Joona-Hermanni Mäkisen kolumni: Kulutusjuhlillemme on asetettava rajat

Materiaalin kahmiminen ei ole tuonut onnea. Maailma tarvitsee kipeästi kestävän talouden suunnannäyttäjää, kirjoittaa Joona-Hermanni Mäkinen.

kulutusyhteiskunta
Joona-Hermanni Mäkinen
Laura Railamaa

Yhdysvalloista kopioitu Black Friday rikkoi (siirryt toiseen palveluun) juuri täkäläisiä myyntiennätyksiä. Uuden shoppailupäivän vakiintuminen kalenteriin on järjenvastaista. Vuosi vuodelta ilmastokriisi pahenee, maaperä köyhtyy (siirryt toiseen palveluun),merien tila heikkenee (siirryt toiseen palveluun), ja lajien kuoleminen (siirryt toiseen palveluun) sukupuuttoon kiihtyy. Jos kaikki ihmiset kuluttaisivat kuin suomalaiset, tarvittaisiin lähes neljä maapalloa (siirryt toiseen palveluun).

Vielä muutama vuosikymmen sitten päiviteltiin uusrikkaiden urheiluautoja turhaksi kerskailuksi. Nykyisin statuksen pönkittäminen ostoksilla on arkipäiväistä.

Aiemmin säästettiin, nykyään ostetaan velaksi. Pikamuoti, suuremmat televisiot (siirryt toiseen palveluun) ja kaukomatkailu ovat monelle lähes pakkomielle. Ympäristöhaitoista podetaan huonoa omatuntoa (siirryt toiseen palveluun), mutta addiktiosta on vaikea päästä eroon.

Materiaalin kahmiminen ei ole tuonut onnea.

Kotitalouksien velkaantumisaste (siirryt toiseen palveluun) on parissa vuosikymmenessä tuplaantunut. Korkean koron kulutusluotot lisääntyvät (siirryt toiseen palveluun) kovaa tahtia.

Materiaalin kahmiminen ei ole tuonut onnea. Hyvinvointimittarit alkoivat laahata Suomessa samoihin aikoihin, kun kulutuskulttuuri yleistyi.

Miksi kulutus sitten kasvaa? Yhdysvaltalainen sosiologi Juliet Schor nimittää kiihtyvää ostamisen ja velanoton kierrettä (siirryt toiseen palveluun) kulutuksen kilpajuoksuksi. Kun tv-sarjoissa, Youtube-kanavilla ja naapurissa hankitaan uusia asioita, on yritettävä pysyä mukana. Moni vanhempi joutuu pohtimaan, jääkö lapsi ilman kavereita, jos hänellä ei ole uutta älypuhelinta.

Materiaalien kulutuksemme on maailman kärkeä (siirryt toiseen palveluun) ja luonnon monimuotoisuus kärsii. Jo joka yhdeksäs eliölaji (siirryt toiseen palveluun) on Suomessa uhanalainen. Kaivos- ja metsäteollisuus lukeutuvat suurimpiin syyllisiin.

Turve ja kivihiili on ajettava alas sähköntuotannossa.

Suomessa käytetään materiaa noin 34 tonnia vuodessa henkilöä kohden (siirryt toiseen palveluun) eli seitsemäntoista kertaa enemmän kuin pienituloisissa maissa (siirryt toiseen palveluun). Lukema sisältää kaiken ruoasta ja puutavarasta metalleihin ja muoveihin. Asiantuntijoiden mukaan (siirryt toiseen palveluun) Suomessa tulisi pyrkiä kahdeksan tonnin paikkeille eli alle neljäsosaan nykyisestä.

Tutkijoiden mukaan tavoite on kova, mutta saavutettavissa (siirryt toiseen palveluun). Turve ja kivihiili on ajettava alas sähköntuotannossa, joukkoliikenteeseen on ohjattava vahvoja investointeja ja ruokailutottumuksia on uudistettava ja. Vanhaa rakennuskantaa on korjattava energiatehokkaammaksi. (siirryt toiseen palveluun)

Painopiste tulee siirtää krääsästä hyvinvointiin. Investoinnit koulutukseen, terveydenhuoltoon ja vanhustenhoitoon ovat paikallaan.

Kertakäyttökulttuurista voidaan siirtyä kohti kiertotaloutta (siirryt toiseen palveluun) säätämällä parempia lakeja. Laitevalmistajat on velvoitettava siihen, että tuotteet voi korjata edullisesti vielä vuosien jälkeen. Kuluttajansuojaa vahvistamalla ja takuuaikoja pidentämällä kodinkoneet saadaan jälleen kestämään vuosikymmeniä.

Ympäristönsuojelussa on syytä ottaa oppia keuhkojen suojelusta. Tupakoinnin vastaisessa työssä on ymmärretty, että pelkkä yksilöiden syyllistäminen ei auta, kun riippuvuuden taustalla on vuosikymmenten ajan rakentunut kulttuuri. Muutos ei tapahdu hetkessä, mutta ihmisten ja ympäristön hyvinvointia voi lisätä valistuksella, haittaveroilla ja rajoituksilla.

Julkisista tiloista mainokset voi kieltää kokonaan ja korvata ne taiteella.

Mainonta on valistuksen vastakohta. Sillä pidettiin vuosikymmeniä yllä tupakointikulttuuria ja nyt kaupallinen viestintä huolehtii myrkyllisen kulutuskulttuurin jatkumosta. Julkisista tiloista mainokset voi kieltää kokonaan ja korvata ne taiteella. Viisas yhteiskunta käyttäisi yli miljardin euron mainosraha (siirryt toiseen palveluun)t luonnon monimuotoisuuden suojeluun.

Maailma tarvitsee kipeästi kestävän talouden suunnannäyttäjää. Suomessa on asetettava vuosittain laskeva katto materiaalin käytölle. Muiden maiden vapaamatkustus voidaan ehkäistä sitovalla kansainvälisellä sopimuksella.

Vastuullinen kuluttaja ei ympäristökriisejä ratkaise. Hyväntekeväisyyskin on vain laastari.

Suomalaisen yhteiskunnan menestystarina on huomattu kansainvälisesti (siirryt toiseen palveluun). Hyvinvointivaltio takaa kansalaisilleen turvaa ja vapautta, mutta vaurastuminen on perustunut luonnon riistoon (siirryt toiseen palveluun). Ekologinen jälleenrakennus (siirryt toiseen palveluun) on saatava käyntiin pian, ja kaikkia kynnelle kykeneviä tarvitaan.

Kulutustottumuksissa on paljon parannettavaa ja rahalahjoitus luontojärjestölle on avuksi. Mutta on tärkeää muistaa, että vastuullinen kuluttaja ei ympäristökriisejä ratkaise. Hyväntekeväisyyskin on vain laastari.

Poliitikkoja, yritysjohtajia ja ammattiyhdistysliikettä on painostettava sitoviin lupauksiin.

Planeettamme kantokyvyn rajat on ylitetty aikoja sitten. Nyt on aika toimia.

Joona-Hermanni Mäkinen

Kirjoittaja on Parecon Finlandin varapuheenjohtaja, tietokirjailija sekä luokan- ja historianopettaja. Hän on kirjoittanut mm. The New York Timesiin ja Jacobin Magazineen.

Aiheesta voi keskustella 18.12. klo 16.00 asti.