Tulipalon jälkeen moni oppilas ei tiennyt, missä koti on – Kiinassa useat koulut hylkivät "kakkosluokan" lapsia

Joka kolmas alaikäinen on Kiinassa siirtotyöläisen lapsi. Dandelion koulu antaa siirtotyöläisten lapsille opetusta, sillä julkisiin kouluihin heidän on vaikea päästä.

siirtotyöläiset
Pekingin talven viima käy poskiin. Kiinan kouluissa verryttelypuku on tavallinen univormu.
Kaikki Dandelionin koulun oppilaat ovat siirtotyöläisten lapsia. Jenny Matikainen / Yle

PEKING Kaksi vuotta sitten Pekingissä paloi talo. Tulipalo oli tuhoisa: 19 ihmistä kuoli, heistä seitsemän oli alle kouluikäisiä lapsia.

Kaikki talossa asuneet aikuiset olivat siirtotyöläisiä. He olivat muuttaneet pääkaupunkiin kuskeiksi, kassamyyjiksi, rakennustyöläisiksi, kodinhoitajiksi, kaikenlaisiin hanttihommiin.

Pian tulipalon jälkeen alkoivat häädöt.

Loppuvuodesta 2017 pekingiläisviranomaiset tekivät urakalla palotarkastuksia siirtotyöläisten koteihin. Kymmenet tuhannet asunnot saivat purkutuomion. Vikoja, joiden oli vuosia annettu olla, etsittiin nyt suurennuslasilla.

Kahdeksassa päivässä löytyi 25 309 turvallisuusriskiä. (siirryt toiseen palveluun)

Kiinan siirtotyöläisiä ajaa toivo paremmasta elämästä, mutta moni joutuu pettymään.

Dandelion-koululla tuo marraskuu on jäänyt mieleen. Niiden viikkojen aikana moni oppilas jäi koululle myös viikonlopuksi.

Lapset eivät voineet mennä kotiin, sillä kotia ei enää ollut. Vanhemmat oli ajettu kadulle.

Paperilla syynä oli paloturvallisuus, mutta todellisena motiivina on pidetty Pekingin paisuvaa väkilukua. Tulipalosta saatiin syy siirtotyöläisten karkottamiseen.

Matematiikan opettaja Cao Xiuhualla ei ole käytössä moderneja opetusvälineitä. Dandelion toimii lahjoitusvaroin.
Dandelion sijaitsi alunperin naapuritontilla, mutta sen vuokrasopimus loppui. Uuuden koulun piha on vielä hieman kesken.
Dandelionissa ei ole käytössä juurikaan moderneja opetusvälineitä. Koulu toimii lahjoitusvaroin.Jenny Matikainen / Yle

Viimeisten laskelmien mukaan kaupungissa asuu 21,5 miljoonaa ihmistä. Se on yhtä paljon kuin Suomessa, Ruotsissa, Norjassa ja Islannissa yhteensä.

Kiinassa kaupunkien kokoa on pyritty rajoittamaan, mutta Pekingiin ja muihin suurkaupunkeihin on tulvinut vuosikymmenten ajan miljoonia siirtotyöläisiä paremman elämän toivossa. Kaikkiaan heitä on 288 miljoonaa.

Siirtotyöläiset ovat luoneet Kiinan kaupunkien modernin ja keskiluokkaistuvan pinnan alle toisen kerroksen. Siellä lapsia ei jalosteta kolmevuotiaasta saakka kohti yliopistouraa ja omistusasuntoa.

Sen sijaan siellä sijaitsee voikukalta nimensä saanut Dandelion-yläaste.

Monet koulun oppilaiden vanhemmista asuvat Pekingin laidalla muutaman neliön huoneissa,
Monet koulun oppilaiden vanhemmat asuvat asunnoissa, joissa perheellä on käytössä vain muutaman neliön kokoinen huone. Jenny Matikainen / Yle

Kartalta Dandelion löytyy Pekingin eteläisestä Daxingin kaupunginosasta. Alueella asuu paljon siirtotyöläisiä.

