Pekka Seppäsen kolumni: Ennen vanhaan työpaikoilla oli työntekijöitä, nyt työntekijöistä on tullut osaajia, moniosaajia ja tiimiläisiä

Kun keksii vanhalle asialle uuden nimen, voi laskuttaa enemmän. Siksi yrityksissä käytetään hassuja ja hämääviä sanoja, kirjoittaa Pekka Seppänen.

työelämä
kolumnisti Pekka Seppänen
Laura Railamaa / Yle

Eräs Yle-veron maksaja ehdotti, että saattaisin päätökseen kolumnitrilogian, joka käsittelee hämääviä ja sumuttavia taloussanoja.

Kahdessa edellisessä kolumnissani pohdiskelin nimittäin sanoja, joita käytetään, kun puhutaan kansantaloudesta tai taloudesta yleisesti.

Tällä kertaa pohdiskelen siis niitä hassuja ja hämääviä sanoja, joita käytetään yrityksissä ja muillakin työpaikoilla.

Sanoissa on voimaa.

Ajatellaanpa vaikka sanaa murros. Joillakin toimialoilla, enkä viitsi mainita erikseen media-alaa, on jo parikymmentä vuotta ollut murros. Parikymmentä vuotta kestävä murros kuulostaa kyllä maallikon korviin enemmänkin pysähtyneisyydeltä.

Murros on kuitenkin käyttökelpoinen sana, koska siihen voi aina vedota, jos ei ole onnistunut liiketoimissaan kovin hääppöisesti.

Murros on substantiivi. Myös adjektiivit ovat mainioita, esimerkiksi sellainen adjektiivi kuin johtava.

Joka toinen firma ilmoittaa olevansa johtava, koska johtava ei tarkoita mitään. Sitä ei voi mitata eikä todistaa, joten sitä ei voi myöskään kumota.

Aivan erinomainen adjektiivi on ketterä, koska sitäkään ei voi mitata.

Väitteet, joita ei voi kumota, ovat parhainta mahdollista propagandaa. Nykyään ei tosin käytetä sanaa propaganda. Itselle edullista jorinointia ja tarinointia kutsutaan sen sijaan sisältömarkkinoinniksi.

Aivan erinomainen adjektiivi on ketterä, koska sitäkään ei voi mitata.

Ja tottahan toki ketterä on parempi kuin kömpelö. Kun tuhannen ihmisen organisaatiota alkaa kutsua ketteräksi, se yhtäkkiä ei tunnukaan jäykältä, byrokraattiselta tai hierarkkiselta, vaan… niin, ketterältä. Ei kömpelöltä ollenkaan.

Ketterä strategia! Se se vasta onkin stiiknafuulia. Sanakirjan mukaan ketterä tarkoittaa notkeasti liikkuvaa, ja strategia puolestaan tarkoittaa pysyvää toimintasuunnitelmaa. Ketterä strategia on vähän niin kuin korkea kuoppa tai neliskanttinen ympyrä.

Kun strategiassa lukee, että yrityksen tarkoitus on laajentua yritysostoin, niin yritysoston perusteluksi kelpaa, että yritysosto on strategian mukainen.

Strategia on hyvä selitys päätöksille, kun hyvää selitystä ei ole. Kun sanoo, että jokin päätös on strategian mukainen, päätös kuulostaa järkevältä, vaikka siinä ei olisi mitään järkeä.

Kun strategiassa lukee, että yrityksen tarkoitus on laajentua yritysostoin, niin yritysoston perusteluksi kelpaa, että yritysosto on strategian mukainen. Tällainen perustelu on tietenkin kehäpäätelmä, joka on sana, jota on turha etsiä yritysten sanakirjasta.

Ennen vanhaan työpaikoilla oli työntekijöitä, mutta nyttemmin työpaikoilla on vain osaajia. Tämä ei välttämättä johdu siitä, että osaaminen olisi lisääntynyt. Pikemminkin kyseessä lienee vanha, ikiaikainen kikka: jos ei halua antaa palkankorotusta, voi antaa entistä hienomman tittelin.

Moniosaaja on selkokielellä sanottuna työntekijä, joka tekee myös toisten työt, joskin ilman erillistä korvausta.

Moni osaaja on jo saanut ylennyksen moniosaajaksi. Moniosaaja on selkokielellä sanottuna työntekijä, joka tekee myös toisten työt, joskin ilman erillistä korvausta.

Moniosaajia tarvitaan erityisesti silloin, kun monille osaajille on annettu potkut. Potkut saanut osaaja oli ennen yrityksen tärkein voimavara. Nyt hän on enää pelkkä varavoima.

Täytyy heti todeta, että potkut on sana, jota yrityksissä ei koskaan käytetä. Tavalliset työntekijät ovat yt-menettelyn piirissä. Huippujohtajien työsuhde päättyy yhteisymmärryksessä, ilman mitään dramatiikkaa. Mikä tarkoittaa sitä, että yhteisymmärrystä ei ole ollut, mutta sitäkin enemmän dramatiikkaa.

Työpaikoilla ei enää ole alaisiakaan. Nykyisessä näennäistasa-arvoisessa työelämässä alaisia ei saa kutsua alaisiksi, saati alamaisiksi, vaan tiimiläisiksi. Ikään kuin oltaisiin samassa veneessä, jossa kaikki soutavat, kukaan ei huopaa, eikä kukaan yritä vetää tappia irti.

Kun keksii vanhalle asialle uuden nimen, voi laskuttaa enemmän.

Miksi näitä hassuja yrityssanoja keksitään? Varmaan samasta syytä kuin yritystoimintaa harjoitetaan ylipäänsä. Rahan vuoksi.

Kun keksii vanhalle asialle uuden nimen, voi laskuttaa enemmän. Enemmän laskuttaminen on helpointa, kun yritykset käyvät kauppaa keskenään. Yritysten maksama rahahan on yleensä jonkun muun kuin kaupoista päättävän rahaa.

Omia rahojaan käyttäviä kuluttajia ei ole yhtä helppo jymäyttää. Kun pesuainefirma kertoo, että uusin tiskiaine ei tee astioista puhtaita, vaan syväpuhtaita, niin tavallista tiskinpesijää vain naurattaa.

Mutta kun johtamiskouluttaja keksii myydä yrityksille kursseja syväjohtamisesta, niin johan kauppa käy. Puhumattakaan kun konsultti havahduttaa johtoryhmän, että käynnissä ei olekaan muutos, eikä edes murros, vaan disruptio.

Jos aikoo myydä muotisanaa hyvällä katteella, on tärkeintä omaksua se ensimmäisten joukossa. Vuosituhannen vaihteessa jokainen markkina-arvoaan paisutteleva pörssiyhtiö hoki tiedotteissaan sanaa internet. Näinä päivinä kuuluu höpöttää tekoälystä, vastuullisuudesta ja ilmastonmuutoksen torjumisesta. Mutta kohta nekin on syrjäytetty joidenkin vielä muodikkaampien sanojen tieltä.

Pekka Seppänen

Kolumnin kirjoittaja on myyjätyttö.

Lue myös

Pekka Seppäsen kolumni: Varo talouden kielikuvia, sillä ne ovat usein valheellisia

Pekka Seppäsen kolumni: Suomi ei ole vientivetoinen, vaan itseensä käpertynyt maa