli 80 prosenttia.

Pyöräilyssä helsinkiläiset tulevat kuitenkin auttamatta perässä. Viime vuonna arkimatkoista kaupungin alueella taittui pyörällä vain noin 11 prosenttia. Helsingin tavoitteena on nostaa pyöräilyn osuus 21 prosenttiin vuoteen 2035 mennessä.

Kööpenhamina satsaa pyöräilyn kehittämiseen myös rahallisesti huomattavasti enemmän kuin Helsinki. Se haluaa lisätä pyörällä liikkumisen mukavuutta, nopeutta ja turvallisuutta.

Helsingin yliopiston apulaisprofessorin Sanna Ala-Mantilan mielestä pyöräilyn edistäminen on yksi esimerkki siitä, kuinka Helsinki pyrkii harppomaan Kööpenhaminan etumatkaa kiinni.

– Kööpenhaminan tavoitteessa pyöräilyn osuus liikkumisesta on edelleen korkeampi kuin Helsingissä, mutta Helsingissä lähtötaso on ihan eri. Voi ajatella, että kunnianhimon taso ja tarvittu muutos on täällä siksi isompi, Ala-Mantila sanoo.

Busseja ja raitiovaunu.
Kävelyn, pyöräilyn ja joukkoliikenteen yhteinen osuus Helsingin sisällä tapahtuvista matkoista oli viime vuonna mittauspäivänä 80 prosenttia.Henrietta Hassinen / Yle

Helsingissä liikenteen päästövähennyksiä tavoitellaan liikenteen sähköistymisellä, joukkoliikenteen parantamisella ja pyöräilyverkon laajentamisella sekä talvikunnossapidolla.

Molemmat kaupungit aikovat lisäksi tasata liikenteen päästöjen vaikutusta kompensoimalla eli hyvittämällä päästöjä.

Tämä tuo jälleen uusia ongelmia päästövähennysohjelmiin. Kompensointimallit ovat hyvin riskialttiita ja usein vaikutuksiltaan epäselviä, varoittaa professori Junnila.

Tuulivoimapuisto merellä Kööpenhaminan lähellä.
Kööpenhaminan kaupungin omistama energiayhtiö vie tuulivoiman ylituotantoaan muualle Tanskaan. Kööpenhamina pyrkii näin kompensoimaan päästöjään.Francis Dean / AOP

Helsingin aikomuksena on vähentää päästöjä 80 prosenttia ja kompensoida loput 20 prosenttia, mutta selvitykset sopivasta kompensointimenetelmästä ovat vielä kesken.

Kööpenhamina taas luottaa kaupungin omistaman energiayhtiön tuottamaan ylimääräiseen tuulivoimaan. Yhtiö vie ylituotantoa muualle Tanskaan ja toivoo näin vaikuttavansa kivihiilivoimaloiden kysyntään.

Mutta onko markkinapaineen luominen ja voimaloiden toimintaan vaikuttaminen ylipäätään yksin kaupungin saavutusta, Junnila pohtii.

Kööpenhaminan hyvitysmalli romuttuu viimeistään vuonna 2035, jolloin Tanskan on määrä luopua fossiilisista polttoaineista energiantuotannossa ja lämmityksessä kokonaan.

Sen jälkeen Kööpenhamina ei enää pysty saamaan päästöhyvitystä tuulivoimakaupoillaan ainakaan Tanskan sisällä.

Kööpenhaminan päästövähennysohjelmassa päästöjen nollaamista kuvataankin alati "liikkuvaksi tavoitteeksi".

– Totta puhuen emme tiedä, kuinka edetä ohjelmassa vuoden 2025 jälkeen, Abildgaard myöntää.

Vita Bonna Jorgensen
Vita Bonna Jørgensen asioi omine purkkeineen kööpenhaminalaisessa jätteettömässä ruokakaupassa, koska hän haluaa välttää pakkausmateriaaleja.Jacob Crawfurd

3. Lämmitys: Vievätkö jätteet Helsingin ja Kööpenhaminan umpikujaan?

Kaupunkien lämmittäminen kestävästi on aiheuttanut päänsärkyä niin Kööpenhaminassa kuin Helsingissäkin. Jätteet päätyvät nyt energialaitoksiin, mutta kohta jätteitä ei saisi tuottaa enää juuri ollenkaan.

