Kun eläimellä on hätä, Jarmo Lautamäki rientää apuun: "Parasta on se, kun eläimen saa palautettua takaisin luontoon"

Mikkeliläinen Jarmo Lautamäki on auttanut vuoden aikana yli kahta sataa villieläintä.

villieläimet
Kuvassa Jarmo Lautamäki kettu sylissään.
Jarmo Lautamäki on auttanut esimerkiksi kettuja. Kuva: Jarmon kotialbumi.Jarmo Lautamäki

Mikkeliläisen omakotitalon kellarista kuuluu tuhinaa ja siipien havinaa. Syyllisiä ovat Lenni-lokki, Seppo-naakka ja alipainoinen siili. Jarmo Lautamäki eli Jamppa on käynyt pelastamassa loukkaantuneet eläimet turvaan varmalta kuolemalta. Pelkästään vuonna 2019 Lautamäki on hoitanut noin 200 villieläintä. Hän ei erottele hoitoa kaipaavia eläimiä lajin perusteella vaan hoitaa kaikkia apua tarvitsevia.

– Jokainen eläin on hoidon arvoinen. Varis ja maakotka ovat ihan yhtä arvokkaita, eli samalla tavalla käyn hakemassa ne hoitoon. Eihän esimerkiksi lokki tiedä, ettei sitä hirveesti arvosteta vaikka ihan uljas eläin sekin on, Lautamäki kertoo.

Vuosien varrella hän on hoitanut esimerkiksi lukuisia erilaisia lintuja, rusakon poikasia, hiiriä, supikoiria, kettuja ja oravia. Yksi mieleenpainuvimmista eläimistä oli vaeltanut pitkän matkan Mikkeliin ennen kuin se päätyi Lautamäelle hoitoon. Hälytys tuli eräänä aamuna läheisestä päiväkodista, jonka portaille oli eksynyt omituinen otus.

– Mie katoin et sinikettuhan se siinä oli! Lähin turkistarha on noin sadan kilometrin päässä, että se on todennäköisesti kävellyt niin pitkän matkan Mikkeliin.

Urhoksi nimetty sinikettu sai loppuelämän hoitopaikan Kiteen eläinpuistosta.

Kuvassa sinikettu Urho Jarmo Lautamäen pihalla.
Sinikettu-Urho löytyi läheisen päiväkodin pihalta. Urhosta ei tehty karvalakkia vaan se sai loppuelämän kodin Kiteen eläinpuistosta. Jarmo Lautamäki

Eläinten auttaja lapsesta saakka

Jarmo Lautamäki oppi jo lapsena vanhemmiltaan, että eläimiä ja luontoa pitää kunnioittaa. Ensimmäiset eläinpelastustehtävät hän teki 8-vuotiaana äitinsä kanssa. Naapuri oli viritellyt marjapensaidensa suojiksi kalaverkkoja, joihin takertui lähes joka yö siilejä. Siilien vapauttamisesta ja päästämisestä takaisin luontoon syttyi lopullisesti kipinä eläinten auttamiseen.

Reilun kymmenen vuoden ajan Lautamäki on tehnyt vapaaehtoistyötä eläinten parissa täysipäiväisesti. Hän työskentelee it-ammattilaisena kotoa käsin, joten hän pystyy työpäiviensä lomassa auttamaan eläimiä. Varat eläinhoitolan ylläpitoon tulevat kirpputoripöydästä ja lahjoituksista.

Eläinten hoitoon kuluu paljon aikaa. Asiaa helpottaa se, että hoitolalle on pyhitetty perheen omakotitalon kellari. Lisäksi kodin pihamaalle on rakennettu muutamia aitauksia, joissa eläimet voivat kuntoutua. Kiireisimpinä aikoina vaimo auttaa eläinten hoidossa. Sanomista tulee ainoastaan silloin, kun kellarissa majoitetaan useampaa siiliä

.