Dandelion ei ole mikä tahansa yläaste. Se on tarkoitettu pelkästään siirtotyöläisten lapsille. Näillä lapsilla ei ole virallista Pekingin asukaslupaa, ja heidän on vaikeaa ellei jopa mahdotonta päästä pääkaupungin julkisiin kouluihin.

Vuoden 2017 tulipalossa tuhoutunut asuintalo oli aivan koulun lähellä, kertoo Liu Kun, Dandelion-koulun tiedottaja ja henkilöstöpäällikkö. Liu osaa englantiakin, sillä koulu tekee kansainvälistä yhteistyötä.

Kaikilla Kiinan seitsemäsluokkalaisilla on sotilaskoulutusta. Dandelionissa sitä opettavat poliisikoulun oppilaat.
Kaikki Dandelionin oppilaat ovat siirtotyöläisten lapsia. Heidän on usein hankala päästä Pekingin julkisiin kouluihin.
Kaikille Kiinan seitsemäsluokkalaisille opetukseen kuuluu sotilaskoulutusta. Dandelionissa sitä opettavat poliisikoulun oppilaat.Jenny Matikainen / Yle

Seinien takana puhkuva Pekingin alkutalven viima tunkee ikkunoista ja ovista käytäville asti. Lämmityskausi on alkamassa vasta parin päivän päästä. Siihen saakka sisälläkin pitää värjötellä toppatakissa.

Alhaalta sisäpihalta kaikuu tiukkoja käskyjä.

Käynnissä on sotilaskoulutus. Se on pakollista kaikille Kiinan seitsemäsluokkalaisille. Poliisikoulun opiskelijat ovat tulleet pitämään sulkeisharjoituksia Dandelioniin vapaaehtoisvoimin.

Niin moni asia täällä toimii. Vakituisille opettajille maksetaan palkkaa, mutta vapaaehtoistyöntekijöitä käy paljon, joskus Suomesta asti.

Koulun on perustanut vuonna 2005 sen rehtori Zheng Hong. Zheng haluaa pysyä taka-alalla, mutta toivottaa kokouksen lomassa vieraat tervetulleeksi.

Yleensä siirtotyöläisten lasten koulut ovat vanhempien perustamia. Opetuksen taso on heikkoa ja rahaa vähän. Yhdysvaltalaisesta huippuyliopistosta Harvardista valmistunut Zheng haluaa tehdä osansa tarjotakseen siirtolaislapsille paremmat mahdollisuudet kouluttautua pidemmälle.

Kiinassa joka kolmas alaikäinen on siirtotyöläisen lapsi.

Dandelion toimii lähes kokonaan lahjoitusvaroin. Lukukausimaksu on pieni, ja vanhemmat voivat saada rahat takaisin Daxingin kaupunginosan opetusvirastolta. Se on viranomaisten tapa tukea siirtotyöläisten lasten koulutusta.

Muihin yksityiskouluihin ei mopokuskin palkalla pääse. Pekingissä asuva siirtotyöläinen tienaa kuukaudessa keskimäärin 3 230 yuania eli 410 euroa.

Se on vähän kaupungissa, jossa kunnon asunnon vuokraaminen maksaa keskimäärin enemmän kuin Helsingissä.

Koulun makuusaleissa on vaatimaton sisustus. Jokaiselle lapselle on oma sänky ja pesuvati.
Oppilaat asuvat viikot kahdeksan hengen makuusaleissa. Monien lasten vanhemmat asuvat tätäkin ahtaammin.
Oppilaat asuvat viikot kahdeksan hengen makuusaleissa. Monien lasten vanhemmat asuvat tätäkin ahtaammin.Jenny Matikainen / Yle

Monet koulun oppilaiden vanhemmista asuvatkin kaupungin laidoilla muutaman neliön huoneissa, joissa keittiön virkaa ajaa huoneen nurkassa oleva ruokatavarahylly, keittolevy ja riisinkeitin. Koulun tiedottaja Liu näyttää kuvia mustaseinäisistä, suuren komeron kokoisista asunnoista, joissa saattaa nukkua neljäkin aikuista.