Kaupungit ovatkin päätymässä erilaisiin ratkaisuihin.

Pienen kivijalkaruokakaupan seinustoja reunustaa siisti läpinäkyvien säiliöiden rivistö.

Asiakkaat asioivat säiliöillä tottuneesti: kun säiliöiden hanan kääntää auki, purkkiin ropisee pastaa, riisiä, linssejä, pähkinöitä, siemeniä, mysliä ja muita kuivia ruoka-aineita.

Løs Market on jätteettömäksi pyrkivä ruokakauppa, joka toimii lähes täysin ilman pakkausmateriaaleja. Kaupalla on trendikäs teema, ja trendikkäällä kadulla kauppa Kööpenhaminan Nørrebrossa sijaitseekin, gallerioiden, kahvipaahtimon ja viinibaarin läheisyydessä.

Lähes koko kaupan valikoima on tarjolla kilohintaan. Asiakkaiden on tuotava mukanaan omat purkkinsa, käytettävä liikkeen kompostoituvia paperipusseja tai lunastettava liikkeeltä pantillisia säilytysastioita. Kassalla asiakkaan oman purkin paino vähennetään ostosten painosta.

Jätteetön ruokakauppa
Løs Market -kaupan valikoima on tarjolla kilohintaan. Asiakkaiden on tuotava mukanaan omat purkkinsa, käytettävä liikkeen kompostoituvia paperipusseja tai lunastettava pantillisia säilytysastioita. Jacob Crawfurd

Vita Bonna Jørgensenillä on reppu täynnä omia, kotoa tuotuja purkkeja, joihin hän pakkaa ja punnitsee ostoksiaan.

– Pakkausmuovi on ärsyttävää, ja sitä päätyy meriin, hän perustelee pakkausmateriaalien välttelyä.

Purkkien kanniskelu kotoa asti toisesta kaupunginosasta on vaatinut hieman vaivaa ja suunnittelua etukäteen. Siksi Bonna Jørgensen tekeekin vain osan ruokaostoksistaan jätteettömässä kaupassa.

Pakkausmateriaalit ovat tietysti vain pieni osa ruuantuotannon koko ilmastokuormaa. Jostain muutos on kuitenkin aloitettava, tuumasi kauppias Frédéric Hamburger. Hänellä on kaksi jätteetöntä ruokakauppaa Kööpenhaminassa ja kolmannesta neuvotellaan.

– Ilmastoasiat ovat todella kiireellisiä. Tämä on minun panostukseni ilmastokriisin hillitsemiseen, Hamburgersanoo.

Frédéric Hamburger
Kauppias Frédéric Hamburger perusti kauppansa joukkorahoituksella ja eettisen pankin tuella. Kauppa taistelee myös ruokahävikkiä vastaan. Jacob Crawfurd

Toimitusketjun valjastaminen jätteettömään ajatteluun ei ollut helppoa. Hamburger valikoi yhteistyökumppaneiksi sellaisia tuottajia, jotka voivat pakata tuotteensa enintään 25 kilon paperisäkkeihin. Näin kauppa voi paremmin tilata juuri haluamansa määrän tuotteita.

Kööpenhaminan päästövähennysohjelmassa on ristiriita, jonka ytimessä on juuri jätteiden poltto.

Maailmalla leviävän niin kutsutun zero waste- eli jätteettömän elämäntavan noudattajat pitävät nykyistä kierrätysjärjestelmää vain hätäratkaisuna maapallon jäte- ja luonnonvaraongelmiin.

Tärkeintä heistä on minimoida jätteiden synty ja välttää tavaroiden ja materiaalien päätyminen kaatopaikoille tai jätteenpolttolaitoksiin.

