Analyysi: The Rise of Skywalker tuo Tähtien sodan tarinan arvoiseensa päätöksen – hyvässä ja pahassa

Keskiviikkona ensi-iltansa saava Star Wars: The Rise of Skywalker päättää yhdeksän elokuvan mittaisen eepoksen. Episodi IX on sarjan massiivisin osa, jossa on myös ripaus alkuperäisen trilogian taikaa, kirjoittaa elokuvatoimittaja Janne Sundqvist.

Tähtien sota (1977 elokuva)
Lähikuva henkilöstä Rey (Daisy Riley) elokuvassa Star Wars: The Rise of Skywalker.
Rey (Daisy Ridley) kannattelee koko Star Wars -saagan päätösosaa harteillaan.© 2019 Lucasfilm Ltd. & TM, All Rights Reserved.

Voima on meidän kanssamme.

En kirjoita vain 1980-luvulla lapsuutensa eläneestä omasta sukupolvestani, vaan myös minua edeltäneistä ja jälkeeni tulleista.

Tähtien sota on ylisukupolvinen kokemus. George Lucasin ideoima tieteisfantasia on koskettanut miljoonia ihmisiä kautta maailman jo neljän vuosikymmenen ajan.

Saagan nimistä on tullut käsitteitä. Nimet ja sanat, kuten Millennium Falcon, Red Five ja jedi mind trick ovat isolle ryhmälle ihmisiä tuttua ja tärkeää populaarikulttuurin mytologiaa.

Tämä juttu kertoo, miksi Tähtien sodasta tuli maailmanlaajuinen menestys, miten sarjan myöhemmät osat ovat yrittäneet kloonata menestyksen ja millä ansioilla sen upouusi päätösosa nousee tukevasti omille jaloilleen.

Keskiviikkona ensi-iltansa saavan Star Wars: The Rise of Skywalker -elokuvan on mainostettu päättävän Skywalkerin suvun saagan.

Elokuvassa ratkeaa moni asia: Miten voiman pimeälle puolelle eksyneen Kylo Renin käy? Miten imperiumin iskujoukoista löytyy Finnin kaltaisia kapinallisia? Entä keitä Reyn vanhemmat ovat? Kuka tällä kertaa on kenenkin isä?

Sosiaalinen media alkoi laulaa heti elokuvan lehdistönäytöksen jälkeen. Twitterissä teoksen kehuttiin olevan kaikkea, mitä toivoa saattaa:

Toiset haukkuivat sen olevan sydäntäsärkevä pettymys:

Totuus on tältä väliltä.

Huom! Jutun lopussa on jonkin verran spoilereita. Niistä varoitetaan vielä erikseen eli lue rauhassa siihen asti.

Elokuva, joka muutti maailman

Vuonna 1977 ilmestynyt ensimmäinen Tähtien sota -elokuva oli kokeilu. Lucas toki suunnitteli sarjasta alun perinkin yhdeksänosaista saagaa pahan imperiumin ja hyvän mutta piskuisen kapinallisarmeijan välisestä sodasta.

Ensimmäisenä filmattiin kuitenkin neljäs osa, joka toimisi parhaiten myös ilman jatko- tai esiosia.

Jos suuruudenhullu unelma ei olisi menestynyt, olisi elokuvateollisuus hyvin erilainen kuin se tänä päivänä on.

Star Wars: A New Hope -niminen avaruusseikkailu otti markkinoinnissa ja julkaisussaan mallia kahden kesän takaisesta hitistä Tappajahaista (1975). Yhdessä nämä kaksi elokuvaa työnsivät Hollywoodin uuteen suuntaan, jossa jättimäiset blockbuster-elokuvat ja niiden jatko-osat jylläsivät.

Sama trendi hallitsee edelleen vaikka tietenkin se on ajan mukana myös muuttunut. Viime vuosien suurin muutos on se, että Tähtien sodankin oikeudet omistavasta Disneystä on tullut suurelokuvien saralla todellinen imperiumi.

Miksi Tähtien sota menestyi?

George Lucasin seikkailueepos lainaili huoletta elokuvahistoriasta. Pelkästään ensimmäisessä Tähtien sodassa on Akira Kurosawan Kätkettyä linnaketta, 1930-luvun kolonialistista Intia-seikkailu Gunga Dinia ja muistumia lännenelokuvista sekä hävittäjälentäjistä kertoneista Hollywood-klassikoista.

