Katso, mistä löytyvät vaarallisimmat tiet ja kuumapäisimmät kuskit – "Kaikilla on raja, jonka jälkeen kiehahtaa yli"

Selvitimme tilastojen avulla, millainen liikennekulttuuri eri puolilla Suomea vallitsee.

liikenneturvallisuus
Mies näyttää keskisormea auton ratissa.
Auton tuoma turva saa monet käyttäytymään aggressiivisemmin kuin normaalisti.Tuomas Hirvonen / Yle

Mitä enemmän on liikennettä, sitä parempi on suhteellinen liikenneturvallisuus. Siksi pienet kunnat kuten Enontekiö, Ristijärvi ja Konnevesi erottuvat epäedullisesti, kun liikennekuolemien määrä suhteutetaan väkilukuun.

Syrjäseuduilla on vähemmän poliisin liikennevalvontaa, mikä voi johtaa kovempiin ajonopeuksiin. Lisäksi tiet ovat usein huonokuntoisempia kuin siellä, missä liikennettä on paljon.

Esimerkiksi pääkaupunkiseudulla liikenne on ruuhkista huolimatta sujuvaa. Muut tienkäyttäjät on pakko ottaa huomioon, tai liikenne sakkaa tyystin.

Alla olevasta koneesta voit katsoa tiedot maakuntien ja yksittäisten paikkakuntien liikennerikoksista- ja rikkomuksista, liikenteessä loukkaantuneista ja kuolleista ihmisistä sekä liikennevakuutuksesta korvatuista vahingoista. Yhdessä ne antavat käsityksen siitä, millainen liikennekulttuuri kunnassa vallitsee.

Osa artikkelin sisällöstä ei ole välttämättä saavutettavissa esimerkiksi ruudunlukuohjelmalla.

Liikenne on yhteiskunta kumipyörillä

Mistä tekijöistä kullekin alueelle ominainen liikennekulttuuri muodostuu? Liikennepsykologian tutkija, dosentti Igor Radun huokaisee. Kysymys on vaikea.

Radunin mielestä ei voida suoraan sanoa, että eri puolilla Suomea asuvilla ihmisillä olisi erilaiset asenteet ja arvot liikenteessä. Liikennekulttuuri muodostuu laista ja säädöksistä, kirjoittamattomista säännöistä, asenteista ja arvoista, hän luettelee.

Liikennekulttuuriin vaikuttavat myös kaupunkien väliset erot liikkumisen tavoissa ja liikenneinfrastruktuurissa. Eli muun muassa se, onko kaupungissa panostettu kevyen liikenteen väyliin tai onko alueella paljon raskasta liikennettä.

– Esimerkiksi Porissa on paljon mopoautoja kun taas Oulussa pyöräillään paljon.

Alueellisiin eroihin vaikuttaa olennaisesti myös se, millaisia ihmisiä alueella elää. Toisaalla on enemmän koulutettuja ja työssäkäyviä ihmisiä, toisaalla taas esimerkiksi enemmän vanhempia ihmisiä. Myös varallisuus ja koulutustaso vaikuttavat liikennekäyttäytymiseen, Igor Radun sanoo.

– Koulutetummat henkilöt saattavat käyttää enemmän turvavarusteita, kuten turvavyötä ja pyöräilykypärää. Ryhmätasolla tarkastellessa myös riskejä otetaan vähemmän.

– Jossain on enemmän esimerkiksi päihdeongelmaisia ihmisiä, mikä voi vaikuttaa liikennekulttuuriin, Radun sanoo.

Liikennepsykologi Igor Radun
Liikennepsykologi Igor Radunin mielestä liikkuvan poliisin lakkauttaminen oli huono päätös. Hän uskoo, että hyvän liikennekulttuurin kannalta olisi tärkeää, että poliiseja näkyy liikenteessä.Joel Grandell

Liikenteestä tekee erityisen juuri se, että siellä ovat mukana kaikki suomalaiset, muistuttaa suunnittelija Jyrki Kaistinen Liikenneturvasta.

– Ja koska suomalaiset ovat keskimäärin parempikuntoisia pidempään, on liikenteessä jatkuvasti enemmän ikäihmisiä.

Ajaminen maaseudulla on hyvin erilaista kuin kaupungin keskustassa: kaupungeissa on enemmän ruuhkia ja sitä myötä myös aggressiivista ajokäytöstä.

– Toisaalta taajamissa on enemmän liikennevalvontaa, mikä hillitsee autoilijoita, Jyrki Kaistinen sanoo.