Kööpenhaminan päästövähennysohjelmassa on ristiriita, jonka ytimessä on juuri jätteiden poltto.

Jätteenpoltto tuottaa kaukolämpöä. Kööpenhaminalaiskoteja lämmittävät Amagerissa sijaitseva uudehko polttolaitos ja sahanpurusta valmistetuilla pelleteillä toimivat biovoimalat.

Biomassan polton ilmastovaikutuksista on kuitenkin kiistelty, kun taas jätteenpolttolaitos tarvitsee jatkuvasti uutta poltettavaa toimiakseen tehokkaasti.

Samaan aikaan Kööpenhaminalla on tavoitteena vähentää tai uusiokäyttää 70 prosenttia jätteistä.

– Jätteenpolttolaitos tarvitsee lähivuosina lisää jätteitä voimalan toimintaan, Kööpenhaminan ilmasto-ohjelman johtaja Abildgaard sanoo.

Jo nyt jättivoimalaan tuodaan poltettavaa muualta Euroopasta.

Samojen ongelmien kanssa painii Helsinki.

Hanasaaren hiilivoimala. Kädessä hiilenpaloja.
Helsingin on löydettävä korvaaja kivihiilelle lämmityksessä vuoteen 2029 mennessä, jolloin kivihiilikielto astuu voimaan. Hanasaaren voimalaitos on tarkoitus sulkea jo ennen sitä..Markku Rantala / Yle

On ihan sama, päästetäänkö hiili Kiinassa vai Helsingissä vai Äänekoskella, koska se haittaa yhtä paljon niin kiinalaista kuin helsinkiläistäkin.

Esimerkiksi Helsingissä yli puolet kaupungin hiilidioksidipäästöistä tulee rakennusten lämmityksestä. Lähes koko Helsinki lämmitetään vielä fossiilisesti tuotetulla kaukolämmöllä eli maakaasulla tai kivihiilellä.

Helsingin on keksittävä uusi lähde kaukolämmölle vuoteen 2029 mennessä, jolloin kivihiilen käytön on loputtava. Helsinki haluaa karttaa Kööpenhaminan ratkaisun biomassaan siirtymisestä, mutta muutakaan ratkaisua ei ole vielä löytynyt.

Ongelma on niin iso, että Helsinki on ilmoittanut kilpailusta, jonka palkintona on miljoona euroa, jos kaupunki pääsee umpikujasta.

Jätteenpoltolaitoksen katolla on keinotekoinen laskettelurinne
Kööpenhaminan jätteenpolttolaitos tarvitsee toimiakseen suuren määrän jätteitä. Osa niistä tuodaan ulkomailta. Laitoksen katolla on lumeton laskettelurinne.Niels Christian Vilmann / EPA

Luodaanko nyt uutta kansainvälistä läpimurtoa, helsinkiläistä elämäntapaa?

Puhe päästövähennyksistä on monimutkaista ja voi vääristää kuvaa vähennysten todellisista vaikutuksista.

Kööpenhaminalaisen todellinen hiilijalanjälki on moninkertainen verrattuna siihen, mitä päästövähennysohjelma ottaa huomioon.

Päästövähennysohjelmat keskittyvät vain kaupungin alueella tuotettuihin päästöihin. Tuotteiden ja palveluiden kulutus, kuten lentomatkat, jäävät silloin laskennan ulkopuolelle, koska päästöt syntyvät muualla.

Kaupunkien päästövähennysohjelmiin perehtyneen kiinteistöliiketoiminnan professorin Seppo Junnilan mielestä tämä on ongelma.

– Omat päästömittarimme voivat näyttää pienempää, mutta ilmastonmuutos voi jopa voimistua, kun tuotantoa ulkoistetaan naapurikuntaan tai Kiinaan. On ihan sama, päästetäänkö hiili Kiinassa vai Helsingissä vai Äänekoskella, koska se haittaa joka tapauksessa yhtä paljon niin kiinalaista kuin helsinkiläistäkin, Junnila sanoo.