Lainailu oli hienovaraista ja sitä tehtiin Hollywoodissa paljon. Esimerkiksi Lucasin ja Steven Spielbergin myöhemmin tehtailemat Indiana Jones -elokuvat toimivat samalla periaatteella. Leffanörtit nuoret ohjaajat ottivat näkemistään elokuvista asioita, joista pitivät ja rakensivat niiden päälle uutta ja omaperäistä maailmaansa.

Alkuperäisen Tähtien sota -trilogian suola oli juuri sen omaperäisyys. Mitään vastaavaa ei oltu nähty valkokankaalla. Vaikka tarina ja sen hahmot olivat nykynäkökulmasta melko lapsellisia luomuksia, se tuntui kuuluvan asiaan.

Sitä paitsi siinä missä 2010-luvun uusia Tähtien sota -elokuvia on syytetty pinnallisista hahmoista, on hyvä muistaa, etteivät Han Solo, Luke Skywalker ja Prinsessa Leia hekään olleet mitään moniulotteisen psykologian perikuvia. Näissä elokuvissa ihmisten tunne-elämän seuraaminen on aina ollut enemmän droidien kommentoivien piippausten ja vislausten kuin näyttelijäntyön varassa.

Kaukaisen galaksin seikkailuissa oli kuitenkin jotain seikkailukirjoista tuttua, jonka imuun oli helppo lähteä.

Niin kauan kuin sitä kesti.

Luke Skywalker ( Mark Hamill), prinsessan Leia (Carrie Fisher) och Han Solo (Harrison Ford) i Star Wars 1977.
Luke Skywalker (Mark Hamill), Prinsessa Leia (Carrie Fisher) ja Han Solo (Harrison Ford) olivat ensimmäisen Tähtien sota -trilogian sankarit.

Pahoja aavistuksia

Ensimmäisen Tähtien sota -elokuvan aloittava teksti "Episodi IV: Uusi toivo" tuntui pitkään pelkältä kikkailulta. Ensimmäisen trilogian päätyttyä vuonna 1983 kesti 16 vuotta ennen kuin tarina sai uusia osia.

Noina hiljaisina vuosina julkisuuteen tihkui toki tietoja osien I – III ja VIII – IX sisällöstä, mutta niistä yhdenkään ei uskottu näkevän päivänvaloa.

1990-luvulla Lucas ilmoitti, että tietokoneella tehtävä animaatio oli vihdoin kehittynyt siihen pisteeseen, että tarinan esiosat voitaisiin kuvata.

Episodien I – III muodostaman kehnon trilogian voi onneksi ohittaa yhdellä lauseella. Ne olivat pettymys.

Niiden jälkeen moguli keskittyi runtelemaan alkuperäistä trilogiaa lisäilemällä sen osiin CGI-animaatiolla toteutettuja kohtauksia. Episodit VII – IX vaikuttivat hukatuilta mahdollisuuksilta.

Siitä syystä odotukset olivat paljon suuremmat, kun viimeisen trilogian vihdoin kerrottiin olevan työn alla.

2010-luvun kloonit

star wars the force awakens
Finn (David Boyega), Chewbacca (Joonas Suotamo) ja Han Solo (Harrison Ford) ensimmäisessä uudessa Tähtien sota -elokuvassa The Force Awakens (2015).Lucasfilms

”I have a bad feeling about this.”

Tähtien sodan joka osassa mainitut pahat aavistukset kiersivät vuoden 2013 lokakuussa monen fanin päässä, kun elokuvajätti Disneyn kerrottiin ostaneen Tähtien sota -elokuvien oikeudet Lucasfilmsiltä yli 3,5 miljardilla eurolla.

Alkuperäisen trilogian tarinaa jatkavat elokuvat nytkähtivät kuitenkin eteenpäin. Uuden trilogian taustapiruksi Disney palkkasi elokuvaohjaaja J.J. Abramsin, joka tunnettiin tuolloin parhaiten tv-sarja Lostin luojana ja uusien Star Trek -elokuvien ohjaajana.

