Valamon luostarin taidenäyttelyn väärennösjupakan oikeudenkäynti päätökseen – totuutta etsittiin repimällä Picasson teos kahtia

Kuopiolaispariskuntaa syytetään kolmestakymmenestä rikoksesta. Taidetta myytiin muun muassa Valamon luostarissa.

väärentäminen
Revitty Picasson väitetty teos
Picasson koevedos "Femme assise dans un fauteuil rouge, VIII" revittiin tutkimuksia varten kahtia.Sami Takkinen / Yle

Oikeussalin sohvalla ovat vierekkäin Pablo Picasson koevedos Grande nature morte au guéridon, Henri Matissen koevedos Small odalisque in purple robe ja Marc Chagallin koevedos The praying Jew. Kaikki kolme teosta ovat poliisin takavarikoimia, sillä niiden epäillään olevan väärennettyjä.

Kyse on lokakuussa alkaneesta laajasta taideväärennysoikeudenkäynnistä, jonka loppulausunnot kuultiin torstaina.

Väärennysepäilyt alkoivat vuoden 2018 keväällä, kun Valamon luostarissa oli myynnissä maailmankuulujen taiteilijoiden teoksia. Poliisin esitutkinta ja myyntinäyttelyssä olleiden teosten takavarikointi uutisoitiin eri tiedotusvälineissä laajasti, ja valtakunnalliseen mediahuomioon viitattiin myös oikeudenkäynnin aikana.

Taideteos käräjäoikeuden istuntosalissa.
Myös näitä teoksia epäillään väärennetyiksi.Sami Takkinen / Yle

Syytettynä on kuopiolaispariskunta, jota epäillään törkeästä petoksesta sekä neljästätoista petoksesta ja viidestätoista väärennyksestä. Pariskunnan nainen on lisäksi syytteessä törkeästä kavalluksesta.

Naista epäillään myös törkeästä kirjanpitorikoksesta ja kahdesta törkeästä veropetoksesta. Nämä syytteet käsitellään kuitenkin erillisessä oikeudenkäynnissä, jossa oikeutta istuvat samat kaksi tuomaria kuin väärennysoikeudenkäynnissäkin.

Jutuissa annetaan yhteinen tuomio ensi vuoden tammikuussa.

Teoksia myytiin uskonnollisissa ympäristöissä

Kihlakunnansyyttäjä Ulla Oinosen mukaan pariskunta syyllistyi petoksiin myymällä maailmankuulujen taiteilijoiden signeeraamiksi väitettyjä teoksia, jotka todellisuudessa olivat mustesuihkutulosteita.

Oinosen mukaan pariskunnan mies osti teoksia verkkokaupasta muutamalla kympillä, minkä jälkeen hän myi niitä eteenpäin tuhansien eurojen arvoisina koevedoksina.

– Kyse on ollut suunnitelmallisesta ja häikäilemättömästä erehdyttämisestä. Teosten kehykset ovat arvokkaampia kuin itse kuva, Oinonen totesi omassa loppulausunnossaan.

taidekäräjät Kuopiossa.
Kihlakunnansyyttäjä Ulla Oinosen mielestä teosten kehykset ovat arvokkaampia kuin niissä oleva kuva.Toni pitkänen / Yle

Teoksia myytiin vuosina 2016–2017 Valamon luostarissa ja muissa uskonnollisissa ympäristöissä järjestetyissä myyntinäyttelyissä. Heinäveden lisäksi myyntiä tehtiin Jyväskylässä, Porissa, Kuopiossa, Helsingissä ja Lappeenrannassa.

Osa myyntinäyttelyjen tuotosta meni hyväntekeväisyyteen, kuten Syyrian sodan uhrien auttamiseen Filantropia ry:n kautta.

80 000 euron vakuustakavarikko

Pariskunta sai väärennetyksi epäillyn taiteen myynnistä 76 600 euroa. Syyttäjä vaati pariskuntaa maksamaan tämän summan korkoineen takaisin taidetta ostaneille.

Yhtenä asianomistajana on Visuaalisen alan taiteilijoiden tekijänoikeusyhdistys Kuvasto ry, joka vaatii pariskunnan naisen omistamalta yhtiöltä lähes 17 000 euroa taidemyynnistä tilittämättä jääneitä jälleenmyyntikorvauksia.

Naisen irtainta omaisuutta on määrätty vakuustakavarikkoon 80 000 euron arvosta.

Syyttäjä vaatii kaikkien väärennöksiksi epäiltyjen teosten tuomitsemista menetetyksi valtiolle rikoksentekovälineenä.

Taideteos käräjäoikeuden istuntosalissa.
Marc Chagallin koevedos "The praying Jew" on yksi teoksista, jotka syyttäjä haluaa tuomita menetetyksi valtiolle rikoksentekovälineenä.Sami Takkinen / Yle

Kansallisgalleria: kyse mustesuihkutulosteista

Oikeudenkäynnissä nousi keskeiseksi kysymykseksi se, ovatko muun muassa Picasson, Matissen ja Chagallin tekemiksi väitetyt koevedokset aitoja vai väärennöksiä. Koevedos on vedos, jota käytetään määriteltäessä tulevan vedossarjan laatua, värejä ja sävyjä. Taiteilija on voinut myös itse signeerata sen.