Ongelma on niin iso, että Helsinki on ilmoittanut kilpailusta, jonka palkintona on miljoona euroa, jos kaupunki pääsee umpikujasta

Yhtenä ratkaisuna päästöjen ulkoistamisen ongelmiin on pidetty hiilitulleja. Tulli olisi käytännössä ilmastopäästöihin sidottu lisämaksu, joka perittäisiin EU-alueelle tuotavista tuotteista.

Ajattelutapaa voisivat soveltaa myös kaupungit, Junnila sanoo.

– Samaan tapaan kuin lapsityövoiman kielto voi olla kaupungeissa hankintakriteerinä, myös tuotteen elinkaaren hiilisisältö voisi olla kriteeri, hän pohtii.

Kaksi polkupyöräilijää tiellä.
Helsinki pyrkii vähentämään liikenteen päästöjä pyöräilyverkkoa laajentamalla ja joukkoliikennettä kehittämällä.Mari Latva-Karjanmaa / Yle

On selvää, että kilpailuhenkisesti asetetut tavoiteajat päästöjen vähentämiseksi ovat myös markkinointia ja brändäystä. Kaupungit luovat myönteistä kuvaa itsestään ilmastotoimistaan raportoimalla.

Kööpenhaminan laskelmien mukaan ilmastotoimet tuovat kaupunkiin tuhansia vierailijoita, ne vauhdittavat metropolialueen vihreää taloutta, luovat työpaikkoja ja kirittävät tutkimusta ja innovointia.

Junnila arvioi yleisellä tasolla, että vaikka viherpesua saatetaankin tavata ohjelmien yhteydessä, päästövähennysohjelmilta myös vaaditaan enemmän, kun ymmärrys ilmastonmuutoksen vakavuudesta on lisääntynyt yhteiskunnassa.

– Niistä on tullut aitoja strategisia tavoitteita siitä, mitä yhteiskunnan todella täytyy tehdä, hän jatkaa.

Onko päästövähennyksillä kilpailulla sitten merkitystä? Helsingin yliopiston apulaisprofessorin Sanna Ala-Mantilan mielestä on.

– Kaupunkien välinen kilpa-asetelma voi toimia kannustimena ja muut pyrkivät pysymään rintamassa mukana, hän sanoo.

Ala-Mantila kiittelee myös Helsingin toimien läpinäkyvyyttä. Helsingin Ilmastovahti-verkkopalvelu kertoo kattavasti, miten päästötavoitteissa on eri osa-alueilla edetty ja miten päästöjä mitataan.

Jos Helsingissä asiat ovat näin hyvin, pitäisikö Suomen pääkaupungin sitten markkinoida ja brändätä itseään vielä paremmin ja innostaa muita? Ehkä.

Helsingin kansainvälisessä markkinoinnissa päästövähennysohjelma ei ole ollut keskiössä, mutta kestävän kehityksen teemaa on nostettu kaupunkibrändin rakentamisessa.

– Kyse ei ole vain päästöjenvähennysohjelmasta, vaan siitä, miten onnistumme viemään uuden elämäntavan käytäntöön ja luomaan uuden normaalin, sanoo Helsingin markkinoinnista vastaavan Helsinki Marketingin toimitusjohtaja Laura Aalto.

Kööpenhaminan ilmasto-ohjelman Jørgen Abildgaard kiittelee kilpakumppania Helsinkiä. Helsingissä on aktiivinen kokeilukulttuuri ja yritykset tuodaan mukaan kehitystyöhön.

– Siitä voisimme oppia, hän sanoo.

Lue myös:

Unohtakaa öljy, nyt loppuu hiekka – hiekasta on tullut niin arvokasta, että sen vuoksi jopa tapetaan

Rakennusten purkubuumi aiheuttaa hiilipiikkejä – "Mittavakin korjaaminen on ekologisempaa kuin uuden rakentaminen"

Kuuntele Maailmanpolitiikan arkipäivää -ohjelma: "Onko jätteetön maailma utopia?"