Abrams on Hollywoodin fanipoika numero 1. Hänen tapansa tehdä elokuvia on ollut kuin pikkupojalla, joka päästetään karkkikauppaan ilman valvontaa. Oli kyseessä sitten uusi versio Star Trekistä tai Star Warsista, Abramsin toistaa alkuperäisten elokuvien tärkeinä pitämiään piirteitä lähes piinallisen pinnallisesti.

Siinä missä alkuperäinen Star Wars -trilogia lainaa elokuvahistoriasta, kloonattiin uudessa episodissa alkuperäistä trilogiaa. Aivan erityisen kopioinnin kohteeksi joutui trilogian ensimmäinen osa.

Mahtipontista nimeä The Force Awakens kantavan ensimmäisen uuden Tähtien sota -elokuvan lainailu ei ollut kovin hienovaraista. Elokuva saa muun muassa alkusysäyksensä, kun aavikkoplaneetalla pahan joukkoja paennut droidi antaa kohtalostaan tietämättömälle orpotyttö Reylle (Daisy Ridley) tehtävän.

Elokuvan loppupuolella nähdään vihollisen Tähtihävittäjän uumenissa käytävä kaksintaistelu, jonka kliimaksissa sarjan pääpahis Kylo Ren (Adam Driver) tappaa tärkeän hyviksen. Ja nämä ovat vain kaksi isointa varkautta.

Monessa suhteessa The Force Awakens oli paljon parempi kuin siltä odotettiin. Elokuva oli täynnä toimintaa ja eteenpäin rientävää seikkailua. Avaruuslaiva Millennium Falcon näytti rähjäiseltä, loisteliaalta itseltään.

Eniten sydämiä tuntui lämmittävän se, että vanhat tutut hahmot palasivat valkokankaalle 32 vuotta edellisen esiintymisensä jälkeen. He olivat harmaantuneita, mutta ensimmäisen trilogian maine antoi heille legendan auran. He olisivat voineet vaikka tanssia ripaskaa ja sille olisi hurrattu.

Erikoisinta elokuvassa oli, että mikään siinä ei ollut omaperäistä, mutta silti sitä ylistettiin. Disney oli laskelmoinut oikein: tuttu ja turvallinen eines maistui nälkiintyneille faneille kuin juhla-ateria.

Keski-ikäinen nainen sankarin viitassa

Kun seuraava episodi The Last Jedi sai ensi-iltansa vuonna 2017, etenkin moni naiskatsoja kertoi liikuttuneensa sitä katsoessaan. Syy riemun kyyneliin oli kohtaus, jossa vara-amiraali Amilyn Holdo (Laura Dern) uhraa itsensä Q'Darin yllä käydyssä taistelussa ostaakseen kapinaliikkeelle aikaa paeta. Keski-ikäinen nainen sankarin viitassa oli jotain, mitä valtavirran blockbustereissa ei oltu nähty.

Itkua olisi voinut aiheuttaa myös tuttu aiempien elokuvien ryöväys. Vaikka ohjaajana oli tällä kertaa Rian Johnson, oli kloonaaminen yksi tämänkin elokuvan juonta hallitsevista ominaisuuksista. Tällä kertaa jedikokelas matkaa kaukaiselle planeetalle, jossa Yodan tilalla jediopettajana on (yhtä lailla höppänän oloinen) Luke Skywalker.

Mutta jokin oli muuttunut. Tähtien sota tuntui taas tuoreelta.

Holdon uhrilahja oli vain yksi solmukohta elokuvan halki kulkevassa punaisessa langassa. Myös näyttelijävalinnat näyttivät, että galaksin kapinaliikkeeseen mahtui entistä moninaisempi joukko henkilöitä. Yhdeksi elokuvan suosikeista nousi aasianamerikkalaisen näyttelijän Kelly Marie Tranin näyttelemä teknikko Rose Tico.

Eri ihmisryhmien kuvaaminen valtavirtaelokuvissa on asia, jonka Disney on ottanut tosissaan. Se on näkynyt erityisesti viime vuosien supersankarielokuvissa. Logiikka representaation lisääntymisen taustalla on elokuvabisneksen kannalta kiistämätön: mitä laajempi ryhmä ihmisiä samastuu elokuvan hahmoihin, sitä parempaa se lupaa lipunmyynnille.