Pariskunnan myymät teokset myytiin aitoina ja niissä on taiteilijan signeeraus. Myyjä antoi ostajille aitoustakuun, jonka kerrottiin perustuvan asiantuntijan lausuntoon.

Kansallisgallerian asiantuntijat ovat omissa tutkimuksissaan päätyneet kuitenkin siihen, että myydyt koevedokset ovat tekniikaltaan "tietokoneavusteisia mustesuihkutulosteita".

- Nämä niin sanotut koevedokset on tehty tekniikalla, jota ei ole ollut olemassakaan näiden taiteilijoiden elinaikana, selittää oikeudessa asiantuntijana ollut Kansallisgallerian johtava konservaattori Kirsi Hiltunen.

Hänen mukaansa tällainen tekniikka on ollut käytössä vasta 1990-luvulta alkaen. Picasso esimerkiksi kuoli vuonna 1973.

– Sen takia on käytännössä täysi mahdottomuus, että taiteilijat olisivat tehneet nimellään hyväksyttyjä vedoksia.

johtava konservaattori Kirsi Hiltunen, Kansallisgalleria
Kirsi Hiltusen mukaan koevedokset on tehty tekniikalla, joka ei ollut käytössä Picasson elinaikana.Sami Takkinen / Yle

Kansallisgalleria on myös verrannut pariskunnalta takavarikoituja koevedoksia hallussaan olleisiin aitoihin Picasson töihin. Kirsi Hiltusen mukaan niiden välillä on suuri ero.

– Minun on vaikea uskoa, että kukaan näistä taiteilijoista olisi ollut tavallaan niin piittaamaton omaa taiteilijuuttaan kohtaan, että olisi allekirjoittanut nämä vedokset, hän hymyilee.

Puolustus: Kansallisgalleria ei tunne painoalaa

Oikeudenkäynnissä kuultiin useita puolustuksen kutsumia todistajia, jotka kyseenalaistivat Kansallisgallerian asiantuntijoiden lausunnot.

Yhtenä todistajana oli kuvataiteilija, taiteen tohtori Juha Saitajoki, jonka mielestä on ”varma juttu”, että vedoksia ei ole tehty nykyaikaisella kirjapainotekniikalla.

Saitajoki perusteli näkemystään Geologian tutkimuskeskuksen (GTK) alkuaineanalyysilla, jonka puolustus oli teettänyt. Analyysin mukaan väärennetyksi epäillyssä Picasson koevedoksessa oli titaania.

Titaania käytetään vaalentamaan värejä, eikä sitä käytetä mustesuihkutulostuksessa.

– Alkuaineanalyysi on aukoton: se paljastaa, onko teos aito vai ei, Saitajoki kiteytti.

Puolustus asianajaja Kuopion käräjäoikeudessa, taide oikeuden käynnissä.
Asianajaja Seppo Kolarin mielestä Kansallisgallerialla ei ole riittävää painoalan asiantuntemusta.Toni Pitkänen / Yle

Puolustuksen toinen asianajaja Seppo Kolari oli omassa loppulausunnossaan yhtä tyly.

– Kyse on painoteknisistä teoksista, joiden arviointi vaatisi enemmän asiantuntemusta kuin Kansallisgallerialla on taideteosten osalta.

Kahtia repäisty Picasso

Kiistely painotekniikasta ja paperista huipentui, kun oikeussalissa kuultiin poikkeuksellisesti yhtä aikaa puolustuksen todistajaa ja syyttäjän paikalle asiantuntijana kutsumaa Kirsi Hiltusta.

Todistajia kuullaan tavallisesti yksitellen ja siten, etteivät nämä kuule toistensa todistelua. Oikeus menetteli nyt toisin, ja myös syyttäjä tunnusti, että tilanne oli harvinainen.

Harvinainen oli myös esillä ollut todiste, jonka Hiltunen toi mukanaan oikeussaliin: Picasson kahtia repäisty koevedos Femme assise dans un fauteuil rouge, VIII.

Puolustus oli repinyt teoksen teknisiä tutkimuksia varten. Teos oli kuitenkin päätynyt Kansallisgallerian haltuun, sillä poliisi oli takavarikoinut sen vastaajan veljeltä poliisikuulustelussa. Kyseessä oli sama mies, jota oikeus kuuli yhtä aikaa Hiltusen kanssa.

kahtia revitty picasso käräjäistunnossa.
Kansallisgallerian mukaan revitystä Picassosta paljastuu myös paperin keinotekoinen vanhentaminen.Sami Takkinen / Yle

Vastaajan veli kertoi, että hänellä on kolmenkymmenen vuoden kokemus painopinnan valmistamisesta. Tämä kokemus näkyi, kun mies kävi oikeudessa seikkaperäisesti läpi Savonia-ammattikorkeakoulussa ja Itä-Suomen yliopistossa tehtyjä ultravioletti- ja infrapunavalotutkimuksia sekä GTK:n tekemää alkuaineanalyysia.