Kaistinen nostaa liikennemäärät keskeiseksi liikennekulttuurin määrittelijäksi. Kun liikennettä on paljon, sattuu luonnollisestikin paljon vahinkoja. Toisaalta suhteellinen liikenneturvallisuus paranee, kun liikennemäärät kasvavat.

Ilmiö tunnetaan Smeedin lakina, jonka mukaan liikennemäärän kaksinkertaistuessa, onnettomuuksien määrä kasvaa vain 50 prosenttia.

Kun tähän lisätään infrastruktuuriin, ajoneuvoihin ja käyttäytymiseen liittyvät turvallisuutta parantavat keinot, päästään Kaistisen mukaan tilanteeseen, että myös onnettomuuksien absoluuttinen määrä pienenee, vaikka liikennemäärät kasvavat.

– Eli tavoitteeksi ei riitä vain suhteellisen turvallisuuden paraneminen, vaan tavoitteena on nollavisio, jossa kukaan ei kuole tai loukkaannu vakavasti liikenteessä, Kaistinen sanoo.

Liikennekuolemat

Liikennemäärien ohella vaikuttaa myös väestön jakauma. Kun väestö keskittyy, voidaan rakentaa parempia julkisen liikenteen palveluja. Syrjäseudulla ei usein ole muita vaihtoehtoja kuin liikkua omalla autolla.

Suomalainen hermostuu, jos kokee muiden töpeksivän

Liikennekulttuuriin vaikuttaa olosuhteiden ja väestörakenteen lisäksi se, kuinka suhtaudumme toisiin tienkäyttäjiin. Osa ihmisistä käyttäytyy auton ratissa korostetun aggressiivisesti muita tienkäyttäjiä kohtaan.

– Kaikilla on raja, jonka jälkeen kiehahtaa yli ja käytös voi vaikuttaa aggressiiviselta.

Igor Radun on perehtynyt siihen, mitä meissä tapahtuu, kun astumme ratin taakse. Hänen mukaansa tärkein kysymys on, ajammeko kuten elämme vai muuttuuko käyttäytymisemme kun astumme rattiin.

– Osa ihmisistä on aggressiivisia liikenteessä ja heillä on epäsosiaalisia käytöstapoja myös liikenteen ulkopuolella.

Moni kokee olevansa autossa turvassa ja eristettynä ympäröivästä maailmasta. Autosta käsin voidaan turvallisemmin näyttää keskisormea ja huudella, koska toinen auto on vain metallilaatikko, joka estää etenemistäsi.

– Ihmiset eivät useinkaan käyttäydy kovin aggressiivisesti kadulla toisia ihmisiä kohdatessaan, koska tietävät että se voi johtaa nopeasti konfliktiin.

Suomalaiset hermostuvat, jos joku ajaa "liian hitaasti" hankalissa keliolosuhteissa.

Igor Radun

Liikenteessä on olemassa kahdenlaista aggressiivisuutta, välineellistä ja vihamielistä, Radun selittää.

Välineellinen aggressiivisuus on sitä, että pyrimme paikasta A paikkaan B mahdollisimman nopeasti ja turhaudumme, jos jokin estää meitä saavuttamasta tavoitettamme. Se ei kohdistu henkilöön, vaan asiaan joka estää tavoitteen saavuttamista.

Vihamielisen aggressiivisuuden tarkoituksena on tarkoituksella satuttaa toista ihmistä esimerkiksi näyttämällä tälle keskisormea tai huutamalla jotain ilkeää.

Suomalaisessa liikenteessä on Radunin mukaan enemmän välineellistä kuin vihamielistä aggressiivisuutta. Välineellinen aggressiivisuus näkyy esimerkiksi perässä roikkumisena tai valojen vilkuttamisena. Myös ruuhkassa matelu aiheuttaa monissa ärtymystä.

– Kokemukseni mukaan suomalaiset hermostuvat siitä, jos joku ajaa "liian hitaasti" hankalissa keliolosuhteissa.

Ihmisten motivaatioita on Radunin mukaan usein vaikeaa selvittää, koska sekä välineellinen että vihamielinen aggressiivisuus voivat näyttäytyä samanlaisena toimintana, esimerkiksi äänitorven käyttönä.

– Torvea voidaan soittaa vihamielisesti tai vain herätelläkseen kanssa-autoilijaa toimimaan oikein.

Eroaako autoilukulttuuri eri puolilla Suomea, ja jos niin miten? Voit keskustella aiheesta kello 20.00 saakka!