Kuvassa siili vaa'alla.
Siilin pitää kerryttää vielä painoa ennen kuin se on valmis palaamaan luontoon. Yle / Ida-Liina Huurtela

– Siili on niin sanotusti sarjakakkaaja. Eli pikkuhiljaa siilien jätösten hajut alkavat levitä myös yläkertaan, vaikka häkkejä siivottaisiin ahkerasti. Mutta eihän siili itselleen mitään mahda.

Jos ihminen on alunperin aiheuttanut eläimen vamman, niin on hän sen myös velvollinen korjaamaan.

Ihmisten on usein vaikea ymmärtää Lautamäen sitoutuneisuutta eläimiin. Hän joutuu usein perustelemaan, miksi tekee mitä tekee. Erityisen paljon suututtaa se, että loukkaantuneiden eläinten luontoon jättämistä perustellaan sanomalla: “Antaa luonnon hoitaa.”

– Suurin osa eläinten loukkaantumisista johtuu ihmisistä, eli ei se mitään luonnon hoitamista ole. Jos ihminen on alunperin aiheuttanut eläimen vamman, niin on hän sen myös velvollinen korjaamaan.

Lautamäki päivittää eläinten kuulumisia aktiivisesti eläinhoitolan Facebook-sivulle (siirryt toiseen palveluun). Vapaaehtoistyö eläinten parissa ei kuitenkaan aiheuta pelkkiä hurraa-huutoja.

– Hyvin usein minulta kysytään, että miks mie en hoida esimerkiksi vanhuksia. Se on ihan järjetön kysymys. Eihän se ole mistään pois jos autan eläimiä.

Kuvassa Jarmo, joka pitää kädellään tilheä.
Ikkunaan törmännyt tilhi pääsi takaisin luontoon kolmen päivän hoitojakson jälkeen. Jarmo Lautamäki

Villieläinten kanssa on tiedettävä, mitä tekee

Lautamäki saa paljon ilmoituksia myös sellaisista eläimistä, jotka eivät oikeasti tarvitse apua. Esimerkiksi maassa yksinään kököttävät linnun- tai rusakonpoikaset eivät välttämättä tarvitse apua vaikka näyttäisivät surkeilta. Ne on parempi jättää rauhaan, jotta emot jatkavat niiden ruokintaa eivätkä ala hyljeksiä niitä. Myös kiinnijäätyneistä joutsenista Lautamäki saa tasaiseen tahtiin ilmoituksia. Usein joutsenet pyrähtävät lentoon sillä hetkellä kun auttaja saapuu paikalle.

Eläinsuojelulaki velvoittaa auttamaan loukkaantunutta eläintä. Suin päin ei kuitenkaan kannata suunnata pelastustehtäviin, jotta ei erehdyksessä vahingoita eläintä enää pahemmin. Siksi yhteys kannattaakin ottaa ensin esimerkiksi SEY Suomen eläinsuojelun luonnoneläimiin erikoistuneisiin eläinsuojeluneuvojiin (siirryt toiseen palveluun), jotka osaavat antaa apua ja ohjeita eläinten kanssa toimimiseen.

Kuvassa oravanpoikanen ihmisen kädellä.
Villieläinten kanssa toimittaessa on tiedettävä, mitä tekee. Kuvan oravanpoikanen on sen verran pieni, ettei se pysty aiheuttamaan suurta vahinkoa ihmisille. Aikuisen oravan hampaan sen sijaan ovat terävät ja saavat aikaan pahaa jälkeä. Jarmo Lautamäki

Pahimmassa tapauksessa vaarassa on loukkaantuneen eläimen lisäksi myös hyvää tarkoittava auttaja. Lautamäen kokemuksen mukaan joutsenen siivenisku vastaa nyrkinlyöntiä. Aikuinen orava puolestaan saattaa aiheuttaa vakavia vammoja terävillä hampaillaan ja petolinnuista vaarallisen tekevät nokan lisäksi terävät kynnet, jotka auttaja on saanut tuntea nahoissaan.

– Kanahaukka vei miulta tunnon kolmesta sormesta. Se iski kyntensä käsivarteen sellaiseen hermonippuun. Lääkäri sanoi, etteivät sormet koskaan parane. Onneksi ne toimivat, vaikka niissä ei ole minkäänlaista tuntoa.

