Sari Kontran kolumni: Tärkein koulutuksellinen pääomamme on luottamus

Meidän on tärkeää vaalia opettajien ainutkertaista vapautta jo koulutuksen tulevaisuuden nimissä, kirjoittaa opettaja Sari Kontra.

perusopetus
Sari Kontra, Yle, 19.12.2019
Juha Kivioja / Yle

Kuulijoiden suut loksahtivat auki yksi toisensa jälkeen, kun puhuin suomalaisesta koulutusjärjestelmästä konferenssissa Buenos Airesissa runsas vuosi sitten. Ilmaisen kouluruoan, lyhyiden koulupäivien ja korkean opettajankoulutuksen ohella yleisöni janosi tietää lisää suomalaisen opettajan työstä ja siihen liittyvästä vapaudesta.

Ei, meillä kukaan ei tarkasta edellisviikkojen opetusmuistiinpanoja tai opettajan taululle raapustamia käsitekarttoja.

Kyllä, Suomessa opettaja saa opettaa juuri parhaaksi katsomallaan tavalla opetussuunnitelman perusteita noudattaen.

Kyllä, lähes kaikki Suomen koulut ovat julkisrahoitteisia.

Eräs ahkerasti muistiinpanoja kirjoittanut opiskelija nosti epäröiden kätensä kysyäkseen: “Mutta anteeksi, rouva Kontra, miten se voi toimia?”

Käytin seuraavan varttitunnin kertoen yhteiskunnasta, jossa on ihan okei jättää omaisuutensa (julkisrahoitteisessa ja toimivassa) kirjastossa (josta ei varasteta kirjoja) vieraan ihmisen valvottavaksi, kun käy itse hakemassa kahvia. Jos pudotat lompakkosi kadulle, voit todennäköisesti poimia sen itse seuraavana päivänä, ellei joku ole jo toimittanut sitä poliisille tai etsinyt sinua sosiaalisesta mediasta.

Esimerkkejä kertoessani kirjoitin tilassa olleelle liitutaululle kaksi sanaa: social trust (sosiaalinen luottamus).

Kymmenet silmäparit tuijottivat minua. Kysyjän muistiinpanoja villisti kirjoittanut kynä oli pudonnut maahan. Minä tajusin jälleen puhuneeni tarkoin vaalittavasta kansallisaarteesta, jota ei voi paketoida rahtilaivan konttiin muiden vientituotteiden tavoin.

Kansakunnan henkisessä kirjahyllyssä luottamus löytyy jostain Kalevalan, Taistelevien metsojen ja Finlandian vierestä.

Perusopetus kartuttaa sosiaalista pääomaa. Se koostuu osaamisesta ja sosiaalinen pääoma ihmisten välisistä yhteyksistä, vuorovaikutuksesta ja luottamuksesta. --- Kokemusten kautta toimijat oppivat vaikuttamista, päätöksentekoa ja vastuullisuutta. Samalla he oppivat hahmottamaan sääntöjen ja sopimusten sekä luottamuksen merkityksen.

Edelliset rivit ovat suoraan perusopetuksen opetussuunnitelman (siirryt toiseen palveluun) perusteista, jossa luottamuksesta ei kirjoiteta juuri tätä enempää. Tämä korostaa luottamuksen olevan niin sisäänrakennettu osa yhteiskuntaamme, ettemme sitä edes tiedosta.

Kun puhumme luottamuksesta, puhumme kansallisaarteesta. Kansakunnan henkisessä kirjahyllyssä luottamus löytyy jostain Kalevalan, Taistelevien metsojen ja Finlandian vierestä.

Me suomalaiset janoamme rehellisyyttä ja luotettavuutta. Suomalaista yhteiskuntaa ravisuttanut pääministerin ero uutisoitiin nimenomaisesti luottamuksen menettämisen kautta. Olemme tottuneet siihen, että voimme luottaa auktoriteettien sanaan ja toimintatapoihin.

Siinä, missä ympäri maailmaa sekä suomalainen koulutusjärjestelmä että yhteiskunnallinen luottamus nähdään suurena ihmeenä, meillä koulukeskustelu on repivää. Oppimiserot kasvavat ja sisäilma sairastuttaa. Wilma-viestit kummittelevat. Samaan aikaan koululaisten mielenterveysongelmat ja kiusaaminen räjähtävät käsiin, koulut eriarvoistuvat ja viimeistään uusi opetussuunnitelma on tuonut mukanaan ennalta-arvaamattoman määrän haasteita. Opettajankoulutuksen hakijamäärät putoavat (siirryt toiseen palveluun), kun entistä harvempi haluaa alalle. Myös alanvaihdosta haaveilevien määrä on suuri (siirryt toiseen palveluun).

Putoavat hakijamäärät ovat seurausta vääjäämättä kasvavasta työtaakasta ja opettajan työn muuttumisesta. Miksi kukaan kouluttautuisi alalle, jossa neuvoja satelee neuvojan koulutustaustasta riippumatta ja jossa ei voi kuin epäonnistua (siirryt toiseen palveluun)? Keitä muita ammattilaisia kohtaan on tällä hetkellä niin paljon epäluottamusta kuin opettajia? Haluaisin päästä siihen kahvipöytään, jossa mistä tahansa muusta ammattikunnasta puhutaan näin epäonnistuneena kollektiivina, jonka työt kuka tahansa voisi hoitaa paremmin.

Opettajien joukkoon mahtuu monenlaisia tekijöitä ja persoonia. Jokaisen, myös meidän opettajien, kohdalle on sattunut omina opettajina ja kollegoina hahmoja, joiden kanssa asiat ovat takunneet. Joku ei ehkä osannut puuttua kiusaamiseen, toisen opetusmetodit olivat erilaiset ja kolmannen kanssa ei tullut muuten vain juttuun. Nämä yksittäistapaukset eivät kuitenkaan tee koko alasta, koulusta ja kaikista opettajista huonosti toimivaa kokonaisuutta, joka on täysin pilalla. Kritiikki on paikallaan, kun se on perusteltua, mutta näin kokonaisvaltainen epäluottamus heijastuu jo suomalaisen koulutuksen tulevaisuuteen.

Luottamus ja opettajan pedagoginen vapaus ovat maailman mittakaavassa harvinaisia asioita. Meillä ne muodostavat koulutuksen kivijalan ja niitä on syytä vaalia. Me opettajat teemme parhaamme.

Sari Kontra

Kirjoittaja on juvalaissyntyinen opettaja ja intohimoinen työmatkapyöräilijä.

Aiheesta voi keskustella 25.02. klo 23.00 asti.

Lue myös:

Marja Sannikka: Suomalainen koulu on sekaisin

Tommi Kinnusen kolumni: Kun kutsumusammattilaisilta katoaa kutsumus

Paula Takion kolumni: Ei voi eikä saa olla niin, että suomalaista työelämää hallitsee pelko