Miehen mielestä Picasson signeeraamassa työssä oli kyse painoteknisestä vedoksesta.

– Näillä ei ole mitään tekemistä taiteen kanssa, hän murjaisi.

Lausunto hämmästytti syyttäjää, jonka mukaan ihmiset olivat kuitenkin valmiit maksamaan kyseisestä teoksesta tuhansia euroja, koska siinä oli Picasson nimi.

Salaperäinen suku ja yhtä salaperäinen asiantuntija

Myytävien teosten kerrottiin kuuluvan "itäsuomalaiselle suvulle", mitä syyttäjä moitti useaan otteeseen. Hänen mukaansa näin luotiin mielikuvaa, jolla edistettiin uskonnollisessa ympäristössä tapahtunutta myyntiä.

– Salaperäinen suku lisää mielikuvaa rikkaasta ortodoksisuvusta, joka tekee hyväntekeväisyyttä. Kertomusta rikkaasta suvusta tarvittiin, sillä myyjä ei voinut paljastua omaishoitajantuella toimeentulevaksi yrittäjäksi, Oinonen paheksui.

Hänen mielestään kyse oli suunnitelmallisesta ja rumasta erehdyttämisestä.

Puolustus oli asiasta täysin päinvastaista mieltä. Asianajaja Jukka Ahosen mukaan kyse oli myyjien turvallisuudesta.

– Taidealaan on kohdistunut ryöstöjä ja väkivaltarikollisuutta, hän huomautti.

Asianajaja Kolari puolestaan muistutti, että samanlainen salaperäisyys verhosi myös Kansallisgallerian toimintaa.

Kolari viittasi tällä johtavaan konservaattoriin Kirsi Hiltuseen, joka oli kertonut käyneensä ”puolikkaan kanssa maailmalla”, eli näyttämässä kahtia revittyä Picassoa ulkomaiselle asiantuntijalle.

Hiltusen mukaan tämä asiantuntija, jonka nimeä Hiltunen ei katsonut voivansa kertoa oikeudessa, oli ollut Kansallisgallerian kanssa samaa mieltä siitä, että kyseessä on tietokoneella käsitelty mustesuihkutuloste.

taideteos käräjäoikeussalissa.
Käräjätuomarit Marjo Leppänen ja Jusse Määttä pääsivät pitkän oikeudenkäynnin aikana tutustumaan useisiin väärennöksiksi epäiltyihin teoksiin.Toni Pitkänen / Yle

Huutokauppakamarin vastuu?

Syyttäjä vaatii muiden teosten ohella valtiolle menetetyksi Nikolai Lehdon öljyvärimaalausta Sinisilmäinen, jonka eräs asianomistaja oli ostanut pariskunnalta yhdessä kolmen Picasson koevedoksen kanssa. Ostosten yhteissumma oli 8 000 euroa.

Kansallisgallerian poliisille antaman asiantuntijalausunnon mukaan "taidehistoriallisen arvioinnin ja materiaaliteknisen tutkimuksen perusteella teos ei ole Nikolai Lehdon maalaama. Teos on väärennös."

Lausunto on mielenkiintoinen, sillä tämä Kansallisgallerian väärennökseksi toteama teos myytiin nyt syytteessä olevalle kuopiolaispariskunnalle aitona Hagelstamin huutokaupassa vuoden 2016 huhtikuussa. Kaupasta on todisteena kuitti esitutkintamateriaalissa.

Huutokauppakamarin mukaan työn laatu, tekniikka, värit, signeeraus ja provenienssi olivat sellaisia, että Hagelstamin intendenteillä ei ollut ollut mitään syytä epäillä työn aitoutta.

Hagelstamin & Co:n operatiivisen johtajan Mia Okko-Koskisen mukaan yhtiö huutokauppaa vuosittain noin 4 000–5 000 teosta, joten jokaisen aitoudesta on mahdotonta saada varmistus.

– Kokenut intendentti huomaa maalauksissa mahdollisesti olevat ”hälytysmerkit”, kyseessä olevassa Lehdon työssä ei näitä silmin nähtäviä hälytysmerkkejä ole. Kansallisgalleriakin on tarvinnut teoksen epäaitouden todentamiseen IR-reflektiota, IR-spektrometria, EDXRF-analysointia ja stereomikroskooppia, Okko-Koskinen selittää.

Huutokauppakamarin vastaus vahvistaa osaltaan puolustuksen esittämää näkemystä. Puolustuksen mukaan pariskunta ei ole tietoisesti pyrkinyt erehdyttämään ketään, vaan myös sitä on voitu huijata ostamaan epäaitoja teoksia.

– Tämä oli mielenkiintoista ja opettavaista, totesi käräjätuomari Marjo Leppänen päättäessään oikeudenistunnon.