Kuvassa Jarmo Lautamäki siili sylissään.
Jarmo Lautamäki hoitaa alipainoista siiliä omakotitalonsa kellarissa.Yle / Ida-Liina Huurtela

Apuna kuulosuojaimet ja moottoripyöräkypärä

Villieläinten hoitaminen vaatii päättäväisyyttä, kärsivällisyyttä ja kekseliäisyyttä. Erästä autoon törmännyttä kovaäänisestä kanahaukkaa Lautamäki joutui pakkosyöttämään kuulosuojaimet korvilla useita kertoja päivässä kuukauden ajan. Toisinaan terävänokkaisten lintujen kanssa antibioottien syöttöön on varustauduttava moottoripyöräkypärällä, jottei lintu pääse vahingoittamaan auttajan silmiä.

Kyllä siinä aina itku pääsee kun huomaa, ettei hoito kuitenkaan auttanut.

Aina eläin ei kuitenkaan selviä hoidosta huolimatta. Lautamäen mukaan kolmas hoitopäivä on usein ratkaiseva. Jos eläin on todella huonossa kunnossa ja kärsii, ainoa vaihtoehto on viedä se lopetettavaksi.

– Mie suren todella paljon. Kyllä siinä aina itku pääsee ku huomaa, ettei hoito kuitenkaan auttanut.

Kuvassa Jarmo Lautamäki ja huopaan kääritty joutsen.
Eläimen lopettaminen on Jarmolle aina kova paikka. Kuvan joutsen jouduttiin lopettamaan, koska sen jalasta löytyi monta murtumaa. Murtuneella jalalla joutsen ei pystynyt kävelemään eikä lentämään. Jalan hoitaminen olisi aiheuttanut linnulle niin kovaa tuskaa, että lopettaminen oli armollisempi vaihtoehto. Jarmo Lautamäki

Oppiakseen tapauksista hän lähettää usein kuoleen eläimen tutkittavaksi, jotta selviää oliko kyse hoitovirheestä vai jostain parantumattomasta sairaudesta.

Palkitsevinta vapaaehtoistyössä on se kun eläimen saa palautettua takaisin luontoon. Suuri osa eläimistä kaikkoaa heti tavoittamattomiin, mutta osan elämää voi tutkailla vielä hoitojakson päätyttyä pihamaalta käsin. Esimerkiksi Lautamäen hoitama seitsemänhenkinen tiaisperhe vierailee silloin tällöin hänen pihassaan.

– Se on liikuttava hetki. Näkee, että on hoitanut oikein ja antanut uuden mahdollisuuden näille eläimille.

Jos löydät loukkaantuneen villieläimen, toimi näin:

Tarkista, onko eläin oikeasti hädässä ja tarvitseeko se apua. Yksinäinen linnun- tai jäniksenpoikanen on harvoin hylätty vaan sen emo on todennäköisesti lähimaastossa.

Hyvää tarkoittava ihminen saattaa tietämättään aiheuttaa lisävahinkoa eläimelle. Ennen kuin kosket eläintä, pyydä apua tai toimintaohjeita. Apua voi kysyä esimerkiksi:

SEY Suomen eläinsuojelun luonnoneläimiin erikoistuneilta eläinsuojeluneuvojilta (siirryt toiseen palveluun),

Korkeasaaren villieläinsairaalasta (siirryt toiseen palveluun)

Ranua Zoon hoivaeläintoiminnasta (siirryt toiseen palveluun)

Heinolan lintutarhasta (siirryt toiseen palveluun)

Jos eläin aiheuttaa vaaraa ihmisille niin silloin voi soittaa yleiseen hätänumeroon.

Lisäksi apua voi tiedustella esimerkiksi paikallisilta eläinlääkäreiltä ja henkilöiltä, jotka tekevät paikallisesti vapaaehtoistyötä luonnoneläinten parissa.

Katso Areenasta Puoli seitsemän -ohjelman juttu Jampan eläinhoitolasta: