Vedenalaista melua mitattiin rannikkoalueilla – Saaristomerellä selvästi hiljaisinta, mutta lomakausi kasvatti melumäärää

Vedenalaisen melun merkityksestä kaloille ei vielä ole juuri tietoa.

meret
Skolfartyget Helena med vita segel möter en liten segelbåt.
Saaristomerellä vedenalaista melua aiheuttaa muun muassa veneily. Linus Hoffman/Yle

Vedenalainen melu näyttää olevan selvästi vähäisempää Saaristomerellä kuin Helsingin edustalla tai Vaasassa. Tämä selviää Suomen ympäristökeskuksen tekemistä mittauksista.

Melumittauksia oli tehty aiemmin avomerellä, mutta nyt haluttiin selvittää millaisia melutasoja Saaristomerellä on kesällä, kun veneily on vilkasta. Kyseessä oli ensimmäinen kerta, kun vedenalaista melua mitattiin Saaristomerellä.

Syke mittasi kesällä vedenalaista melua Saaristomerellä Isokari–Utö-meriväylän puolivälissä ja Vaasan edustalla. Helsingin edustalla mittauksia tehtiin kesällä 2017.

– Saaristomerellä melupiikkejä oli huomattavasti vähemmän ja ne olivat myös voimakkuudeltaan huomattavasti alhaisempia, kertoo apulaistutkija Okko Outinen Suomen ympäristökeskuksesta.

Helsingin edustalla tehtyissä mittauksissa 120 desibelin raja ylittyi monta kertaa päivässä usealla eri mittauspisteellä. Saaristomerellä oli päiviä, jolloin kovimmatkaan piikit eivät yltäneet yli sadan desibelin. Outinen kertoo, että Saaristomerellä havaittiin myös päiviä, jolloin selkeitä melupiikkejä ei ollut lainkaan.

Myös taustamelu oli Saaristomerellä useita kymmeniä desibelejä matalampaa kuin Helsingissä.

Okko Outinen kuitenkin muistuttaa, että mittauspaikalla on asiaan vaikutusta. Saaristomeren mittauspaikaksi valittiin tarkoituksella kohta, joka ei ole suuren laivaväylän äärellä.

– Helsingin ja Vaasan mittaustuloksista näkyy, että ne ovat olleet laivaväylien edustalla. Melua on niissä useammin ja se on huomattavasti voimakkaampaa, Outinen kertoo.

Hän uskoo, että Saaristomereltäkin olisi laivaväylän läheisyydestä saatu mitattua kovia lukemia. Tutkimuksessa haluttiin kuitenkin selvittää, löytyykö saaristojen suojasta hiljaisempia alueita, jotka suodattavat pahinta melua.

Heinäkuu kasvatti Saaristomeren melumäärää

Yleisin vedenalaisen melun aiheuttaja rannikkoalueilla on laivaliikenne. Se näkyy päivittäisinä ja säännöllisinä melupiikkeinä muun muassa Helsingin ja Vaasan mittauspisteillä.

Saaristomerellä vedenalaista melua aiheuttavat merkittävästi myös veneily, lauttaliikenne ja virkistyskäyttö, kuten vesiskootterit.

– Siellä oli havaittavissa enemmän korkeataajuisia ääniä, jotka ovat tyypillisiä perämoottoreille. Vaasan edustalla isommasta laivasta lähtevää, matalille taajuuksille keskittyvää melua oli tiheämmin ja enemmän, Okko Outinen kertoo.

Saaristomerellä mittauksia tehtiin toukokuun lopusta elokuun alkuun. Melupiikkien määrä lisääntyi selvästi heinäkuussa. Se voi kieliä huviveneilyn määrän kasvusta, kun kesälomakausi on kiivaimmillaan.

is i skärgården
Saaristomeren mittauslaitteistoja nostamassa ollut Ilmatieteenlaitoksen kenttämestari Tuomo Roine kertoi Ylelle elokuussa, että jäiden äänet ovat talvella mielenkiintoisia. Ne tuottavat myös vedenalaista melua. – Kun tulee kovia pakkasia, jäät alkavat paukkua. Kun jäät ovat liikkeessä, kuuluu kovaa rytinää, Roine sanoo. Suojaisella Saaristomerellä jäiden äänet ovat hiljaisempia kuin avomerellä, samoin myrskyjen ja aaltojen aiheuttama melu on pienempää. Lina Frisk / Yle

Vaikutukset eliöihin epäselviä

Vedenalaisen melun vaikutuksia eliöihin on tutkittu vielä varsin vähän.

Itämeren suojelukomissio eli HELCOM on määrittänyt joidenkin Itämeren kalojen ja muiden eliöiden kuulokynnysarvoja, josta selviää, millaisen äänen eliö pystyy kuulemaan. Se on ensimmäinen askel, eikä vielä tarkoita, että tällaisella äänellä olisi eliöön vaikutusta.

– Äänet voivat vaikuttaa eläinten käyttäytymiseen: voi tulla muutoksia vaelluskäyttäytymiseen tai lisääntymiseen. Melu saattaa peittää myös sellaisia tärkeitä signaaleja, joita eliöt käyttävät suunnistamiseen tai kommunikointiin. Myös fyysiset kuulovauriot ovat mahdollisia, mutta näistä ei valitettavasti ole tietoa tällä hetkellä, Okko Outinen sanoo.

Hänen mukaansa on mahdollista, että eliöt etsivät mielekkäämpiä paikkoja asua, jos melutaso on liian kova. On kuitenkin mahdotonta sanoa, onko näin jo tapahtunut.

Tutkimukset jatkuvat ensi vuonna

Suomen ympäristökeskus on tehnyt vedenalaisen melun seurantaa avomerellä vuodesta 2013. Rannikkoseurantaa ollaan nyt vasta aloittamassa.

Meluseurantaa on tarkoitus jatkaa ensi vuonna rannikkoalueilla, ja valita 3–5 mittauspistettä lisää. Niihin asetetaan kiinteät seuranta-asemat, jotta vedenalaisen melun kehitystä pystytään tarkastelemaan vuosittain.

– Laskeeko se, nouseeko se vai pysyykö samana. Jos se nousee tiettyjen raja-arvojen yläpuolelle, niin mietimme, mitä asialle voisi tehdä, Okko Outinen kertoo.

Tähän asti tehtyjen mittausten perusteella Sykellä on hyvä kuva siitä, mitä kovaäänisimmät alueet, kuten laivaväylien lähialueet, pitävät sisällään. Nyt mittauspisteitä on tarkoitus sijoittaa kauemmas suurimmista laivaväylistä ja satamista.

Tarkkoja paikkoja ei ole vielä päätetty, mutta todennäköisesti yksi piste sijoitetaan Kotkan ja Helsingin väliin, yksi Selkämerelle ja yksi Perämerelle.

Kuuntele Yle Areenassa: Minna Pyykön maailma: Itämeren vedenalaiset äänet (2017)