Sellaisiin oloihin moni koulun lapsista palaa viikonloppuisin. Viikolla lapset asuvat koulun asuntolan kahdeksan hengen makuusaleissa. Kerrossänkyjen ohella huoneissa on vain pesuvadit ja muutamia vaatteita. Petivaatteet on rullattu siististi sänkyjen päätyihin.

Liu sanoo huomanneessa, että osa lapsista pakkaa ne mukaan lähtiessään kotiin.

Ma Zizhao syntyi Pekingissä mutta hän sanoo olevansa kotoisin Hebein maakunnasta.
Ma Zizhao syntyi Pekingissä, mutta hän sanoo olevansa kotoisin Hebein maakunnasta.Jenny Matikainen / Yle

Kakkosluokan kansalaiset. Sillä nimellä ilman asukaslupaa eläviä siirtotyöläisiä ja heidän lapsiaan usein kutsutaan. Pekingissä heitä asuu noin kahdeksan miljoonaa.

Kiinan siirtotyöläisiä ajaa toivo paremmasta elämästä, mutta moni joutuu pettymään. YK:n onnellisuusraportin mukaan kaupunkeihin muuttaneet siirtotyöläiset ovat onnettomampia kuin he, jotka ovat jääneet maaseudulle.

Kaikki ei kuitenkaan ole pelkkää kurjuutta. Tuntien välillä käytävillä kaikuu iloinen teinimelu.

Koulun arki pyörii perustoimien ympärillä. Aamulla juostaan, sitten syödään, aloitetaan tunnit, lounastetaan ja jatketaan koulupäivää. Illalla on erilaisia harrastusryhmiä.

Ma ei ole "oikea" pekingiläinen.

Vielä ala-asteella Ma Zizhao näki vanhempiaan päivittäin. Nyt 13-vuotias poika käy Dandelionissa seitsemättä luokkaa ja asuu kotona vain viikonloppuisin.

– Molemmissa järjestelyissä on puolensa. Kotona asuessani näin vanhempia enemmän, mutta koululla opin itsenäisemmäksi, hän pohtii.

Viikonloput kuluvat tutulla rutiinilla. Perjantaisin Ma tekee läksyjä ja pelaa videopelejä. Lauantaisin äiti on kotona, ja Ma käy taekwondossa. Sunnuntaina poika palaa koululle ehtiäkseen iltapäivän kuoroharjoituksiin.

Kuulostaa aivan tavalliselta kiinalaiselta perhearjelta.

Tavallista on sekin, että vaikka Ma on syntynyt Pekingissä, hän sanoo olevansa kotoisin Hebeistä. Hebei on Pekingiä ja naapurikaupunkia Tianjiania ympäröivä maakunta, josta monet siirtotyöläiset ovat lähtöisin.

Ma ei ole "oikea" pekingiläinen, koska hänen asuinpaikkarekisterissään ei lue Peking vaan osoite kotona Hebeissä. Rekisterillä eli hukoulla on Kiinassa yhä suuri merkitys.

Koulun tavarat on saatu lahjoituksena tai rakennettu itse.
Pekingissä siirtotyöläisiä ja heidän lapsiaan on yhteensä kahdeksan miljoonaa. He eivät ole asukasrekisterijärjestelmän mukaan pekingiläisiä.
Pekingissä siirtotyöläisiä ja heidän lapsiaan on yhteensä kahdeksan miljoonaa. He eivät ole asukasrekisterijärjestelmän mukaan pekingiläisiä.Jenny Matikainen / Yle

Nykymuodossaan hukou-järjestelmääalettiin kehittää 1950-luvun lopulla kommunistisen puolueen valtaanpääsyn jälkeen. Jokaiselle kiinalaiselle rekisteröitiin kotipaikka. Ihminen oli joko maalainen tai kaupunkilainen.

Maan sisäistä muuttoliikettä valvottiin tarkoin vuosikymmenten ajan.

Nykyisin kiinalaiset voivat muuttaa suhteellisen vapaasti ja saada väliaikaisen työluvan, mutta asukasrekisteriä on vaikea siirtää paikkakunnalta toiselle. Erityisen vaikeaa on saada rekisterimerkintä suuriin kaupunkeihin kuten Pekingiin tai Shanghaihin.

Monet siirtotyöläisten lapset vaihtavat koulua usein, ja heidän oppimisensa kärsii.
Monet siirtotyöläisten lapset vaihtavat koulua usein, ja heidän oppimisensa kärsii. Jenny Matikainen / Yle

Hukou ei ole vain statuskysymys. Koulupaikan lisäksi muun muassa julkinen terveydenhuolto ja eläkkeen suuruus on sidottu kotipaikkakuntaan.

Jos Ma sairastuisi vakavasti, hänen pitäisi lähteä sairaalaan Hebeihin. Kun hänen vanhempansa jäävät eläkkeelle, he saavat luultavasti pienempää eläkettä kuin pekingiläiset.

Järjestelmä on monimutkainen ja siinä on sekavan tuntuisia poikkeuksia. Yleensä hukoun sijainti määräytyy vanhempien kotipaikan mukaan. Toisin sanoen, lapsesta voi tulla rekisteröity pekingiläinen vain, jos toisella vanhemmista on hukou Pekingissä.

Kuitenkin esimerkiksi yliopistoilla on omat hukou-kiintiönsä. Ulkopaikkakuntalaiset voivat rekisteröityä koulun osoitteeseen opiskeluajaksi.

Taustalla on kommunistisen puolueen suunnitelma uudelleensijoittaa sata miljoonaa maalaista kaupunkeihin ensi vuoteen mennessä.

Kotipaikan muuttaminen kokonaankin on mahdollista, mutta se vaatii yleensä hyvän työn ja rahaa. Jos on töissä valtiolla ja kommunistisen puolueen jäsen, hukoun siirtäminen on helpompaa kuin yksityisen puolen työntekijöillä.

Lisäksi olennaista on se, minne haluaisi asettua.

Viime vuosina hukou-säädöksiä on helpotettu asteittain. Vuonna 2014 purettiin jako, jossa kiinalaiset määriteltiin kaupunkilaisiksi tai maalaisiksi. Se mahdollisti maalta tulevien asettumisen pienempiin kaupunkeihin. Tänä vuonna sääntöä laajennettiin koskemaan 1–3 miljoonan asukkaan kaupunkeja.

Taustalla on maata johtavan kommunistisen puolueen suunnitelma uudelleensijoittaa sata miljoonaa maalaista kaupunkeihin vuoteen 2020 mennessä.

Uudistukset eivät kuitenkaan helpota Pekingin siirtotyöläisten elämää. Puolueen toiveissa on asuttaa keskikokoisia kaupunkeja, jotka usein sijaitsevat Kiinan sisämaassa. Siirtotyöläisten onkin lähes mahdotonta päästä virallisesti pekingiläiseksi.

Moni kokee itsensä yhä ulkopuoliseksi asuttuaan Pekingissä vuosikymmeniä. Siksi tarvitaan sellaisia paikkoja kuten Dandelion.

Cao Xiuhua päätyi opettajaksi Dandelioniin ystävänsä suosituksesta. Hän pitää siitä, että koulussa opettajilta vaaditaan paljon.
Välillä Dandelioniin tulee yläasteikäisiä, jotka eivät osaa lainkaan kertotaulua tai latinalaisia aakkosia.
Opettaja Cao Xiuhua kertoo, että Dandelioniin tulee välillä yläasteikäisiä, jotka eivät osaa lainkaan kertotaulua tai latinalaisia aakkosia. Jenny Matikainen / Yle

Taivas on niin sininen, että tuulen tietää tulevan pohjoisesta. Koulun pihalla poliisikokelas ottaa oppilasta leuasta kiinni, laittaa toisen käden takaraivolle ja nostaa päätä nytkäyttäen. Näyttää kuin poika kasvaisi pari senttiä.

Viereisen ryhmän kouluttaja asettelee lapsen sormia oikealla tavallaan ojoon reittä vasten. Rivien suoruus on kaiken a ja o.

Marssiaskelissa on vakava sävy, mutta hymyjä vaihdetaan. Kun asento vaihtuu levoksi, teineistä tulee taas teinejä. Naurattaa.