Kulttuurinen rikkaus tulee taloudellisen vanavedessä, kun yhä useampi voi löytää valkokankaalta itsensä näköisen tai kaltaisen sankarin.

Maailma ilman Skywalkeria

Episodi IX: The Rise of Skywalker päättää George Lucasin suunnitteleman tarinan. Uuden elokuvan tehoa vaimentaakin hieman se, että tulevista Tähtien sota -projekteista on jo kerrottu julkisuuteen.

Tulevaisuuden elokuvasarjasta on vastuussa The Last Jedin ohjaaja Rian Johnson, jolla alkaa olla Hollywoodissa kannukset tehdä itsenäisiä ratkaisuja elokuvien hyväksi. Luvassa lienee enemmän uudistamista kuin kierrättämistä, vaikka siitäkään tuskin täysin päästään eroon.

Myös Disneyn suoratoistopalvelu Disney+ on jo ottanut Tähtien sodan ohjelmistoonsa. Tuttuun galaksiin sijoittuva uusi tv-sarja Mandalorian kerännyt jo kehuja. Suomessa se nähdään alkuvuodesta 2020.

On ilo päästä jo pian kaukaisiin galakseihin, kauas Skywalkerin suvusta, jossa elokuvantekijöidenkin on ehkä pakko keksiä kokonaan uusia tarinoita kerrottavakseen.

Nyt alkavat spoilerit. Juttu ei sisällä mitään isoja paljastuksia, mutta älä lue pidemmälle jos et halua tietää mitään.

Lehdistökuva elokuvasta Star Wars: The Rise of Skywalker.
Chewbacca (Joonas Suotamo), Poe Dameran (Oscar Isaac) ja Rey (Daisy Ridley) elokuvassa Star Wars: The Rise of Skywalker© 2019 Lucasfilm Ltd. & TM, All Rights Reserved.

Jedein paluusta fanin paluuseen

The Rise of Skywalker tapahtuu enimmäkseen ensimmäisen trilogian raunioilla, niin vertauskuvallisesti kuin konkreettisestikin. Uudessa elokuvassa etsitään karttaa Kuolontähden raunioista ja soditaan samalla Endor-planeetalla, johon ensimmäisen trilogian sota päättyi.

Kaikki on tuttuun tapaan sekä turboahdettua että hyperkiihdytettyä. Koomisinta tässä mielessä on se, että voiman pimeällä puolella taistelevan Kylo Renin johtama Ensimmäinen ritarikunta saa tukijakseen vielä isomman pahan, joka ei tarjoa lisäjoukoiksi Toista eikä kolmatta, vaan peräti saman tien Viimeistä ritarikunnan. Myös englanniksi siirtymä ”first orderista” suoraan "final orderiin" sopii herkullisesti elokuvasarjan pikaruokaluonteeseen.

Mutta pikaruoaksi tämä viimeinen ateria on iso. Tai oikeammin: se on valtava. Kaikki on niin massiivista, että isompaa tuntuisi mahdottomalta mahduttaa yhdelle valkokankaalle.

Siinä missä Tähtien sodalla ei 1970-luvulla ollut kilpailijaa, on uuden elokuvan nyt voitettava näyttävyydessä iso liuta pelejä ja elokuvia, joita se on auttanut syntymään. Tässä elokuva onnistuu hienosti.

Jatko-osien perinteinen sääntö on tehdä sama mutta kaksi kertaa isommin. Yhdeksännessä osassa se tarkoittaa näköjään vähintään yhdeksän kertaa tuplattua kokoluokkaa.

Vähemmän kopiointia, enemmän suudelmia

Yhdeksännen Tähtien sodan ohjaajaksi palannut J.J. Abrams ei tunnu olevan enää itsensä, ja se on toinen hyvä asia uudessa Star Wars -elokuvassa. Aiempia osia vaivannut plagiointi on kadonnut taka-alalle.

Takataskussaan Abramsilla on yhä alkuperäisestä trilogiasta pöllitty pakollisten asioiden kauppalista. Siitä löytyvät niin taistelu Endorista kuin päähenkilön kamppailu omien demoniensa kanssa pimeässä tilassa. Mutta tällä kertaa ohjaaja uskaltaa viedä tarinaa omaan suuntaansa.