Moni näistä lapsista on vaihtanut koulua useita kertoja, kertoo matematiikan opettaja Cao Xiuhua. Lapset ovat muuttaneet vanhempiensa työn perässä, ja osa ei ole käynyt kunnolla alakoulua.

Cao kertoo opettaneensa 12–13-vuotiaita lapsia, jotka eivät osanneet latinalaisia aakkosia tai lainkaan kertotaulua. Pekingiläiskoulussa lapset aloittavat kirjainten opettelun yleensä jo ensimmäisellä luokalla.

Koulutuntien jälkeen oppilailla on aikaa tulla kirjastoon. Ensimmäisenä varataan tietokoneet.
Koulutuntien jälkeen oppilailla on aikaa tulla kirjastoon. Ensimmäisenä varataan tietokoneet.Jenny Matikainen / Yle

Kiinassa joka kolmas alaikäinen on siirtotyöläisen lapsi. Se tarkoittaa, että maassa on sata miljoonaa lasta, joiden elämään maan sisäinen muuttoliike on vaikuttanut.

Näistä lapsista noin kaksi kolmannesta on jäänyt asumaan kotipaikkakunnalle, usein isovanhempiensa hoitoon.

Loput noin 30 miljoonaa lasta muuttavat vanhempiensa mukana. Heidän koulutuksensa kärsii usein eniten.

Yleensä siirtotyöläisten lasten koulut ovat vanhempien perustamia. Opetuksen taso on heikkoa ja rahaa vähän.

Dandelionissa moni saa mahdollisuuden muuttaa elämänsä suuntaa. Matematiikan opettaja Cao kertoo eräästä oppilaastaan Sunista, joka oli tunnettu huonosta käytöksestään. Poika kiusasi muita ja aiheutti harmia, Cao sanoo.

Sun alkoi kuitenkin jutella matematiikan opettajalleen. Hän kertoi, että kotona on vaikeaa ja pyysi, että Cao puhuisi hänen vanhemmilleen.

– Olin kauhuissani. Ei ollut opettajan tehtävä sekaantua vanhempien asioihin, Cao sanoo.

Lopulta hän taipui ja puhui pojan vanhemmille. Ei suoraan mutta niin, että he ymmärsivät, Cao kertoo

Myöhemmin poika kertoi tilanteen kotona parantuneen.

Sun ei ole yksittäistapaus. Monilla Dandelionissa opiskelevilla on kotona vaikeaa. Cun ei sano suoraan, mutta syitä voi olla monia.

Köyhyys, ahtaus, elämän yleinen surkeus ja sen tuomat sosiaaliset ongelmat. Dandelionissa tehdään tarkkaa tilastointia oppilaiden taustoista, ja opettajat käyvät välillä kotivierailuilla ymmärtääkseen paremmin, millaisista oloista lapset tulevat.

Poikia ja tyttöjä koulun käytävällä Kiinassa.
Koulussa puhelimen käyttö on kielletty, joten kirjaston tietokoneet ovat suosittuja.
Koulussa puhelimen käyttö on kielletty, joten kirjaston tietokoneet ovat suosittuja.Jenny Matikainen / Yle

Mutta kaikkia ei voi auttaa. Osa lapsista lopettaa koulun kesken ja aloittaa työt.

Toissa vuonna Kiinan yläkouluista valmistui 1,1 miljoonaa lasta vähemmän (siirryt toiseen palveluun)kuin olisi pitänyt. Koulun keskeyttäminen on laitonta, sillä Kiinassa oppivelvollisuus kestää yhdeksän vuotta.

Virallisten tilastojen mukaan noin kuusi prosenttia lapsista jättää koulun kesken. Tosin tutkimukset ovat osoittaneet, (siirryt toiseen palveluun) että todellinen luku maaseudulla voin olla jopa 30 prosenttia.

Vielä vuosituhannen alussa kaupunkien kouluilla ei ollut velvollisuutta opettaa siirtotyöläisten lapsia. Lapset saattoivat saada koulutuksen ainoastaan epävirallisissa, heitä varten järjestetyissä kouluissa.

Vuonna 2006 astui voimaan lakimuutos, joka velvoitti kaupunkien koulut ottamaan oppilaaksi myös siirtotyöläisten lapsia.

Käytännössä lakia ei kuitenkaan ole täysin noudatettu. Unescon tänä vuonna julkaiseman koulutusraportin mukaan siirtotyöläisten lapsia syrjitään yhä Pekingin kouluissa.

Lapsilta vaaditaan yleensä kasa todistuksia muun muassa asumisesta ja vanhempien työpaikasta. Monilla vanhemmilla ei ole mahdollisuutta saada dokumentteja haltuunsa. Osa kouluista karsii oppilaita pääsykokeiden avulla tai laittaa siirtolaislapset huonompiin opetusryhmiin.

Hukou-järjestelmä vaikuttaa myös keskituloisten elämään. Monilla perheillä on vielä varaa maksaa lasten yksityinen alakoulu, mutta myöhemmin edessä on paluu kotiin, jotta lapsi pääsee kunnolliselle yläasteelle.

Myös lukion pääsy- ja päättökokeet on yleensä tehtävä kotipaikkakunnalla. Jos lapsi on käynyt koulun toisessa maakunnassa, koe voi olla sisällöltään erilainen kuin opetus, jota lapsi on seurannut.

Hukou-järjestelmän purkamisesta on puhuttu pitkään ja sitä on vaadittu myös Kiinan sisällä. (siirryt toiseen palveluun)Systeemiä pidetään vanhanaikaisena ja eriarvoistavana. Kriitikoiden mukaan muuton sääntely ei sovi moderniin yhteiskuntaan (siirryt toiseen palveluun) ja hidastaa talouskehitystä.

Tyttö katsoo kameraan.
Wu Tongin vanhemmat ovat siirtotyöläisiä. Äiti on vakuutusmyyjä ja isä pitää ravintolaa. Jenny Matikainen / Yle

Siirtotyöläisyys on ilmiönä niin jättimäinen, että ilman sitä nyky-Kiinaa olisi mahdotonta kuvitella. Pekingiläisistävain kaksi kolmannesta on "oikeita" pekingiläisiä, joiden asuinpaikkarekisterissä lukee Peking.

Suurkaupunki ei millään toimisi ilman muualta muuttaneita lähettejä, myyjiä, kokkeja, tarjoilijoita ja keskiluokan arkea pyörittäviä kodinhoitajia.

Ehkä siksi 14-vuotias Wu Tong katsoo kuin mokailevaa vanhempaa, kun häneltä yrittää kysyä elämästä koululla. Mikä tässä nyt on niin ihmeellistä? hän tuntuu kysyvän takaisin.

Wun äiti myy vakuutuksia ja isällä on ravintola. Heidän kotipaikkansa on Hebein Zhangjiakoussa, jossa rakennetaan parhaillaan hiihtolatuja Pekingin talviolympialaisiin.

Hänen äitinsä toivoo, että tytär menisi lukioon Hebeissä. Itse Wu ei osaa tulevasta sanoa. Eikä ihme. Hän on 14, pitää valokuvauksesta ja hengaa viikonloppuisin ostarilla.

Mutta missä koti Wun mielestä sitten on? Hebeissä vai Pekingissä?

Pekingissä, Wu vastaa. Täällähän kaiken aikansa viettää.

Pian on kiinalainen uusivuosi, jolloin miljoonat siirtotyöläiset pakkautuvat juniin ja matkaavat katsomaan perheitään. Kuulostaa, että Wulla on enemmän teinitytön kuin siirtolaislapsen identiteetti:

– Jos haluamme, menemme käymään kotona. Jos ei huvita, sitten emme mene.

Lue lisää kirjeenvaihtaja Jenny Matikaisen juttuja Kiinasta:

Jenny Matikainen: Miksi muiden lapsiluku kiinnostaa? Kun lapsista tulee politiikkaa, jälki ei ole kaunista

"Mun mökki täynnä horoja, ne heiluttaa pebaa" – Nämä sanat olivat liikaa Kiinan johdolle, ja yhtäkkiä rap katosi televisiosta

Vakoojalinnut lentävät Kiinan rajaseudun taivaalla – Yle kävi maakunnassa, jossa miljoona ihmistä on viety leireille vannomaan uskollisuutta puolueelle