Koska elokuvalla on kiire viedä tarina loppuun, on myös eri ihmisryhmien edustaminen vähemmän esillä. The Last Jedi on kuitenkin opettanut elokuvantekijöitä, sillä taustalla tapahtuu paljon.

Ensinnäkin kapinallisliikkeessä vaikuttaa tapahtuneen merkittävä rekrytointimuutos. Pilotteina ja teknikkoina näyttää häärivän paljon enemmän naisia kuin aiemmissa elokuvissa.

Lähes vaivihkaa muun humun taustalla tapahtuva naisparin suudelma on isolle osalle katsojia vain sekunnin kestävä tapahtuma muiden joukossa. Pienelle osalle yleisöä se merkitsee kuitenkin hirveän paljon. Se näyttää, että heidän olemassaolonsa on otettu huomioon.

Se sopii myös tarinaan, sillä kapinallisjoukot taistelevat vapauden puolesta totalitaristista Ensimmäistä ritarikuntaa vastaan. Miehet eivät toki Star Wars -universumissa vieläkään suutele keskenään.

Näyttelijät varastavat shown

Lehdistökuva elokuvasta Star Wars: The Rise of Skywalker.
Adam Driver tekee Kylo Renin hahmosta uskottavan Tähtien sota -sarjan yhdeksännessä elokuvassa The Rise of Skywalker.© 2019 Lucasfilm Ltd. & TM, All Rights Reserved.

Koko uusi Tähtien sota -trilogia on Kylo Renin ja Reyn tarina. Uusimmassa elokuvissa heihin myös keskitytään vihdoin elokuvan pääosille sopivalla tavalla. Olisi saanut keskittyä ennenkin, mutta vanhemmat kavereineen veivät kaiken huomion.

Eikä siinä ole mitään ihmeellistä. Harrison Ford, Mark Hamill ja Carrie Fisher varastivat shown jo pelkällä Tähtien sota -aurallaan. Vanhojen tähtien paluukiertue oli myös yksi houkutin, jolla yleisö saatiin vielä uskomaan uuteen trilogiaan.

The Rise of Skywalkerissa parasta onkin se, että vanhojen elokuvien tähdet on enimmäkseen häivytetty taka-alalle shakespearelaisiksi kuiskiviksi haamuiksi.

Silti vasta nyt kun Vain elämää -sarjan mieleen tuova vanhojen legendojen fiilistely on taka-alalla, tajuaa, miten paljon he veivät tilaa nuorempien näyttelijöiden esittämiltä hahmoilta.

Mutta nyt nuorisolla on vihdoin tilaa mellastaa. Ridley ja Driver tekevät parhaansa ottaakseen siitä kaiken irti.

Tässä elokuvasarjassa juuri nuo hahmot ovat jotain muuta kuin kierrätystä. Väkivallan traumatisoima Kylo Ren on vähemmän kirkasotsainen antisankari, jonka pikkupoikamaisen känkkäränkkäpsykologian Driver saa tuntumaan uskottavalta.

Valon puolella taisteleva Rey puolestaan on aktiivinen ja toimiva naissankari, jollaista Star Wars -elokuvissa ei ole nähty. Ridley kannattelee koko eeppistä trilogiaa ja etenkin sen viimeistä osaa harteillaan tavalla, johon vain harva toimintasankari pystyy. Hän on tämän elokuvan todellinen sankari paitsi hahmona, myös näyttelijänä.

The Rise of Skywalker voisi olla rohkeampikin, etenkin kun sille ei tarvitse pohjustaa jatko-osia. Mutta nykyisessä elokuvateollisuudessa on selvää, että näin isoa rahasampoa lypsetään niin kauan kuin siitä tippuu ropoja.

Vaikka valomiekat on haudattu, tiedämme jo, että muutaman vuoden päästä kaukaisessa galaksissa taistellaan taas.

Katso lisää: Suora lähetys: Yle tapaa Star Wars -faneja ensi-illan alla ja yhteydessä. (siirryt toiseen palveluun)(ruotsinkielinen)

Lehdistökuva elokuvasta Star Wars: The Rise of Skywalker.
© 2019 Lucasfilm Ltd. & TM, All Rights Reserved.

Mikä on Tähtien sodan merkitys? Voit keskustella aiheesta alla.